Kauhea kokemus naistenillassa!

lapsettomat (vasten tahtoaan) ovat sitten asia erikseen.

vanhuus yksin on hienoa? Kuka hoitaa, välittää, on kiinnostunut asioistasi aidosti. Maksullinen kotipalvelu käy ja ystävät, jotka ovat hengissä, mutta muuten olet omillasi. Dementian iskiessä, liikuntakyvyn mennessä sinulla ei loppupeleissä ole ketään joka oikeasti välittää (siis jos on "sinkku"). Jokainen vanhenee.

Ap, älä lue muita.

Nämä nuoret naiset olivat selvästi huolissaan lapsen saamisen vaikutuksista. Ilmeisesti he eivät tunteneet ennalta ketään jolla olisi siitä omaa kokemusta. Teit heille suuren palveluksen vastaamalla heidän kysymksiinsä. Vaikka he nyt sanoivat kavereiden kuullen että ei ikinä lapsia niin olen varma, että he mielessään pohtivat tätä ja sinun esimerkkisi (jos kerta tosiaan olet palautunut ennalleen, onnellinen liitossasi yms.) kannustaa heitä seuraamaan esimerkkiäsi.

Mielestäni voisit taputtaa itseäsi ystävällisesti olalle ja kiittää itseäsi hyvästä työstä.

vanhuus yksin on hienoa? Kuka hoitaa, välittää, on kiinnostunut asioistasi aidosti. Maksullinen kotipalvelu käy ja ystävät, jotka ovat hengissä, mutta muuten olet omillasi. Dementian iskiessä, liikuntakyvyn mennessä sinulla ei loppupeleissä ole ketään joka oikeasti välittää (siis jos on "sinkku"). Jokainen vanhenee.

Mistä sellaisen käsityksen edes sait? Mielestäni on vain tyhmää tehdä lapsia itselleen vanhuuden turvaksi. Eikö lapsillasi ole oikeus omaan elämään? Ei he ole sinun omaishoitajia. Sitä paitsi, tässä maassa on satoja vanhuksia laitoksissa, joiden lapset asuvat kaukana eivätkä hoida heitä. Lapset eivät siis ole tae onnellisesta vanhuudesta.

se on kyllä totta; itse asiassa jo elämä ilman lapsia on tylsää. Puhumattakaan vanhuudesta.



Bilettäminen ja hilettäminen on aika nopeasti nähty juttu.



Elämää ei voi käsikirjoittaa, mutta lapset kuuluvat mielestäni normaaliin elämänmenoon.



Biologisista syistä lapsettomuus ei tietysti ole mikään pullamössön itsekäs valinta.

terveisin, ei-lapseton

se on kyllä totta; itse asiassa jo elämä ilman lapsia on tylsää. Puhumattakaan vanhuudesta.

Bilettäminen ja hilettäminen on aika nopeasti nähty juttu.

Elämää ei voi käsikirjoittaa, mutta lapset kuuluvat mielestäni normaaliin elämänmenoon.

Biologisista syistä lapsettomuus ei tietysti ole mikään pullamössön itsekäs valinta.

Mun lähimmä ystävät on sellaisia, että kyselevät kyllä mitä mulle ja pojalle 5kk nyt kuuluu, mutta juuri illanistujaisissa lähes poikkeuksetta tekevät tämän jälkeen aina selväksi, että HE eivät ikinä halua lapsia, tai ainakaan kymmeneen vuoteen (ollaan nyt 27v). Ja aina joku sanoo, että jos nyt tulisi raskaaksi, tekisi abortin. Mulle ainakin tulee siitä paha mieli, oli miten oli.

Mun lähimmä ystävät on sellaisia, että kyselevät kyllä mitä mulle ja pojalle 5kk nyt kuuluu, mutta juuri illanistujaisissa lähes poikkeuksetta tekevät tämän jälkeen aina selväksi, että HE eivät ikinä halua lapsia, tai ainakaan kymmeneen vuoteen (ollaan nyt 27v). Ja aina joku sanoo, että jos nyt tulisi raskaaksi, tekisi abortin. Mulle ainakin tulee siitä paha mieli, oli miten oli.

Miksi sinulle tulee paha mieli siitä, jos joku toinen ei halua lasta? Kerro.

kyllä koskaan miettinyt lasten saamisen yhteyttä ulkonäköön - en ennen enkä jälkeen lapsien. Nyt voin toki todeta, että onhan nuo tissit vähän lerpsahtaneet...mutta eipä haitanne mua.



Mitä menetettävää on miehessä, joka juoksee karkuun, kun kroppa vähän ränsistyy? Ei yhtikäs mitään.



Miten näin toisarvoiset asiat voivat sanella ihmisen halua lisääntyä? Ovatko ihmiset ihan oikeasti NIIN ulkonäkökeskeisiä, että ihan todellakin murehtivat raskauden/synnytyksen aiheuttamia ulkonäköjuttuja näin perusteellisesti ?



P.s. voin vilauttaa mahaani, jos joku haluaa nähdä, mitä kaksi raskautta on saanut aikaan. Mahani voi toki nähdä myös ensi kesänä uimarannalla. Saa katsoa ja arvostella vapaasti.

Mun lähimmä ystävät on sellaisia, että kyselevät kyllä mitä mulle ja pojalle 5kk nyt kuuluu, mutta juuri illanistujaisissa lähes poikkeuksetta tekevät tämän jälkeen aina selväksi, että HE eivät ikinä halua lapsia, tai ainakaan kymmeneen vuoteen (ollaan nyt 27v). Ja aina joku sanoo, että jos nyt tulisi raskaaksi, tekisi abortin. Mulle ainakin tulee siitä paha mieli, oli miten oli.

Miksi sinulle tulee paha mieli siitä, jos joku toinen ei halua lasta? Kerro.

Ei sen takia, että he eivät halua lapsia, todellakaan. Ihan oma valintansa. Siksi mulle tulee paha mieli, koska mulle tulee sellainen olo, että nämä ihmiset tuomitsee mun valinnan olla äiti sillä, että jatkuvasti tuovat esiin omaa valintaansa. En mäkään kerro niille vauva-juttuja tai kiivaasti asiaa hehkuta. Mun mielestä ei ole kovin hienotunteista joka kerta mainita abortti, kun puhutaan mun rakkaasta lapsesta, vai mitä?

nimenomaan siltä, ettei sulla ole omaa elämää. Omaksi elämäksi kutsutaan aikaa, jota otat vain itseäsi varten.

Ei ole omaa elämää? Kenen elämää se nuori äiti sitten elää ellei omaansa? Kyllä mulla on se oma elämä kahdesta lapsesta huolimatta :D Ja apua!!! Olen 22!! Säälikää minua!!! Eihän minulla ole kuin mies, 2 lasta, omakotitalo, auto ja vielä se maatila päälle. Mulla EI voi olla omaa elämää xD

Keksikää jotakin parempaa :)

yliopisto-opinnot kestävät ja täten työpaikan ja muun saanti tulee myöhemmin. Vaihdossa käydään ja muuta.

Outoa, että monien muiden tuttavapiirissä lapset saadaan vasta 30-jälkeen. Minun vanhoista koulukavereista yli puolella on jo jälkikasvua ja myös isolla osalla tutuistani. Itse sain esikoiseni juuri täytettyäni 19. Ihan sopiva ikä minulle lapsen tekoon, olin jo ollut omillani neljä vuotta ja valmistuin ammattiin ennen synnytystä.

Baarireissut ja muut riennot tuntuvat nyt paljon erityisemmiltä. Ei tarvitse laskeskella viimisiä euroa baaritiskillä, kun kaikki rahat meni jo perjantain baarireissuun, eikä kyllästy menoon kun käy vain joka toinen kuukausi :) Olen tyytyväinen.

ymmärrät myös varmaan, että todella monet lapsettomat joutuvat perustelemaan valintaansa? Lisäksi, on myös piirejä joissa lapselliset nimenomaan hehkuttavat niitä omia valintojaan. Ei sekään varmasti tunnu kivalta

Mun lähimmä ystävät on sellaisia, että kyselevät kyllä mitä mulle ja pojalle 5kk nyt kuuluu, mutta juuri illanistujaisissa lähes poikkeuksetta tekevät tämän jälkeen aina selväksi, että HE eivät ikinä halua lapsia, tai ainakaan kymmeneen vuoteen (ollaan nyt 27v). Ja aina joku sanoo, että jos nyt tulisi raskaaksi, tekisi abortin. Mulle ainakin tulee siitä paha mieli, oli miten oli.

Miksi sinulle tulee paha mieli siitä, jos joku toinen ei halua lasta? Kerro.

Ei sen takia, että he eivät halua lapsia, todellakaan. Ihan oma valintansa. Siksi mulle tulee paha mieli, koska mulle tulee sellainen olo, että nämä ihmiset tuomitsee mun valinnan olla äiti sillä, että jatkuvasti tuovat esiin omaa valintaansa. En mäkään kerro niille vauva-juttuja tai kiivaasti asiaa hehkuta. Mun mielestä ei ole kovin hienotunteista joka kerta mainita abortti, kun puhutaan mun rakkaasta lapsesta, vai mitä?

ihmisen olla, että hommaa kakaroita jotta oma vanhuus olisi mukavampaa? Joskus vaan on niin vaikea ymmärtää teitä äiti-ihmisiä...