ihanat kesähelmet viikko 3&4

tänään käytiin rakenneultrassa ja kaikki hyvin. siellä se pikkuinen heilutteli sormia ja liikutteli suuta. paino arvio 325g.

hankintoja on aika paljon mietitty, mutta mitään ei olla viel hankittu jos vaikka sitten muutaman kuukauden päästä.. eipä sitten muuta tällä kertaa..

Nyt on niiiiiin katkipoikki, että ei jaksa suuremmin naputella mutta sen verran kuitenkin, että tänään oli meilläkin rakenneultra.

Kaikki oli hyvin ja rakenteet kunnossa, että ainakin sen suhteen voi nyt huokasta helpotuksesta. Isosiskollahan on reikä sydämessä mutta tällä vaavilla ei pitäisi ainakaan sellaisia olla tämän tutkimuksen perusteella.



Painoarvio oli 390g ja vastas täysin viikkoja niinkuin np-ultrassakin, että la pysyy samana.



Ja juu, meille tulee poika! Mies on enemmän kuin innoissaan, samaten suku mutta mun täytyy myöntää, että tätä pitää sulatella! Jotenkin olin jo mielessäni ajatellut, että kaikki isosiskolta jäänyt pinkki menisi seuraavallekin mutta... Nyt siis sinistä ja kaikkia ihania poikatavaroita prinsessailun vastapainoksi!



Nyt peiton alle, ei kestä enää! zzzZZZZZZZZZZZZzzz



adore ja wille 20+4

Jotain pientä päivitystä omalle kohdalle. Ei juuri mitään uutta kuulu tänne, päivät kuluu normaaliin tahtiin ja tuntuu, etten raskaana olisikaan, kun ei mitään "vaivoja" enää/vielä ole. Aion nauttia tästä!



Me lähdetään loppuviikosta Ranskaan, alunperin sen piti olla laskettelureissu, mutta mun osalta jää kyllä laskettelu väliin. Vaikka kuinka toiset on sitä mieltä, että aina vähän voi kokeilla, mä en voi riskeerata tietoisesti tämän kanssa. Joten aion varata ainakin neljä kirjaa matkaan mukaan ja toivon aktiivisuutta, jotta edes ulkoilisin siellä (ja se jatkuisi sitten Suomessakin).



Olen vähän sellainen kirjahiiri ja usein munkin on vaikea lopettaa kesken kirjaa, tai ainakin ihan lopussa.. Nyt mulla on joulun jälkeen ollu kirjalakko (on ollu usein aikaisemminkin), koska muuten kaikki muu jää tekemättä, kun kirja vetää puoleensa. On vielä vähän niitä koulujuttujakin, tosin eilen sain viimeisen harjoitustyön tehtyä, vielä täytyy viimeistellä opinnäytetyä. Jee!!



Kun koulu on loppu, voi keskittyä töiden lisäksi täysillä odotukseen ja alkaa tekemään "pesää". Nii, sitä meidän torppaakin ehtii kunnostamaan, että päästäs tämän vuoden aikana muuttamaan tästä kaksiosta omaan kotiin.



Työntäyteistä viikkoa viettävä



Lilium 19+0 (?)(ei jaksa edes viikkoja muistaa..)

Mäkin nyt välillä kirjottelen, on ollut vähän hiljaiseloa... Töissä on kyllä ihan törkeä kiire, en tajua miten kaikki pitäis ehtiä ennen äippälomaa?? Mies alotti pari viikkoa sitten opiskelun työn ohessa ja on seuraavat 3 vuotta pois ma-to illat klo 17-21.00... Että mä oon nyt sitten osa-aika yh jonkin aikaa. Vielä kun oma opinnäytetyökin pitäis saada tehtyä, niin ei kyllä ole paljoakaan löysää aikaa... Vielä on mennyt esikoisen viihdyttämiseen illat ja oma opinnäytetyö on ollut täysin paitsiossa. Täytynee muuttaa muutamaksi päiväksi johonkin korpeen, jotta saa työn alulle. Onneksi sentään voin tehdä sitä töissä, olettaen vaan että ehtisin!



Viime torstaina oli neuvola ja ehdin neuvolantädille ja siskolle valitella, että kun on aika jäykkäliikkeinen tyyppi ja/tai filosofinen ajattelija; kun ei paljoa kyllä liiku. Ihna heti kun olin tämän sanonut, niin vaava aloitti sellaisen jumppatuokion että ei kyllä jäänyt mitään epäilyksiä etteikö olisi isoveljensä veroinen kung-fu mestariopiskelija tulossa! Ja siitä asti onkin jumppatuokio ollut joka aamupäiväinen. Vilä se on hauskaa, mutta voipi olla että muutaman viikon päästä ei enää naurata.



Pohkeiden jumi vaivaa kiakenlaisita tempuista huolimatta ja viime yönä sain megalomaanisen suonenvedon keskellä yötä. Todella ärsyttävää. Onneksi sentään selän sain parempaan kuntoon uudella, paksummalla petauspatjalla ja selkäongelmat helpottivat radikaalisti. Tosin uniongelmat ei helpottaneet, herään yöllä ja valvon ja pyöriskelen siitä sitten tunnin tai reilu tunnin. Tosi ärsyttävää. Toisaalta nyt on ehkä siihen hetkeen jotain äksöniä, kun pitäisi seurata esikoisen hengitystä ja laskea mahdollisia hengityskatkoja ja niiden pituuksia. Ruutupaperin kanssa istuin eilen sängyn vieressä hetken, ilman merkittäviä tuloksia :o)



Ensi maanantaina vasta on rakenneultra ja on kyllä pientä paniikkia ilmassa että mitä jos kaikki ei olekaan kunnossa. Odottajan perushuttua siis ;o)



Mutta nyt taas takaisin töiden pariin, jos saisi matkan varrella edes jotain valmista aikaan...



Kaikille hyviä vointeja!



p:S uskallatteko muuten käydä hiihtämässä/luistelemassa?

sunnuntaina tuli 20+0 täyteen. yritin silloin jo käydä täällä hehkuttamassa mutta jostain syystä kirjautumisen kanssa on ollut ongelmia. Todellisuudessa ollaan varmaan vasta lähestymässä puolta väliä kun ainakin aikasemmat kaksi on mennyt reilusti yli la:n.

onneksi täällä on muitakin kirjahiiriä kun minä. En voi jättää viimeisiä ratkaisevia tapahtumia seuraavaan päivään. nyt on pitänyt skarpata että en lue lasten läsnäollessa ainakaan paljon :) opiskeluaikoina oli pakko pitää kirjalakkoa fiktiivisistä kirjoista että jaksoin koulussakin käydä. syksyllä luin kaikki harry potterit läpi mutta opiskeluihin liittyvät kirjat ei edenny.



mä kävin just sunnuntaina hiihtämässä tytön kanssa. ei käynyt mielessäkään etteikö olis voinut. mulla on jonkunverran liitoskipuja mutta ei mitään pahoja vielä. Luistelemaankin aion kyllä mennä.



vauvan liikkeitä oon välillä huolestuneena seuraillut. vaikka ei kai se vielä oo mitenkään järkevää kun ei vauva ole kovin iso niin läheskään kaikki liikkeet ei tunnu. Ens viikolla olis rakenneultra, seuraava neuvola on helmikuun puolella.



mun ongelmana on ummetus. synnytyksistä on jäänyt jäljelle peräpukamia jotka ei oikein tykkää tuosta ummetuksesta :( Lisäksi kun on iso hätä mutta mitään ei tuu niin tuntuu kuin vauvan pää painais kohdun suuta kiitettävällä voimalla. ei mitenkään kivaa. pitäs käydä ostaa apteekista jotain lääkettä vaivaan.



nirppa ja masu 20+2

Kaikki tuntuu sujuvan nykyään jotenkin paremmin kuin ikinä! Mieliala ei enää heittele, ainakaan niin voimakkaasti, ja pysyn suurimman osan ajasta melko tyytyväisenä ja hyväntuulisena. Työt ei tunnu enää niin ikäviltä, kotitöitä jaksaa tehdä ja koen ne jopa mieluisaksi (?!) ja koirien kanssa olen jaksanut alkaa taas lenkkeilemään enemmän ja treenaamaan! Mieheni mukaan en enää nalkuta niin usein!! :D Tämän on pakko olla se helppo ja ihana keskiraskauden vaihe! ;)



Kiva kuulla, että kaikkien rakenneultrat ovat tuoneet mukavia uutisia! Omaani saan vielä reilun viikon verran odotella. Huomenna olisi neuvola, mutta siellä ei mitään ihmeellisempää ole luvassa, kun ei ole edes lääkärin vastaanottoa.



Onko kenelläkään ollut koiria jo kotona ennen esikoisen syntymää? Miten se teillä vaikutti kotielämään ja järjestelyihin ja miten koirat ottivat tulokkaan vastaan?



Tässä tältä erää.

blitza ja karatemasu 18+5

Elikkäs rakenneultra oli meilläkin eilen ja kaikki siellä myös hyvin!! Mehän oltiin ihan varmoja, että tämä on tyttö, mutta ajateltiin kuitenkin "varmistaa" se siellä ultrassa -ja yllätys olikin aikamoinen, kun kätilö esitteli meille pallit ja pippelin!!!!! Antoi jopa kuvan todistukseksi, koska oltiin niin ihmeissään :) Mutta ihana saada nyt molemmat, eihän sitä koskaan tiedä, vaikka lapset jäävät näihin kahteen. Pääsee todenteolla uudistamaan vaatekaappia...



Iso jässikkä on varmaan tulossa, kun kaikki mitat heitti viikolla eteenpäin, mitä mulla nyt viikot on. Mutta ei ne mitään alkanut muuttelemaan, muutenkin niillä oli taas jotkut eri laskut niissä viikoissa. Hyvinkäällä on joku ruotsalainen ohjelma, jossa raskauden kesto on 39+6 viikkoa :D Sanoi, että sf-mittaa sitten seurataan neuvolassa ja tarvittaessa pääsee kyllä siihen koko kontrolliin... Esikoinen meni 2 viikkoa yli ja käynnistettiin ja oli 4004g, joten ihan mielelläni ottaisin vähän pienemmän, vaikka kyllähän tuokin puskemalla ulos saatiin :)

Nyt pitää mennä, sori vähän omanapaista tekstiä!!! Ihana kuulla myös muiden ultrakuulumisia -ja upeaa, että kaikilla kaikki kunnossa!!!



Kaisa4 20+0

En kirjoittele nyt sen enempää, kun en tiedä saanko liittyä joukkoonne. Olen käynyt lukemassa täällä muiden kesäkuun odottajien kuulumisia, mutta itse en ole uskaltanut ilmoittautua joukkoon. Nyt voisin uskaltaa, kun puoliväli on ylitetty ja kaikki näyttäisi menevän kutakuinkin normaalisti.



Perheeseemme odotetaan kolmatta lasta. Laskettu aika on 3.6 ja synnytyspaikkana tulee olemaan Tyks.



mimmie

Tottakai mukaan mahtuu! Sulla näkymäs sama laskettuaika kuin mullakin. Mulla on rakenneultra huomen aamulla,jänskää vähän et mitä siellä näkyy.Toivottavasti kaikki on kunnossa. Olishan se kiva nähdä kumpi siellä on... tulen kertomaan ultrakuulumisia huomenna.

valkosipuli rv 20+5

Minnielle tervetuloa. Kiva, kun on muitakin turkulaisia. Meitä onkin aika vähän.



Monella onkin huomenna jännä päivä, niin myös minulla. Poikaolo on aika vahva. Oishan tuo poikakin ihan kiva :) Katotaan, mitä ultraaja huomenna tuumaa vai suostuuko tuumaamaan mitään.



Pylläri 20+2

Minä hölmö en huomannutkaan et on uusi pino ilmestynyt ja kirjoitin sitten tuonne vanhaan pinoon.. :) No kopion sen sieltä sitten ja hieman lisäilinkin, kun sain lukaistua uusimmat jutut. :)



Minnielle oikein paljon tervetuloa minunkin puolesta mukaan joukkoon!



Hankinnoista, varmaan olenkin jo joskus aikaisemmin laittanut niistä, en vaan enää muista.. :) Meidän ei tarvitse juuri mitään ite ostaa, ollaan saatu tosi paljon sukulaisilta/perhetutuilta, esim. yhdistelmä vaunut, pinnasänky, sitteri, turvakaukalo, hoitopöytä, yms.. Vaatteita ollaan saatu tosi paljon myös, on tytöille ja pojille sekä niitä mitkä käy molemmille. :) Tällä tietoo noilla poikien vaatteilla ei nyt hirveästi käyttöä ole..

Ei olla vielä kerrottu muille, kun vanhemmille vaavin sukupuolesta. Saas nähdä koska sitä muille kertoo, vai kertooko ollenkaan ennen syntymää.



Mussu: (krjoitit aikaisemmassa pinossa) yritä sinäkin nauttia raskaudesta, olet myös sen ansainnut, niin kuin me kaikki!



Alaselkä ja lonkka vaivaa on täällä kyllä ollut enemmänkin, onneksi venyttely on auttanut, ainakin tähän asti. Sain ystävältäni tukivyön lainaan, pitää sitä nyt kokeilla, että olisiko mitään apua minulle siitä.



Muutamana päivänä, (ihan satunnaisina päivinä) on mahassa/alavatsan kohdalla tuntunut semmoista kireyttä, ihan niin kuin masu menisi kovaksi hetkeksi. Tämä inhottva tunne on mennyt kyllä aika nopeasti ohi. Mistäköhän semmoinen voisi johtua? Itsellä kun on ensimmäinen raskaus, ei oikein tuota kokemusta ole.



Liikkeistä: Liikkeet on alkanu tuntua jo hieman vahvempina, tuntee jo välillä ilman että kädellä makuulleen tunnustelee. :) Rakenneultrassa kyllä sanottiin, että on ihan normaalia ettei liikkeitä vielä tunne kunnolla, kun on istukka edessä.



Ihanaa kuulla muidenkin hyviä uutisia rakenneultrista, peukkuja niille joilla se on vielä edessä!



Tyttö87 rv 21+1

onpa ollu mukavan aktiivisia kirjoittelijoita tänään;)



uusille tervetuloa, mulla toi nimimerkkimuisti on näköjään taas ihan nollassa ku hetkes unohtuu nekin. joka tapaukses mukaan vaan hiennoa että kaikki on mennyt silläkin hyvin.



onnea myös kaikille hienoista ultrauutisista, ilmeisesti muutamille on tullu jo vähän eri uutisia kuin ovat itse odottaneet;)! tuli elävästi mieleen edellisestä raskaudesta oma ultra jossa ukkelin sukupuoli selvis kun olin kans ollu ihan varma, että tyttö tulee ja sit se ultraaja katto suurinpiirtein minuutin ja totes että poikahan tämä on! mä meinasin tippua siltä pöydältä kun olin niin yllättynyt ja kun kysyin lääkäriltä, että onko se nyt ihan varma ku mä olin ollu ihan tyttöfiiliksissä, niin se näytti mulle pysäytyskuvaa jossa oli oikein komeesti temmi pystyssä. sen sit ymmärsin itekin kun kuvan näin eikä voinu oikein vastaan väittää;). ihanhan tuo oikeessa sitten oli ja poika tuli.



hiihtämisestä sen verran, että ei kuulu mun lempilajeihin, oon viimeksi hiihtäny varmaan 5 vuotta sitten enkä oo hirveästi uudestaan kaivannu laduille.



ja joo, mä oon ihan mahdoton sillon kun saan hyvän kirjan. luen vaan kaikki mahdolliset hetket ja muut asiat sit on rempallaan ja kauheet omantunnonpistokset kun en saa tarpeeksi asioita sit hoidettua. mut oonkin sellainen lukija, että joku keskipaksu kirja menee päivässä jos vaan lapset ei tartte koko aikaa vahtimista tai tekemisen kehittelyä. kirja-alet on paha paikka mulle, en yleensä pääse pois sieltä ilman kamalaa rahan menoa kun rakastan kerätä kirjoja omaan kirjahyllyyn.



ja joo, täälläkin on pukamia muistoina synnytyksistä ja terveisinä omalta isältäni, sain varmaan geeniperimässä taipumksen mokomiin kun niitä tulee niin herkällä:( ovat tosi inhottavia ja kipeitä ja mä kyllä oonkin heti plussattuani ostanu ison pullon ratiopharman laktuloosia niitä päiviä varten kun maha ei toimi olleenkaan. on mulla tähän mennessä vielä toiminu. esikoisen jälkeen kun en tienny tästä mun ummetustaipumuksesta meni viikko ennen kuin vatsa alkoi toimia kunnolla synnytksen jälkeen ja voin sanoa, että eka kerta oli sit aika kauhea kun oli vielä episiotomiahaava siellä välilihassa... jouduin syömään kauhean määrään särkylääkkeitä koko operaation jälkeen ja se koulu kyllä opetti ajoissa ottamaan laksatiivia. toivottavast ei ollut liian yksityiskohtainen kertomus, ei ollu tarkoitus kenellekään tuottaa huonoa oloa:)



sit omaa napaa sen verran, et olin tänään sokerirasituksessa ja samalla ottivat sit hiiva ja streptokkinäytteet kun mulla on alusta lähtien ollu ongelmaa kutinan kanssa. vähän jännittää tulokset kun on sellaiset fiilikset että ei ois mikään ihme jos jotain löytyy kun on menny kaikki taas niin erilailla kuin viimeksi.

sit liikkeet tuntuu jo aika mojovina, potkua tulee tasaiseen tahtiibn pitkin päivää, mutta useimmiten tosiaan kun makoilee aloillaan. joskus tuntee ihan vatsan päältäkin kun oikein myllertää lähellä vatsaa. mulla ei oo kyllä ollu mikään seesteine tai mahtava olo nyt viime aikoina, pikemminkin kauhee väsymys koko ajan päällä ja stressiäkin pukkaa kun rahatilanne kohta kiristyy tosi paljon ja autoista on ollu huolta viime aikoina ja sit muutenkin tuntuu että koko ajan pitäis olla menossa jossain tai on sovittuja tapaamisia sinne jä tänne. kotona ei saa vaan ihan rauhassa olla:(. no kuulupahan aika ainakin nopeaan ja viikot vierii huimaa vauhtia.



mut nyt lopetan tän napinan, ihanaa että toisilla ainakin on olo mitä mahtavain. ja niin, sit tyttö87 kyselit siitä kireestä fiiliksestä masull aina sillon tällöin. en mee varmaksi vannoo, mutta kuulostais kyl kovasti kivuttomilta supistuksilta. en tiiä onko normaalia, että jo nyt alkais harjoitussupistukset ku sulla on eka raskaus, mut siltä ne kyl kuulosti. varmaan parasta nostaa kissa pöydälle seuraavan kerran terkkarin luona niin ei tartte turhaan asiaa sit miettiä?!?



joo, eli nyt nukkuun!

bldr tasan 21

Kertapäivitys kaikilta menetetyiltä viikoilta, kun en uskaltanut vielä ottaa osaa keskusteluun kuin lukijana.



Ensimmäinen odotus, elämää perustilassa: ei väsymystä, pahoinvointia, liitoskipuja, kasvaneita rintoja. Ainoastaan vatsa, jonka sf-mitta oli 27 senttiä viimeisessä neuvolassa ja siellä sisällä hikotteleva vauva, joka syntyi alateitse yhdeksässä tunnissa kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa.



Toinen odotus: pahoinvointia viikolle 19 asti, mikä onneksi helpotti aina heti oksentamiseen, sekä kalvojen välistä tullutta runsasta veristä vuotoa, jonka vuoksi ultrassa juostiin viikottain viikolle 22 asti. Ei liitoskipuja, kasvaneita rintoja tai väsymystä, sf-mitta 28 senttiä samana päivänä, kun vauva syntyi alle kahdessa tunnissa ensimmäisestä supistuksesta myöskin tasan kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Sairaalaan tuli sinä päivänä kiire.



Kolmas odotus: Viikko 20+6 tänään. Ennen kuin tähän on päästy, väliin on mahtunut kolme keskenmenoa (raskausviikoilla 6,8 ja 17). Pahoinvointia, joka alkoi viikolla 5 ja ja jatkuu satunnaisesti edelleen hajujen ja iljettävien asioiden kokemisesta. Viikolle 17 asti sain herätä öisinkin oksentamaan, ja olo ei oksentamalla yhtään helpottanut. Yhtään päivää en ollut poissa töistä, mutta nyt nuhakuume on saanut jäämään kotiin kahdeksi päiväksi. Jatkuvaa väsymystä, liitoskipuja ja ennakoivia, onneksi kivuttomia supistuksia. Kaikkia löytyy. Ja kasvaneet rinnat b-kupista kuppiin d.



Liikkeet ovat tuntuneet viikolta viisitoista asti ja nyt kaksi viikkoa näkyneet ja tuntuneet vatsankin päälle. Huoli vauvan pärjäämisestä alkaa helpottaa. Mahaa ei näy, enkä ole töissäkään kertonut kenellekään odottavani. Kyselevät jatkuvasti olenko kipeä, kun olen ihan valkoinen ja tummilla silmäpusseilla varustettu, meikit eivät peitä. Olen ajatellut kertoa ensi viikolla, kun olemme käyneet rakenneultrassa, joka on mielestäni myöhään. Vasta viikolla 21+4. Toivottavasti kaikki on kunnossa.



Paino on noussut nyt yhteensä 1,2 kiloa, aiemmissa raskauksissa yhteensä 8-10 kiloa. Kohtuni on taaksepäin kallistunut ja mahaa ei tosiaan näy kuin selinmakuulla. Olen aiemmissakin raskauksissa käyttänyt normaaleja housujani ihan viimeiseen asti, tosin ainoastaan matalalannemallisia. Epäilen, että tällä kertaa joudun hankkimaan äitiyshousut, koska pientä kiristävää tunnetta on havaittavissa jo nyt. Kasvaneen etuvarustukseni vuoksi olen kyllä joutunut hankkimaan uusia paitoja, kun vanhat paidat ovat ratketa etumuksestaan. Kiitos ja kumarrus väliaikaiselle rintavarustukselleni. Luulen, etteivät ne tämän kasvun vuoksi säily kolmannesta imetyksestä enää entisellään, ylimääräistä ihoa imetyksen päättyessä lienee luvassa.



Koska odotan jo kolmatta, Turku haluaa säästää kohdallani. Olen ollut oikeutettu jo käymääni neuvolakertaan viikolla 9, seuraava kerta on luvassa noin viikolla 26. Silloin pääsen lääkärille, koska kohdunkaulastani on poistettu osa syöpäsolujen vuoksi, mikä voi aiheuttaa liian varhaista avautumista. Niskapoimu-ultra ja rakenneultra sentään päästävät katsastamaan lapsen kehittymistä tässä välillä. Mitään valmisteluja emme ole vauvan suhteen tehneet. Koska vannoin aikoinani (kolme vuotta sitten), että kaksi lasta riittää meille, olemme välittäneet eteenpäin kaikki vauvatarvikkeemme. Hankinnat saamme siis aloittaa ihan alusta. Jos kaikki menee odotetusti, teemme hankinnat jälleen vasta äitiysloman alettua.



Aiomme kysyä ensi viikolla ultrassa sukupuolta. Miehellä ja minulla on molemmilla poikaolo. Emme ole keksineet yhtään järjellistä tytön nimeä. Kahdessa aiemmassa raskaudessa minulla oli tyttöolo, silloin emme keksineet poikien nimiä yhtään. Molemmat ovat tyttöjä. Luottaako intuitioon vai siihen, että poikaolo voi johtua ihan siitä, että aika hyvä tuuri saada kolme tyttöä peräkkäin ja jotenkin sitä ajattelee, että ei sitä voi kolmatta tyttöä napsahtaa. Mies lienee toivoo poikaa, että pääsee leikkimään kaikilla omasta lapsuudestaan säästetyillä auto- ja junaradoilla sekä futis- ja lätkäpeleillään. Minua vanhat barbieni ja my little ponyni, kun ovat päässeet jo leikkeihin. Itselleni on ihan sama. Lapsena haaveilin neljästä tytöstä, nyt poikakaan ei tuntuisi yhtään tyttöä ikävämmältä vaihtoehdolta. Ja neljännestä lapsesta en haaveile, mutta enää en vanno kautta kiven ja kannon.

Jospa minäkin kirjoittelisin pitkästä aikaa :) On tullut oltua vähän sellainen sivustaseuraaja, luen muiden juttuja päivittäin mutta jostain syystä ei löydy aikaa kirjoittaa.



Tervetuloa uusille ja onnea hyvistä ultrakuulumisista!



Rakenneultra oli meillä eilen, mies oli mukana. Rakenteet kohdillaan, edelleen vastasi tosi hyvin viikkoja ja mötikkä painaa 360 grammaa. Tällä hetkellä näyttäisi enemmän siltä että meille olisi tulossa Mimosa eikä Jeremias, mutta eihän se satavarmaa vielä ole.



Vauvan liikkeet on tuntuneet jostain tuolta joululta asti selvinä, on ihan mahdottoman vilkas eläjä ja potkii vähän välilä (sama todettiin ultrassa). Vauvan vahvistumisen huomaan tosi helposti, eilenkin potki kovempaa kuin ikinä aikaisemmin.



Joskus viikko sitten alkoivat jalat puutumaan öisin ja olivat tosi kipeät, olen nukkunut järjestään kyljellään melkein koko raskauden ajan. Selällään tuntuu heti pahalta ja tämän pötsin päällä ei enää edes pystyisi nukkumaan. Jännä, että vasemmalla kyljellä on kaikkein paras nukkua, oikealla kyljellä on vähän epämukava olo mahassa ihan kuin selälläänkin. Tiedä sitten onko normaalia että on näin herkillä, mutta anyway aika rajoittuneet nukkuma-asennot on siis olleet. Tuohon jalkojen puutumiseen ja kipuiluun auttoi välittömästi kun aloin nukkua tyyny jalkojen välissä.



Painoa on ehkä tullut enintään jotain kaksi kiloa arviolta koko aikana, joulukuun alussa viimeksi punnittiin neuvolassa ja silloin lisäys oli vaivaiset 100 grammaa. Kotona mulla ei ole vaakaa eli tämä on siis vain heitto. Pötsi on tosi iso, mutta muuten kaikki sanovat minun laihtuneen. En varmaan osaa syödä tarpeeksi, vaikka vauva onkin hyvän kokoinen niin itselleni ei jää niin paljoa energiaa syömisistä kuin ennen. Jotenkin en osaa väkisin mättää ruokaa suuhuni enempää kuin ennenkään, ja ruokavalio on vieläpä suht kevyt (melkein päivittäistä pientä herkutteluhetkeä lukuunottamatta jolloin menee joku kidius-vanukas tai suklaapatukka, paha tapa mutta suon tämän itselleni). Jospa se ruokahalu tästä vielä lisääntyisi.



Alkuraskauden jatkuva väsymys on poissa, voi johtua pitkälti siitä että nyt keskiraskaudessa olen saanut lorvia kotona ja unirytmi on venähtänyt sellaiseksi että nukun joka yö melkein kellon ympäri! Sitten touhuan päivän kotona kaikenlaista, koti on varmaan siistimpi kuin ikinä kun olen käynyt läpi kaikki kaapit, varaston ym. mitä yleensä ei tule siivottua. Sitten olen ommellut mamma- ja vauvan vaatteita ja muuta semmoista. Pitäisi opetella laittamaan aamuisin herätyskello soimaan että nukkuisi vähän järkevämpiä määriä, kun unen laatu on selvästi kärsinyt. Heräilen öisin vessaan enkä saa välttämättä unta kuin joskus tunnin päästä ja iltaisinkin nukahtaminen on vaikeaa, valvotuttaisi jonnekin kahteen asti väkisin.



Me hankittiin farmari vauvaa varten :) Ei olisi mitenkään mahduttu perus henkilöautoon kun meillä on iso dobermanni. Ihanaa kun nyt on koiralle oma tila auton perällä. Koirasta muuten, joissakin voi sanayhdistelmä "dobermanni" ja "vauva" herättää kauhukuvia mutta tuo meidän neiti on maailman luttanin koira ja varmasti mitä parhain lapsenvahti

Anteeksi tuplapostaus, mutta keskustelupalsta ei anna lähettää tätä viestiä yhdessä osassa, en käsitä miksi.



Niin, tuon koirajutun jälkeen piti jatkaa hankinnoista sen verran että kirpparilta ollaan hamstrattu hirveästi vauvan vaatteita ja kaupasta löytyi ihana nallemakuupussi. Sitten olen itse ommellut ja neulonut aika paljon vaatteita. Sänkyä ollaan katseltu, se varmaan tulee hankittua ekana. Sitten pitäisi vertailla vaunuja ja turvaistuinta... Paljon hankittavaa. Käsityölehdessä on kuulemma helmikuussa kestovaipan ohje, eli niitä tulee varmasti surruuteltua. Meillä tulee aika paljon kiinnitettyä huomiota ekoasioihin pienissä jokapäiväisissä asioissa ja tekee mieli kokeilla tuota kestovaippailua ympäristösyistä. Niin ja hankinnoista vielä että on vähän sivuttu puheissa ettei ihan heti hävitetä vauvan tarvikkeita kun lapsi kasvaa, jos vaikka... ;D



Joku kirjoitti vatsan pingottumisesta, olen lukenut että ne olisi juuri niitä harjoitussupistuksia. En säikähtäisi, jossain luki (hyvät lähdetiedot) että alkavat noin 20 viikon tienoilla. Voivat kieliä turhan paljosta rasituksesta tai sitten supistelee muuten vain. Jos tätä ilmenee paljon niin kannattaa varmaan sanoa neuvolassa. (Itselläni oli näitä ihan ensimmäisiltä viikoilta asti aina silloin tällöin seksin yhteydessä, sitten hävisivät ja nyt taas viime aikoina. Keskustelupalstoilta löytyi kohtalotovereita keillä oli ihan sama juttu eikä neuvolatädit olleet siitä mitenkään kauhuissaan olleet.)



Olipas hirveästi omanapaista asiaa, varmaan siksi kun olen ollut laiska kirjoittelemaan niin asiat kasaantuu.



Hyvää viikon jatkoa kaikille!



Berry 20+2 + Mimosa/Jeremias

Vauvalla näyttäis olevan kaikki hyvin,painoarvio oli 360g ja kovasti liikkui. Pippelikin bongattiin,eli kolmas poika tulossa meille :)

valkosipuli 20+6

Ensimmäistä kertaa tänne kirjottelen :)

Ensimmäistä odotan ja tällä hetkellä olis rv.19+1, ensi viikolla olis rakenneultra, kauhiasti jännittää.

Haluaisin kysyä vauvelin liikkeistä, kun en tiedä yhtään mitä odottaa ja miltä ne voisivat tuntua? Ja joka ilta ja aamu niitä odottelen hetken aikaa sängyssä. Mutta en tiedettävästi ole tuntenut niitä.

Itselläni vatsan kiristyksen sekä turvotuksen tunnetta on aamuisin. Koulussa luennoilla suosiolla nostan jalat toiselle penkille, helpottaa huomattavasti puolentoista-kahden tunnin yhtämittaisia luentoja.



Toivon kaikille hyvää odotusaikaa! :)

Tervehdys jälleen,



Nyt kun lueskelee teidän rakenneultrista niin rupean kovasti omaankin odottelemaan. Vielä puolitoista viikkoa... Eniten jännittää että kaikki on kunnossa, sukupuolta kun en halua tietää (mies haluaisi mutta ilmoitin, että tämän päätän minä - vähän kuin sen miten synnytän :D)



Liitoskivut - tai mitä olivatkaan - eivät ole vaivanneet nyt viikkoon. Epäilen että johtuivat rasituksesta, olen nimittäin käynyt samaan tahtiin jumpassa kuin aikaisemmin, jättänyt vain hypyt väliin. Nyt olen ottanut hieman rauhallisemmin ja ilmeisesti tämä tepsii.



Sain viikonloppuna kuulla että hyvä ystäväni odottaa myös, vauva olisi tuloillaan elokuussa. Tosi kiva saada mammakavereita, niitä ei nimittäin liiemmin ole (johtuu varmaankin urasuuntautuneesta ystäväpiiristä). Vaikea tietysti arvioida kuinka paljon ehtii kavereita tapaamaan äitiyslomalla, mutta kiva tietää että jotain aikuiskontaktia löytyy.



UnduS 17+5

Eli raskauden toinen neuvola, lääkärineuvola ohitse. Paino oli hieman laskenut mikä hyvä asia. Olen ollut tosi tiukkana ruokavaliossa, tosin olen herkutellutkin :) Painoa kun on ennestään niin en haluaisi tässä odotuksessa vielä sitä kerryttää.

Kohdun koko aavistuksen verran isompi viikkoihin nähden ja vauvan sydämensykkeet siinä 150 ja oikein ihanasti kuului :))

Me saamme valita eli menemmkö rakenneultraan rv 18-21 jolloin siis on mahdollista raskauden keskeytykseen jos on ongelmaa tai sitten rv 24 jälkeen. Menemme tuon rv 24 jälkeen, ehkä näkyisi sitten paremmin vauvan rakenteet ja jos vaikka sen sukupuolenkin silloin kertoisivat ;)



Mulla töissä alkanut inhoittavat kohdunkivut jos on raskasta. Kohtu kuulemma varoittelee, mitä se nyt jaksaa ja mitä ei. Näillä viikoilla sikiö kuulee minun ääneni ja alkaa tutustua äitiinsä.



p ja rv 17+5

Itsekkin olen pikkuisen lukaissut noista harjoitussupistuksista, luulisin että tuo vatsan kireys johtuisi niistä. Rasitusta kyllä tulee, ainakin töissä, minun työni ei ole mitään ihan hirveän kevyttä, kun joutuu potilaita nostelemaan yms.. Mutta täytyy nyt katsoa, jos hirveästi lisääntyvät, niin otan asian kyllä puheeksi seuraavassa neuvolassa.



Tukivyötä olen nyt parina päivänä kokeillut (jatkan kyllä kokeilua), en osaa sanoa vielä onko siitä ollut hyötyä, mutta ei ainakaan haittaa ole ollut. :)



Tänään alkoi ensimmäisen kerran närästämään, ainakin luulisin niin. Ei nimittäin ole vielä ikinä aikaisemmin närästänyt. Alkoi jo töissä ja edelleen nyt illalla sama inhottava tunne. Välillä tuntuu helpottavan hetkeksi, mutta tulee takaisin. Täytyy varmaan käydä ostaan närästyslääkettä..



Noin kahen viikon päästä on seuraava neuvola, odotan innolla, silloin saadaan raskaustodistus. Pääsee laittaan kaikki papereita meneen yms.. Ja saa hakea äitiyspakettia. :)

Mitenkäs te muut, aijotteko ottaa äitiyspaketin?



Tyttö87 rv 21+3