nirso lapsivieras, ov

Kyllä, kussakin kodissa sen perheen vanhempien tehtävä (oikeus ja velvollisuus) on opastaa vierailevat lapsetkin perheen sääntöihin. Lapset ovat uskomattoman joustavia ja oppivaisia, jo kaksi vuotias hahmottaa, että eri talouksissa voi olla erilaiset säännöt (toki niitä testataan joka kerta uudelleen).



Tietenkään vierailevan lapsen kasvatusvastuu ei ole sinun mutta sinulla on oikeus ja velvollisuus kertoa vierailijoille, kuinka teillä toimitaan ja että kaikilta (oli sitten perheen jäsen tai ei) odotetaan samoja asioita (noh, ei tietenkään pidä paikkaansa; harva pistää muitten mukuloita suursiivoamaan, eikä se olekaan vieraiden tehtävä, olivat he sitten lapsia tai aikuisia).



Minulla on kaksi mieleistä sanontaa (ja lukuisia niiden lisäksi) joita viljelen kotonamme ahkeraan:



"Talo elää tavallaaan ja vieraat kulkee ajallaan" sekä "Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella koti" Ensimmäinen on mietelmäni vieraille ja jälkimmäinen omalle porukalle. Näillä pääsee pitkälle...

PALJON törkeämpää kuin se että 7-vuotias nirsoilee.

Jos joku aikuinen kirjoittaa "alkaa kirjoittaan", se on paljon ala-arvoisempaa kuin lapsen ruokanirsoilu.



Ehkä ap laittaa vain pahanmakuista ruokaa tai tunnelma pöydässä on ahdistava ja laukaisee tuollaisen reaktion normaaleissa ihmisissä.

Jos joku aikuinen kirjoittaa "alkaa kirjoittaan", se on paljon ala-arvoisempaa kuin lapsen ruokanirsoilu. Ehkä ap laittaa vain pahanmakuista ruokaa tai tunnelma pöydässä on ahdistava ja laukaisee tuollaisen reaktion normaaleissa ihmisissä.

vieras kulkee ajallaan. Totea rauhallisesti että ihan tavallisia riisimuroja, ihan normaalia pizzaa jne. Toki päätäytteet voi mainita niin kuin ohimennen. Taitaa olla erinäköistä kuin kotona, joka kodissa kun on hieman erinäköistä/makuista eikös niin? Eli juttele normaalisti, vastaa selkeästi kysymyksiin, mutta älä jää jaarittelemaan tai puolustelemaan.

Todennäköisesti lapsi töksäyttelee joko lapsellisuuttaan tai on vähän jännittynyt.

Sulla on nyt siinä tärkeä kasvattajan rooli, jos lapsi oppii siinä luottamaan, että kylässäkin uskaltaa syödä, vaikka ruoka näyttää/maistuu vähän erilaiselta, se uskaltaa syödä ja rentoutua jatkossa muissa kyläpaikoissa. Jos tuosta nyt tekee kärpäsestä härkäsen, lapsen nirsoilu ja jännitys vaan pahenee.

Muista myös sanoa, ettei teillä ole mikään pakko syödä, mutta voisithan kokeeksi maistaa niin tiedät, miltä se maistuu, saattaa ollakin yllättävän hyvää...

Eli ap voi ihan reippaasta tapakouluttaa lapsivieraitaan. Minä ainakin toivon, että jos oma 6 v poikani möläyttää jotain kyläillessään, häntä opastetaan käyttäytymään kauniimmin.



Olen jauhanut hyvien tapojen tärkeyttä pojalle viimeiset 6 vuotta, mutta olen täysin varma, että usein ne silti unohtuvat. Lapsi on lapsi. Hän vasta opettelee kaikenlaista.



3 v tyttäreni puolestaan ei näytä koskaan unohtavan käytöstapoja, ihan samalla lailla olen häntä neuvonut kuin poikaanikin. Poika muistaa, kun minä olen paikalla, muuten tavat usein kuulemma unohtuvat.



Sellaista se on, jatketaan elämää ja opettamista, kyllä lapset oppivat pikkuhiljaa käyttäytymään, kun ympärillä olevat aikuiset opettavat. En ottaisi asiasta mitään paineita, ap, tai edes puhuisi äidille mitään. Opeta Sinä teidän kotonanne vaadittavat käytöstavat pojalle, niin minä toivoisin omalle pojalleni tehtävän.

eikö ketään muuta äärsytä omat tai vieraat lapset jotka puhuvat ruuasta noin?

Tänäkin aamuna minun tyttäreni on aamupalalla esiintynyt vähän samantapaisesti ja ajattelin tulla tänne kysymään että onko kenenkään muun kakru tälläinen?

Ilmeisesti ei ole ,kun kukaan ei tunnnu ymmärtävän ap.n ajatusta. Ja suorastaan hyökkivät ap.n kimppuun.

Minusta voisit ap hyvin kysäitä vanhemmilta että mitä toille teidän lapselle pitäisi syöttää kun mikään ei tunnu kelpaavan. Tai miten tilanteissa tulisi heidän mielestään menetellä.Tarkoitan tällä ihan ystävällistä keskustelunavausta. Ehkä saisit sieltä vinkkiä miten toimia lapsen kanssa.

Minun ystävälläni on erityislapsi ja kyllä hänen kanssaan voi lapsen käytöksestä jutella. Se selventää huomattavasti asioita ja minutkin toimimaan rennommin lapsen seurassa.

Mutta ollaan me ap iloisia että kenenkään muun omissa lapsissa tai tuttavien lapsissa ei tälläisiä ruoka- tai käytösvaikeita lapsia ole.

("tavallaan" siksi että syö esim. oliiveja, mutta on paljon ruokia joihin ei koske). Minulle oli kuitenkin äitinä vain hyvä muistutus, että kyläilyasiaa pitää käsitellä hänen kanssaan, kun koulukaverin äiti sanoi että "X ei ole varmaankaan tottunut kotona sellaiseen ruokaan kuin meillä syödään" eli antoi kohteliaasti ymmärtää, että tyttö oli nirsoillut heillä. Olemme sitten jutelleet, että kylässä PITÄÄ syödä sitä mitä tarjotaan, eikä sitä saa kommentoida negatiivisesti. Minusta on henk. koht. hyvin noloa, että lapseni käyttäytyy huonosti tässä asiassa. Hän on siis ihan "tavallinen" 7 v, ei aistiyliherkkyyksiä, allergioita tms. jotka voisivat selittää tätä käytöstä. Ja tyttö PYSTYY kyllä syömään lähes kaikkea jos vain tahtoo, ei tule oksennus tms. ja monesti jopa tykkää, jos pääsee alun nirsoilun yli. Eli minä siis äitinä arvostin sitä, että toinen äiti otti asian puheeksi, en olisi muuten tiennyt että asia on ongelma myös kodin ulkopuolella (ajattelin, että ehkä on sen verran vieraskorea, ettei kehtaa vieraana nirsoilla...).

Ei tollasesta kannata ottaa ongelmaa. Meilläkin on välillä käynyt vähän nirsompia lapsia ja jos ei kelpaa niin sitten ei kelpaa, ei ne nälkään kuole. Äidille olen aina sanonut että tarjottu on mutta syömään en saanut.

Ällöttää kun kaikesta saadaan ongelmia!!

ovat sitten nämä aina nälkäiset. "Voinko ottaa hedelmän?" "Saisinko minäkin voileivän?" "Minulla on kauhea nälkä" jne. Tuntuu ikävältä sanoa Mene kotiisi syömään mutta niin joudun usein tekemään sillä lapsia on monta enkä suostu pitämään koko kaveripiirille jääkaappia. Eri asia on sitten se, jos itse pyydän pöytään (mitä usein tapahtuu, jos vieraita on kerralla vain yksi). En käsitä etteivät vanhemmat kerro lapsilleen että muiden hedelmäkoreilla ei käydä niinkuin kotona, ettei katsota jääkaappiin (!), valiteta nälkää jne. Nämä lapset siis asuvat samassa pihapiirissä ja voivat aivan hyvin syödä kotonaan.

Mitä tuohon ruuan sisällön tenttaamiseen tulee se on ilmiselvästi jokin kotona opittu tapa. Ei lapsi itsestään keksi vaatia tällaisia selostuksia. Älä yksinkertaisesti lähde mukaan siihen, vaan sano vain lyhyesti että nämä ovat muroja ja jos et halua maistaa niin ei ole pakko.

silti olen osannut käytöstavat vieraissa ollessani. Ja ei se ole aistiherkkyyttä että jos voi on voideltu "huonosti" tai jos pitsan pala ei ole halutun mallinen.



Meillä on joskus joku lapsen kavereista nirsoillut (esim. yksi ei halunnut välipalaksi jogurttia litran pönikästä lautaselle vaan olisi halunnut pikkujogurtin. Tällöin sanoin että jos ei kelpaa niin sitten pitää mennä syömään kotiin välipalaa, vaikka meillä olisi ollut jääkaapissa niitä pikkupurkkejakin. Tyttö lähti kotiinsa syömään. Toinen nirsoilija käy meillä aina välillä, mutta hän ei koskaan ääneen sano että hyi ompas pahaa. Vaan maistelee pikkuisen, tai sanoo ettei välitä syödä ollenkaan. Olen antanut silloin jotain muuta. Koska on kerran osannut käyttäytyä. Kaikesta ei tarvitse pitää, ymmärrän nirsoilijoita hyvin. Itse opin syömään vasta 2-kymppisenä. Makuaisti muuttui.

Osa omista lapsista nirsoja ja vaikka kuinka jutellaan siitä, ettei sanota ruuasta "hyi", silti se aina välillä unohtuu. meillä käy paljon lapsivieraita syömässä. osa nirsoilee, osa ei. Turha siitä tehdä numeroa. Huonosta käytöksestä huomautan mutat muuten sanon aina ettei ole pakko syödä jos selvästi huomaan että lapsi ei tykkää. Turha tehdä ruokailuista kauhean ahdistavia.

Sivistynyt on ihminen joka tietää käytöstavat ja kirjoitussäännöt. Jos ei tiedä tai ei niitä tajua, on sivistymätön. Mikäs sinä lienet, kun jaksat jankata selvää asiaa... Hmm...

muutama vuosi sitten tyttöni yhden tyttökaverin kanssa.



Olkoonpa vaan, että mulla on siis pieni elämä ja vähäiset murheet, mutta tuntui jotenkin vaikealta, kun synttärikutsuilla tämä yksi tyttökaveri eristäytyi muista, halusi eri huoneeseen lattialle istumaan muiden leikkiessä viereisessä huoneessa eikä halunnut nauttia muuta kuin lasillisen vettä. Muut siis söivät kakkua ja joivat limsaa.



Kyllä se mua vaivasi. Koetin selvittää asiaa tytön vanhempien kanssa, mutta he tietysti loukkaantuivat ja suuttuivat puheistani.



Se on hämmentävää, mutta lapsia on monenlaisia. Ap, sun varmaan kannattaa olla kuin et huomaisi koko asiaa. Kyläilyt menevät hyvin, pojalla on hauskaa, ruoka maistuu. Kerro näin, jos joku jotakin kysyy ja ole muutoin hiljaa.

myös opettelemista näihin nirsoihin lapsiin ja myös aikuisiin. Miehen suku on pullollaan jos jonkinlaista ruuasta nirsoilijaa. Välillä olen ollut ihan järkyttynyt kun ruoka kuin ruoka tuntuu olevan liian erikoista. Juhlissa meillä tarjoillaan aina vain perus jauhelihapasteijaa suolaisena.

Ajattelin, että meidän oma lapsi opetetaan syömään tai edes maistamaan kaikkea. No hän on ihan samanlainen kuin nämä muutkin syö vain pottumuusia ja nakkeja suunilleen.

Minä olen sanonut kaikille ettei hänelle tehdä erikoisruokia kylässä, jos hän ei syö hän ei syö. Ei hän nälkään kuole kyläreissun aikana ja jos ruokaa on tarjolla kai hän sitten söisi jos tarpeeksi nälkä olisi.

Minäkin usein pahoitin mieleni vieraiden nirsoiluista, mutta nyt noudatan samaa kuin oman pojankin kanssa jos ei kelpaa ei kelpaa ja sitten vain pois pöydästä. Eräs nirso sukulaistyttö uskaltautui maistamaan meillä pastaa ja kommentoi ettei heillä kotona koskaan tällaista ruokaa olisi, söi kuitenkin annoksensa ja sama oli pitaleipien kanssa, voisi kuvitella syövänsä myös toiste. Moni nisrso saattais oppiakin syömään monipuolisemmin jos kotona olis erilaisia ruokia tarjolla, mutta jos aikuiset on samanlaisia niin ei kotiin osteta mitään uutta.

minäkin sanoisin nätisti että pakko ei ole syödä jos ei tykkää.

Nimim. pienenä mummolassa pakotettu syömään mannapuuroa jota inhoan yli kaiken, oksennusreaktio tulee jos suuhuni laitan, on se niin pahaa

Sano että nämä ovat muroja tai tässä on pitsaa. Tivaamisiin vastaa että "Ihan tavallisia muroja. Maista niin näet." ja että ei ole pakko syödä jos et halua, mutta sitten sinun kyllä tulee nälkä.

mutta ei oikeastaan yllätä, kun seuraa monien aikuistenkin käytöstä nykyisin tilanteessa kuin tilanteessa. Ei kuulu minusta aikuistenkaan käytökseen ilmoittaa vaikka kylässä, että ei satu pitämään jostakin tai tehdä numero omista syömisistään.

Minusta tuo on lapsen kotoa opittu tapa asenne, luulisin. Meillä käy joitakin lapsia, jotka eivät ainoastaan nirsoile ruoasta, vaan heidän mielestään kaikki on niin kovin kummallista tai huonoa, kaikki ruoka haisee kummalle, keittiö on hassun mallinen tai olohuone ihan kumman kokoinen tai eivät ole koskaan nähneet niin oudonnäköistä takkia kuin jollakin meidän perheessä, vaikka kyse olisi takista, joka on joka toisella. Joltain viisivuotiaalta ei vielä voi odottaa tapoja, ja hänelle voi kauniisti sanoakin, mutta kyllä kouluikäisen käytös ihmetyttää.

että voileivän voitelu tai pitsan palan muotokin aiheuttaa yliherkkyyttä, on kummallista lapsen vanhemmilta, jos he eivät siitä kerro kyläilypaikkaan.

Jotenkin vain on tullut viesteistäsi kuva että ehkä osaat oikeinkirjoituksen mutta käytöstavoissa saattaisi olla hiukan petrattavaa.

t 47

Sivistynyt on ihminen joka tietää käytöstavat ja kirjoitussäännöt. Jos ei tiedä tai ei niitä tajua, on sivistymätön. Mikäs sinä lienet, kun jaksat jankata selvää asiaa... Hmm...

Kyllä minuakin riepoisi, jos joku lapsi olisi useinkin ruokavieraana, ja hänelle ei kelpaisi mikään. Ts. jos lapsi on kovin nirso, pitäisi vanhempien itse mainita asiasta nimenomaan niin, että voisimme antaa eväät, jos on ongelmia syömisen kanssa. Jos eivät mainitse, ap voisi sanoa, että x syö kovin vähän, eikä tunnu tykkäävän meidän ruuista, joten pitäisikö hänellä olla omaa evästä, ettei tarttis nälässä olla.



En minä ainakaan jaksaisi kuunnella edes lapsivierasta, jolle mikään ruoka ei kelpaa. Aikuisuus todellakin hukassa varmaan joo, mutta mun kärsivällisyys ei vain riitä siihen. Jos menee kylään ja oletuksena on saada ruokaa siellä, niin pitää pystyä syömään muutakin kuin äidin keittämää makaronia ilman herneitä, sipulia ja erityisesti porkkanaa.