Lue keskustelun säännöt.
Miten saan kaverin uskomaan, etten nyt kutsu häntä luokseni?
13.01.2010 |
Kaveri lähetti pari päivää sitten viestin, että hän ja yksi toinen kaverini tulisivat mielellään kylään luokseni ja ehdottivat päivää.
No, nyt on niin, että tuota toista kaveria en halua kotiini ennenkuin hänen lapsensa vähän kasvaa. Hänellä on 2-vuotias vilkas tenava, jota hän ei yhtään komenna. Viimeksi sain olla koko ajan kieltämässä, kun lapsi keikkui sohvan käsinojilla, veteli parkettiin naarmuja leluilla, hyppi vaarallisennäköisesti portailta alas, juoksi ja hullusti ja otti pöydästä keksiä ja murusti sen ympäri kotiani.
Sohva ja nojatuolit oli ihan täynnä pieniä mustia kädenjälkiä. Vieraiden lähdettyä oli siivoamisessa kovempi työ kuin ennen heidän tuloaan. Kaverini ei mistään lasta kieltänyt vaan minun piti se tehdä - vahtia hänen lastaan ja yrittää olla emäntänä yhtaikaa.
No, sanoin vain, että kyseinen päivä ei sovi ja ehdotin tapaamista toiseksi päiväksi kahvilaan. Taas tuli kaverilta (siltä, jolla ei ole lasta) viesti, että tulisivat mielummin mun luo. Laitoin, että mulla menoa illalla ja näkisin mielummin kaupungilla ja ehdotin paikkaa.
Ja nyt taas tuli viesti, että jos kuitenkin tulisivat mun luo...
Argh. En kehtaa sanoa, että syy, miksi en mun luo kutsu, on se, että ei se ole mulle sitten mikään kaveritapaaminen vaan stressaan koko ajan sitä, kun saan olla tuon toisen kaverin taaperon lapsenvahti omassa kodissani.
Miksi ihmiset ei voi uskoa, että jos en nyt kutsu niin en kutsu? :(
Kommentit (48)
Joku tuolla ehdotteli lapsiystävällisyyttä.. Ap.n koti on ap.n.
Mutta mäkin ehdottaisin tapaamista tämän lapsen kotona. Kerroit että lapsen äiti ei ole sitä koskaan ehdottanut, mutta jos toinen kutsuu itsensä kylään teille, niin miksi sinä et tekisi samoin! =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on opetettu että kylässä ollaan 'sievemmin' kuin kotona; kaikki riehuminen sisällä on täysin kielletty, muistetaan hyvät tavat, ollaan kohteliaita jne. Ja perään katsominen on nimenomaan lapsen vanhempien tehtävä. Jos jokin on epäselvää niin kyläpaikan emännältä/isännältä ysytään. Mutta ei oleteta että voi tulla passattavaksi ja jättää vielä lapsensakin vahdittavaksi.
Kun niitä tapoja alkaa heti pienestä pitäen opettaa niin elämä on sitten jatkossa paljon, paljon helpompaa. Ja kyllä, niitä tapoja aletaan opettaa heti kun lapsi alkaa liikkumaan. Ei tarvi sitten tulevaisuudessa kitkeä huonoja tapoja lainkaan.
Itseäni ärsytti suunnattomasti kun siskoni ainokainen sai tehdä mitä tykkäsi; viisivuotias toisen synttäreillä roikkui poikittain äitinsä sylissä ja potki pöytää kun toiset koetti syödä. Mässäsi kaksin käsin suklaakeksiä naamaan ja oikein hinkkasi sitä sulavaa suklaata kasvoihin. Siitä sitten sujuvasti ovenkarmiin roikkumaan ja suklaisilla käsillä valoja räpyttämään. Siskolla silmät pyöri päässä kun tytärpuoleni meni ojentamaan kullannuppuaan kun itse oli kiireinen niiden muiden vieraiden kanssa. Siitä sitten tuli pitkä keskustelu kuinka meillä ei käyttäydytä.
Ja juu, mulla on omia lapsia kolme, iältään 7v 9v ja 10v. Eikä kyläily ole tuottanut tuskaa edes silloin pikkulapsiaikoina kun kaikki oli yhtäaikaa vaipoissa.
Mulla lapsuudenaikainen mukava ystävä asuu ulkomailla ja joka kesä kuvittelee, että haluan toimia heidän perheensä hotellina. Vetoaa mökkipaikkamme lumoavuuteen yms. Todellisuudessa olen lopen kyllästynyt olemaan vieraavaraisuuden pohjaton kaivo tälle perheelle. Eivät mökkioloissa laita rikkaa ristiin eivätkä osallistu kuluihin mitenkään. Olen noilla epämääräisillä "meillä ei ole silloin lomaa" yms keplotteluilla selvinnyt muutaman menneen kesän, mutta tiedän että sama hiillostus alkaa taas. Kaverini on leppoisa ja mukava ihminen, mutta tämä hyväksikäytön muoto menee yli hilseen. Harkitsen jopa välien katkaisua, kun ei käytöskoodit ole samasta maailmasta. Tsemppiä sulle oman vierailijasi kanssa!
suoraan tuollaisesta asiasta, mutta älä ihmeessä lähde moiseen mukaan enää. Ilmoita mahdollisimman ystävällisesti mutta kuitenkin ehdottomasti, että et enää jaksa kestitä ketään mökilläsi satunnaisia päiväseltään käyntejä tai korkeintaan yhden yön kestäviä vierailuja lukuunottamatta. Jos yövieraita tulee enemmän kuin yksi, niin sitten omat liinavaatteet mukaan ja että jos sinä tarjoat ruuat, niin he voivat tuoda juomat/jälkkärit/aamiaistarpeet tms. Sano vaikka, että kulunut talvi on ollut töiden puolesta erityisen raskas, rahat on tiukalla tai että ikää tulee eikä enää jaksa.
Ap:lle sanoisin, että ilmoittaa suoraan että heidän kotinsa ei ole lapsiystävällinen kun ei kerran ole lapsiperheen kotia ja koska sinäkin haluat virkistyä, niin tavataan kaupungilla. Miten joku voi ylipäätään kutsua kolmatta osapuolta toisen kotiin?
olla hetken aikaa (ei tarkoita ikuisuuksia) rauhassa ja hiljaa. Omani ainakin ovat siihen kyenneet. Kyse ei ole muusta kuin siitä, että muksu tietää, mitä siltä odotetaan.
Esim. 2v tyttö kykeni istumaan 20min hiljaa luentosalin perällä, kun itse pidin esitelmää edessä. (Myönnetään, että meno ennen ja jälkeen oli kyllä mahdotonta...)
he tulevat sun luo, ja heti kun lapsi rupeaa tekemään jotain mitä sinun kodissasi ei saa tehdä niin sanot lapsen äidille että menet nyt laittamaan esim jälkiruokaa joten voisitko katsoa lapsesi perään, en halua että tekee tuollaista. ja joka kerta kun tekee jotain mitä et halua niin et sinä puutu siihen vaan velvoitat lapsen äidin puuttumaan, näytät sille äidille suoraan että sen tehtävä on laittaa rajat lapselle,eikä sinun. suoraan vaan et nyt riittää,kato lastasi .eikä sitä tarvi tehdä mitenkään äkäisesti vaikka ihan hymähtäen että sun kodissas ei noin tehdä ja saat kyl nyt seurata lastasi jotta saat itse tehdä omat hommat.tai sitten vaan sanot et tavataan sinun luonasi koska sulla on niin kova homma kieltää lastasi minun kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tilaa ei voisi samantien loihtia lapsiystävälliseksi?
lapsiystävälliseksi koska äiti ei osaa katsoa lapsensa perään? Hyvin itsellä on sujunut vierailut uhmiksen kanssa. Ehkä siksi koska jaksan katsoa sen lapsen perään ettei tee ilkeyttä!!
et tiedä selvästikään lapsista mitään.
Jos sinun pikkusisaruksesi ovat muistojesi mukaan olleet rauhallisia, niin sitten heillä on ollut rauhallinen temperamentti, tai he ovat matkineet sinua joka olet jo isona tyttönä osannut olla rauhallisesti (pienet aina matkivat isoa lasta) tai sitten muistelet aikoja, jolloin he ovat olleet vanhempia kuin se 2 v.
Tyypillinen 2 vuotias ei yleensä vielä osaa leikkiä pitkään yksin. Se saattaa hiljaisesti katsella toisten lasten leikkejä, mutta tyypillinen 2 v ei todellakaan ole sellaista mukavaa rouvien kahvitteluseuraa. Jos joku 2 v käyttäytyy lapsettoman tiukkiksen mielestä hienosti, niin se on todella poikkeus tai se on peloteltu ihan kusi sukkaan kasvatuksen nimissä.
Lisäksi veikkaan, että sillä äidillä on ihan hyvä tuntuma siihen mitä lapsi tekee ja nousisi perseeltään heti jos tulisi oikea vaaratilanne tai tavarasi uhkaisivat hajota. Jos se olisi koko ajan vahtaamassa lastaan, niin sitten valittelisit, että "vierailu menee pilalle kun kaverini koko ajan komentelee lastaan ja menee sen perässä eikä puhu mun kanssa"
Ymmärryksesi kasvaa, kun saat omia lapsia. Mun kokemuksen mukaan melkein kaikki lapsettomat pitää pikkulasten normaalia touhukkuutta vaarallisena rämäpäisyytenä ja ajattelevat, että syynä on kurin puute.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska neljän seinän sisällä lapsi on turvassa. Kahvilat ovat aika ikäviä paikkoja vilkkaan lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut on kasvatettu käyttäytymään hyvin, meillä oli tiukka kuri. Kasvatimme esikoisemme samalla mallilla, ei riehumista, ei huutamista, uskotaan kun käsketään.
Mutta tämä kuopuksemme ei samaan muottiin taivu. Samat (jos mahdollista, niin vieläkin tiukempi kasvatusmalli käytössä) säännöt, sama kasvatus, kovemmat rangaistukset. Vaan ei.
Lapsi pysyy ruokapöydässä hetken, syö sen minkä haluaa ja sitten lähtee. Ei auta, vaikka kaivaisin laukusta banjoa soittavat pingviinit tai kasaisin lelumaailman pöydälle. Liikkumaan on päästävä, kiivettävä, kokeiltava. Ja jos haen pois, huutaa ja karjuu ja tempoilee ja potkii vaikka tunnin. Trust me, kokeiltu on.
Suurin osa "huonosti käyttäytyvistä" lapsista on kasvatuksen syytä. Mutta löytyy niitä tahto-lapsia, joille ei vain voi mitään.
Siksi emme kyläile.
Meillä 3v ja 5v tytöt ja ovat vilkkaita ja myös erittäin omapäisiä molemmat - siksi myöskään me emme juuri kyläile - ainakaan sellaisten luona, joilla ei ole omia lapsia.
Tyttäreni eivät tosin tahri, eivätkä riko, mutta koko ajan jompi kumpi vaatii aikuisen huomiota ja ovat siksi kai aika vaativaa seuraa.
Itse olen siihen tottunut, mutta yritän koko ajan muistaa, että vieraat eivät jaksa kuunnella ja katsella sellaista (mölinää) ja tajunnanvirtaisia "esityksiä" kovin kauaakaan ja siksi koitan lopettaa ne aika alkuunsa, tyyliin "yksi esitys ja sitten riittää". Mutta se ei riitä lapsille...
Toki myös sanon, että olkaas nyt hetki hiljaa, kun aikuiset puhuu asiansa loppuun - joskus lahjon, kiristänkin ja lopuksi tietysti uhkailen - mutta sama pöpötys vaan jatkuu ja jatkuu; "äiti kuule, katotko tätä, kerrotko mikä tämä on, miten tämä toimii, miksi tämän nimi on puhelin, kuka sen on keksinyt, miksi ihmisillä on erivärisiä hiuksia, katsokaa tätä kun minä esiinnyn, nyt katsokaa kun minä laulan..." jne. Onhan se varmaan uuvuttavaa, myönnetään.
Esim. lapsettomien kummiensa luona eivät kumpikaan tytöistä ole käyneet edes koskaan kylässä; heitä ei ole pyydetty, eikä olla tungettu.
Ap: ehkä kaverisi juuri siksi tunkee teille, koska toivoo itse saavansa hetken levähtää, sillä aikaa, kun sinä vahdit hänen lastaan...
Jos kyseessä on hyvä ystäväsi, voisit ajatella asiaa niinkin, että teet todellisen ystävänpalveluksen, jos otat joskus heidät vastaan - ei usein, mutta vaikka kerran kahdessa kuukaudessa.
Vinkki: voisit vaikka joskus leikkiä lapsen kanssa - 2vuotias ei oikein osaa itse keksiä leikkejä, vaan alkaa helposti juurikin vaeltelemaan ja sekoilemaan ympäriinsä.
Ette taida oikein ymmärtää ap:n ongelmaa. Eihän kyse ole siitä, etteikö hän ymmärtäisi, että 2-v ei jaksa koko vierailua istua ja leikkiä kiltisti, vaan siitä, että lapsen oma äiti ei ota lainkaan vastuuta lapsestaan kyläilyn aikana.
Toisekseen se, mitä ap kertoi lapsen käyttäytymisestä, niin ei minusta kuulosta lainkaan tavallisen, rajat tuntevan 2- v käytökseltä. Meillä kaksi vuoden välein syntynyttä lasta ja ovat aina osanneet käyttäytyä kylässä. Ovat ehkä vähän ujonpuoleisia, mutta kaverini ovat aina kehuneet miten ihanan rauhallisia ja kilttejä teidän lapset ovat. Tosin osa ei ole koskaan nähnyt heitä kotioloissa eli yleensä vierailun jälkeen, kun on jaksanut olla kiltisti, alkaakin kotona sitten riehuminen ja vähästä kiukuttelu. Ja ymmärrän sen täysin, lapsen täytyy päästä purkamaan patoutunut energia ja mikäs siihen on parempi paikka kuin koti. Mutta ei kotonakaan sotketa tai juosta päätä seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä minulla ole rikkimeneviä koriste-esineitä tms. sälää.
Mutta ei vaaleat seinät, parkettilattiat ja vaaleat nahkasohvat ihan mitä tahansa siedä. Puhumattakaan kokovartalopeileistä ja niistä parvekkeenovien ikkunoista.
Luoksei ei nyt siis ole tällä kertaa hinkumassa tämä äiti lapsensa kanssa vaan yhteinen ystävämme. Tapaamme lähes aina kolmisin (+ tämä lapsi) ja tämä yhteisen ystävän luokse meitä ei siis ole koskaan kutsuttu. Mutta he ovat tässä tavanneet kaksistaan ja silloin on sovittu siitä, että seuraava tapaaminen olisi mun luona - minulta siis etukäteen tiedustelematta, lähinnä ilmoitettiin, että oltaisiin tulossa ensi su. :)
Muuten, kun tämä seurue viimeksi oli luonani ja kielsin lasta jostain. Niin äiti totesi siihen perään aina "ei se mitään, kun sä et tiennyt". Eli vesitti aina kieltoni.
Silloin
"itseasiassa koko ajankohdan ohjelma on tiivistynyt niin tiukaksi, ettei taideta ehtiä näkemään ollenkaan. Yritetään joku toinen kerta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, haluisin kutenkin heitä nähdä.
En vaan haluaisi nähdä heitä mun luonani. Kun en siinä sitten pysty seurustelemaan, kun pitää vahtia toisen lasta.
Ehkä siksi mun luo haluavatkin. Jos nähdään jossain kahvilassa, niin silloin lapsen äidin on pakko vähän pitää itse tuota pikkupetoaan silmällä. On suoraan sanonut, että kylässä on sitten muiden asia komentaa, eihän HÄN voi tietää, miten kyläpaikassa saa käyttäytyä.
Kotonaan lapsi onkin sitten kahdella jalalla kävelevä pyörremyrsky.
Huoh.
..on sellaista sekoilua. Sitä, että juostaan päin peiliä ja törmätään siihen, juostaan päin parvekkeen ovea ja törmätään siihen jotta lasit helisee, juostaan päin seinää ja törmätään siihen.
Tätä ko. lapsi saa tehdä kotonaan ihan vapaasti. Ja vieraisillakin, jossei emäntä kiellä. Ja vaikka kieltääkin, niin sitten keksii kohta jonkun muun tavan sekoilla.
Paikallaan lelujen kanssa ei viihtynyt kuin 15 min.
Kenenkään toisen ihmisen lapsi ei ole kotonani käyttäytynyt noin vaikka aika villejä ovatkin. Tuolla kaverini muksulla on porttikielto kotiini, kunnes osaa käyttäytyä.
En vaan kehtaa sanoa sitä :( Kun tuon toisen kaverini mielestä lapsi on niin ihana ja niin hyvin kasvatettu. Hänestäkin lapset saa tehdä ihan mitä tahansa.
Mulla lapsuudenaikainen mukava ystävä asuu ulkomailla ja joka kesä kuvittelee, että haluan toimia heidän perheensä hotellina. Vetoaa mökkipaikkamme lumoavuuteen yms. Todellisuudessa olen lopen kyllästynyt olemaan vieraavaraisuuden pohjaton kaivo tälle perheelle. Eivät mökkioloissa laita rikkaa ristiin eivätkä osallistu kuluihin mitenkään. Olen noilla epämääräisillä "meillä ei ole silloin lomaa" yms keplotteluilla selvinnyt muutaman menneen kesän, mutta tiedän että sama hiillostus alkaa taas.
Kaverini on leppoisa ja mukava ihminen, mutta tämä hyväksikäytön muoto menee yli hilseen. Harkitsen jopa välien katkaisua, kun ei käytöskoodit ole samasta maailmasta.
Tsemppiä sulle oman vierailijasi kanssa!
Tässä munkin tapauksessani kaveri kehunut joka viestissä, että kun on niin ihana koti ja tilaa, niin olisi kiva tulla käymään taas.
Ja saisihan hän tulla. Mutta ei se tenava. Jos jotain menee rikki tai turmeltuu pilalle, tuskin lapsen äiti sitä ikinä mulle maksaa.
Huvittavinta tässä se, että tuo kyläilykutsua kerjäävä ei itse ole kutsunut meitä kertaakaan kotiinsa. Lähes samankokoinen koti kuin mun ja asunut siellä jo 2 vuotta. :)
Ei sinun tarvitse sitä sen enempää perustella. Ei sinun tarvitse kutsua tai päästää omaan kotiisi ketään, jota et itse halua.
kotona.