Ihanko tosissanne olette sitä mieltä, että lasten isä
on huonompi lasten hoitaja ja kasvattaja kuin lasten äiti?!
minkälaisia surkimuksia teillä on miehinänne? tämä asia on sellainen, joka saa minut suorastaan raivoihinsa kun näen jonkun tohottavan mamman, joka väliin tunkemalla torpedoi jokaisen miehen aikeen tehdä hoitotoimenpiteet/pukemisen/päätökset omalla tavallaan. Pahimmillaan kuulee vielä kommentointia tyyliin "voi kun toi meidän Miikka on niin hömelö!aina se pukee liian vähän/paljon/kirjavaa meidän neidille, hihhih".
En tiedä mikä auttaisi tähän ongelmaan, mua vaan ärsyttää. Hirvittävästi. Miksi teette niin?
Kommentit (42)
meillä ainakin isä hoitaa 1-vuotiasta siinä missä minäkin. Olivat juuri molemmat flunssaisena kotona ja minä töissä, enkä kertaakaan päivän aikana ole huolissani siitä, että miten pärjäävät. Kun tiedän, että isä hoitaa loistavasti ja on pitkäpinnaisempikin kuin minä :)
Mutta eihän niitä tarvitse arvostella, kun laittaa valmiiksi vaatteet, jotka laitetaan päälle. Hienoa, jos jossain on miehiä, jotka oikein haluavat osallistua lastenhoitoon siinä missä äitikin. Sellaista en vielä ole nähnyt!
jotka jatkuvasti ja joka tilanteessa kyttäävät ja puuttuvat isän tapaan hoitaa lapsiaan, tuolla nytkin isä on lapsineen keittiössä touhuamassa eikä mulla ole hajuakaan mitä ne siellä tekevät.
Mutta kyllä puutun kuitenkin silloin, jos mies mielestäni pukee lapsille liian paljon tai liian vähän. Herranjestas, onhan se minunkin tehtäväni huolehtia noista lapsista, ja mielestäni jätän sen tehtävän täyttämättä, jos en tuollaisesta asiasta sano (jos mies siis ei itse tajua, että vaatetta on liian paljon tai vähän). Samoin sanon myös ruoka-ajoista (jos alkaa näyttää siltä, että lapset ovat nälkäisiä, mutta mies ei asiaa tajua) ja nukkumisesta, jos on tarpeen mielestäni. Aina mies ei hoida lapsia mielellään, mutta en minäkään - kumpikin hoitaa silti, eikä kumpikaan jätä hommaa toisen harteille siksi, että "mua ei just nyt huvita".
syntyi, että mies on yhtä hyvä vanhempi kuin minäkin. Alussa mies yritti kyllä heittäytyä oppipojan asemaan, vaikka oltiin yhtä tumpeloita molemmat vauvan kanssa. Mutta jätin päättäväisesti vauvan aina välillä isän hoiviin ja tein omia juttuja. Silti isän ja lasten suhde alkoi kukoistaa vasta lasten ollessa n. 1,5-vuotiaita. Mies myönsi itsekin, että siihen asti lapsenhoito oli todella tylsää ("kun vauva ei juttele takaisin eikä sen kanssa voi oikein TEHDÄ mitään"), vaikka onkin aivan rakastunut lapsiinsa. Nykyään voin ihan hyvällä omalla tunnolla sanoa, että isä on yhtä hyvä vanhempi kuin minä. :)
Mutta pointti on se, että se vaimon asenne merkitsee varmasti aika tavalla useimmille miehille. Harva mies on niin hoivaava persoona, että on saman tien täysillä vauvanhoidossa mukana. Toki tunnen näitäkin.
Meillä nyt vaan on niin, että miestä ei kiinnosta pikkuvauva-asiat samassa mittakaavassa kuin minua, joka ahmin vauvaoppaita ja synnytysohjelmia innolla. Ei muakaan kiinnosta lämmitysjärjestelmät eikä turvaistuimen malli. Molemmat hoitaa sen missä on hyvä. Samoin miestä ei kiinnosta esikoisen hiustenmalli, mua taas ei kiinnosta harjoitella luistinradalla oikeaoppista jarrutusta.
Molemmat hoitaa oman osansa, roolit on selvät, eikä kaikkien tarvitse osata kaikkia. Toki minäkin voin auton pestä ja mies vaihtaa tarvittaessa vaipat, mutta vain silloin kun oinen ei ehdi/ tai on muualla kiinni.
Vaikka meillä mies hoitaa autohommat, kyllä mä silti osaan perushommat kuten renkaanvaihdon, jos tarvis on? Etkö sä käy ikinä missään ilman lapsia?
Meillä nyt vaan on niin, että miestä ei kiinnosta pikkuvauva-asiat samassa mittakaavassa kuin minua, joka ahmin vauvaoppaita ja synnytysohjelmia innolla. Ei muakaan kiinnosta lämmitysjärjestelmät eikä turvaistuimen malli. Molemmat hoitaa sen missä on hyvä. Samoin miestä ei kiinnosta esikoisen hiustenmalli, mua taas ei kiinnosta harjoitella luistinradalla oikeaoppista jarrutusta.
Molemmat hoitaa oman osansa, roolit on selvät, eikä kaikkien tarvitse osata kaikkia. Toki minäkin voin auton pestä ja mies vaihtaa tarvittaessa vaipat, mutta vain silloin kun oinen ei ehdi/ tai on muualla kiinni.
ja ei mulla ole mitään huolta lapsista ja kodista, kun on miehen kotiviikko.
Ehkä vähän sotkusempi koti, mut ei muuta eroa.
silloin mies kyllä hoitaa lapset, tosin saattaa soittaa mulle kysyäkseen kauanko pilttipurkin kuuluu olla mikrossa. Rakastaa puuhailla isompien kanssa, vauvan kanssa on vähän käsi. Silti on kuulemma maailman onnellisin mies kun vaavi nukkuu rinnan päällä.
Ja ei, mä en osaa vaihtaa renkaita...
Vaikka meillä mies hoitaa autohommat, kyllä mä silti osaan perushommat kuten renkaanvaihdon, jos tarvis on? Etkö sä käy ikinä missään ilman lapsia?
Meillä nyt vaan on niin, että miestä ei kiinnosta pikkuvauva-asiat samassa mittakaavassa kuin minua, joka ahmin vauvaoppaita ja synnytysohjelmia innolla. Ei muakaan kiinnosta lämmitysjärjestelmät eikä turvaistuimen malli. Molemmat hoitaa sen missä on hyvä. Samoin miestä ei kiinnosta esikoisen hiustenmalli, mua taas ei kiinnosta harjoitella luistinradalla oikeaoppista jarrutusta. Molemmat hoitaa oman osansa, roolit on selvät, eikä kaikkien tarvitse osata kaikkia. Toki minäkin voin auton pestä ja mies vaihtaa tarvittaessa vaipat, mutta vain silloin kun oinen ei ehdi/ tai on muualla kiinni.
Kun ulkona -20*c ja 3veellä oli jalassa kumisaappaat... Mies perusteli tätä valintaa sillä, että lapsi oli ne itse tuonut.
Mutta eihän niitä tarvitse arvostella, kun laittaa valmiiksi vaatteet, jotka laitetaan päälle. Hienoa, jos jossain on miehiä, jotka oikein haluavat osallistua lastenhoitoon siinä missä äitikin. Sellaista en vielä ole nähnyt!
eli vaatteet pitää olla lapsella tietynlaiset; isähän ei osaa valita, koti pitää olla tip top kunnossa; mies laittanut purnukan väärään kohtaan, päivä on aikataulutettu tarkaan ja siitä ei saa poiketa jne...
Monet isukit jättää hoidon mameille kun eivät osaa tehdä mitään oikein, kun toinen kyttää koko ajan selän takana.
Minä annan mieheni hoitaa vauvaa ihan itekseen ja usein hoitaa koko yön, jotta saan univelkoja pois ja hyvin pärjäävät.
Meillä kolme yhteistä lasta ja yhdessä niitä hoidamme ja kasvatamme. Kummallakin omat tapansa ja tottumuksensa, mutta hyvin nuo lapset ovat kasvaneet erilaisista rutiineista huolimatta.
Meillä nyt vaan on niin, että miestä ei kiinnosta pikkuvauva-asiat samassa mittakaavassa kuin minua, joka ahmin vauvaoppaita ja synnytysohjelmia innolla. Ei muakaan kiinnosta lämmitysjärjestelmät eikä turvaistuimen malli. Molemmat hoitaa sen missä on hyvä. Samoin miestä ei kiinnosta esikoisen hiustenmalli, mua taas ei kiinnosta harjoitella luistinradalla oikeaoppista jarrutusta. Molemmat hoitaa oman osansa, roolit on selvät, eikä kaikkien tarvitse osata kaikkia. Toki minäkin voin auton pestä ja mies vaihtaa tarvittaessa vaipat, mutta vain silloin kun oinen ei ehdi/ tai on muualla kiinni.
siis ihan tosissaan.. Leikillään vielä menee, mutta mitä yhteistä on vaikka vaipan taikka renkaan vaihdoilla? =D Renkaat vaihdetaan 2 kertaa vuodessa, vauvan sinapit hyvällä tuurilla 2 kertaa tunnissa,heh! Taikka ainaski 2 kertaa päivässä... =)
myöhemmin, mutta kyllä lähtökohtaisesti äiti on vauvalle parempi hoitaja. Ei sitä biologiaa mikään muuta vaikka kuinka olisi muotia nämä "imettävät iskät".
myöhemmin, mutta kyllä lähtökohtaisesti äiti on vauvalle parempi hoitaja. Ei sitä biologiaa mikään muuta vaikka kuinka olisi muotia nämä "imettävät iskät".
äidille kun on maitorauhaset suotu, mutt kyllä meillä isi rupesi sinappipyllyn pesuun heti laitoksella, ei siinä ollut mitään jakoa ja piteli sylissä yhtä paljon kuin minä ja on juuri samanarvoinen hoitaja vauvalle kuin minä.. =) Ei parempi, ei huonompi ja myöskään lapset eivät ole edes vauvanakaan kärsineet jos isi on hoitanut hieman enemmän..
mutta meidän tapauksessa isällä on epilepsia ja vaikka saa kohtauksia harvoin, n. kerran 1-4 vuodessa, niin kunnes lapsi on sen ikäinen, että osaa käyttää kännykkää (eli n. 6v), en mielelläni jätä pitemmäksi ajaksi kahden.
on se nyt muustakin kiinni kuin imettämisestä. Totta kai isät osaavat ja pystyvät pientäkin lasta hoitamaan, mutta pääasiallinen hoitovastuu pitäisi olla tuossa vaiheessa äidillä. Kyllä minä uskon vahvasti, että naisella on paremmat edellytykset vastata pienen tarpeisiin.
myöhemmin, mutta kyllä lähtökohtaisesti äiti on vauvalle parempi hoitaja. Ei sitä biologiaa mikään muuta vaikka kuinka olisi muotia nämä "imettävät iskät".
äidille kun on maitorauhaset suotu, mutt kyllä meillä isi rupesi sinappipyllyn pesuun heti laitoksella, ei siinä ollut mitään jakoa ja piteli sylissä yhtä paljon kuin minä ja on juuri samanarvoinen hoitaja vauvalle kuin minä.. =) Ei parempi, ei huonompi ja myöskään lapset eivät ole edes vauvanakaan kärsineet jos isi on hoitanut hieman enemmän..
yksi ensisijainen kiintymyssuhde yli muiden. Eli isän tulisikin olla alussa avustajan roolissa. Muistaako joku lähdettä, niitä oli useampikin? Eli tämä nykyaikainen ilmiö että isä hoitaa vauvaa siinä missä äitikin, ei olekaan vauvan etu.
t. se joka jonkun mielestä vertasi vauvaa autoon (selvennys: isä hoitaa pihan koulauken, lämmityksen, kauppareissut, esikoisen liikkuntaharrastukset ja kavereille kuskauksen, 70 % siivouksesta, koiran JA sen auton.. Äiti saa hoitaa vauvan. Molemmat siis tekevät oman osansa)
rupesi lapsemme yksinhuoltajaksi,kun erosimme.Minä halusin erota ja yhteistuumin sovimme,että lapsi jää isälleen.Hienosti,erinomaisesti pärjää lapsen kanssa.
ja sitten valitetaan, kun isä ei edes enää halua hoitaa lapsia, ei kai haluakkaan, kun koko ajan kytätään! Onneksi olen antanut oman mieheni, lasteni isän! hoitaa lapsia siinä missä minäkin ja tekeekin sen mielellään, ei mitään ongelmia... Olis tosiaan kiva kuulla vastauksia niiltä muilta mammoilta...