Homoseksuaalinen lapsi?

tarhakaverilta jo 5-vuotiaana :D. Samanikäinen tyttö niitä lähettelee. Tikku-ukkona mun lapsi ja tyttö ja siinä sydämiä välissä. Söpöä. Muistan kyllä miten esim. oma sisarus "ihastui" kerhokaveriinsa jo ennen kouluikää.

Ei lapsilla ole mitään seksuaalista suuntautumista. Eivät he tunne eroottista vetovoimaa yhtään keneenkään. Kyllä se homous/heterous "paljastuu" aikaisintaan murrosiässä.

miettiä jotain "syitä" homoseksuaalisuudella, mutta on mulla siitä kyllä mielipidekin: mä uskon, että on erilaisia homoseksuaaleja, ja jotkut ovat biologisesti homoseksuaaleja. Olen sitä mieltä, että tällaiset tunnistaa jo lapsena, tunnen nimittäin useampia tapauksia kuin yhden!

Ja kyllä lapsetkin tuntevat eroottista vetovoimaa. Kyllä mä olen ainakin ollut ihastunut jo ihan lapsena. Lapsetkin ovat seksuaalisia olentoja, miksi he muuten olisivat kiinnostuneita seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä tai masturboisivat? Samalla tavalla, kuin pieni tyttö voi ihastua poikaan tarhassa, hän voi ihastua mysö tyttöön.

En nyt tarkoita sitä, että lapsilla on joku valmis hetero- homo- tai muukaan seksuaalinen identiteetti, mutta kyllä ainakin moni mun homotuttava on kertonut tunnistaneensa taipumuksensa jo lapsena. Samoin kuin heterotkin. Heteroiden taipumusta vain ruokitaan koko ajan.

Ei lapsilla ole mitään seksuaalista suuntautumista. Eivät he tunne eroottista vetovoimaa yhtään keneenkään. Kyllä se homous/heterous "paljastuu" aikaisintaan murrosiässä.

ihmisistä ovat kokeneet ihastumisia jo ala-aste-, jotkut jopa tarhaiässä. Oman suppean kokemukseni lisäksi lasten romanttiset tunteet tai ainakin niiden jäljittely lienee ihan yleisesti tunnustettu tosiseikka.

Lasten suhteen ei tietty ole kyse erotiikasta tai seksuaalisuudesta aikuisessa mielessä, mutta tykkäämisiä ja ihastuksia on jo hyvin varhain. Se, ettei seksi ole vielä mielessä ei tarkoita sitä, etteikö voisi tiedostaa tykkäävänsä tytöistä ja pojista hieman eri tavalla.

olevansa lesbo reilu 10-vuotiaasta, ja on sitä edelleen aikuisena. Asialla ei ole, eikä ole ollut mitään merkitystä mulle eikä kenellekään muullekaan. Päin vastoin, ei tarvinnut ikinä pelätä että tulee raskaaksi 16-vuotiaana tms. Kivoja tyttöystäviä ja kiva lapsi:)



Koko ajatus suremisesta tms. on yhtä looginen kuin miettiä, että surisitko jos lapsellasi olisi vaalea tukka eikä ruskea! Ja niitä lapsenlapsiakin voi saada homon tai lesbonkin äitinä, jos lapsi päättää lapsia hankkia. Tosin se lisääntyminen ei muutenkaan ole mun mielestä mikään pointti eikä tärkeää, tärkeää on ihmisen oma elämä ja onnellisuus. Kaikilla.

kuulla, että moni vanhempi suhtautuu asiallisesti lapsensa homoseksuaalisuuteen. Tunnen sellaisiakin tapauksia, joissa vanhemmat/vanhempi yrittää tukahduttaa lapsensa ilmiselviä taipumuksia, tai vähättelee niitä. Se tuntuu pahalta.

Miehenä minä tiedän millaisia miehet ovat ajatusmaailmaltaan vaikka käyttäytyisivät ihan ok.



Mies on sairas peto joka ei hallitse munaansa.

En kestäisi mitään vävykokelaita vieraanamme. Nuori kaunis nainen sen sijaan, sitä kelpaa katsella ja kuunnella. Ällöttävää olisi laskea oma tytär jonkun "jannun" matkaan.



T: Isä

joukko äijiä ja niitä naismaisempiä äijiä.

Miehelle olisi helpompi hyväksyä tyttären lesbous kuin pojan homous. Tosin hän sanoi, että kyllä hän häihin tulisi ja uutta vävyä taputtaisi selkään, mutta voisi olla vaikea sen enemmän halailla...



Itse taas luulen, että maltillisena ja rauhaa rakastavana ihmisenä intoutuisin sateenkaari -marsseille ja käyttäisin ylpeänä rintaneulaa "lapseni on homo". Jotenkin tuntuu, että tämä herättäisi kaikki leijonaäidin vaistoni ja pitäisin huolen, että lastani ei loukata, millään tasolla.



Toivon vain, että lapset ovat onnellisia ja lainkuuliaisia. Kaikki muu on sitten kuorrutusta kakun päälle.

t. tytön ja pojan äiti

Kunhan sitten seurusteluvaiheessa pysyttelevät poissa nurkista. On täysin sama onko pojallani tyttöystävä tai poikaystävä. Minun on niin vaikea nähdä oma lapsi seksuaalisena olentona tai kuvitella hänen rakastelevan kenenkään kanssa. Hän on minun oma poikani eikä panomies :(

Kunhan sitten seurusteluvaiheessa pysyttelevät poissa nurkista. On täysin sama onko pojallani tyttöystävä tai poikaystävä. Minun on niin vaikea nähdä oma lapsi seksuaalisena olentona tai kuvitella hänen rakastelevan kenenkään kanssa. Hän on minun oma poikani eikä panomies :(

Suurimman osan ajasta oma lapsi on vielä lapsi ja nuori jolloin seksuaalista aktiviteettiä ei tapahdu. Sitten aikuisena tai teininä kun oma lapsi tulee kertomaan homo/lesboudestaan niin se on ihan sama kun meillä on mieheni kanssa alkanut oma elämä ja lapset jatkavat omaansa. Se ei meille kuulu eikä kiinnostakaan. Haluamme matkustella ja kuherrella kuten nuorempana.

Mä luultavasti järjestäisin joitain tietoisuuskampanjoita ja pakottaisin ystävät liittymään setaan myöskin.



leijonaemo täälläkin

Minusta olisi jotenkin surullista, jos joulupöydän ympärillä kokoontuisikin joukko äijiä ja niitä naismaisempiä äijiä.

Selitähän vähän!

tehkööt mitä lystää. Eväät on annettu. Mun homma on hoidettu siltä osin. Luotan heihin homoina ja lesboina 100% Luotan heihin aina, olivat rikollisia tai narkkareita niin aina luotan, mutta apua en anna aikuisille ihmisille. Pärjätköön omillaan.

Heterokin voi jäädä lapsettomaksi, joka tahattomasti tai omasta valinnastaan.

Mutta surisin sitä että en saa lapsenlapsia tai ettei lapseni saa lapsia. Oikeastaan jälkimmäistä.

tyttäreni on aikoinaan (muutama vuosi sitten) paljastanut seurustelevansa tytön kanssa.

Asia tuli mulle täytenä yllätyksenä, ja ehkä siksi oli aika shokki alkuun.

En mistään enkä koskaan osannut epäillä asiaa.

Kun tapasin tämän tytön, ja tulin tutummaksi, hyväksyin pian heidän suhteensa.

Tiedän, että lapseni on onnellinen hänen kanssaan, joten mitäpä mulla voisi äitinä olla heidän suhdettaan vastaan.

Sukulaisille tuo asia ei ole yhtään niin helppo =(

Etenkin vanhemmat ihmiset kauhistelevat ja surkuttelevat asiaa.

En voi ymmärtää miksi, sillä tyttöhän on onnellinen.

Sukulaiset ovat hyvin tahdittomia, ovat esittäneet mm. toiveensa nuorten suhteen loppumisesta.

Itse en semmoista toivo, en todellakaan.

Voin vaan toivoa nuorelle parille kaikkea hyvää, onnea ja rakkautta!

Itse olen homoseksuaali mies. Heteromainen sellainen. Itse kun muistelen lapsuus ja nurouusaikaani niin lapsena olin huomattavasti herkempi kuin muut pojat ja välttelin leikkejä missä piti ottaa rajua fyysistä kontaktia.



Ala-kolussa parhaat ystäväni olivat yleensä poikia, mutta seassa oli myös paljon tyttöjä välillä. Siinä iässä kun toiset (siis hetero) lapset leikkivät visusti oamn sukupuolensa kanssa, minä tulin toimeen kummankin sukupuolen kanssa.



Nuoruusiässä tajusin homouteni 14-vuotiaana. Tästä seurasi hämmennystä ja itsetunto-ongelmia 16-vuotiaaksi saakka. Samalla sosiaaliset suhteeni alkoivat kärsiä ja linnoittauduin huoneeseeni pelaamaan tietokoneelle ja pelikonsosleilla. En tahtonut lähteä muiden nuorten kanssa bilettämään ja viettämään iltoja siinä pelossa, että joutuisin jonkun tytön kiinnostuksen alaiseksi ja lopulta paljastuisin.Kaiken ajan käytin kouluun.



Lukioiän loppupuolella aikuisuuden kynnyksellä alkoivat oikeat seurustelushteet tulla ajankohtaisiksi. Yksi jos toinenkin kavereistani alkoi seurustella vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Itse menin silloin ahdinkoon, en nähnyt tulevaisuudessa mitään hyvää, vain yksinäisyyttä ja sukulaisten ja vanhempieni pettymystä. En kuitenkaan masentunut, ajattelin, että elän yksinäisenä loppuelämäni onnellisesti poikamiehenä, eikä minun tarvitse muille siitä mitään vastata.



21 vuotiaana löyisin itselleni oman miehen, muutimme yhteen ja tulin kaapista ulos perheelleni. isä masentui, äiti otti raskaasti mutta hyväksyi nopeasti asian. Isosiskoni ja pikkusiskoni hyväksyivät asian heti, ja pikkuveljeni ryhtyi aluksi vihaamaan minua mutta siskojen ja äidin painostuksella lopulta hyväksyi myös asian laidan.



Tuossa on mun tarina. millään barbeilla en ikinä leikkinyt. Etenkin lesboja on vaikeaa erottaa heteroista. Osa lesboista on hyvinkin feminiinisiä oikuttelijoita ja moni heterotytöistä urheulullisia ja vähän poikamaisia.

Kyllähän ihminen on ihminen, homo,lesbo,bi tai muu seksuaali-

poikkeava. Kunhan ei röpellä lainvastaisesti lasten kanssa.

En usko että liiemmin hätkähtäisin. Liikumme itsekin porukoissa joissa on paljon bi- ja homoseksuaaleja. Asiassa ei ole meille mitään ongelmallista. Tottakai olisi  kurjaa jos lapsi joutuisi kohtamaan syrjintää tai ongelmia, mutta sitten olis meidän tehtävänämme olla tukena. Kiusaamista ja syrjintää voi joutua kohtaamaan heterokin, jos on huono tuuri. 

Ei mitään väliä. Ystäväpiirissä on paljon homoseksuaaleja, ja meidän pojille on ihan normaalia että pojalla voi olla poikaystävä tai naisella tyttöystävä, eivät yhtään edes ihmettele sitä. Vanhempi lapsi on miettinyt joskus ääneen että kummankohan hän sitten isona haluaa. On kyllä aika selvästi ihastunut tyttöihin, mutta ihan neutraalisti voi meidän perheessä miettiä tuollaisia asioita. Toivon että osaamme rakentaa lasten itsetunnon niin vahvaksi että pärjää elämän myrskyissä niin homona kuin heteronakin.