Naapurin pojan hämmentävä tarina...

oikein hyvä keino päästä äidin juttusille, ilman että vaikuttaa "tilanteen tarkistamiselle", vihjaat vähän pojille ensin, että teille voisi joskus tulla yökylään, jos pojat näin haluavat, ja sitä kautta jos lapset innostuu, mennä äidin juttusille! Jos lapsi tulisi teille yökylään, olisi minusta oikeinkin "tarpeen" vähän tutustua äitiinkin, ja kysyä vaikka vähän nukkumaanmeno rutiineistä, ruoka-aine allergioista tms.

Siinähän sitä hiljalleen pääsisi tutustumaan.



Kyllä sen kuitenkin melko pian huomaa, jos perheessä ei ole kaikki ihan kunnossa!

että siitä "ei kaikki ihan kunnossa" on vielä matkaa lastensuojeluongelmaan. Lapsi voi kokea, ettei hänestä huolehdita tarpeeksi, juuri esim. kun perheessä on uusi vauva, mutta jos hänestä kuitenkin huolehditaan (ruokaa, puhtaat vaatteet, lepo ym.), mitä siinä voi? Parasta mitä voi tehdä, on juuri tarjota lapselle huomiota ja äidille lepohetkiä. Ehkä tilanne muuttuu, kun vauva vähän kasvaa. Mutta yhdyn edellisiin siinä, että onhan se viisasta joka tapauksessa tutustua pojan kaverin vanhempiinkin.

vetämättä kovin suoraviivaisia johtopäätöksiä lapsen puheista.



Itsekin kuulin olevani tänään kauhean ilkeä ihminen, jonka päällimmäinen tehtävä on kiusata joka päivä lastani.



Ja tämä siis sen vuoksi, etten antanut pelata pleikkaa ihan koko iltaa vaan vaadin läksyt tehtäväksi...

Tässä muutamia poimintoja 8v pojan suusta (älykäs, huumorintajuinen ja fiksu poika)



- äiti ei anna mun lukea ( = äiti ei anna tuoda kirjaa ruokapöytään)

- äiti makaa vain sohvalla eikä jaksa antaa mulle peliä ( = peli jäähyllä kielenkäytön vuoksi, äiti sohvalla lukemassa sen aikaa kun ruoka uunissa)

- äiti ei antanut mulle aamiaista ja jouduin lähtemään kouluun syömättä ( = ei ehtinyt syömään leipää loppuun aamulla kun viivytteli omiaan, söi kyllä puuroa ja marjoja)



Nämä sanotaan pilke silmäkulmassa, mutta joku varmaan voi ottaa tosissaankin nuo tarinat ja versiot tapahtumista :)

Hah, muistan kun omassa lapsuudessani (olin 7v ja oli kesä ja pikkusisko muutaman kuukauden tai jotain) äiti kanssa heitti suunnilleen koko päiväksi pihalle leikkimään, etten vaan häirinnyt vauvaa "kamalalla mökäämiselläni". (olin aina ollu hiljainen lapsi ja viihtyny hyvin omissa oloissani)

Siellä sitä sitten juoksentelin pellolla päivät pitkät kavereiden kanssa.

Ja ihmetys oli suuri, kun kerran erään kaverin luo menin ex-tempore-kylään, ja siellä sanottiin äkäisesti että nyt on RUOKA-AIKA, odota eteisessä.

Muistan ihmetelleeni että mikä ihmeen ruoka-aika, meillä vaan heitettiin pizzaa ja hampurilaisia mikroon sillon kun mieli teki.

Niin ja suklaajäätelöä söin takapihan rappusilla purkkikaupalla :P

Ei välttämättä tarkoita että perheessä olisi mikään huonosti. Nimim. kokemusta löytyy. Mun pikkusisko on aina keksinyt tuonkuuloisia juttuja ihan parivuotiaasta tähän päivään saakka (nyt yli 20v jo) ja on aina osannut esittää nuo "tarinansa" niin vakuuttavasti että välillä on vanhempani olleet hätää kärsimässä. Joskus meillä oli MLL:n lastenhoitaja hoitamassa mua ja tätä pikkusiskoani ja kun vanhempani tulivat kotiin, alkoi pikkusiskoni sanoa heille että MLL:n lastenhoitaja hakkasi häntä. Mun äiti oli ihan järkyttynyt ja tivasi lastenhoitajalta asiaa. Lastenhoitaja oli ihan paniikissa ja kielsi asian. Minä siinä sitten totesin, että siskoni valehtelee, olinhan ollut koko ajan paikalla. Äiti uskoin minua ja lastenhoitajaa, koska siskoni oli ennenkin saanut kaikenlaisia päähänpistoja.



Joskus pikkusiskoni saattoi koulussa mainita opettajalle, ettei hän saa kotona ruokaa. Opettaja otti tietysti äitiini yhteyttä. Voin vakuuttaa, että meidän perheessä on aina saanut ruokaa niin paljon kuin on halunnut. Esimerkkejä on lukuisia.



Jotkut lapset dramatisoivat helposti asioita,ja esimerkiksi toisilla ei todellisuudentaju aina ole ihan ajantasalla.Älä vaan tee mitään ilmoitusta lastensuojeluviranomaisille. Ehkä pojalla on ollut riitaa äitinsä kanssa vaikka kyseisenä päivänä ja hän oli vielä "katkera" riidasta äidilleen ja siksi puhui tuohon sävyyn äidistään sinulle.

..että meidän 7vuotias saattaa luritella samanlaisia juttuja mitä AP.n naapuri.Erään kerran olemme tuosta vilkkaasta kielestä jutelleet.



Ja kyllä, meistä on tehty aikanaan aiheeton lastensuojelu ilmoitus ja tutkinnan alla olimme.Ei kovin kivaa.Joten AP ota tosissaan selvää ennenkun ilmoitusta ainakaan teet.

Mun veli sanoi, että äiti ei anna ruokaa. Totuus oli, että äiti ei antanut joka päivä syödä lempiruokaa, makaronia.

Oikeasti, lapset puhuvat monenlaista. Meillä yöylässä olleet lapset saattavat sanoa, että "äiti ei tee meille koskaan ruokaa, huutaa vaan." tai että, "äiti aina pilaa ruuan, sä teet paljon parempaa"

Lapsen tarve miellyttää aikuista, saattaa tulla ulos tällaisinakin kommentteina.

pyytaisin aitia ovelle ja kysyisin aidilta lupaa voiko tama toinen poika tehda meidan kanssa jotain kivaa.



Tyyliin me aiotaan pitaa tanaan elokuvailta ja haluttais kovasti etta Pekka tulis meidan kanssa kuudelta syomaan pitsaa ja katsomaan elokuvaa. Sopiiko tama teidan perheelle?



Ollaan menossa tunnin paasta luistelemaan ja kysytaan etukateen tulisko Pekka mukaan.



Me ollaan tanaan leipomassa pullaa ja haluttiin kysya tulisko Pekka meidan kanssa leipomaan. Ja samalla kysya etta onko jotain allergioita vai sopiiko etta voidaan herkutella sen jalkeen kun on leivottu (no ei ehka ton ikaset pojat, mutta jotain muuta).



Siina samalla voi vahan tutustua ja jutustella. Varmaankin ruokkisin poikaa joka valissa. Siitakin voi kysya. Meilla on ruoka-aika tunnin paasta ja olisi kiva jos Pekka voisi syoda meidan kanssa. Sopiiko tama vai sekoittaako se teidan perheen paivallissuunnitelmat.

lapseni kavereilla. Poika täyttää 6v.

Meidän poika siis vielä 5v. ja kova puhumaan palturia.

Hällä kuulemma vähän leluja, vaikka kellään ei ole niin paljon leluja, kuin meillä.

Musta lapsesta kyllä huomaa, jos on huonosti hoidettu. Ovat yleensä nälkäisiä ja surullisen oloisia ja ahmivat sitä kaverinsa kodin henkeä.

Sen vain vaistoaa.

tiedän minkälaiset vanhemmat on lapseni kavereilla mutta kaikkiin on mahdoton tutustua tosi hyvin ja kyläillä ym.

Niin kuin sanoin en ole juoksemassa lastensuojeluviranomaiselle vasikoimaan vaan seuraan tilannetta ensin.

Tämä poika on kyllä surullinen ja jos hän on vaikka kaatunut ja satuttanut itsensä antaa minun halata ja lohduttaa.

Toivottavasti huolestuin turhaan ja pojalla ei ole kotona mitään hätää.



t.ap

Heillä on kotona n.2 vuotias lapsi ja pieni vauva. Ymmärrän että kun on monta pientä niin se voi viedä voimat eikä jaksa 100% panostaa kaikkeen mutta ei yksi lapsista silti saisi jäädä ilman huomiota. Tämä poika ei ole "tarinan kertoja" tyyppiä vaan puhuu vähän ja aina ystävällisesti. Luonteeltaan on herkkä ja itku tulee helposti jos muut kaverit on vaikka vaan kävelleet pari metriä kauempana hänestä..Kokee sellaisen kiusaamisena. Miten lähtisin viisaimmin tätä asiaa ratkomaan? :(

Missään nimessä et puhu asiasta eteenpäin ennen kuin olet hiukan selvittänyt tilannetta.

Lapsi on herkkä, suorastaan yliherkkä. Selvästi ylitulkitsee tilanteita, joten on täysin mahdollista, että on mustasukkaisena tulkinnut, että kun äiti hoitaa enemmän pienimpiä, äiti ei välitä hänestä.

Sitten tuo kesällä sattunut juttu. Lapselle on todennäköisesti sanottu, että älä ramppaa sisälle joka välissä, vauva nukkuu. Ja kun äidille selviää jälkeenpäin, että lapsi on tulkinnut asian niin, ettei saa tulla sisälle ollenkaan ja on syönytkin naapurissa sen vuoksi, on harmistunut. Minäkin olisin...

t.ap

voin sanoa, että minä olin pienenä täysin heitteillä. Meillä ei ollut koskaan kukaan kotona, mun menoista ja tuloista ei kukaan välittänyt, olin aina likaisissa ja liian pienissä vaatteissa, mm.hupparissa vielä joulukuussa kun ei ollut talvitakkia jne jne. Ruokaa meillä ei ollut koskaan kaapissa, olin aina nälissäni ja tosi tyytyväinen, jos sain jotain kavereilla.



Ja kukaan, ei siis kukaan, puuttunut millään tavalla asiaan. Opettajan ja aikuisten on ollut pakko huomata mun vaatteista, että kaikki ei ole kohillaan, mutta ketään ei kiinnostanut. Olisin ollut ikionnellinen, jos mut olis otettu huostaan tai äitiä olis edes puhuteltu ja uhkailtu. Kyse oli välinpitämättömyydestä, ei rahasta. Äidillä oli rahaa ostaa selluliittivoiteita, hajuvesiä ja vaatteita itselleen.



Oikeesti. Jos teillä on hyvä koti ja olette hyviä vanhempia ja huolehditte lapsistanne, ei se tarkoita sitä, että kaikki tekee niin.



Mekin asuttiin hyvällä alueella, ei missään Jakomäessä, ja olin hyvä koulussa, kaikesta huolimatta, joten kukaan ei varmaan oikein uskonut näkemäänsä...



Puuttukaa siis ihmiset, älkää ummistako silmiänne.

päivänselvää, että kun perheessä on vauva ja 2 vuotias, niin 7 vuotias jää pakostakin vähemmälle huomiolle, Jos on herkkä poika vielä niin reagoi varmaan voimakkaasti ja hakee huomiota ja välittämisen tunnetta sieltä mistä saa -eli tässä tapauksessa teiltä/sinulta.



Jos vauva vielä valvottaa ja äiti on yliväsynyt niin tulee varmasti sanottua isoimmalle lapselle välillä vähän ikävällä tavallakin asioita. Voihan se olla, että pojan vanhemmat eivät edes tiedosta, että poika kokee asiat noin kun ejattelevat, että sehän on jo niin iso poika! Tämä on hyvä esimerkki siitä, että lapsi on kuitenki lapsi vielä aika pitkään ja seitsemän vuotiaskin on vielä aika pieni poika.



Jollain keinolla olisi kyllä hyvä sinun päästä juttusille pojan äidin/vanhempien kanssa, jotta voisit edes arvioida mistä on kysymys. Hyvä, että asia kuitenkin on jäänyt askarruttamaan sinua. Ei tössä maailmassa ole yhtään liikaa ihmisiä jotka jaksavat ajatella muutakin kuin omaa olemistaan.