Homoseksuaalinen lapsi?

vanhin poikamme "paljastui" homoksi pari vuotta sitten, 19-vuotiaana myönsi asian. Miestäni se ei haitannut, ovat hyvissä väleissä nykyäänkin. Oma isäni taas ei ymmärrä tai hyväksy asiaa ollenkaan.

lapsen homoseksuaalisuus olisi kyllä kova paikka. Surisin asiaa. Minulla on monta lasta ja olen ajatellut asiaa, sitä, että on hyvin mahdollista että joku heistä osoittautuu homoksi/lesboksi. Asia on sitten vaan hyväksyttävä jos näin on. Eihän se lapsi taipumustaan valitse.

riski kasvaa mitä enemmän lapsia

Koska en voi ymmärtää, mitä eroa on oikeasti, onko ihminen homo,lesbo tai hetero. En vain pysty, anteeksi vain.

Koska en voi ymmärtää, mitä eroa on oikeasti, onko ihminen homo,lesbo tai hetero. En vain pysty, anteeksi vain.

mutta tästä tuttavaperheen isän suhtautumisesta johtuen halusi tiedustella asiaa myös aaveellä.

Uskonnon takia väärin? Pelkäättekö lapsenne kohtaavan ennakkoluuloja? Suretteko sitä, että lapsenlapsia ei välttämättä tule?



Työpaikan kahvipöydässä työkaverini totesi kerran 'säälittää niin kovasti niiden puolesta (siis homojen). Minähän melkein kilahdin, että miten voit sanoa toisista ihmisistä! Luulin hänen tarkoittavan sitä, että häntä säälittää, koska he ovat syntyneet homoiksi. No, korjasi tarkoittavansa sitä kuinka yhteiskunta heihin suhtautuu. Silti särähti mun korvaan. Väittäisin, että monikaan homo ei haluaisi olla hetero vaikka saisi valita.

mutta eilen juuri neliviikkoiselleni höpötin jostain asiasta että "kerron sitten sinun tyttöystävällesi, tai poikaystävällesi, eihän sitä koskaan tiedä"...

Surisin asiaa.

oikeastaan surisit siinä? Sitäkö, ettei hän ole "normaali", vai sitä, että hänellä tulisi olemaan hankalaa syrjinnän vuoksi vaiko sitä, ettet tule saamaan lapsenlapsia "normaalisti"?

Koska en voi ymmärtää, mitä eroa on oikeasti, onko ihminen homo,lesbo tai hetero. En vain pysty, anteeksi vain.

Mä ainakin itse lesbona ymmärrän hyvinkin että sillä on eroa. Itse varmaan surisin lapseni puolesta jos osottautuu muuksi kuin heteroksi, koska fakta tänä päivänä on että kaikesta muutoksesta huolimatta ennakkoluuloja edelleen on paljon, stereotypiat kukkivat ja hetero-oletus on monien mielissä tosi sitkeästi. Sen oman paikan löytämiseen elämässä saa käyttää todennäköisesti vähän enemmän sinniä kuin perushetero, etenkin jos sattuu elämään pienemmällä paikkakunnalla.

Koska en voi ymmärtää, mitä eroa on oikeasti, onko ihminen homo,lesbo tai hetero. En vain pysty, anteeksi vain.

Mä ainakin itse lesbona ymmärrän hyvinkin että sillä on eroa. Itse varmaan surisin lapseni puolesta jos osottautuu muuksi kuin heteroksi, koska fakta tänä päivänä on että kaikesta muutoksesta huolimatta ennakkoluuloja edelleen on paljon, stereotypiat kukkivat ja hetero-oletus on monien mielissä tosi sitkeästi. Sen oman paikan löytämiseen elämässä saa käyttää todennäköisesti vähän enemmän sinniä kuin perushetero, etenkin jos sattuu elämään pienemmällä paikkakunnalla.

Mutta surisin sitä että en saa lapsenlapsia tai ettei lapseni saa lapsia. Oikeastaan jälkimmäistä.

Koska en voi ymmärtää, mitä eroa on oikeasti, onko ihminen homo,lesbo tai hetero. En vain pysty, anteeksi vain.

Mä ainakin itse lesbona ymmärrän hyvinkin että sillä on eroa. Itse varmaan surisin lapseni puolesta jos osottautuu muuksi kuin heteroksi, koska fakta tänä päivänä on että kaikesta muutoksesta huolimatta ennakkoluuloja edelleen on paljon, stereotypiat kukkivat ja hetero-oletus on monien mielissä tosi sitkeästi. Sen oman paikan löytämiseen elämässä saa käyttää todennäköisesti vähän enemmän sinniä kuin perushetero, etenkin jos sattuu elämään pienemmällä paikkakunnalla.

Tarkoitin, että omassa mielessäni tällä ei ole eroa. En tarkoittanut yhteiskuntaa. En voisi surra sitä, mikä lapseni olisi seksuaalisuudeltaan, en kuitenkaan. Sinniä tarvitaan, se on varmasti totta. Mutta kyllä kannustaisin lastani olemaan oma itsensä, siis ei alistumaan asian takia, vaan olemaan ylpeä itsestäni.

Siskoni on lesbo, tiedän hänen kauttaan myös tietyistä ongelmista, mitä on joutunut kohtaamaan viimeisen 17 vuoden aikana(siitä alkaen, kun tajusi oman seksuaalisuutensa täysin, hän on nyt 32-vuotias).

Koska en voi ymmärtää, mitä eroa on oikeasti, onko ihminen homo,lesbo tai hetero. En vain pysty, anteeksi vain.

Mä ainakin itse lesbona ymmärrän hyvinkin että sillä on eroa. Itse varmaan surisin lapseni puolesta jos osottautuu muuksi kuin heteroksi, koska fakta tänä päivänä on että kaikesta muutoksesta huolimatta ennakkoluuloja edelleen on paljon, stereotypiat kukkivat ja hetero-oletus on monien mielissä tosi sitkeästi. Sen oman paikan löytämiseen elämässä saa käyttää todennäköisesti vähän enemmän sinniä kuin perushetero, etenkin jos sattuu elämään pienemmällä paikkakunnalla.

Maailma on jo muuttunut niin paljon tässä asiassa, että se tulee varmasti muuttumaan lisää. Jos nyt ajattelen vaikka vanhempieni sukupolvea, niin kyllä sieltä löytyy aika paljon ihmisiä, jotka eivät oikeasti pysty edes oikein ajattelemaan homoseksuaalisuutta, koska se on niin ällöttävää (lähde: äitini, jolla on tapana esim, työpaikalla valistaa työkavereitaan kaikenlaisista asioista, esim. seksuaalisuus ja kierrätys). Minun sukupolvellani asiat ovat jo ihan eri tavalla.

Tunnistan kyllä myös ennakkoluulot, mutta jos nyt ajattelee maailmaa muullakin akselilla, kuin homous/heterous, niin kyllä ihmiset joutuvat kaikenlaisten asioiden takia ennakkoluulojen kohteeksi ilman omaa syytään, ja muissakin asioissa, kuin seksuaalisuudessa joutuu taistelemaan, ennen kuin löytää oman paikkansa elämässä.

seksuaalinen suuntautuminen selviää yleensä? Onko jo alakoululaisesta huomattavissa jotain tiettyjä piirteitä mitkä viittaavat tulevaan?

Kuten sanoin, minulla on monta lasta joten eiköhän niitä lastenlapsia siunaannu vaikka joku lapsistani jäisikin lapsettomaksi.

Surisin asiaa.

oikeastaan surisit siinä? Sitäkö, ettei hän ole "normaali", vai sitä, että hänellä tulisi olemaan hankalaa syrjinnän vuoksi vaiko sitä, ettet tule saamaan lapsenlapsia "normaalisti"?

t. tohtorin vaimo

tämä on sata varma tieto.

Tunnistan kyllä myös ennakkoluulot, mutta jos nyt ajattelee maailmaa muullakin akselilla, kuin homous/heterous, niin kyllä ihmiset joutuvat kaikenlaisten asioiden takia ennakkoluulojen kohteeksi ilman omaa syytään, ja muissakin asioissa, kuin seksuaalisuudessa joutuu taistelemaan, ennen kuin löytää oman paikkansa elämässä.

Tottakai. Mutta tässä keskusteltiin nyt siitä akselista homous/heterous. Toki itsekin uskon että suvaitsevaisuus lisääntyy ja asiat menee eteenpäin vuosien ja vuosikymmenten mittaan, mutta pitkään menee ennenkuin heterot ja homot todellakin aidosti olisi tasa-arvoisia (jo se että tällaista keskustelua tarvitaan, on yksi esimerkki siitä miten kaukana todellisesta arvovapaudesta tässä asiassa ollaan). Joten jos valita voisi, toivoisin lapseni olevan hetero. Toki vaikeuksia ja vastoinkäymisiä tulee muissakin asioissa, mutta miksi toivoisin niitä lapselleni oikein varta vasten? Tokikaan homoseksuaalisuutta ei tarvitse nähdä vain negatiivisen, ennakkoluulojen ja marginaalissa olemisen kautta vaan siinä voi olla myös paljon hyvää ja vahvuutta antavaa.

nr 11

Yksilöllistä; joillekin on selvää ihan lapsesta asti (vaikka ihan pienenä asiaa ei tietysti osaa nimetä), jotkut taas "löytävät itsensä" vasta aikuisena. Surullista on tietysti se, että edelleen monet joutuvat salaamaan itselleen merkityksellisiä asioita syrjinnän pelossa.



Lisäksi pitää muistaa, että vain harva (jos kukaan?) on täysin hetero tai homo. Useimmat ovat varmaan jossain näiden ääripäiden "välillä".

Eivät he tunne eroottista vetovoimaa yhtään keneenkään. Kyllä se homous/heterous "paljastuu" aikaisintaan murrosiässä.

Ihminen on seksuaalinen olento syntymästään. Minä ainakin tunsin vahvaa eroottista vetovoimaa poikia kohtaan päiväkoti-ikäisenä jo.

Eivät he tunne eroottista vetovoimaa yhtään keneenkään. Kyllä se homous/heterous "paljastuu" aikaisintaan murrosiässä.