Homoseksuaalinen lapsi?

olevansa lesbo reilu 10-vuotiaasta, ja on sitä edelleen aikuisena. Asialla ei ole, eikä ole ollut mitään merkitystä mulle eikä kenellekään muullekaan. Päin vastoin, ei tarvinnut ikinä pelätä että tulee raskaaksi 16-vuotiaana tms. Kivoja tyttöystäviä ja kiva lapsi:)

Koko ajatus suremisesta tms. on yhtä looginen kuin miettiä, että surisitko jos lapsellasi olisi vaalea tukka eikä ruskea! Ja niitä lapsenlapsiakin voi saada homon tai lesbonkin äitinä, jos lapsi päättää lapsia hankkia. Tosin se lisääntyminen ei muutenkaan ole mun mielestä mikään pointti eikä tärkeää, tärkeää on ihmisen oma elämä ja onnellisuus. Kaikilla.

eräs hyvänpäiväntuttu säälitteli, kun lapsellani on punaiset hiukset. Omasta mielstäni ne ovat hyvin kauniit.

oli kyllä jo ekaluokkalaisesta ystävä (poika) joka oli jo silloin pienestä alkaen selkeästi homo. Tietenkään me emme lapsena osanneet lokeroida häntä mihinkään tiettyyn ryhmään vaan hän oli vain erilainen poika. Hän rakasti yli kaiken sisustamista, muotia ja kaikkea Marilyn Monroeen liittyvää, jne. Ei koskaan leikkinyt poikien kanssa vaan oli aina meidän tyttöporukassa. Nykyään on aikuinen mies ja ihan julkisesti homoseksuaali.

Jos omista lapsistani joku paljastuisi homoseksuaaliksi, niin no problem. Kunhan on itse onnellinen.

Eivät he tunne eroottista vetovoimaa yhtään keneenkään. Kyllä se homous/heterous "paljastuu" aikaisintaan murrosiässä.

riski kasvaa mitä enemmän lapsia

mites siinä tapauksessa, kun veljeni on homo ja siskollani ja minulla on lapsia?

Päin vastoin, ei tarvinnut ikinä pelätä että tulee raskaaksi 16-vuotiaana tms. Kivoja tyttöystäviä ja kiva lapsi:)

saathan sitä tavallaan pelätä kuitenkin - niinkuin eräs isä täällä jo kommentoikin, että mies on munansa kanssa peto.

Eli kuitenkin tyttösi voi silti tulla raskaaksi raiskattuna, joten.. Ei se maailma ihan niin sinisilmäistä ole.

Vaikka kuinka ollaan ja asutaan Suomessa 'turvallisessa maassa' niin jonain eräänä päivänä voi käydä huonosti.

Oon 12 kohta 13 ja olen homo.

Hei tulevaisuudesta! Jos en olisi myöntäny itselleni noin kolme vuotta sitten, että pidän naisista elämäni olisi saattanu mennä kovempaan syöksykierteeseen  ja olisin voinut löytää itseni ties mistä, no tuskin haudasta sentään, mutta ehkä joltain sairaalan osastolta. Lähes joka päivä ahisti ja tuntui, että olen häkissä. Sen jälkeen, kun myönsin itselleni että pidän naisista ei ole ahistanut läheskään niin paljon, on siis kevyempi olla tässä mielessä. Että minusta on parempi elää omana itsenään kuin elää elämänsä läpi ahistuneena ja pää räjähdyspisteessä tai että päättäisi päivänsä tai ainakin yrittäisi päättää. Se hyväksyvätkö muut ihmiset ja etenkin läheisesi sinut on sitten eri asia. Tietenkin sitä toivoisi, että kaikki sujuisi hyvin, mutta aina ei niin ole. Toisaalta taas ei ole toisten ihmisten asia sanella millainen saat olla ja millainen et. Ja jos sinusta tulee rennompi ja muutenkin vapautuneempi persoona sen jälkeen, kun olet viimein hyväsynyt tai myöntänyt itsellesi sen, että pidät oman sukupuolesi edustajista, eikö se ole vain hyvä asia? Minä esimerksi olen uskaltanut enemmän lähestyä ihmisiä ja myös viedä enemmän ansioluetteloita ja työhakemuksia henkilökohtaisesti yrityksiin ja soitella niihin sen jälkeen, kun tulin itselleni kaapista.Ennen kaapista tuloani olin myös fyysisesti lukossa enkä kyennyt esimerkiksi ajattelemaan kunnolla seksiasioita, mutta nyt nekin asiat ovat parantuneet(ainakin parempaan suuntaan olen menossa). Siskoni tietää, että pidän naisista ja hän suhtautuu siihen hyvin, myös mummo tietää, mutta ei ole puhunut asiasta sen jälkeen kun kerroin siitä hänelle.Isä ei tiedä enkä tiedä kerronko hänelle vielä asiasta, äitini on kuollut, joten en tiedä miten hän olisi suhtautunut asiaan.

Olen nyt 34-vuotias

Läheisen perheen esikoinen ilmoitti puoli vuotta sitten olevansa homo. Uskonnolliset isovanhemmat ei hyväksy, pitäisivät mölyt mahassaan ja rakastaisivat lapsenlastaan niin kuin ennenkin.

Miksi nämä ”hyvät uskovaiset” ovatkin usein ilkeitä ja suvaitsemattomia,

toisten seurassa puhutaan raamatun lauseilla ja ollaan niin pyhää.

Nuori tarvitsee hyväksyntää ja tukea seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta.Aina!

Ïhanan vanha lanka kaivettu jostain museosta. 

Vierailija kirjoitti:

Ïhanan vanha lanka kaivettu jostain museosta. 

Mutta niin ajankohtainen vieläkin. Homostelu ei ole kadonnut minnekään. Monet nuoret kaipaavat eheyttämistä.

Vierailija kirjoitti:

seksuaalinen suuntautuminen selviää yleensä? Onko jo alakoululaisesta huomattavissa jotain tiettyjä piirteitä mitkä viittaavat tulevaan?

Pojilla yleensä kimeähkö ääni, naiselliset kädenliikkeet, tyttömäinen kävely-/juoksutyyli, heittävät palloa tyttömäisesti ja viihtyvät tyttöjen parissa paremmin kuin poikien. Ja käänteisesti, mikäli kyseessä on lesboksi tuleva tyttö.

Vierailija kirjoitti:

vanhin poikamme "paljastui" homoksi pari vuotta sitten, 19-vuotiaana myönsi asian. Miestäni se ei haitannut, ovat hyvissä väleissä nykyäänkin. Oma isäni taas ei ymmärrä tai hyväksy asiaa ollenkaan.

Lesboja  pidä. Seksikkäinä mutta homoissa kannatan talibania