Ihanko tosissanne olette sitä mieltä, että lasten isä

ja siivoamisen ja tiskaamisen. Jos itse haluavat työt näin jakaa perheessä....

kotona ollessaan, mutta onhan tuo vähän tumpelo pienen vauvan kanssa. Esim. olin jättänyt vauvan puettuna vaunuihin avattuun makuupussiin ja peiton olin laittanut valmiiksi vaunujen päälle. Miehelle sanoin, että voi mennä ulos edeltä, minä tulen esikoisen kanssa perästä. Kun pääsin ulos niin vauva makaa edelleen avoinaisessa makuupussissa eikä mitään suojaa päällä ja pakkasta -15! Siinä vaiheessa kyllä huomautan miehelle kömmähdyksestä.



Vauvan viesteille olen huomattavasti herkempi miestäni, joka saattaa kuunnella mielestäni tustkastuttavan kauan vauvan itkua ennen kuin vastaa siihen. Vauvalle siis katson olevani parempi hoitaja kuin mies. Häntä ei edes oikein kiinnosta pienet vauvat, syttyy vasta vuoden ikäisille olemaan se isä.



Hyvä isä hän silti on, jos jätän lapset hänelle, ei tarvitse murehtia pärjääkö hän vai ei.

selvennys: isä hoitaa pihan koulauken, lämmityksen, kauppareissut, esikoisen liikkuntaharrastukset ja kavereille kuskauksen, 70 % siivouksesta, koiran JA sen auton.. Äiti saa hoitaa vauvan. Molemmat siis tekevät oman osansa

hmm... tämä kommentti ei nyt aloitukseen liity, mutta... mitä hemmettiä? onko tuo oikeasti joku työnjako?? miten se isukki elää jos äiti vain hoitaa vauvaa ja makaa?? miten se jaksaa??

meillä mies käy töissä ja mä hoidan nuo muut jutut lasten kanssa kotona ollessani.. ihmettelen vain..

On huonoja isiä ja on hyviä isiä. Meidän isä kuuluu juuri näihin huonoihin.



Vauvan ollessa pieni, olisi pitänyt naida vauvan vieressä(vauva hereillä), kun ei se mitään tajuu. No sitä ei tehty kun en suostunut.

Lapsen ollessa n.1,5v olisi lapsen pitänyt osata ulkoilla yksinään. Pistorasioita eikä pesuaineita ei saanut suojata eikä laittaa lapsen ulottumattomiin, kun lapsen piti oppia että niihin ei puututa. Lasta sai lyödä jos tarve vaati.



Nämä on vasta muutamia esimerkkejä meidän lapsen isästä. Ja tänäpäivänä ei tapaa lastaan ollenkaan eikä maksa edes elatusmaksuja. Ei mitään kontaktia lapseen missään muodossa.

on ollut kotona vanhempainvapaalla siitä asti, kun vauva oli 5kk. Sitä ennenkin oli suuren osan ajasta joko isyysvapaalla tai kesälomalla (on luokanopettaja), eli mukana vauvan hoidossa heti alusta alkaen. Vauva on nyt 8kk ja hyvin heillä kahdella kotona sujuu. Vauva saa lämpöä, rakkautta, ruokaa, kaikkea, mitä tarvitsee. Vaatteet eivät tietenkään ole minun makuni mukaan valitut, mutta säähän sopivat kyllä. Myös tavoissa olla lapsen kanssa on toki eroa meidän kahden välillä. Toista en kuitenkaan pidä toista parempana. Varmasti monet äidit ovat herkempiä lapsen viesteille, koska viettävät lapsen kanssa enemmän aikaa. Lapsen hoitaminen on myös paljolti riippuvainen henkilöstä, ei niinkään sukupuolesta. Itse iloitsen siitä, että lapsemme saa muodostaa vahvan kiintymyssuhteen meihin molempiin.

...näin ollen isätkin on erilaisia.



Kyllä mä jätin esikoisen 11 kk ikäisenä isänsä kanssa, kun lähdin viikonlopuksi ystäviä tapaamaan.

Hyvää se teki silloin... Mutta paluu oli katkerampi, koska lapsi ei osoittanut mitenkään että olisi minua kaivannut, tai että olisin ollut hänelle jotenkin tärkeä. :-)



Toiseksi nuorimmaisesta olin ensimmäistä kertaa erossa kun menin kuopusta synnyttämään. (Hän oli jo yli 2 v.)

Vauva-aika on niin lyhyt etten halua menettää siitä hetkeäkään.

Tänne ei näköjään tulekaan koko tekstiä...



Tärkeintä on aina se että vauvalla on yksi ihminen johon hän voi kiintyä. Jos niitä on kaksi, niin sen parempi.



Ei sitä siinä vaiheessa jouda kiistelemään kumpi on parempi, kun lapsia on useampia.

On suorastaan luontevaa että äiti keskittyy vastasyntyneeseen ja isä hoitaa isommat lapset.

Minulle on tullut lusmuilijavanhemman rooli. Mies hoitaa kaikki muut, minä käyn kaupassa ja teen ruoan.

huonompi. Eikä ole kyse siitä etteikö olisi hoitanut lapsia riittävästi, meillä on mielestäni itse asiassa n. 55%/45% -työjako, eli hän hoitaa lapsia suhteessa paljon enemmän (sen 45%) kuin esim. kotitöitä.



Siitä huolimatta hänellä lasten hoitaminen on yksittäisiä leikkihetkiä (esim. leikkivät muutaman minuutin hippaa ja lapset kirkuvat ihastuksesta), joiden jälkeen hän vetäytyy omiin hommiinsa ja unohtaa esim. ruokkia lapset, pestä ne ja laittaa ne nukkumaan. Sitten kun tulen kotiin, vastassa on vauva samassa vaipassa jonka minä 8 tuntia aikaisemmin sille vaihdoin, ja 3-vuotias joka kertoo saaneensa illalliseksi suklaata ja nakin.

kuopuksen olleessa 3v vuorotöihin. Minulle on ihan sama mitä lapsilla on päälle kunhan ovat tarpeeksi lämpimästi pukeutuneet, onneksi esikoinen 5v tietää miten pakkaseen pukeudutaan ja tietää että isommalle lapselle tulee isompi gollegepuku ja pienemmälle pienempi.



Se vaan v..taa että isän hoito on 90% viikonloppu vuoroinani sitä että aamulla mennään jompaankumpaan mummolaan ja "unohdetaan" lapset sinne.

"No se nyt on vaan tutkittu että vauvalla olisi parasta olla

yksi ensisijainen kiintymyssuhde yli muiden. Eli isän tulisikin olla alussa avustajan roolissa. Muistaako joku lähdettä, niitä oli useampikin? Eli tämä nykyaikainen ilmiö että isä hoitaa vauvaa siinä missä äitikin, ei olekaan vauvan etu."



Siis jos tämä on totta että vauvalla olisi parasta olla yksi ensisijainen kiintymyssuhde yli muiden niin miksi isä EI kelpaa siksi "ensisijaiseksi"? vaan isä on automaattisesti avustajan roolissa, miksi ei toisten päin? :0



Tässä on ehkä kyse sukupuoliroolistuksesta johon meidät aivo pestään pienestä pitäen "tytöt käyttää pinkkiä ja pojat sinistä" on ehkä yksinkertaisin esimerkki. Tytöt kasvatetaan siihen että heidän täytyy tykätä vauva nukken hoidota, ruuan laitosta, prinsessa leikeistä yms. ja pojille ostetaan automaattisesti pikku autoja. Onhan niitä tehty tutkimuksiakin näistä sukupuolirooleista, ollaan laitettu tyttö vauvalle siniset vaatteet ja testattu ihmisten reaktioita, kaikki ihmiset ottivat vauvan syllin ja lässyttivät tyyliin. "oletpa sinä hieno iso mies jo"(kaikki testattavat ovat siis luulleet että tyttö lapsi on poika ihan vaan sinisten vaatteiden perusteella) ja vastaavasti kun poika puetaan pinkkiin ollaan saatu tääläisiä kommentteja "olet niin kaunis pieni tyttö, oikea enkeli" yms. Minua ällöttää kun kuulen jonkun äidin sanovan tyyliin 3 vuoitiaalle pojalle että "äläs nyt itke ei isot miehet itke!" ja sitten ne äidit tulee itkemään tänne kun heidän mihet eivät osaa näyttää tunteitansa! joopajoo, ehkä siksi kun pienestä asti opetetaan että "isot miehet eivät itke!" sairasta...



ö, ohohh:)tulipas paljon teksitiä asian vierestä ehkä hieman :D no mutta pointti oli kuitenkin siinä että naisille ehkä opetetaan pienestä pitäen että lasten hoito on tyttöjen juttu sen takia he eivät alitajuisesti anna miesten hoitaa lapsiaan? mutta minun mielestä kuitenkin miehet on yhtä hyviä hoitajia vauvoillensa kuin naisetkin.

Erilainen kylläkin.



Ja koska mä haluan, että lapsilla on kunnolliset vaatteet päiväkodin repussa ja päällä, mä laitan ne valmiiksi. Mies vie kuopuksen hoitoon aamuisin ja vain tyytyväinen, kun hänen ei tarvitse vaatteita miettiä.



Ja tiedän kokemuksestakin, että jos olen viikonlopun tai pitempään pois, mies hoitaa kyllä lapset hyvin. Koti voi olla sotkuisempi ja pyykinpesu on voinut unohtua, mutta lapset ovat saaneet kunnon ruokaa isän tekemänä ja ovat touhunneet erilaisia juttuja kuin mun kotonaollessa.



Mulle kyllä kallistuu aikalailla kaikki lasten koulujuttujen hoitamiset, neuvolat yms. Mieskin vie, jos on etukäteen niin sovittu. Mutta vastuu niistä on tavallaan mulla.



Mua kyllä ihmetyttää suuresti, miksi sua ärsyttää niin kovasti toisten tapa toimia. Ja siitäkään ei pääse mihinkään, että osa isistäkin on vastuuntunnottomia eli ns. huonoja isiä.

Tokihan miljoonien vuosien evoluutio on sivutettavissa vain, kun päätämme, että isillä on täysin samat vaistot hoitaa vauvaa kuin äidillä.

Isompien lasten kohdalla asia on tietysti eri.

"No se nyt on vaan tutkittu että vauvalla olisi parasta olla

yksi ensisijainen kiintymyssuhde yli muiden. Eli isän tulisikin olla alussa avustajan roolissa. Muistaako joku lähdettä, niitä oli useampikin? Eli tämä nykyaikainen ilmiö että isä hoitaa vauvaa siinä missä äitikin, ei olekaan vauvan etu."

Siis jos tämä on totta että vauvalla olisi parasta olla yksi ensisijainen kiintymyssuhde yli muiden niin miksi isä EI kelpaa siksi "ensisijaiseksi"? vaan isä on automaattisesti avustajan roolissa, miksi ei toisten päin? :0

Tässä on ehkä kyse sukupuoliroolistuksesta johon meidät aivo pestään pienestä pitäen "tytöt käyttää pinkkiä ja pojat sinistä" on ehkä yksinkertaisin esimerkki. Tytöt kasvatetaan siihen että heidän täytyy tykätä vauva nukken hoidota, ruuan laitosta, prinsessa leikeistä yms. ja pojille ostetaan automaattisesti pikku autoja. Onhan niitä tehty tutkimuksiakin näistä sukupuolirooleista, ollaan laitettu tyttö vauvalle siniset vaatteet ja testattu ihmisten reaktioita, kaikki ihmiset ottivat vauvan syllin ja lässyttivät tyyliin. "oletpa sinä hieno iso mies jo"(kaikki testattavat ovat siis luulleet että tyttö lapsi on poika ihan vaan sinisten vaatteiden perusteella) ja vastaavasti kun poika puetaan pinkkiin ollaan saatu tääläisiä kommentteja "olet niin kaunis pieni tyttö, oikea enkeli" yms. Minua ällöttää kun kuulen jonkun äidin sanovan tyyliin 3 vuoitiaalle pojalle että "äläs nyt itke ei isot miehet itke!" ja sitten ne äidit tulee itkemään tänne kun heidän mihet eivät osaa näyttää tunteitansa! joopajoo, ehkä siksi kun pienestä asti opetetaan että "isot miehet eivät itke!" sairasta...

ö, ohohh:)tulipas paljon teksitiä asian vierestä ehkä hieman :D no mutta pointti oli kuitenkin siinä että naisille ehkä opetetaan pienestä pitäen että lasten hoito on tyttöjen juttu sen takia he eivät alitajuisesti anna miesten hoitaa lapsiaan? mutta minun mielestä kuitenkin miehet on yhtä hyviä hoitajia vauvoillensa kuin naisetkin.

anoppiketjuissa:

"anoppi yritti ottaa vauvan syliin, vaikka se on MINUN vauva"

Se ei ole isän vauva eli miehensä ja sillä ei ole sitä kautta mitään sidettä mummoonsa eli isän äitiin. Se on vain av.mamman vauva ja sitä kautta av,mamman äiti saa sen ottaa syliin.



Ei ihme, että miehet lähtevät vieraisiin ja etsivät uuden naisen itselleen kun heiltä vain otetaan siemenet ja sen jälkeen ulkoistetaan maksajaksi perheessä.

Mieheni isän sukupolvi ei osallistunut lastenhoitoon lainkaan, siis ei edes sen vertaa, mitä Suomessa 70-luvulla. Kuitenkin keskiluokkaisen isän odotetaan nykyään osallistuvan reippaasti vauvojenkin hoitoon, ja hyvä niin!



Ainoa asia, johon puutun, on tuo vaatteiden valinta... Eli laitan ihan suosiolla aamulla vaatteet lapsille esille, koska mies vaikuttaa olevan täydellisen värisokea. Teen näin myös, jos olen itse kotona lasten kanssa aamulla, koska eipähän sitten tarvitse tapella aamulla vaatteista. Ulkovaatteet mies osaa kyllä valita sään mukaan.



Kurinpidossa ollaan ihan täysin samoilla linjoilla myös. Luotan mieheen lastenhoitajana aivan täysin.

olipa sitten mies tai nainen, on VASTUUTON, jos "hoitaa" lapsia niin, että eka vähän leikkii hippaa ja sitten menee tekemään omia juttujaan ja unohtaa antaa ruokaa ja vaihtaa vaipan.



Tuollaista piittaamattomuutta ei todellakaan voi selittää sillä, että miehet nyt vaan on sellaisia. Kuka tahansa normaali aikuinen osaa antaa lapsille ajallaan ruokaa, vaihtaa vaipat ym. ym. JOS VAAN HALUAA.



Itse en katselisi tuollaista ukkoa sekuntiakaan. Kummasti monet näistä "ei se vaan muista ruokkia lapsia" -isistä kuitenkin selviää palkkatyöstään, joka vaatii asioiden muistamista ja vastuunottoa.

anoppiketjuissa:

"anoppi yritti ottaa vauvan syliin, vaikka se on MINUN vauva"

Se ei ole isän vauva eli miehensä ja sillä ei ole sitä kautta mitään sidettä mummoonsa eli isän äitiin. Se on vain av.mamman vauva ja sitä kautta av,mamman äiti saa sen ottaa syliin.

Usein olen täällä miettinyt, että kuinka monen miniän anoppisuhde on niin hankala ihan miniän itsensä takia? (Ja seuraavaksi tähän ryntää ainakin viisi miniää väittämään, että heidän anoppinsa on narsisti...)

kuka leikkaa napanuoran, vaihtaa ensimmäiset vaipat jne.?

Äitiä tarvitaan imettämään, mutta on ihan oma mokanne jos ette anna miehenne ottaa avstuuta pienestä heti alusta pitäen. Jos vain katsoo kun toinen vaihtaa vaipat niin eihän siinä opi. Jos itsensä kuvittelee olevan parempi ja ei anna toisen ottaa tilanteesta vastuuta tulee sitten näitä marisijanaisia, joiden miehet ei tee mitään.

osaa huolehtia ruokaa ajallaan, huolehtii pesuista yms. ja ihan sopivasti pukeekin, etenkin pakkasella on tarkkana että on tarpeeksi päällä. kaiken sen lisäkis jaksaa leikitää, mulla se tahtoo jäädä.



olen aika tarkka siitä mitä lapsille on päällä, siis niin että esim. paita ja housut sopii yhteen. mutta eipä oo siitäkään oikeestaan koskaan joutunu huomauttamaan. ostan yleensä vaatteet asukokonaisuuksina, mies oppii nopeasti mitkä olen tarkoittanut yhteen.



meillä ollaan tasavertaisi hoitajia molemmat. vaikka muut mammat pitää mua varmaaan ihan sydämettömänä kun olen palannut töihin vuoden sisällä molempien lasten kohdalla. mutta miksi omisin lapset itselleni kun mieskin haluaa osallistua hoitoon?

ja kyllä, mieskin on lapsia hoidellut ihan alusta asti, mutta oikeastaan vain kun olen kehottanut, että tee nyt sinäkin ja kyllä sä osaat jne.

Mies on niin vähän kotona että ei kovin paljoa sitten tajua ottaa osaa lastenhoitoon. Rautalankaa on kyllä väännetty sen verran että nykyään pääsen jo vähän itsekin harrastamaan, tosin miehen aikataulujen mukaisesti..

Kyllä se harmittaa kununohtaa laittaa pienemmän päiväunille niin että nukkuu päiväuniaan kuuden jälkeen illalla kun tulen kotiin. Ja ruokaahan ei tietenkään ole lapset vielä saaneet ellei niitä oo kuljetettu anoppilaan.. koti on hirveässä kunnossa.

Siinäpä sitten olet hiljaa kun tulet töistä kauppakassien kanssa ja kehut että hyvinhän täällä on pärjätty.. (ja eikun laittamaan ruokaa ja hoitamaan muitakin lasten, siis etupäässä sen isoimman, eli isin akuutteja hätiä..)