Ottaisitko 4-vuotiaan kotihoitoon kun vauva syntyy?

Lapsi on kyllä kummallinen, jos ei tuossa iässä jo mielummin leiki toisten lasten kanssa, kuin että olisi kotona. Itserakkaita "ämmiä"... Ja alle pari vuotias ei kyllä ole mikään sopivan ikäinen leikkikaveri, eihän se osaa vielä aikoihin leikkiä mitään, toisin kuin 4 vee, joka kehittelee leikkejä.

Kyllä 4v tykkää leikkiä toisten lasten kanssa, mutta se ei mitenkään estä kotihoitoa. Aina paasataan näistä kavereista ja sosiaalistumista! Lapsi on 4v!! Ehtii sosiaalistua aivan varmasti ja kotihoidossakin pystyy leikkimään muiden lasten kanssa puistossa yms. Ja tuo hieno lause:4v, joka kehittelee leikkejä"!!! Kyll' kehittelee, mutta hän kehittelee niitä myös kotona. Lapsen kehitys ei vaadi missään ikävaiheessa välttämättä hoitoa kodin ulkopuolella, jos koti on ns. normaali!

Eivät KAIKKI 4 -vuotiaat halua minnekään kotoaan, mutta toisaalta eivät KAIKKI 4 -vuotiaat viihdy vain kotiympyröissä, johon tuurilla kuuluu pari puistokäyntiä (joissa aina eri kaverit), joku muskari (taas eri kaverit) ja joku MLL kerho (taas eri kaverit). Kyllä meidän 4 v NIMENOMAAN haluaa kehitellä niitä projektejaan samojen, tuttujen kavereiden kanssa.

Mitä itse tykkäisit, jos joku ukko ylijumala yhtäkkiä ilmoittaisi, että sinä luovut nyt kaikista tutuista kavereistasi ja hyvistä ystävistäsi. Saatat joskus heitä vielä satunnnaisesti tavata, jos hyvin käy ja pystytään järjestämään.

Saathan niiin helposti uusia, eikun tutustumaan vaan.

Minulla ainakin olisi vähän ongelmia asian kanssa. Miksi lasten kaverisuhteita vähätellään?

Tää menee taas tähän "kyl munki Ainojuhani viihtyy pelkästään omien sisarustensa kanssa." Siitä loogisesti siis seuraa, että kaikkien muidenkin lapset viihtyvät tai että ainakin heidän PITÄISI viihtyä, muuten on jossain vikaa. ; )Koska minun elämäni olkoon esimerkkinä muille.

Tai jos on kovin kaverinkipeä, saattaisin harkita osapäivähoitoa. Mutta eikö tällä lapsella ollut isosisaruskin? Kyllä siinä on riittävästi seuraa. Ainakin mun 4-vuotias viihtyy loistavasti kotona 1-vuotiaan ja 8-vuotiaan sisaruksen seurassa, kerhoillen srk:n kerhossa kerran viikossa. Tosin onkin hyvin oma-aloitteinen ja itsenäinen poika, joka tietää mitä tahtoo. Ei siis leikeissäö mene vain muiden mukana, vaan osaa leikkiä yksinkin.

seurankipeitä, tahdottomia ja aloitekyvyttömiä. No, huh huh.

vaan pitäisin alkuun hoitopaikan tai muuttaisin sen osapäiväiseksi, jos mahdollista, ja katsoisin tilannetta oman vointini ja arjen sujuvuuden kannalta alkuun hetken. Jos näyttäisi siltä, että 4-vuotias olisi mieluummin kotona, olisi kerhotoimintaa tarjolla tms. niin sitten ottaisin kotihoitoon. Uuden sisaruksen syntymä ja se alkuaika kotona on kuitenkin uusi tilanne niin vanhemmille kuin sisaruksillekin, myös tälle 4-vuotiaalle, joten antaisin kaikkien totutella uuteen arkeen ihan rauhassa. Tai siis nyt antaisin, näin jälkiviisaana.



Minä tempaisin oman 4-vuotiaani suoraan kotihoitoon, ja varjele mikä soppa ja sotku siitä on seurannut. Hänellä ei ole isompia sisaruksia, vain tämä 8-kuinen pikkuveli, joten leikkikavereita ei ole - ja ainakin tämä 4-vuotias kyllästyy, tympääntyy ja hermostuu vähintään 700 kertaa päivässä, kun ei ole seuraa. Viikon päästä alkaa sitten kerran viikossa kerho, ja kun tuossa joulukuussa käytiin pari kertaa kerhossa tutustumassa, niin sieltä poislähtökin oli suunnaton tappelu, hän kun olisi halunnut vain jäädä kerhoon leikkimään muiden lasten kanssa. Kyseessä on kyllä hyvin oma-aloitteinen ja itsenäinen tyttö, joka osaa kehitellä itsekin leikkejä. Ei hän kuitenkaan jaksa loputtomiin yksin leikkiä, vaan kaipaa myös seuraa, nimenomaan samanikäisten ja samalla kehitystasolla olevien lasten seuraa, ei vauvan ja/tai aikuisen.

Kaikille uutinen: Todellakin: Myös nelivuotiaan kanssa tulee päivän aikana puuhastella kaikkea! Eli nyt onkin pallo vanhemmalla: Etsi puisto, jossa muitakin lapsia, kutsu lapsia kylään, vie kerhoon tms. Ette voi siis vain maata kotona ja nyhjöttää vauvan kanssa. Nelivuotias tarvitsee vähintään yhtä paljon huomiota päivän aikana kuin vauvakin. USkallankin väittää, että sellainen vanhempi, joka haluaa päästä helpommalla ja luistella omista velvoitteistaan sysää vastuun päivähoidolle ja laittaa lapsen tarhaan. Eläköön siis pullamössösukupolvi!

Ja päivähoitopaikat tulee antaa heille, jotka niitä oikeasti tarvitsevat. Ja elämähän on luopumista.

Tai jos on kovin kaverinkipeä, saattaisin harkita osapäivähoitoa. Mutta eikö tällä lapsella ollut isosisaruskin? Kyllä siinä on riittävästi seuraa. Ainakin mun 4-vuotias viihtyy loistavasti kotona 1-vuotiaan ja 8-vuotiaan sisaruksen seurassa, kerhoillen srk:n kerhossa kerran viikossa. Tosin onkin hyvin oma-aloitteinen ja itsenäinen poika, joka tietää mitä tahtoo. Ei siis leikeissäö mene vain muiden mukana, vaan osaa leikkiä yksinkin.

seurankipeitä, tahdottomia ja aloitekyvyttömiä. No, huh huh.

Esikoiseni oli 5 kun keskimmäinen syntyi, ja on niin seurankipeä että oli osapäivähoidossa. Ihan normaali lapsi, mutta kulki pienempänä kuitenkin perässäni tekemisen puutteessa leikkikaveria kaivaten. Toisin kuin keskimmäinen, joka ei viikon aikana yhtä kertaa enempää oli ollut tylsistynyt, aina löytyy tekemistä. Lapsia on erilaisia!

Kaikille uutinen: Todellakin: Myös nelivuotiaan kanssa tulee päivän aikana puuhastella kaikkea! Eli nyt onkin pallo vanhemmalla: Etsi puisto, jossa muitakin lapsia, kutsu lapsia kylään, vie kerhoon tms. Ette voi siis vain maata kotona ja nyhjöttää vauvan kanssa. Nelivuotias tarvitsee vähintään yhtä paljon huomiota päivän aikana kuin vauvakin. USkallankin väittää, että sellainen vanhempi, joka haluaa päästä helpommalla ja luistella omista velvoitteistaan sysää vastuun päivähoidolle ja laittaa lapsen tarhaan. Eläköön siis pullamössösukupolvi!

Kirjoitin jo aiemmin, että lapsi pystyy kotonakin leikkimään ja touhuamaan vaikka mitä. Minut teilattiin täysin sanomalla, että 4v tarvitsee nimenomaan ikäistensä seuraa!!! Jotenkin tulee väistämättä mieleen, että siellä sohvalla sitä sitten mamma röhnöttää tyytyväisenä, kun 4v sosiaalistuu kavereiden kanssa tarhassa eikä hänen tarvitse kotona laittaa asian eteen tikkua ristiin.

Tätä ei ole ollut moneen viikkoon... Tuli jo ikävä. Kohta alkaa varmaan kunnon vääntö. ; )

Ap: onko paikkakunnallanne kerhotoimintaa? Mielestäni joko kerho tai osa-aikainen pk olisi 4 v:lle oikein sopiva juttu. Onko kyseessä sosiaalinen lapsi, joka kaipaa kavereitaan, vai kotona viihtyvä hiljaisempi tyyppi? Miten yleensä reagoi muutoksiin?

Kysy myös lapsen omaa mielipidettä asiasta! Meidän 3 v tyttö oli aivan pöyristynyt, kun ehdotin hänen jäävän minun ja vauvan kanssa kotiin... Meni sitten kerhoon 3 x 3 h viikossa ja on nyt oikein tyytyväinen tapaus. Mutta kyseessä on siis todella sosiaalinen lapsi, joka viihtyy väkijoukoissa ja nauttii ihmisvilinästä.

Ota huomioon siis perheenne kokonaisuutena: sinun hyvinvointisi, vauvan, muiden lasten... Punnitse plussat ja miinukset ja tee päätös.

P.S. Mikäli menee ihan vääntämiseksi tämä keskustelu, laita jo etukäteen hevonpaskasuodatin päälle. ; )

joulukuussa 4 vuotta täyttänyt lapsi sai sisaren huhtikuun lopussa, eli aivan samat iät kuin ap:llä. Olin jo irtisanomassa isomman pk-paikkaa, kun hoitajat sanoivat, että älä ihmeessä, kun ette saa lasta välttämättä takaisin enää samaan paikkaan. Olivat sitä mieltä, että parempi jos osa-aikaisesti pidettäisi paikkaa a lapsellakin olisi kiva käydä heidän luonaan touhuilemassa juttuja. Mietimme mieheni kanssa asiaa ja teimme suosituksen mukaisesti. Lapsi on käynyt pk:ssa aamupäivisin muutaman tunnin, tosin on kyllä pitänyt paljon "vapaapäiviäkin". On ollut tosi hyvä homma, eli omasta kokemuksesta suosittelen kyllä osa-aikaista hoitoa. Tosin täällä ei kyllä olisi ollutkaan mahdollisuutta muiden lasten kanssa muutoin leikkiäkään, koska naaapurustossa ei ole lapsia, paitsi muutama, jotka siis ovat ko. pk:ssa päivät. Meidän poika monesti ehtii viikonlopun aikanakin kaivata kavereita, vaikka kuinka paljon keksisimme tekemistä (eli ei makoilla vaan sohvalla, vai miten se meni....).

Kyllä meidän keskikokoisesta kaupungista on aina löytynyt lapsiperheitä, joiden vanhempi on kotona hoitamassa lapsia ja heistä meille (sekä lapsille että äidille) seuraa ja ystäviä. Kävimme yhdessä ulkoilemassa, avoimessa päiväkodissa , kirjastossa jne. jne. Olemme vieläkin näiden äitien kanssa ystäviä ja lapset myös keskenään.



Vähän vaivannäköä se uuden sosiaalisen verkoston luominen vaatii, mutta on kyllä palkitsevaa koko perheelle pidmmän päälle.

Sekä vanhempien huomiota. Molempia siis lapsen temperamentin mukaan, joillekin toista enemmän kuin toista. Lapsi kyllä kommunikoi tarpeensa, kun häntä tarkkailee.

Miksi äiti ei saisi päästä helpolla? Mikä ihmeen ajatusmaailma siinä on takana, että äitiyttä tulee suorittaa vaikeimman kautta ja että itse on kaikki tehtävä? Miksi?

Miksi ei saisi röhnöttää tyytyväisenä sohvalla? Minusta se kuulostaa erittäin tavoittelemisenarvoiselta elämältä. : ) Jos tuloksena on se, että sekä lapset että äiti ovat tyytyväisiä elämäänsä. Mikä siinä mättää?

Minä olen pyrkinyt mahdollisimman helppoon elämään jokaisen lapseni synnyttyä. Kaikki ovat olleet erittäin tyytyväisiä.

Mutta minä asunkin maassa, jossa äiti saa käyttää kaikkia keinoja elämänsä helpottamiseen puhtaalla omatunnolla.

Kaikille uutinen: Todellakin: Myös nelivuotiaan kanssa tulee päivän aikana puuhastella kaikkea! Eli nyt onkin pallo vanhemmalla: Etsi puisto, jossa muitakin lapsia, kutsu lapsia kylään, vie kerhoon tms. Ette voi siis vain maata kotona ja nyhjöttää vauvan kanssa. Nelivuotias tarvitsee vähintään yhtä paljon huomiota päivän aikana kuin vauvakin. USkallankin väittää, että sellainen vanhempi, joka haluaa päästä helpommalla ja luistella omista velvoitteistaan sysää vastuun päivähoidolle ja laittaa lapsen tarhaan. Eläköön siis pullamössösukupolvi!

Kirjoitin jo aiemmin, että lapsi pystyy kotonakin leikkimään ja touhuamaan vaikka mitä. Minut teilattiin täysin sanomalla, että 4v tarvitsee nimenomaan ikäistensä seuraa!!! Jotenkin tulee väistämättä mieleen, että siellä sohvalla sitä sitten mamma röhnöttää tyytyväisenä, kun 4v sosiaalistuu kavereiden kanssa tarhassa eikä hänen tarvitse kotona laittaa asian eteen tikkua ristiin.

Kirjoitin jo aiemmin, että lapsi pystyy kotonakin leikkimään ja touhuamaan vaikka mitä. Minut teilattiin täysin sanomalla, että 4v tarvitsee nimenomaan ikäistensä seuraa!!! Jotenkin tulee väistämättä mieleen, että siellä sohvalla sitä sitten mamma röhnöttää tyytyväisenä, kun 4v sosiaalistuu kavereiden kanssa tarhassa eikä hänen tarvitse kotona laittaa asian eteen tikkua ristiin.

Mutta kannattaa tosiaan jo etukäteen miettiä ja suunnitella, että on sitten, mistä tarjota sitä virikettä ja toimintaa myös sille 4-vuotiaalle. Mä en tämmöisiä ajatellut ollenkaan, tempaisin vain tytön suoraan kotihoitoon kun jäin äitiyslomalle ennen vauvan syntymää. En ollut yhtään varautunut yhtään mihinkään, ja sitten olinkin suoraan sanottuna "kusi sukassa", kun seuraavana päivänä tytön kotiin jäämisestä jouduin sairaalaan osastolle viikoksi tarkkailuun. Meillä ei ollut mitään varahoitoa, ei ketään, joka olisi voinut tyttöä hoitaa, eikä koko asiaa oltu edes mietitty, koska minunhan se piti hoitaa äitiyslomalla ollessani. Sairaalareissusta selvittiin onneksi säikähdyksellä, mutta sitten tulikin vastaan tämä leikkiseura -kysymys: tytölle oli ne hoitokaverit tulleet tosi tärkeiksi ja tutuiksi, ja nyt yhtäkkiä vaihtoehdot olivat leikkiä yksin tai äidin kanssa, ja vauvan synnyttyä suurin osa äidinkin ajasta meni vauvan hoitoon. Meiltä myös puuttui suunnilleen täysin sellainen kaveriverkosto, tai mammaverkosto (mikä kaiketi on oikeampi termi?), jossa olisi muita äitejä joilla olisi myös lapsia. Ei ollut ketään, kenen luo mennä kylään tai ketä pyytää kylään. Ei mulla tullut edes mieleen, että sellaiselle verkostolle olisi jotain tarvetta. Juu, olen blondi, mutta en oikeasti itse ole koskaan kokenut kauheasti tarvetta millekään mammakavereille, vaan sain niistä ihan tarpeeksi jo esikoisen vauva-aikana. Kyllästyin ihan totaalisesti siihen, että ainoa sisältö elämässä ja asiat, joista puhuttiin, olivat vauvan kakan väri ja rakenne sekä se, montako paitaa päivässä pitää vaihtaa vauvan puklailun vuoksi.

Kuopuksen syntymästä alkaen olemme nyt alkaneet käydä aktiivisesti perhekerhoissa ja -kahviloissa tässä lähialueilla, sekä puistossa (jossa ei muuten talvisin ole ketään), ja nyt tyttö lähtee vielä kerhoon.

- se, joka tempaisi 4-vuotiaan suoraan kotihoitoon, eikä suosittele toimimaan siten. Viestini numeroa en muista.

nimittäin LA 7.6.2010 ja tällä hetkellä päivähoidossa ovat lapset 3v. ja 5v. (tuleva eskari). Aion todellakin pitää silloin 3,5-vuotiaan kotona vauvan syntymän jälkeen, vanhin on eskarissa sen 4h/päivä. Miksi veisin hänet päiväkotiin isoon lapsiryhmään, kun voin pitää hänet kotona?

Viettekö siis parin viikon ikäisiä jo perhekerhoihin ja kyläilemään lapsiperheisiin, varsinkin tautiaikoihin? : O Minun kavereillani on AINA vähintään yksi lapsi jossain nuhassa tai yskässä, enkä kyllä riskeeraa pienen kanssa.



Meidän 4 v ainakin kuolisi tylsyyteen sitten ilman mitään tekemistä, kun äiti on koko ajan vauvassa kiinni aluksi, eikä mihinkään pääse käymään.



Todellakin mielummin laittaisin esikoisen vaikka osa-aikaiseksi vähäksi aikaa tai kerhoon, mielummin, kun lähtisin roudaamaan pikkuvauvaa joka päivä eri paikkoihin, jotta esikoinen saa kavereita. Onhan se järkevämpää kaikin puolin, että esikoinen saa seuraa niistä samoista kavereista ja että pikkuvauvaa ei viedä tautipesiin.

ja jatkoi siellä vielä pari-kolme kuukautta parina päivänä viikossa 6h päivää. Tämä siksi että nukuin todella huonosti öisin ja mun oli pakko saada nukkua päivällä kun vauva nukkui, muuten olisin sairastunut itse johonkin masennukseen tms. Ihan vain itseni vuoksi, minä itsekäs p*ska...

Päiväkodin tarkoitus on hoitaa lapsia, kun vanhemmat ovat töissä. Se taitaa olla monelle unohtunut. Se ei ole mikään paikka, johon voi viedä lapsen leikkimään ja saamaan virikkeitä. Tai että itsellä olisi helpompaa kotona. Päivähoitopaikoista on pulaa ja monessa paikassa virikehoitolapsia ei katsota hyvällä.

ja virikkeiden hankkiminen on vanhempien tehtävä.

syntyi. Pähkäilin asiaa kovasti, täällä palstallakin asiaa pohdin. Esikoinen oli kuukauden isän isyysloman loputtua hoidossa ja jäi sitten kotiin vuodeksi ennen eskaria.

Harva se päivä kiitän itseäni ratkaisusta. Esikoinen viihtyy todella hyvin ja minä myös. Esikoinen käy kerhoa kaksi kertaa viikossa ja kaksi kertaa harrastuksessa. Nyt ehtii harrastaakin, kun ei ole hoito esteenä.

Itse viihdyn esikoisen menojen pyörteissä paljon paremmin, kuin pelkästään vauvan kanssa kotona.

Esikoinen sanoo usein, että on tosi kivaa olla kotona. Kerhosta on saatu uusi kaveri, jonka kanssa on järjestetty leikkitreffejä.

Nyt tuntuisi ihan hullulta, että esikoinen olisi hoidossa! Tsempit päätöksen tekoon.

Vauvaa odottaessani haimme esikoiselle kerhopaikkaa ja saimme sen. Kerhoa oli 2xvko 3h kerrallaan.



Yleisurheilukoulussa poika kävi kerran viikossa.



Se riitti ihan hyvin. Päiväkodista tuttuja kavereita poika näki iltaisin, toisten vapaapäivinä ja viikonloppuisin. Kerhostakin tuli pari kaveria joten seuraa kyllä löytyi, mutta kyllähän siinä piti itsekin vähän vaivaa nähdä.



Oli ihanaa viettää yhdessä vuosi :). Eskari kun alkoi niin kuopuskin meni hoitoon. Tippaakaan en kadu, että otin esikoisen pois hoidosta!

Esikoinen ehtii juuri täyttää 4v ennen kakkosen syntymää. Ollut kielipainotteisessa pk:ssa, ja mietin tuo kaveri- ja virikepohdinnan lisäksi ennen kaikkea kielitaidon säilymistä nyt kun on toisen kielen oppinut. Tekisi mieli ottaa hänet kotiin, mutta parissa vuodessa toinen kieli ehtisi kokonaan unohtua! Millaisia kokemuksia teillä on osapäivähoidosta: kumpi olisi parempi, 12 kertaa/kk x 6h päiväkotipäivä kuussa, vai joka aamupäivä muutaman tunnin? Pk on ihan lähellä, mutta toki jokapäiväisestä 3h leikkihetkestä aiheutuisi koko porukalle aikaiset aamuheräämiset, pukemiset sekä mahdolliset eroahdistukset sitten kun vauva jääkin äidin kanssa kotiin..

Esikoinen ehtii juuri täyttää 4v ennen kakkosen syntymää. Ollut kielipainotteisessa pk:ssa, ja mietin tuo kaveri- ja virikepohdinnan lisäksi ennen kaikkea kielitaidon säilymistä nyt kun on toisen kielen oppinut. Tekisi mieli ottaa hänet kotiin, mutta parissa vuodessa toinen kieli ehtisi kokonaan unohtua! Millaisia kokemuksia teillä on osapäivähoidosta: kumpi olisi parempi, 12 kertaa/kk x 6h päiväkotipäivä kuussa, vai joka aamupäivä muutaman tunnin? Pk on ihan lähellä, mutta toki jokapäiväisestä 3h leikkihetkestä aiheutuisi koko porukalle aikaiset aamuheräämiset, pukemiset sekä mahdolliset eroahdistukset sitten kun vauva jääkin äidin kanssa kotiin..

jatkoi pk:ssa 10 pv/kk. Ensimmäisen kuukauden aikana isompi halusi olla paljon kotona ja sai tehdä mielensä mukaan. Sitten vauva menetti "uutuuden viehätyksensä" ja esikoinen alkoi taas kaivata hoitokavereitaan. Valitsimme osapäivähoidon sijaan nämä 10 kokonaista päivää, koska lapsi on mieluummin kunnolla hoidossa silloin kun on ja sitten on taas selkeät kotipäivät. Itsekin pääsen helpommalla kun ei tarvitse parin tunnin välein rampata pk:ssa. Esikoinen ei ole hoidossa virikkeitten takia vaan nimenomaan kavereittensa tähden.