Onko kenenkään lapsi kotiopetuksessa?

mutta heidän vanhemmistaan toinen on säännöllisesti päivät kotona ja opettaa lasta kokopäiväisesti.



terveisin se joka alussa kirjoitta numerolla 5, jonka lapsi on osin kotiopetuksessa ja joka tosiaan tietää.



kotikoulun suurimpia ongelmia on:



-ajankäyttö. Se tosiaan vaatii toisen vanhemman kotonaoloa. Mitään tukia ei saa. ihan turha ajatella, että pari tuntia illalla töistä ja päivästä väsyneenä tuottaisi hyviä oppimistuloksia. Ja minä itse suhtaudun epäillen myös siihen, tuleeko niitä paria tuntia edes tehtyä sitten illalla enää.



-opetusmenetelmä - joskus on vaan vaikea saada toinen ymmärtämään, miten joku asia menee. Etenkin kielissä, missä selkeitä sääntöjä ei ole. Myös historia ja yhteiskuntaoppi ja uskonto on sillä tapaa vaikeita, että pitäisi opettaa lapselle ns. "yleistä käsitystä" eikä omaansa.



-oppimateriaalit. Kirjat olemme ainakin me saaneet koulusta. Mutta niiden lisäksi tarvitaan muutakin materiaalia. Kielten kuuntelumateriaalit olen ostanut kustantajalta itse, samoin yltin ja uskonnon kirjat, koska koulussa ei käytetty työkirjaa ollenkaan, eikä sitä siis koulusta myöskään annettu, mutta jotain materiaalia oli kuitenkin pakko saada. Sen lisäksi koulussa tehdään iso kasa erilaisia monisteita ja harjoituksia jne. Niitä meillä ei ole. Jotain keksin itse, esim matematiikasta, mutta vähän ongelmallista se kyllä on



-kielet. Niiden opetteluun tarvitsisi paljon parityöskentelyä, kun on vuorokeskusteluja ja ääneenlukua ja ainakin meidän enkunkirjossa kohtuullinen määrä pelejä. No minä siis luen niitä itse lapsen kanssa, mutta ensinnäkin se ei ole sama juttu ja toisenakin se lisää ajankäytön ongelmia.



-taito-ja taideaineet. Miten opetat kotona pojalle esim teknisiä töitä? ONko teillä tarpeellisia vempaimia? Kuka vahtii niiden käyttöä? kenellä riittää aika? Entäs musiikki ja kuvaamataide? Osaatko opettaa perspektiivin? Taidesuuntauksia? Eri tekniikoita akvarelleista etsaukseen? Nuottimerkit? Miten tutustutte eri taidelajeihin sekä itse tehden että muita kokien? (toki se on mahdollista, mutta vaatii oikeasti mietintää, aiheiden mietintää, tekniikoiden harjoittelua, materiaalien hankintaa, taidenäyttelyitä, konsertteja jne - millä ajalla meinaat sen hoitaa jos et ehdi kuljettamaan koulumatkojakaan?) Ja liikunta. Meidän opetussuunnitelmassa lukee onneksi vain, että "harrastaa liikuntaa kotona vanhempien ohjauksessa", mutta teoriassahan hänen pitäisi tutustua koulussa eri urheilulajeihin kuten jalkapalloon, koripalloon, jääkiekkoon, ja muihin joiden joukkueet on tosi helppo järjestää kotioloissa mummon kanssa.



ja sitten ne sosiaaliset suhteet ikätovereihin. Se vaatii myös vanhemmilta yritystä- Teidän pitää olla yhteydessä luokkakaverien vanhempiin, kutsua ja pyytää päästä kylään, kuljettaa lasta jne. Onko sulla siihen aikaa (ja nöyryyttä se kysyy myös, selittää koululaisten vanhemmille että kun meillä on tämmöinen tilanne niin yritetäänkö yhdessä, vaikka yleensä tämän ikäiset hoitavat nämä asiat jo itse...)



-tentit ovat pieni ongelma, mutta ota sitten huomioon myös se, että kun kouluun mennään vain tenttimään, niiden stressi ja jännitys lisääntyvät, eikä se useinkaan paranna koetuloksia.

Eli läksyt voisi tehdä koulun jälkeen koululla. Jos koululla on jotain harrastusmahdollisuuksia tms. niin niihin voisi osallistua. Eli lapsi odottaisi koululla, kun sinä tai miehesi pääsee hakemaan. Vähän niinkuin iltapäiväkerho. Tai voiko lapsi tulla sinun töihin mukaan?

meillä oma koulu oli suunnaton tuki ja turva. He myös osallistuivat arviointiin. Meillä opetuslupa oli minulla, mutta mieheni osallistui opetukseen

oikea valitustie on lääninhallitus, nykyiseltä nimeltään alueellinen hallinto-oikeus (?). Jos tie todetaan vaaralliseksi, teillä on laillinen oikeus saada kuljetus kunnan piikkiin.



Olen samaa mieltä muiden kanssa; älä jätä kotiopetukseen, jos suinkin mahdollista. Etenkin syrjäseudulla koulu on erittäin tärkeä paikka sosiaalistua.



T. Toinen ope

kotiopetusajatukseen fiksoitunut. Kaikki muiden ehdottamat järkevämmät ideat tyrmätään samantien (tuskin mahtuu taksiin, varmaan tulisi kalliiksi jne. jne. - eli todellisuudessa ei ole edes selvitetty muita vaihtoehtoja ja niiden kustannuksia). Epäilen, että lapsi haluaisi olla ikätovereidensa joukossa normaaliopetuksessa eikä friikkinä jossain korvessa, varmasti joutuu syrjityksi. Kiltin, menestyvän lapsen suusta vaan saa tulemaan juuri sen mielipiteen, minkä äiti haluaakin kuulla ("kai se käy" on todellisuudessa jotain ihan muuta).



Äiti ei kerro tässä alaansa, jolla yrittäjänä toimii mutta yleensä kai työaika painottuu johonkin klo 8 ja 17 välille. Lastahan ei ole pakko viedä kouluun tai tuoda sieltä juuri silloin kuin koulu alkaa tai loppuu. Lapsi voi esim. tehdä läksyjä, harrastaa, käydä kirjastossa, sukulaisissa tms. siihen asti että aamulla koulu alkaa tai iltapäivällä kuljetus järjestyy. Esim. jos koulu loppuu klo 14, voi läksyjä tehdä tai harrastaa jotain klo 16-17 asti, jolloin äiti/isä tai joku muu hakee. Välipalaa ja tekemistä mukaan.



Jos kertakaikkiaan muu ei auta, kyllä vanhempien on silloin mietittävä joko ammatin/työpaikan vaihtoa tai muuttoa. Lapsen oikeus kouluun on kyllä tässä tapauksessa ensisijainen. Mikään ap:n suunnittelema pari tuntia silloin ja tunti tällöin kotiopetuksen viritelmä ei kyllä mitenkään tule toimimaan.

Siis jos tie on vaarallinen.



Kotiopetus on mielestäni hyvä niissä tapauksissa, kun oppilasta kiusataan jatkuvasti eikä koulu tee mitään pyynnöistä huolimatta. Siis sosiaalistuminen on koulun suurimpia anteja, normaaliälyinen saa ne tiedotmuualtakin (voi että turhauduin yläasteella, keskivertoälyisenä). Mutta jos kanssakäyminen toisten kanssa on pelkkää helvettiä, voi olla parempi, että lapsi tai nuori saa olla turvallisemmassa ympäristössä.

Ei kotiopetus välttämättä ole mikään katastrofi. Ja kyllä todellakin kannattaa huomioida se, että yksityisopetuksessa kuka tahansa oppii nopeammin kun ei mene aikaa muiden odottamiseen. Opetustyylinkin kun voi silloin räätälöidä lapselle juuri sopivaksi. On toki huomioitavaa, että jossakin vaiheessa niitä ikätovereitakin on tavattava eli ellei koulussa niin sitten kotona tai harrastuksissa.



Suomessa on yleinen periaate, jonka mukaan lapsen pitää olla kavereiden kanssa "jatkuvasti", kaverit ikäänkuin korvaavat perheen. Äidin ja isän kanssa viihtyvää lasta sanotaan mammanpojaksi. Äidille joka kuljettaa isompaa lasta harrastuksiin / kouluun sanotaan että napanuora pitäisi katkaista ym.



Monissa muissa maissa vanhemmilla on joka tapauksessa paljon läheisempi rooli lapsen elämään. Kulttuurierojahan nämä ovat, mutta sinuna kuuntelisin omaa sydäntäsi ennemminkin kuin kaikkitietävien AV-mammojen mielipiteitä. Sinä itse tiedät teidän perheen tilanteen parhaiten ja kyllähän sinne kouluun otetaan takaisin, jos asiat alkavat mennä poskelleen...

ap oli vaan kiukkuisella tuulella ja purkautui tänne. Kyllä hän oikeasti tajuaa, että kouluun ne kersat on kuskattava, kun niitä tuli monta väännettyä ja korpeen muutettua.

Kuten jo sanoin, tätä asiaa on mietitty jo koko talvi joka kantilta. Ei vaan ole löytynyt ratkaisua. Enkä itse asiassa pyytänytkään vinkkejä miten voisimme kuljetuksen järjestää, koska itse olemme tosiaan kaikki vaihtoehdot miettineet, enkä tässä enää ala selittelemään miksei siskoni tai jonkun sukulaispapan tai naapurin kuljetuspalvelu käy. Yksi syy on se, että näitä koululaisia on tosiaan tulossa kohta kaksi lisää kuljetettavaksi.



Minua huolettaa juuri tuo että tippuuko lapsi kaveripiirin ulkopuolelle, oikein muuta vaikeaa en itse keksi. Poika on siis todella hyväoppinen ja valittaa, että koulussa edetään liian hitaasti. Koulussa kuluu paljon aikaa muuhun kuin varsinaiseen opiskeluun, joten neljä tuntia päivässä pitäisi kyllä riittää tehokasta opiskelua ja lisäksi itsekseen tehtävät harjoitukset. Ja sitten voi opettaa myös vaikkapa lauantaisin.



Sukulaisista löytyy onneksi monen alan taitajia, joilta varmasti saisimme apua. Löytyy esim. kuvaamataidon ja liikunnan opettaja, soitonopettaja käykin jo meillä kotona opettamassa. Poika harrastaa monenlaista liikuntaa ja tekee paljon kaikenlaista käsillään ja on innostunut monenlaisista asioista. Tietenkään työkoneita meillä ei ole kuin ne normaalit porat ja höylät yms.



Töihin en voi ottaa poikaa mukaan.

niin sitten vain keskitytte tosissaan myös siihen, että kavereita käy teillä kotona kylässä ja että voi jatkaa harrastuksia joissa on samanikäisiä lapsia.



Uskon, että kaikki menee tosi hyvin.



Tseppiä. toivoo toisen pakkosyistä kotiopettettavaksi "joutuneen" / päässeen lapsen äiti :)

Edelle menee äitisi, suvun maapalalla asuminen, sinun työsi, miehesi työ.



Muut lapsesi eivät välttämättä ole yhtä helposti oppivia kuin poikasi.



Käy sääliksi, kun lapsesi jäävät vaille koulukaveriseuraa. Heistä tulee erilaisia, kun muut ovat tottuneet olemaan koulussa.



Miten olisi sisäoppilaitos. Eikös pohjoisessa ole sellaisia.

Sieltä löydät yksityiskohtaista tietoa siitä, mitä kaikkea teidän tulee opettaa pojallenne vuoden aikana. Löydät sen Opetushallituksen sivuilta sähköisenä: http://www.oph.fi/SubPage.asp?path=1,17627,1558



t. toinen vai oliko se jo kolmas opettaja tässä ketjussa

Eli sinun töistäsi. Kukaan ei ole korvaamaton, mikset voisi palta työharjoitelijaa tai ottaa oppisopimuksella jonkun avuksesi töihin, ja käyttää vapautuvan ajan lapsen kouluun viemiseen&hakemiseen?



Työharjoittelija on ilmainen, hän saa KELAlta työttömyyskorvaukset+ oliko se 8e/päivä ylläpitorahaa, Jos sovit kohtuulliset työpäivät (esim. 20-30h/vko) niin taatutsi joku mielellään tulee. Oppisopimuksella tulevalle joudut maksamaan palkkaa, mutta saat siitä osan takaisin, en nyt muista systeemiä tarkemmin, katso netistä.



Jos asut pohjoisessa, niin siellä (käsittääkseni) korkeat työttömyys luvut, taatusti saisit hyvän työntekijän avuksesi:)

Pystyisittekö tekemään yhteistyötä heidän kanssaan? Vuoroviikoin jne...

Se ilmeisesti on vaan alkanut kyllästyttää. Kyllä kai hän muuten ymmärtäisi laittaa putiikkinsa kiinni tai palkata sinne jonkun työntekijän, joka pitää sen auki, vaikkei näin paljoa tuottaisikaan.

Meidän perheessä kyllä nimenomaan lapset ovat etusijalla ja ovat aina olleet. Jos tuntisitte perheemme paremmin, ette varmasti olisi tuota mieltä. Töitä on kuitenkin pakko tehdä, muuten on talo vasaran alla alta aikayksikön. Samalla menisi myös äitini koti, koska sekin on meidän omistuksessa. En voi tässä kaikkia kuvioita selittää, mutta kuten sanoin, talon myynti on mahdotonta. Olisko sitten se lasten etu, että joutuisimme pois kodistamme, velkaisina? Iäkkäälle ihmiselle omasta kodista häätäminen olisi viimeinen isku. Ette ymmärrä millaisten paineiden alla perheemme elää tällä hetkellä. Emme olisi päätymässä tällaiseen ratkaisuun, ellei kaikkea muuta olisi jo mietitty. Elämä ja asiat eivät aina suju suunnitelmien mukaan.



Olen yritykseni ainoa työntekijä, eikä työtäni voi todellakaan tehdä kuka tahansa, minä olen yhtäkuin yritys. Olen oman alani ammattilainen ja lisäksi persoonani on niin vahvasti mukana, että minua ei tosiaan voi kuka tahansa korvata.



Pidän työstäni, mutta se ei ole tärkein asia minulle. Kyllä minä teen työtä etupäässä rahan takia. Sama juttu miehelläni. Olen ollut kotona 10 vuotta lapsia hoitamassa ja siinä sivussa tehnyt "keikkahommia", että jotenkin pärjätään. Ilman nykyistä työtäni tekisimme henkilökohtaisen konkurssin.



Nyt lähden töihin, mutta palaan varmaan vielä asiaan. Kiitos kaikille vastauksista!

ja miehesi tulee kotiin neljän maissa iltapäivällä, niin miten lapsen kouluun kuskaaminen voi olla niin vaikeaa? Eikös tuon ikäisen koulu ala yleensä viimeistään kymmeneltä ja kestä vähintään yhteen? Ja yleensä päivät alkavat vielä aiaksiemmin ja loppuvat myöhemmin. Lapsi voi hyvin olla koululla vähän etuajassa ja koulun jälkeen kylältä löytyy varmasti jokin paikka jossa voi tunnin pari odotella kyytiä kotiin. Kotiopetus on varmasti paljon vaivalloisempaa kuin tällainen järjestely.

Siis ymmärrän täysin ettet ap halua laittaa lastasi kulkemaan tuota koulumatkaa itsekseen, se on selvä. Luen kuitenkin tässä tätä viestiäsi, ja kerrot että olet joutunut ajamaan 35 km ekstraa päivittäin lapsen kouluunkuskaamisen vuoksi. Onkohan teillä nyt järjestelyt vähän hakusessa, sillä jos kouluun on vaan 4 km matkaa, on siitä aika hyvä suoritus saada yhdelle ihmiselle ylimääräistä ajoa tuo 35 km....



Miksi ette tee niin, että sinä viet aamulla lapsen kouluun, vaikka joutuisi olemaan siellä sitten itsekseen tunnin ennen koulun alkua? Isä varmaankin voisi hakea lapsen, vaikka lapsi sitten joutuisi iltapäivälläkin odottelemaan? Koulu varmasti voisi järjestää niin, että lapsellasi olisi joku tila käytettävissä aamulla/iltapäivällä, voisi vaikka lepäillä jos siltä tuntuu? Pidän tätä huomattavasti viisaampana vaihtoehtona lapsen kannalta, kuin että laitattel lapsen kotiopetukseen. Tällä konstilla sulle ei ainakaan tule ylimääräistä ajoa kuin 8 km päivässä, ei todellakaan ole kohtuutonta aikuiselle ihmiselle. Toiset ajavat pyörällä tuon matkan ja paljon pidempiäkin matkoja? Eli ei se autossa tehty matka voi olla ihan mieletön jos vaan järjestelette hieman.



Toivottavasti asianne järjestyvät. Itse nostaisin kyllä tosi kovan metelin tuossa tilanteessa, ei voida pakottaa ihmisiä laittamaan lasta kävelemään tuollaisissa oloissa joista kerroit.

Missäs se yläkoulu sijaitsee ja miten aiotte hoitaa lapsen koulukyydin sitten? Entäs kun pikku sisaret kasvaa ja heiltäkin loppuu koulukyyditys?



Olen itse ollut 5 vuotta yrittäjänä ja meillä on kaksi pientä lasta. Nyt kun kunta ei järjestä puheterapiaa vaan se on minun tehtävä niin en saa sillekään asialle järjestettyä tarpeeksi aikaa. Yrittäminen-kotikoulu yhdistelmä kuulostaa valitettavasti tuhoontuomitulta suunnitelmalta. Se on joko tai.

koulukuljetuksiin niin miten teillä on varaa kaikkiin oppimateriaaleihin ynnä muuhun rekvisiittaan mitä tarvitaan kotiopetuksessa? Koulusta ei kuitenkaan saa kaikkea.