Eläisitkö seksittömässä suhteessa lasten vuoksi, jos suhteessa jotain hyvääkin?

Meillä takana seitsemän vuotta seksittömyyttä. Mies ei halua seksiä (minua). Ensimmäiset puoli vuotta mies oli kiinnostunut, sitten kiinnostus lopahti. Pari-kolme vuotta kokeilin kaikkia keinoja, ihan kaikkia siis. Miehellä ollut sama ongelma jo edellisessä avioliitossa. Ja minä luulin, että voisin asialle jotain! Takavuosina mies kävi jossain terapiassakin, mutta ei tainnut puhua siellä ongelman ytimestä vaan stressistä ym. Jotenkin "pakolla" saatiin lapsi aikaiseksi, joka nyt 3v. Minulla on ollut joitakin yksittäisiä "hoitoja" vuosien varrella, olen aina ollut melko seksuaalinen ja nautin seksistä kovin. Mies suht kunnollinen, tienaa hyvin, on viikonloppuisin lapsen kanssa, kun töiltään ehtii. Meillä ihan kivaakin joskus yhdessä, vaikka hellyyttä ja läheisyyttä ei ole (juu, kyllästyin jossain vaiheessa siihen, että mies kyllä olisi lähellä, mutta MIKÄÄN ei hänessä värähdä, minä sitten siinä vieressä haluineni - kamalaa!!). Yhdessäkin käyty terapiassa pari vuotta sitten, mutta mies ei näe intohimon puutetta suhteemme ongelmien taustalla - hänen mielestään olen vaan hankala perfektionisti, jyrä. Sanoo rakastavansa, mutta minusta sellainen rakkaus on kummallista, joka ei näy teoissa. Mies huolehtii talousasioista ihan ok, se lienee sitä rakkautta sitten? Miehellä taipumus jyrätä ja alistaa henkisesti riitatilanteissa.



Täytyy myöntää, että toivon rakastuvani. Kyllä, toiseen mieheen.