Miten saan kaverin uskomaan, etten nyt kutsu häntä luokseni?

Hän on siis hyvä kaveri, sen kuvan ainakin sain. No. Ystävistä kannattaa pitää huolta, jotta ne säilyvät sellaisina.



Ehdotan, että otat asian rohkeasti puheeksi. Mukavaan äänensävyyn, tyyliin että kuules, kun sä saat niin sydän syrjällä vahtia pikkutornadon liikkeitä, satuttaa vielä ittensä jne., ettet oikein osaa vierailun aikana kotiympäristössä rentoutua - vaikka niin syötävän ihana muksu onkin. Että joko tapaatte muualla, tai voisikohan sitä rasvilliä koittaa jotenkin pistää yhdessä aisoihin. Sopia vaikka käytöskultti tms.



Jos oikeaan äänensävyyn sanasi sanot, niin hyvä tulee. Saattaa avata kaverisi silmiä vähäsen - ja itse asiassa jatkotilanteita ajatellen teet sille palveluksen. Tarkkana toki pitää olla, jottei äitsy suivaannu.



Ystävien kesken, pitkällä tähtäimellä, ainoa mikä toimii on rehellisyys, avoimuus.

kun pelkäät että loukkaa itsensä.

suoraan mitkä on teidän säännöt: ei riehumista, ei ruoan kanssa kulkemista, ei huonekalujen/lattian likaamista tai raapimista, ei huonekalujen pâällä kiipeilyä ja pyydä vahtimaan, että lapsi noudattaa ohjeita.



Mulla on kans muutama tuttavaperhe tuollainen. Meinaa hermo mennä, kun ei voi hetkeksikään itse rentoutua, kun saa pelâtÄ, ettÄ on banaanit listitty sohvan reunaan tms. Mä en ymmârrä, ettei sen vertaa kunnoioiteta toisten kotia, että oltaisi ihmisiksi. Toisen tuttavaperheen kanssa oltiin toisen kaverin luona kylässä yhtâaikaa ja se oli ihan stressissä vierailusta, kun kavereiden taapero paineli mennä ympäri olohuonetta ja koski kaikkiin koriste-esineisiin ja vanhemmat oli koko ajan monta askelta jäljessÄ. Se äiti on muutenkin sellanen, ettÄ ei nouse kovin helposti, komentaa vaan hiukan jos sattuu huomaamaan menemâttâ yleensä paikalle. Lapsi ei tietenkään usko, koska tietÄä ettei äiti tule kuitenkaan, kunhan vain komentaa ja siinä ajassa ehtii jo tehdä mitä meinasikin. Ja olivat tuoneet vahaliituja ja tussejakin mukanaan ja äiti kehui koko ajan, että ne on pestäviä, ei jää jälkiä. Paljonpa lohduttaa, jos väriä on sitten joka paikassa. Isäntäväki ei antanut piirtää muualla kuin lattialla, sen verran oli huolissaan... Oli ihan käsittÄmâtÖn olo kun mentiin kotiin. Mä olin itse aina niin kauhean tiukka, ettÄ kylâssä ei tosiaan tapahtuisi mitään, joten pidin lapsen koko ajan lähelläni ja niin hallitusti, ettei sille tullut mieleenkäÄn lähteä örveltämâän.



Tuo koriste-esine juttu on hiukan vierestä, mutta mâ oon itsekin tarkka tavaroistani ja opetin lapselle jo pienenä, ettei saa koskea koristeisiin/sisustusjuttuihin. Uskon, että se auttaa. Nuo kaverit taas elää sillai, että lapsella ei ole mitään mitä voi rikkoa. se on huono, koska sitten just koristeet vasta kiinnotaakin kylÄssÄ, kun ei kotona ole sellasia ja ei ole oppinut ettei niihin kosketa vaan katsotaan vain.



Olipas vuodatus, mutta joskus ihmetyttäÄ. Omaan kotiin ei ole pakko kutsua, joten jos eivät usko niin peru koko juttu. Parempi olis varmaan sanoa, että odotat teillä noudatettavan sääntöjä. Mä oon sen tehnyt itse joskus isommille lapsille, että sanon heti, että kengät pois meillä on sääntÖ, sängyllä ei hypitä yhtÄÄn meillä on sellanen sÄÄntÖ, sohvan reunoille ei kiipeillä meillä on sellanen sÄÄntö, jne, mitä nyt tarvitaankin. YleensÄ aikuiset tajuaa sen ja alkaa hiukan vahtia paremmin... Mutta se tosiaan suututtaa, ettÄ emäntänä joutuu ensin sanomaan mitä saa ja mitä ei, kun toivois ihmisten itse tajuavan mikä on fiksua ja mikâ ei toisen kodissa.

Keitä te sitten kutsutte koteihinne jos ette pysty ihan tuollaisista perusasioista puhumaan vieraidenne kanssa?



Meilä ei ainakaan käy kuin ystävät ja sukulaiset ja kyllä kaikille voi sanoa, että meidän kotona on tällaiset säännöt.

On vaan niin kamalan herkkänahkainen tuo kaveri sen lapsensa suhteen. Hän on valittaa aina, että ihmiset muka katsovat pitkään, kun lapsella kirpparivaatteet (ihan nätisti kuitenkin puettu aina) ja käytetyt rattaat, jne. En usko, että katsovat. Muutkin tuntemani äidit käyttää kirpparivaatteita lapsilla paljon ja kierrätettyjä kärryjä, eikä kukaan heistä valita.



En sitten tiedä, johtuuko tuo herkkänahkaisuus siitä, että kaveri on yh. Että pelkääkö sen takia, että arvostellaan. Tuo toinen kaveri, joka nyt kotiini on tämän äidin kanssa änkeämässä, on sitä mieltä, että lapsi on niin ihana ja hyvin kasvatettu ja laittaa vielä muksulle vettä myllyyn, kun kehuu, miten kova lapsi on touhuamaan ja pirteä, jne.



Olen kerran siitä sanonut, kun lapsi temmelsi omassa kodissaan, että meillä ei kotona ikinä olisi saanut klähmiä seiniä tai juosta sisällä. Molemmat kaverit oli ihan äimänä, että sellaisiahan lapset on. Vamaan ovatkin, jossei yhtään kasvateta ja ohjeisteta.



Joo, taitaa taas olla pallomeripaikkatapaaminen edessä. En ymmärrä, että nykyään lapsilla pitää olla joku ihme huvipuisto joka paikassa. Kun itse olin pieni ja käytiin vanhempien kanssa jossain kahvilassa ja ravintolassa, niin ihan riitti ohjelmaksi se, kun sai herkkuja ja katseli ympärilleen sitä paikkaa ja ihmisiä. Käsittämätönät, että lapsen kanssa voi käydä vaan jossain, missä pallomeri.

Onko sulla ap omia lapsia?



Mä haluaisin nähdä 2-vuotiaan lapsen, joka vieraassa paikassa leikkii iloisesti yksin varttia pidempään.

noita kutsupyyntöjä) sanoa että itseasiassa haluaisit kovasti nähdä heitä muttet kotonasi pysty keskittymään ollenkaan vieraisiisi ja juttelemaan heidän kanssaan kun sun koko aika menee XX:n vahtimiseen?

äiti suostu vahtimaan lastaan kylässä ollenkaan? On vieläpä sanonut että kylässä se on muiden tehtävä...

Mä haluaisin nähdä 2-vuotiaan lapsen, joka vieraassa paikassa leikkii iloisesti yksin varttia pidempään.

Mä haluaisin nähdä 2-vuotiaan lapsen, joka vieraassa paikassa leikkii iloisesti yksin varttia pidempään.

En ole ap, mutta mulla on kaksi normaalin vilkasta poikaa, 2 ja 5 v ja ne kyllä leikkivät "iloisesti yksin" pitkiäkin aikoja, myös kylässä. Toki tykkäävät riehuakin, mutta yleensä uskovat sanaa, viimeistään uhkailu tehoaa ;)

Mulla lapsuudenaikainen mukava ystävä asuu ulkomailla ja joka kesä kuvittelee, että haluan toimia heidän perheensä hotellina. Vetoaa mökkipaikkamme lumoavuuteen yms. Todellisuudessa olen lopen kyllästynyt olemaan vieraavaraisuuden pohjaton kaivo tälle perheelle. Eivät mökkioloissa laita rikkaa ristiin eivätkä osallistu kuluihin mitenkään. Olen noilla epämääräisillä "meillä ei ole silloin lomaa" yms keplotteluilla selvinnyt muutaman menneen kesän, mutta tiedän että sama hiillostus alkaa taas. Kaverini on leppoisa ja mukava ihminen, mutta tämä hyväksikäytön muoto menee yli hilseen. Harkitsen jopa välien katkaisua, kun ei käytöskoodit ole samasta maailmasta. Tsemppiä sulle oman vierailijasi kanssa!

Mulla lapsuudenaikainen mukava ystävä asuu ulkomailla ja joka kesä kuvittelee, että haluan toimia heidän perheensä hotellina. Vetoaa mökkipaikkamme lumoavuuteen yms. Todellisuudessa olen lopen kyllästynyt olemaan vieraavaraisuuden pohjaton kaivo tälle perheelle. Eivät mökkioloissa laita rikkaa ristiin eivätkä osallistu kuluihin mitenkään. Olen noilla epämääräisillä "meillä ei ole silloin lomaa" yms keplotteluilla selvinnyt muutaman menneen kesän, mutta tiedän että sama hiillostus alkaa taas. Kaverini on leppoisa ja mukava ihminen, mutta tämä hyväksikäytön muoto menee yli hilseen. Harkitsen jopa välien katkaisua, kun ei käytöskoodit ole samasta maailmasta. Tsemppiä sulle oman vierailijasi kanssa!

Kun kaveri alkaa taas kärttämään pääsyä mökille, sanot ihan suoraan, että haluat heidän sitten myös osallistuvan kuluihin ja töihin. Tai kutsut itsesi vastavuoroisesti heille ulkomaille täysihoitoon kylään :)

tuplalainaus... -20

Ei ole omia lapsia vielä. Mutta sitten kun on, aion kasvattaa ne kuten minut on kasvatettu: riehumisen ja juoksemisen paikka on ulkona, sisällä ollaan rauhallisemmin.



Ehdotin silloin näiden kaverien viime vierailulla muuten, kun muksun meno yltyi riehumiseksi, että sekä taloyhtiön pihalla että pienen kävelymatkan päässä on kivat leikkipaikat. Että jos mentäis hetkiseksi ulos kävelemään. Tähän lapsen äiti tuhahti, ettei heillä ole ulkovaatteita mukana.



Huvittavinta oli, että n. tunnin päästä hän alkoi sitten ottaa mukanaan tuomastaan putkikassista esille erilaisia vaatteita ja esitellä niitä. Oli käynyt hakemassa kassin toiselta tuttavaltaan minulle tullessaan, sai lahjoituksena tältä tuttavalta lastenvaatteita. Siellä oli kassissa kolmet ulkohaalarit, collegehousuja ja -paitoja, jne. Vaikka mitä ulkoleikkeihin sopivaa vaatetta. :)



No, jos lapsi ei viihdy kylässä yksin leikkien, niin ehkä äiti voisi sitten itse viihdyttää lastaan. Ei kai se ole emännän tehtävä? Tällä äidillä ei ollut lapselle yhtään lelua mukana, ei mitään. Olen hankkinut varoiksi joitain leluja, mutta ne ei jaksaneet lasta kiinnostaa kuin hetken.



Mitä tuollaiselle lapsivieraalle pitäisi tehdä? Hankkia joku leikkikehä ja laittaa se sinne? Nyt mulla on tv ja dvd-soitin, silloin heidän edellisellä vierailulla ei ollut, viihtyisikö siinä tvn ääressä 3-4 tuntia?

Lapsen äiti ei tietenkään halua kahvilaan. Villin kersan kanssa joutuisi itse vahtimaan eikä voisi nauttia "vapaa hetkestä" jonka saa kylässä kun emäntä juoksee ipanan perässä.

Äiti sanonut ystävällenne ettei halua kahvilaa, joko sanonut suoraan että liian hankalaa lapsen kanssa tai sitten keksinyt jonkun hyvän tekosyyn.

Kaveri ei halua torpedoa omaan kotiinsa ja siksi painostaa sinua ottamaan vieraat omaan kotiisi.



Älä suostu. Sano vaikka suoraan, että tällä kertaa sinäkin haluat nauttia juttelusta ja kahvihetkestä ja joku muu saa vahtia kaverin lasta.



Alkaa nykyään olla valitettavan yleistä, että on äitejä jotka ei mahda pennuilleen mitään. Kotona ei sääntöjä kun on olevinaan helpompaa kun ei tarvitse kieltää. Yksinkertaisesti ei ilmeisesti osata kasvattaa tai sitten vaan luovutetaan kun lapsi ei heti usko mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Kai se on jonkin asteista laiskuutta. ja sitten on oikein lomaa äidille kun voi viedä lapsensa johonkin kyläpaikkaan ja sälyttää vastuun ja vahtimisen emännälle sanomalla "ettei tiedä talon sääntöjä" hei pliis.

Onko valehtelu parempi kuin että sanoisi rehellisesti oman mielipiteensä???



Sano suoraan vaan.

Minä tapaan yhtä kaveriani usein kahvilassa, meillä molemmilla on 2-vuotiaat lapset. Kahvilassa menee hyvin niin kauan kun lapsilla on syötävää ja juotavaa nenän edessä. Eivät he jaksa syömisen jälkeen jäädä istuskelemaan vaan aika pian pitää lähteä kahvilasta sen jälkeen jos ei halua olla häiriöksi muille.



Eli tavatkaa vaan kahvilassa, mutta varaudu että tapaaminen on aika lyhyt, ei kaksivuotias jaksa siellä pitkään istuskella.



Muutenkin tulet yllättymään kun sinulla on omia lapsia monessa asiassa.

Sitten kun ei ruoka enää auta, otetaan repusta jotakin askarreltavaa, värityskirja, puuvärit, tai muu kuvakirja tai pieni lelu mitä voi näpertää ja 2v lapsi pidetäÄn sylissä ja selitetään että täällä ei voi tehdä muuta, äiti pystyy kyllä sen verran touhuamaan jutellessa lapsen mukana. Se onnistuu, jos on lapsen opettanut niin. Jos ei onnistu, niin voihan sitä lähteä ulos.



Mulla toimi tämâ aina, en joutunut liian nopeasti lähtemâÄn mistÄän ja lapsi ei tosiaan juossut ympäriinsä.



Se on se asenne, ettÄ "sellasiahan lapset ovat". Jos sillä asenteella kasvattaa, niin ei ole ihme jos ei saa tottelemaan ja rauhottumaan, koska aikuinen ei oikeasti edes oleta kieltojen tehoavan, "koska sellaisianhan lapset ovat." Just tuollasen asenteen takia kanssakäyminen käy vaikeaksi... plaah.

Lapsi oppii käyttäytymään juuri niinkuin se opetetaan. Ei ole edes vaikeaa, jos on vanhempi toimii johdonmukaisesti. Sekin on johdonmukaisuutta, että annetaan riehua rauhassa... Ja tuloshan on tässä ketjussa jo tullut esille.

Mutta ei pidä ilkeillä!



Se, että ihmisillä on erilaisia tapoja katsoa maailmaa ei tarkoita että 2- vuotias olisi jotenkin huonosti "koulutettu". Vastahan se on oppinut kävelemään ja heti pitäisi istua kädet ristissä hiljaa?? ;)



Minusta ei ole sinun paikka vahtia lasta, enempää kuin vahdit lattiat ja muuta. Karjaset oikein kunnolla ja sanot ystävällesi ettei teillä hajoteta sentään paikkoja.



Itseään lapsi saa teloa jos sikseen menee.

Moni 2- vuotias nauttii kiipeilystä ja hyppelystä.

Ehkä äiti kuitenkin tietää mitä tekee vaikka sinusta se ei näytä siltä kun ei ole ottamassa kokoajan koppia?

Relaa ja anna onnettomuuden sattua, jos se on äidin tapa.



Minusta jokanen (lapseton/lapsellinen) saa sanoa että meillä ei hyllyissä kiipeillä tai kaapeillä käydä. Ne on sun säännöt.



Ja ihan jees että ilmotat vaan että haluat tavata kahvilassa.

Sitten tapaatte siellä.



Meistä kun on niin moneen junaan: sinä toljotat lapsen puuhia kotonasi ja lapsen äiti taas rentoutuu kotioloissa, kahvilassa ei hän taas pysty seuraamaan juttua kun vahtii lastaan.

Ei luultavasti sen kummosempaa?



Minusta menee vähän yli jos sun tarttee odottaa vuosi tai viisi ennenkö lapsi on vierailukykynen mielestäsi. Kannattavampaa on vaan tarttua härkkää sarvista ja sopia säännöt.



Ja sinun asunnolla luultavasti on sama kuin äidilläni: kun ei ole pikkuväkeä niin sisustus on sen mukanen; älä koske, älä koske, älä koske.

Miksi tilaa ei voisi samantien loihtia lapsiystävälliseksi?



Ja miten helposti lattia oikeasti naarmuuntuu? Vai katsotko vierestä kun toinen leikkii junalla ja sulla jo karpalot nousee otsaan -syyttä?



En väitä etteikö jotain voisi muuttaa? mutta monesti se oma asenne on se jota helpoin muuttaa.

En ole kuullut että 2- vuotias parvekeoveen törmätessään hajottaa sen. Parempi jos ei kaikkeen reagoi niin lapsi ei saa yllykettä?

aika pitkä aika jos vieraass paikas viihtyy 15min lelujen parissa.. oliko etes leikkikaveria?

Olen jo miettinyt, uskallanko omia lapsia edes hankkia, jos se tarkoittaa jatkuvaa reuhomista, kun lapsi on hereillä. Olimme sisarustemme kanssa sillä tavalla kasvatettuja, että osasimme olla rauhassa sisätiloissa. En muista, että kukaan pikkusisaruksista olisi ikinä juossut esim. parvekkeen ovea päin.



Mutta 26 totesi, että lasta voi myös kasvattaa. Onneksi näin.



Itselle myös tullut sellanen olo, että lapsen äiti haluaa mun luo, kun voi sitten itse keskittyä seurustelemiseen. Minusta kyllä hän olisi itse ollut velvollinen ottamaan lapselle jotain tekemistä kyläpaikkaan mukaan.



Ja vaikka se parvekkeenovi ei rikki menisikään niin kamalat jäljet siihen jää, jos sitä päin juostaan ja törmätään. Eipä tarjoutunut äiti sitä parvekkeenoven ikkunaa pesemään ennen lähtöään. Eikä sohvia.



Kätevintä olisi varmana tavata tämän kaverin ja hänen lapsensa kotona. Mutta ei se tietenkään käy, kun he saavat olla kotona aina, niin haluaisivat olla jossain muualla välillä.