Huh huh. Tästäpä taas riemu ratkes :( Kielsin pph:ta viemästä lapsiamme seurakunnan

tai jos kutsutaan niin moukkamaisesti jätämme ruoan tarjoilematta lapsellesi, koska meillä luetaan aina ruokarukous ja emme tietenkään halua loukata perheenne vakaumusta.

Mutta sinä olet kyllä ihan oikeassa. Joillekin evlut-kirkon jäsenille on vaan jotenkin vaikeaa ymmärtää, miksei joku halua lapsensa ottavan osaa vieraan uskonnon menoihin.



Asiaa voisi havainnollistaa sillä, jos pph olisi islaminuskoinen ja veisi lapsiryhmän johonkin islamilaiseen lasten kerhoon tai tilaisuuteen. Varmaan syntyisi kauhea älämölö. Mutta jotenkin tämä valtionkirkko on jotenkin mukamas vaan niin "osa kulttuuria".

menemällä 10 min. myöhemmin kerhoon. Ainakin meidän paikkakunnalla uskonnollinen osa on niin minimaalinen, että sellainen määrä islamilaisuuttakaan tuskin minun lapsiani hetkauttaisi.

perhekerhoon. Nyt pph:lla kuulemma koko elämä pilalla. On käynyt siellä aaaiiina ja se on ollut hänen ja lasten kohokohta ja nyt ei voi meidän lasten takia käydä. On ärtyinen ja kiukkuinen. Emme siis ole uskovaisia ja tuo perhekerho on sellainen jossa Jumalasta puhutaan ja ihmeteoista =/ ja lauletaan virsiän, on hartausta jne.

Hei, olen itsekin pph ja olemme käyneet sekä seurakunnan perhekerhossa että mll:n perhekerhossa. Kerron hoitolasten vanhemmille tästä ennen sopimuksen kirjoittamista ja kysyn mahdollista mielipide-eroa. Itse emme ole uskovaisia, eivätkä tämän hetkiset hoitolapsetkaan perheineen kuulu kirkkoon. Olen toki saanut luvan toiminnalleni. Tällä hetkellä ainut retki ja oma henkireikä viikossa, sillä mll:n kerhon toiminta loppui, eikä sienestämäänkään voi mennä. Toki käymme pulkkailemassa, mutta siinä se. Meidän perhekerhossa ainakin ainoa mistä lapset saa tietää jumalasta on jumalankämmenellä laulu joka lauletaan kerhon päätteeksi. Sehän kertoo suvaitsevaisuudesta. Muutoin kerhossa leikitään ja lauletaan tavallisia lastenlauluja kuten hämähämähäkki. Hartautta kerhossa ei ole, se kuuluu nähdäkseni pyhäkouluun, joka on myös kerhomainen toimintamuoto. Kannattaa soittaa ja kysyä asiasta kirkon kerhon toiminnan ohjaajalta, mikäli sinulla ei ole mahdollisuutta itse käydä kerhoa katsastamassa. Ymmärrän kyllä kantasi ja mikäli olet tutustuttuasi asiaan yhä sitä mieltä ettet halua lasten käyvän kerhossa, on se täysin oikeutettua. Silti itse näen, ettei kerhossa ole mitään uskontokasvatukseen viittaavaa ja ymmärrän pph:n pettymyksen, meillä kerho on lasten mielestä tosi kiva ja sinne menoa odotetaan koko viikko. :)

ap:n lapset kerhon eteisessä? tai tulisi myöhemmin ja lähtisi aikaisemmin?

Hienoa että AV:lla näinkin asiallisia vastauksia.



Ymmärrän ap:n kannan vaikka olen kristitty. Asiaa ei voi perustella demokratialla, koska Suomessa on uskonnonvapaus eikä voida velvoittaa osallistumaan toisen uskontokunnan tilaisuuksiin. Muut perheet voivat viedä lapsensa halutessaan omalla ajalla seurakunnan kerhoon, jos se ei hoitopäivän puitteissa onnistu.



Kuinka moni ap:ta vastaan hyökänneistä antaisi viedä lapsensa ääri-islamien perhekerhoon? Ihan samasta asiastahan tässä pohjmmiltaan on kyse..



Hyvä ketju, vaikka aika moni vastaajista onkin käsittämättömän kapeakatseisia.

no entä jos pph pitäusi alku- ja lopputilaisuuden ajan ap:n lapset kerhon eteisessä?

Lapset ovat täysin syyttömiä vanhempiensa vakaumukseen. Ei heitä pidä siitä rangaista. Uskonnonvapaus tarkoittaa sitä, että vanhemmat saavat päättää, mihin uskontoon (tai uskonnottomuuteen) lapsensa haluavat kasvattaa. Päivähoidossa on kunnioitettava vanhempien näkemystä ja se on tehtävä siten, ettei lapsi joudu ikäviin tilanteisiin.

Kari Peitsamo: ”Kristus on pääni”



– Nuorena olin mieluusti runoilija ja nyt saarnamies. Humanismi ei näytä pelastavan meitä, vaan siihen tarvitaan Kristus, sanoo Kari Peitsamo. (Sana 17.12.2009)



Suomen tuotteliain rock-muusikko, 55 levyä julkaissut Kari Peitsamo haluaa aloittaa haastattelun helsinkiläisessä Luther-Divarissa.



Antikvariaatti on sympaattisen ja tällä erää hyväntuulisen taiteilijan hengellisiä tukikohtia. Omistaja Hannu Halonen, evankelisen herätysliikkeen mies, tarjoaa lukuelämysten lisäksi juttuseuraa.



– Tykkään kuulua luterilaiseen kirkkoon, se on arvokas ja korvaamaton. Olen saanut kasteessa armon, ja sen takia luterilaisuus on mulle tärkeää.



– Näinä aikoina meidän tulisi taistella maallistumista vastaan! Eksytystä tulee ja kristityt ovat ahdingossa, mutta kirkko on ja pysyy. Se on varma.



– Jeesuksen kultainen sääntö ja kirkon arvot – lähimmäisistä ja varsinkin heikompiosaisista huolehtiminen – sopivat mun arvomaailmaani, linjaa Kari Peitsamo, 52.



Hän luonnehtii itseään kristityksi ja kommunistiksi.



– Alkuseurakunta oli kommunistinen yhteisö, eikä meidän tule tinkiä jakamisen ihanteesta. Jeesus kaatoi rahanvaihtajien ja pörssimeklarien pöydät.



Peitsamo toivoo, että Jeesuksen sanoma voisi hillitä kuluttamisen hulluutta. Luonnon ja itsensä tuhoavaa ihmiskuntaa saattaa auttaa vain Jeesuksen opettama sisäinen uudistuminen ja parannuksenteko.





Jumalasta

vieraantuneet



Kari Peitsamo on kirjoittanut helvettiin matkalla olevista miehistä, joiden parhaita kavereita ovat seksi, viina ja kuolema. Hän myöntää nauttineensa itsekin pitkään ”reippaasta rock-elämästä – ilman synnintuntoa”.



– En ymmärtänyt mitään kristillisistä jutuista; uskovaiset olivat mulle idiootteja. Uskon ulottuvuus puuttui elämästäni. Päämääränäni oli pysytellä hengissä – ja siinäkin riitti duunia!



– Kun taistelee elantonsa puolesta, kateellisuus iskee välillä: on helppo vihata niitä, joilla menee hyvin. Pientä tämä on silti verrattuna siihen, kun mennään risti kainalossa. Paremmin mulla oli asiat kuin Kristuksella, joka häväistiin ja murhattiin karmealla tavalla, Peitsamo pohtii.



Hän näkee, että kun ihmiset vieraantuvat Jumalasta, seuraa ”psykokatastrofi”:



– Voimme tehdä mitä tahansa pahaa, eikä se tunnu missään. Silloin ollaan lähellä lopun aikoja. Mutta kirjoituksethan siinä vain käyvät toteen, eli ei kannata vaipua epätoivoon.



Hilpeä herätys

transsista



Kari Peitsamo kertoo kokemuksesta, joka kuulostaa sangen erikoiselta, joskin hän kieltää sen mystisyyden, koska kyse on ”faktojen ja totuuden realistisesta näkemisestä”.



”Jumala valaisi” hänelle yhden Raamatun jakeen (Matt. 6: 22): ”Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu.”



– Kristus aukaisi mulle todellisen olemukseni. Hän on nyt pääni ja ’silmäni on yksi’. Heräsin transsista, jossa olin ollut koko aikuisikäni. Kutsun tätä kokemusta armoksi. Voin levätä Kristuksessa – ja se on silkkaa iloa!



– Myönteisenä asiana seurasi muun muassa synnintunto. Kaikkihan me olemme synnin orjia. Armon myötä uskalsin kohdata syntini ja lain.



– Olen pelastettu. Vaikka mua runnottaisiin kuinka paljon elämän pelikentillä, olen matkalla taivaaseen.

Pysy lujana. Sinulla on oikeus kasvattaa lapsesi uskonnottomaksi. Minun lapseni eivät saa osallistua uskonnolliseen ohjelmaan, mutta en kuitenkaan estä tietystikään muita menemästä (ja yhtä komeesti nuotin vierestä meidän mukulat veisaa suvivirttä kuin muutkin). Mutta seurakunnan tilaisuuksiin meiltä ei mennä. Pienen nikottelun jälkeen homma on toiminut mainiosti. Päiväkodissa tietävät, että sekä minä ja mieheni voimme sortteerata tarvittaessa työaikoja niin, että jos lapseni poisjäänti kirkosta aiheuttaisi koko muulle ryhmälle ongelmia, me voimme hoitaa lapsen kotona silloin ne tunnit (tyyliin joulukirkko).

Eihän lapsi kirkkoon menehdy, mutta meidän perheelle on kirkko korkeintaan kaunis rakennus. Koetamme opettaa lapselle tieteellis-ateistista, mutta suvaitsevaista maailmankuvaa ja siihen ei kyllä kuulu jokaviikkoinen ”satutunti” seurakunnassa. Lapsi saa totta kai itse tehdä päätöksensä isona, mutta toistaiseksi mennään meidän säännöillämme. Kristityille sanoisin, että miltä teistä tuntuisi, jos lapsenne olisi kuuntelemassa juutalaista tai islamilaista ohjelmaa viikottain? Aivan samasta on kyse meillä.

Koulussa elämänkatsomustiedossa on sitten ihan eri asia, jos eri uskontokunnista tullaan käymään kertomaan asioista. Kyllähän lapsi Jeesuksesta ja muusta kyselee, kun siitä on jossakin puhuttu, mutta me selitämme asian niin, että hän on ollut todennäköisesti olemassa parisen tuhatta vuotta sitten, historiallinen henkilö niin kuin Napoleon tai Kaarle Suuri.

perhepäivähoitajalla, jossa ryhmän enimmäiskoko on 4, siellä tuskin ovat tällöin vähemmistössä.. Luulisi jokaisen av-mammankin osaavan tämän päätellä. Eli edes demokratiaperiaate ei puoltaisi lasten viemistä kerhoon.

jos joku suomalainen menneiden vuosikymmenien rock-jamppa latelee "totuuksia"? Miten se liittyy tähän ketjuun ja uskonnonvapauteen, joka Suomessa on lailla säädetty?

Kari Peitsamo: ”Kristus on pääni”

– Nuorena olin mieluusti runoilija ja nyt saarnamies. Humanismi ei näytä pelastavan meitä, vaan siihen tarvitaan Kristus, sanoo Kari Peitsamo. (Sana 17.12.2009)

Suomen tuotteliain rock-muusikko, 55 levyä julkaissut Kari Peitsamo haluaa aloittaa haastattelun helsinkiläisessä Luther-Divarissa.

Antikvariaatti on sympaattisen ja tällä erää hyväntuulisen taiteilijan hengellisiä tukikohtia. Omistaja Hannu Halonen, evankelisen herätysliikkeen mies, tarjoaa lukuelämysten lisäksi juttuseuraa.

– Tykkään kuulua luterilaiseen kirkkoon, se on arvokas ja korvaamaton. Olen saanut kasteessa armon, ja sen takia luterilaisuus on mulle tärkeää.

– Näinä aikoina meidän tulisi taistella maallistumista vastaan! Eksytystä tulee ja kristityt ovat ahdingossa, mutta kirkko on ja pysyy. Se on varma.

– Jeesuksen kultainen sääntö ja kirkon arvot – lähimmäisistä ja varsinkin heikompiosaisista huolehtiminen – sopivat mun arvomaailmaani, linjaa Kari Peitsamo, 52.

Hän luonnehtii itseään kristityksi ja kommunistiksi.

– Alkuseurakunta oli kommunistinen yhteisö, eikä meidän tule tinkiä jakamisen ihanteesta. Jeesus kaatoi rahanvaihtajien ja pörssimeklarien pöydät.

Peitsamo toivoo, että Jeesuksen sanoma voisi hillitä kuluttamisen hulluutta. Luonnon ja itsensä tuhoavaa ihmiskuntaa saattaa auttaa vain Jeesuksen opettama sisäinen uudistuminen ja parannuksenteko.

Jumalasta

vieraantuneet

Kari Peitsamo on kirjoittanut helvettiin matkalla olevista miehistä, joiden parhaita kavereita ovat seksi, viina ja kuolema. Hän myöntää nauttineensa itsekin pitkään ”reippaasta rock-elämästä – ilman synnintuntoa”.

– En ymmärtänyt mitään kristillisistä jutuista; uskovaiset olivat mulle idiootteja. Uskon ulottuvuus puuttui elämästäni. Päämääränäni oli pysytellä hengissä – ja siinäkin riitti duunia!

– Kun taistelee elantonsa puolesta, kateellisuus iskee välillä: on helppo vihata niitä, joilla menee hyvin. Pientä tämä on silti verrattuna siihen, kun mennään risti kainalossa. Paremmin mulla oli asiat kuin Kristuksella, joka häväistiin ja murhattiin karmealla tavalla, Peitsamo pohtii.

Hän näkee, että kun ihmiset vieraantuvat Jumalasta, seuraa ”psykokatastrofi”:

– Voimme tehdä mitä tahansa pahaa, eikä se tunnu missään. Silloin ollaan lähellä lopun aikoja. Mutta kirjoituksethan siinä vain käyvät toteen, eli ei kannata vaipua epätoivoon.

Hilpeä herätys

transsista

Kari Peitsamo kertoo kokemuksesta, joka kuulostaa sangen erikoiselta, joskin hän kieltää sen mystisyyden, koska kyse on ”faktojen ja totuuden realistisesta näkemisestä”.

”Jumala valaisi” hänelle yhden Raamatun jakeen (Matt. 6: 22): ”Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu.”

– Kristus aukaisi mulle todellisen olemukseni. Hän on nyt pääni ja ’silmäni on yksi’. Heräsin transsista, jossa olin ollut koko aikuisikäni. Kutsun tätä kokemusta armoksi. Voin levätä Kristuksessa – ja se on silkkaa iloa!

– Myönteisenä asiana seurasi muun muassa synnintunto. Kaikkihan me olemme synnin orjia. Armon myötä uskalsin kohdata syntini ja lain.

– Olen pelastettu. Vaikka mua runnottaisiin kuinka paljon elämän pelikentillä, olen matkalla taivaaseen.

En nyt ala raamatun lauseita siteeraamaan, näyttävät muut jo sitäkin tehneen. Mutta AP lapsineen pilaa muilta viikon kohokohdan. Onneksi hän on saava tästä pahasta teostaan rangaistuksen tavalla tai toisella, turhapa meidän on tässä enää raivota.

vaan aivopesua.Kokemusta on.Kaikkeen srkn toimintaan liittyy uskonnollinen aivopesu. Hyvä AP!

En haluaisi tummoisen jälkeen lapsiani tädille jättää. Kyllä vähemmistöjen kannattaa ottaa asioista selvää etukäteen. Meidän lapset eivät syö punaista lihaa. Itse en ollenkaan. Siskoni toimii perhepäivähoitajana ja pohti asiaa ja sanoi, että jos hänelle tulisi kasvissyöjälapsia, ei hän alkaisi laittaa heille erilaista ruokaa, että sitten saisi mennä päiväkotiin (täällä pääkaupunkiseudulla siellä sentään saa kasvisruokaa). Jos uskonto/uskonnottomuus on tärkeää, se kannattaa heti ottaa esiin jo paikkaa haettaessa. Mulla oli muista syistä nihkeää hoitotätien kanssa ja ikävää oli sellainen tilanne ja iloinen olen kun ovat jo koulussa.

Olettaisin, että joku yksittäinen henkilö on kirjoitellut aika monta viestiä samaan sävyyn.



Neuvoisin AP:ta soittamaan ensin kunnan perhepäivähoidosta vastaavalle henkilölle ja kysymään tältä, miten tällaisessa tilanteessa kannattaisi toimia. Voihan olla, että tyypiltä saa hyviä ohjeita ja vinkkejä. Jos vastaus on kummallinen, kannattaa kysellä ylempää (sosiaaliministeriöstä?).



Missään tapauksessa kenenkään ei tarvitse suostua siihen, että lapselle opetetaan hoitopäivän aikana jonkin puolueen tai uskonnon oppia totuutena - saati sitten uskonnon harjoittamista (rukoileminen, virret jne.). Suomessa vallitsee uskonnonvapaus. Uskontopakko ei ole enää.



Jos tällaisia ongelmia yhä tulee, meistä jokaisen kannattaa ottaa ne esille asiallisesti ja ystävällisesti kunnan ja valtion viranomaisten kanssa. Näin epäkohdat tulevat näkyviksi ja asiat muuttuvat vähitellen.

Perhepäivähoitajat ovat kuntien palveluksessa. Tästä ketjusta voi päätellä, että perhepäivähoitajat tarvitsevat perhekerhoja tai muuta toimintaa. Tällaisen toiminnan järjestäminen on ilman muuta kuntien tehtävä! Samalla moneen kuntaan tulisi kunnan järjestämä avoin päiväkoti, ja kotiäideillekin tulisi lisää vaihtoehtoja. Vaaditaan parempia kunnallisia palveluja niin perhepäivähoitajille kuin kotiäideillekin!