**HUHTIKUUN HANIT tammikuu**

Mä laitoin paperit kelaan jouluviikon maanantaina ja tän viikon maanantaina tuli kirje et pakkauslaitettu tilaukseen. Äsken hain postin ni laatikossa köllötteli postinoutolappu, että se pakkaus olis nyt sit postissa. Melko ripeetä sanoisin. En tiiä käsitelläänkö noita äitiys ja vanhempainrahahakemuksia paikallisesti, että siinä mielessä oon etuasemassa ku asustellaan pienellä paikkakunnalla missä on oma kelantoimipiste. :)



Mulla on reilusti ylipainoa, on aina ollu, mutta nyt tän raskauden myötä ja näitten "syömishäiriöiden" takia on paino tippunu kymmenisen kiloa. vieläkin paino laskee, vaikka maha jo selkeesti näkyvissä. Ultrassa olin tänään ja veitikalla kaikki hyvin, saikkua tosin sain noitten selkäsärkyjen takia.



Mutta nyt, auto lämpeemään ja postia kohti. :D



diidah ja 26+4

Aivan ensiksi Kaarnikselle kovasti tsemppiä! Kuulostaa hurjalta. Hienoa kuitenkin, jos nyt on kaikki toistaiseksi kunnossa.



Ani82:lle onnea uuden kodin johdosta!



Sinisini kyseli äitiyspakkauksesta. Minäkin kävin sen tänään noutamassa, eilen tuli lappu kotiin postista. Hakemuksen jätin Diidahin tapaan jouluviikon maanantaina. Vielä en ehtinyt avata pakkausta, mutta heti kyllä sen teen, kunhan ehdin kunnolla kotiin.



Synnytyspelosta kyseli joku (anteeksi, en millään muista, kuka). Mua pelottaa välillä paljonkin. Ei siis missään nimessä kipu tai muu sellainen, vaan nimenomaan se, että vauvalle käy jotain. Mutta koitan aktiivisesti olla ajattelematta koko asiaa vielä tässä vaiheessa. Kyllähän sitä vielä ehtii panikoimaan.



Eilen käytiin taas ultrassa. Jotenkin mun oli vielä pakko päästä katsomaan, kasvetaanko siellä. Ja kun on niitä suppareitakin ollut. Edelleen mennään viikkoja jäljessä, mutta kasvu oli kyllä ollut tasaista aiempiin ultriin verrattuna, että siinä mielessä hyvin kaikki. Ihan hitusen keskikäyrän alapuolella olisi vauvelin kasvu nyt. Lääkäri arvioi, että tulisi noin kolmikiloinen vauva, tuskin kuulemma isompaa. Riittäisi mulle oikein hyvin:-) Täytyy nyt kyllä varmaan rajoittaa tuota suklaansyöntiä, ettei rupeakaan siitä paisumaan. Mä kun en tosiaan ole kamalan pitkä (pieni ja pyöreä), ja varsinkin selkäni on lyhyt. On siis jo nyt välillä vähän tukala olo, jos vauva on oikein tuossa navan kohdilla. Ja mulla ei siis todellakaan ole vielä kovin iso maha.



Mutta kaikki toistaiseksi hyvin!



Olihan ne meidän treffit pe 22.1., eikä 21.1., niinkuin jonkun viestissä luki?



Hyvää viikonloppus!



Pola 25+

Onnittelut Mindikselle naimisiinmenosta ja Anille onnea uuteen kotiin. Kaarnikselle voimia, toivottavasti loppuaika sujuu hyvin. Tervetuloa myös uusille tulijoille.



Täällä pikku-tyyppi muksii minkä jaksaa ja mahaa vihloo. Ultrassa olin, kasvukontrollissa, eikä lääkäri pitänyt enää tarpeellisena jatkaa seurantaa joten varatut ultra-ajat peruttiin. Sikiö kasvaa nyt hyvin ja kaikki muutenkin kunnossa. =) Lääkäri innostui hieman leikkimään 4D-ultralla sitten kun aikaa oli reilusti ja sainkin mukaan kivan kuvan kasvoista. Lisäksi ultrasi kohdunkaulan, joka olikin lähes 4cm. Saan sitten peruuttaa sen ensimmäisen neuvolalääkärin ensi viikolta. JESJESJES!! Odotin taas niin kauhulla sitä sormikopelointia.



Mua ei synnytys pelota oikeastaan, mutta olen alkanut sitä jo kovasti miettimään. Jännittää ehkä se, että milloin se lähtö sitten tulee ja kauanko avautuminen kestää. Aion ostaa kuumavesipullon kotiin ja vähän harkitsin myös jumppapallon ostoakin. Viime synnytyksessä istuin jumppapallolla kun ei oikein jaksanut kuumeessa kävellen auttaa vauvaa laskeutumaan synnytyskanavassa ja kuumavesipullo helpotti jonkin verran kipuja. Jumppapallosta olis sitten synnytyksen jälkeenkin hyötyä lantionpohjan kanssa, näin olen kuullut.



Oireista vielä: täällä kans valkovuoto muuttunut selvästi vetisemmäksi, lantio löystynyt niin että välillä tuntuu että jalat muljuu irti kokonaan, häntäluun molemmin puolin vihloo usein, vatsaa viiltää oikealta reunalta ja yks yö heräsin enkä pystynyt kääntämään kylkeä kun kramppasi juuri tuo oikea kylki..kai lihasjumitusta?? Lääkäri ei osannut sanoa mitään, ei pitänyt ainakaan mitenkään huolestuttavana tuota vihlontaa. Oisko sitten venymiskipua tai lihasten kramppaamista. Joka tapauksessa kipua ja kolotusta löytyy täältä. Huomaa että tuo 1-vuotiaan nostelu ja hoito vie kaikki voimat ja saa tuntemaan olonsa hyvin vanhaksi.

Ainiin, Tippu, mulla kans viime synnytys 01/09, samaa mietin että onko sillä nyt mikä vaikutus noihin kipuiluihin myös.



Omppulin äiti rv 25+6 (ultrassa sikiö vastasi rv 25+3, eli hyvin ottanut viikkoja kiinni kasvussa)

vaikka pohjoisessa taitaa olla vielä kylmempää, mutta nyt täällä mittarissa - 25 joten taitaa viikonloppu mennä visusti sisätiloissa..



Ensiksi, TOSI HIENOA, että niin paljon meitä on pääsemässä tapaamiseen! Eli mulle todellakin kävin vain se perjantai 22.1 kun olen pistäytymässä Helsingissä. Ja kellonajaksihan oli sovittu se 11.30 ja paikaksi Sanomatalon Waynes Coffee. Mietitään sit lähempänä miten tunnistetaan toisemme! Mutta onpa kiva nähdä!!! =)



Poquito Larva: No, onhan sullakin tuo sf-mitta iso!!



Kaarnis: Kamala kokemus, hyvä, että kaikki meni kuitenkin ok!!



Emilia82: Kyllä musta tuntuu, että täälläkin alapää on välillä ihan turvoksissa.



Mindis: ONNEA

Joku kertoi suonenvedoista. Mulla oli niitä aiemmissa raskauksissa öisin pohkeissa, lähes joka yö. Siihen auttoi pohkeiden venytys seinää vasten ennen nukkumaan menoa. Nyt (koputtaa puuta) ei ole jostain kumman syystä vetänyt yhtään suonta..?!



Fantasy: Söpö maha, pieneltä se minustakin näytti. Mä näytän täällä valtavalta. Mietin just, että pakko ostaa takki Hesan matkalle, kun yksikään ei mahdu enää kiinni tai sitten lähden ihan "takki auki stadiin.." Niin joo, minuthan voi tunnistaa sit siitä!! =)



Hei, mites teillä "poikaviivat" eli monihan teistä tietää kumpi tulossa.. Mulla on molemmilta pojilta tullut viiva, ekalta pojalta ylös rintoihin saakka ja toiselta ensin napaan ja viikolla 39 meni noin 6 senttiä navan yläpuolelle. Nyt on taas selkeä viiva rintoihin asti. Tietääkö tämä siis poikaa taas? ;)



Voikaa hyvin ja paksusti. Mä taidan nyt ottaa viimeiset glögit kaapista ja katsella takkatulta!!



Aurinko + tyyppi 27+5

Moi vaan kaikille(:

Tässäpä taas tulin aikani kuluksi kirjoittelemaan..

Aika moni on nähtävästi jo saanut äitiyspakkauksen. Itse muistaakseni laitoin myös oman hakemukseni eteenpäin jouluviikolla, eli toivottavasti sen pian saan. Huomenna meen varmaan hakemaan postit, niin näkee josko noutoilmoitus olisi postista tullut. =) Ellokseltakin odottelen muutamia vauvanvaatteita, ja niistä siis myös noutoilmoitusta odotan.

Ollut puhetta myös siitä nk. poikaviivasta. Täällähän myös odotetaan poikaa, mutta eipä ole kyseinen viiva tullut esille ainakaan vielä.

Synnytyksestä myös ollut puhetta. Itse olen sitä tosi vähän miettinyt, lähinnä vaan jos joku on siitä jotain kysynyt. Kovasti toivon, että pääsisin alakautta synnyttymään. (: Olen kuullut, että joissain sairaaloissa, jos vauva on perätilassa niin ensisynnyttäjän alakautta synnyttää ollenkaan. Noh, toivottavasti tää meidän pieni ei sitten missään perätilassa ole! Toivon myös selviäväni mahdollisimman vähillä kivunlievityksillä, mutta saapa nähdä =p

Ja tosiaan, soitin neuvolaan torstaina kun olen ihmetellyt liikkeiden vähäisyyttä verrattunu aiempaan. Sanoi täti, että tässä vaiheessa raskautta jos makoilee kyljellään niin liikkeitä pitäisi tuntua 9-10. Neuvoi makoilemaan puoli tuntia, ja jos tuntisin kolme liikettä niin se on riittävästi. Kai tunsinkin, mutta silti edelleen ihmetyttää. Kaikki jolle asiasta olen sanonut, kommentoivat vain, että 'se on ihan normaalia ja jossain vaiheessa raskautta niitä liikkeitä tuntuu sitten ihan urakalla.' Täytyy nyt vaan malttaa torstaihin, kun on se neuvolalääkäri. Sain varattua sen seuraavan perusneuvolakäynninkin ja se on n. kolmen viikon kuluttua. :)

Ihanaa, huomenna mummolaan ja sieltä sitten maanantaina kouluun. Ensi viikolla on viimeiset tunnit yhdellä kurssilla ja nyt täytyisi saada ko. kurssi kasaan! Toivottavasti siinä onnistun :)

Vointeja kaikille.

Me ja murmeli rv 25+4

Liikaa ylimääräistä aikaa näillä pakkasilla niin tulinpa taas kirjoittelemaan! =)



Synnytyspeloista olette puhuneet. Mulla ei varsinaisesti mitään pelkoa ole, jännittää vaan nähdä miten synnytys tällä kertaa sujuu. Takana 2 erilaista synnystystä, ensimmäinen kesti yli 19 tuntia, kipua en juurikaan tuntenut epiduraalin ansiosta, mutta synnytyksen jälkeen olin TODELLA väsynyt ja poikki. Parin päivän valvominen teki tehtävänsä ja muutama tikkikin piti ommella. Sitten toinen synnytys. Karmeat supistuskivut, kipulääkettä en ehtinyt saamaan ja synntytys kesti yhteensä 3 tuntia. Mutta ei ainuttakaan tikkiä ja olisin voinut kaapata pojan ja lähteä suorilta kotiin. Toivon vaan, että kudokset (mulla oli kuulema hitaasti aukeavat) eivät ole palautuneet kun edellisestä synnytyksestä tulee se 6 vuotta. En todella toivo, että taas menis 19 tuntia ja samanlaisilta supistuksilta jotka tuli 5 min välein lähdin molempia synnyttämään! Nyt kyllä toivon, että saisin epiduraalin ajallaan, sen verran on muistissa ne viimeiset sentit avaavat supistukset..



Mun tekis ihan hurjasti taas mennä ultraan siis ihan huvikseen. Edellisestä siis rakenneultrasta aikaa kohta 9 viikkoa ja oon aina käynyt yksityisellä jotain viikolla 37 ja siihen tuntuu olevan vielä ikuisuus.. Haluais vaan nähdä. Liikkeitä tunnen kyllä kokoajan, että tiedän kaverin olevan kunnossa mutta silti. Täällä Kelakorvauksien jälkeen ultrasta jää maksettavaks about 65€ joten onkai sitä turhempaankin rahaa laitettu!!! =) Joten voipi olla että ennen Helsingin matkaa käyn ultrassa kurkkaamassa!!



Mukavaa viikonloppua kaikille!!



Pakkasterkuin Aurinko ja tyyppi 27+6

Ah, olipas kiva ilma tänään! Semmoiset 8 astetta pakkasta, ja siis niin kaunista joka paikassa, kun lumi on jäänyt kiinni puihin ja pensaisiin. Ihan satumaa! Käytiin luistelemassa (en tosin minä, toimin kuuman mehun jakajana miehelle ja tytölle:-) ja tyttö vielä hiihteli pihalla. 5-vuotiaalle riittää tuo meidän pikkuruinen pihamme kun siihen vähän kolalla tekee latua...



Ultrasta: mä pääsen/joudun taas ensi viikolla ultraan, sen raskausdiabeteksen takia. Pidän juuri tänään ja pari seuraavaa päivää ruokapäiväkirjaa ja mittailen tarkemmin verensokereita äitipolin reissua varten. Sinänsä tietty kiva kun pääsee käymään ultrassa halvalla :-) täällä kun yksityinen ultra maksaa suurinpiirtein satasen!



Synnytyspeloista:

Minua synnytyksessä pelottaa se, että en pääsisikään jostakin syystä synnyttämään alakautta. Leikkaushaavat paranevat minulla niin hitaasti ja olen sen tyyppisten haavojen ja kipujen suhteen ihan nyhverö, supistukset sun muut menevät mieluummin... Toisaalta alatiesynnytyksessä pelottaa se, jos jostakin syystä ponnistusvaihe venähtää, kun esikoisella meni 9 minuuttia ja kuitenkin monilla menee tuntikin... sitä vaihetta kun ei kauaa jaksaisi!!!



Kivunlievityksestä: toivon pärjääväni samalla kuin viimeksi. Silloin synnytys käynnistettiin, ja jossakin vaiheessa sain petidiinipiikin, joka ei pahemmin auttanut, enemmän auttoi suihku, jossa viihdyinkin ainakin tunnin... sitten pääsin saliin ja höngin ilokaasua koko loppuajan. Kohdunkaulan puudutuksen sain, mutta en tarttenut epiduraalia. Ilokaasu oli tosi loistavaa, mutta sitä ei välttämättä osaa käyttää oikein, jos hengittää sitä väärin ja väärään aikaan, siitä ei ole hyötyä ja tulee vain paha olo. Mä tajusin jutun heti, ja siitä eteenpäin mua ei kovin kauaksi siitä tötsästä saanut :-D ilokaasussa on se hyvä, että sen voi lopettaa milloin vain eikä se ole pitkävaikutteista. Sitä voi myös ottaa jälkeisiin ja ompeluihin sun muihin.



Juuh, eiköhän tätä tässä taas. Huomenna töissä taas ratkiriemukas päivä, mutta eiköhän siitä selvitä jotenkuten.



t



Sinisini rv 26+4

Vai synnytyspeloista täällä ollaan juteltu...kyllä itseä myös pelottaa, kun on 2 erilaista synnytystä takana eli esikoisen synnytys kesti 8 tuntia alkaen supistuksilla ja sain epiduraalin, synnytyksen yhteydessä murtui häntäluu ja kotiin tullessa sain rintatulehduksen....no, seuraavasta sitten meni lapsivedet ja kun sairaalaan päästiin 10 minuutissa niin tyttö oli maailmassa 2 tunnissa enkä ehtinyt saamaan mitään kipulääkkeitä ja oli sellainen olo heti synnytyksen jälkeen että olisin voinut lähteä vaikka lenkille....oli todella helppo olo eikä muuten kummastakaan tytöistä ole jouduttu tikkaamaan yhtään...kiitokset kuuluu varmaan kätilölle joka neuvoi noin 1 kk ennen laskettua aikaa aloittamaan rasvailun sieltä mistä vauva tulee niin sitten paikat joustaa paremmin ja meillä on toiminut tämä molemmilla kerroilla ja nyttekin meinataan sitä kokeilla.



kolmasunelma 24+6

Totta! Ihanat ilmat. Tosin liikuin silti uimahallissa tänäänkin, mutta myös pienellä kävelyllä nyt illemmasta. Viime yönä taas kamala pohkeiden pakotus piti hereillä, niin ajattelin väsyttää itseni ensi yöksi jossei se tulisi takaisin... :)



Synnytyspeloista. Itselläni on ensimmäinen lapsi, joten tietenkin mietityttää vähän kivut ja kivunlievitys ja sellaiset asiat. Ei kuitenkaan sinänsä pelota. 2008 vuonna olin mukana ystäväni synnytyksessä ja ainakaan ei tullut kauhu kuvia, vaan näki että kyllä sen kestää. Ja hyvin menee! Itse olen miettinyt että tahtoisin mahdollisimman pitkään pärjätä ilman epiduralia. Joten kokemuksia muista (kohdunkaulanpuudutus, kipulääkkeet) olisi kiva jo synnyttäneiltä kuulla!!? Kaverin kohdalla huomasin miten vaikea näytti olevan käyttää aluksi ilokaasua, mutta minä aina häntä muistuttelin että aloita vähän ennen supistusta (kerroin käyristä että nyt näyttää luvut taas nousevan ja valmistaudu) ja muista hengittää maski tiukasti kasvoilla ja syvään ja rauhallisesti, tai se ei auta. Toivottavasti vain itsekin osaisi ja vaikka mies voisi muistutella jos alkaa hengitys pinnallistua ja nopeutua...



Mitä rasvaa kolmasunelma on käyttänyt ja ihan minne syvyyksiin asti sitä on tarkoitus rasvailla? Kuulostaa ihmeelliseltä ja kummalta, kun eihän raskausarpiinkaan sanota rasvauksen auttavan (tosin silti suihkun jälkeen perusvoiteet on kovassa käytössä)... Mutta tuskin siitä on haittaakaan jos kokeilisi...

Kyllä täälläkin alkaa synnytys pyöriä mielessä ja viikkoja jo lasken, että milloin se saattaisi tapahtuakaan. Eka synnytys meni käynnistyksellä pitkäksi ja kivuliaaksi epiduraalin, aquarakkuloiden ym. käytöstä huolimatta. Lisäksi pyörryin kaksi kertaa ponnistusvaiheessa, kun unohdin hengittää. :) Siinä sitten kuusi tätiä ja oma mies häärivät ympärillä. Imukupilla saatiin vauva lopulta ulos.



Häntäluukin murtui, joten ei kiva. No, toka meni pelkän kaurapussin ja ilokaasun ja positiivisen luottamuksen kera, jota yritän myös nyt. Avautumisvaiheessa kävelin tauotta odotustilassa ympyrää ja pitelin kaurapussia mahan alla. Auttoi kivasti. Sitten tunti synnytyssalissa ja vauva oli ulkona. Kävelyä ajattelin nytkin suosia enkä todella jää istumaan/makaamaan ja odottamaan supistuksia siten. Ilokaasu on meikäläisen luottoapulainen.



Flunssaa on pukannut koko vuoden ja joka yö herään kipeän kurkun vuoksi juomaan lämmintä. Perjantaina en jaksanut sitten lähteä edes töihin, vaan nukuin 4 h päikkärit, kun viikon heräily alkoi tuntua. Ihmeellisen kauan kestää flunssatkin tätä nykyä.



Paheista sen verran, että eilen tuli lusikoitua kinuskikastiketta melkein sen 2 dl, kun oli niin hyvää, enkä keksinyt minkä herkun kanssa sitä olisi käyttänyt...



rv kohta jo 27, oho

Mitä rasvaa kolmasunelma on käyttänyt ja ihan minne syvyyksiin asti sitä on tarkoitus rasvailla? Kuulostaa ihmeelliseltä ja kummalta, kun eihän raskausarpiinkaan sanota rasvauksen auttavan (tosin silti suihkun jälkeen perusvoiteet on kovassa käytössä)... Mutta tuskin siitä on haittaakaan jos kokeilisi...

Mulle neuvottiin kun odotin toista lasta että epparilta voi välttyä ihan ruokaöljyn ja 'venytysharjotusten' avulla. Siis.. (mitenkähän tän selittäs siivosti..) Loppuraskaudesta voi välilihan aluetta 'voidella' öljyllä ja painella/venyttää taaksepäin. Tehosta en tiedä, mutta itselleni tehtiin välilihan leikkaus ekassa synnytyksessä ja toisen ja kolmannen raskauden aikana oon voidellu ja 'venyttäny' välilihan aluetta eikä ole tullut mitään repeämiä eikä leikkaustarvetta. Vaikka toinen laps oli 600g painavampi ku eka, kolmas oli 400g painavavampi ku eka ja leveäharteisempi.

Mä toivon, että voisin synnyttää jakkaralta tai muuten pystyasennossa, olen kaks lasta pukannut sängyllä puoli-istuen ja keskimmäisen jakkaralla ja se jakkaralapsi jotenkin 'solahti' helpoimmalla ulos.

Moikka!



Jaahas, se on sitten pyhät ohi ja paluu arkeen…



Mulla oli viime to sokerirasitus ja ei onneks ollu mitään rajanylityksiä, HUH! Aika rimaa hipoen kyllä mentiin, joten nyt on pakko tsempata!



Eka lekuri jo ensi viikolla, tuskin maltan odottaa… Sf-mittaa ei ole mitattu muuten vielä kertaakaan??!



Jennu1: oireista. Mulla närästys ollut alusta saakka seuranani. Väsyneenä tulee onneks vaan, ihmeellistä miten lepo ja närästys voi liittyä toisiinsa??!! Sit jos istuu kauan paikoillaan, särkee nivusissa kun nousee ylös. Lisäks nenä on ollut tukossa lokakuusta saakka, nukkumisesta ei tahdo tulla mitään kun happi loppuu. Sun nlatätis on joku sekopää, unohda sen aivottomat kommentit painosta!!



Sinisini: voi kateus, vai enää muutama työpäivä! Mäkin laskin, mulla niitä jäljellä 36 (teen 4-päiväistä vkoa), plääh… Mä laitoin hakemuksen äitiyspakkauksesta kans jouluviikolla. Vielä ei oo kuulunu mitään, mutta ei haittaa, koska tilaa vauvanvaatteille ei oo vielä raivattu…



Kaarnis: voi kamala, tsemppiä!! Toivotaan, että ”sissi” pysyy eriössään vielä pitkään!!



Fantasy: sun maha näyttää samalta ku meikäläisen pötsi normaalitilassa :-DD



Ani82: onnea uuteen kotiin!! Ja hauvavauvasta kanssa! Sullahan on siellä vauvoja enemmänkin kohta ;-)



Tervetuloa ansa ja Diidah!



Tytsä90: mulla kans jotenkin hiljentynyt tuo meno massussa. Pelottavaa! Esikoisen ajoilta en muista tällaista, ei silti tarkoita etteikö silloin olis voinu olla sama juttu. Lauantaina piti juoda makeaa mehua ja mennä pötköttään, kun en ollu koko päivänä tuntenu liikkeitä lainkaan (kyllä sieltä sit joku tumpsahdus tulikin). Olen yrittänyt töniäkin ”peraa”, mutta ei vaikutusta.



Pomppu: esikoista odottaessa oli päätetty nimi etukäteen. Kun sitten syntyi, ei nimi sopinut ”habitukseen” ollenkaan, vaan piti keksiä uusi! Siellä lasaretissa yön pimeinä tunteina sen sitten keksinkin ja hyvin vastaa nimi neitiä ainakin vielä! Kriteerinä oli (ei kylläkään mikään absoluuttinen), että alkaa samalla tavulla/kirjaimella kuin mun ja miehen nimi, ei mikään iisi tehtävä ja nyt vaikeutuu entisestään jos pidetään samasta kiinni :-DD



Painosta: mulle tullut lisää about 12 kg. Voi hel… Nyt olen ollut tammikuun karkkilakossa ja kohta menee pannaan kaikki muutkin herkut. Alkaa oleen jo nyt niin raskas olo, että mitä tää on sit lähempänä laskettua aikaa. Esikoisesta tuli painoa aikoinaan yhteensä just muistaakseni 10-12 kg eli nyt mennään vissiin sit kivasti paksumassa kondiksessa…



Synnytyksestä: mua kyllä kans vähän jänskättää. Esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla, niin en ole päässyt kokemaan edes supistuksia koskaan. Ehkä eniten askarruttaa, joutuuko kivun viemäksi ja kadottaa kontrollin omasta itsestä. Ja sit se, että jos vauvalle tapahtuu jotain siinä. Kamalia kauhukertomuksia niin paljon tutuilla… Haluaisin kans synnyttää jossain muussa kuin makaavassa asennossa, mutta voi olla että loppujen lopuks makaan jossain lääketokkurassa ja menee imukupin tai pihtien avulla… Lisäks pitäis keksiä, mihin tuon esikoisen lykkää silloin??!! Ottaisin kyl mieluusti miehen mukaan synnytykseen.



Nii ja sit jännittää, että vedänkö tällä kertaa jotain hoitsua ihan oikeesti turpaan, kun syntymän jälkeen kokeilee sitä kohdun supistumista painelemalla. Muistan elävästi, kun esikon syntymän jälkeen tuntui että seuraavat 2 päivää joku kävi koko ajan runttaamassa mahaa ja se sattui niin h..tisti. Silloin kyl kerroin, että olen joskus harrastanut thainyrkkeilyä ja että kohta tärskähtää, jos ei painelu lopu…



Suonenveto: myös merisuola auttaa. Eli sellainen kide suuhun, niin menee ohi.



Poikaviivat: ei näy, ultran mukaan poika tulossa.



Rasvasta: juu, muistan kans esikon odotusajalta, että joku neuvoi rasvaamaan välilihan aluetta ja just venyttelemään. Ostinkin sitten Ceridal-öljyä (apteekista) tuohon tarkoitukseen, mutta rasvaukset jäi kun sektio päätettiin. Nyt vois taas harkita asiaa, mutta voi olla että en kohta enää ylety sinne rasvailemaan kun tää pötsi on niin valtava. Täytynee laittaa mies asialle ;-)



Varasin just ajan työterveyslekurille. Menee hermot tän ”nuhan” kanssa. Lokakuusta saakka ollut tosiaan nenä tukossa, nyt viikonloppuna tuli taas oikein kunnon räkätauti. Yhden antibioottikuurinkin olen jo syönyt (syksyllä), mutta eipä sillä mitään vaikutusta ollut. Silloin siis oli kurkku ihan hiton kipee. Ennen joulua oli ääni pois, joten joku tauti taitaa meikäläisessä kyl ihan oikeesti olla, kun koko ajan on jotain vaivaa. Raivostuttavaa! Mihinkään kuntoilemaankaan ei viitti lähteä, kun sit seuraava viikko menee jonkun pahemman oireen kourissa sitten. Alkaa olla aikamoisessa rapakunnossa tää mamma! Ja tukkoisuuden vuoksi ei saa nukuttua niin ihanat pandasilmät alkaa oleen myös…. Argh!!



Nyt olis kyl niin ihanan näköistä tuolla ulkona, kun kaikki puut on kuurassa ja aurinkokin paistaa. Oikein satumaisema! Ihailen sitä sit työmatkoilla ja työhuoneen ikkunasta….



Voikaa hyvin!!



T: Miukkis & perttikalervo rv 26?

Nenän tukkoisuus on täälläkin tuttua. Ja nenäverenvuodot, joita ei ole ollut IKINÄ ennen raskautta. Ei edes lapsena eikä pahimpinakaan allergiavuosina. Olen ajatellut että kuuluu asiaan.. Tosiaan öisin on vähän hankalaa kun nenä täynnä möhnää joka vielä kuivuu ja tekee kipeää.

Aina aamuisin tulee verta nenästä. Osittain tietysti voi johtua myös kylmästä ulkoilmasta.



Nenäkannu on hyvä keksintö!

Sitä olen käyttänyt muutenkin allergian takia ja nyt täytyisi taas kannutella. Se avaa vähän ja kosteuttaa kuivia limakalvoja. Jos ei siitä apua,

niin keittosuolatipat tai sumutteet apteekista, ne samat mitä lapset käyttää... Lääkkeitä kun ei varmaan kannata kamalan paljon käyttää tähän ongelmaan. Monesti meidän lääkäri on määrännyt "räkäisyyteen", jos ei ole tulehdusta ja ensimmäiseksi keinoksi ennen antibiootteja, allergialääkkeitä, mutta niitä ei raskaana taideta suositella.

uutta vuotta vaan kaikille!



pikaiseen pistän viestiä, esikoinen haluaa nähdä auton kuvia:)



ajattelin jo että pääsisin tapaamiseen 22.1, mutta kun on sokerirasitus samana aamuna, ja loppuu klo 10, minulla jää tällä kertaa ohi.



olen ollut aivan puhki ja poikki yli viikon, vaikka olin sairalomalla viikonlopun, huominen työpäivä jo väsyttää.

soitin neuvollaan ja kyselin lääkäri aikoja sain loppu kuukaudesta..haluasin lopettaa yö vuorojen teot, ja haluan tietää että kaikki on hyvin (ollut tunnetta että auki ollaan). työterveyteen pitäis mennä..argh...ja koe aikaa loppuu kuun lopussa.



synnytyspelosta on puhuttu..en ainakaan pelkää mutta pieni pelko on että pikkuisella on kaikki hyvin..ja ettei napanuori tee mitään tepposia esim kiertoutunut kaulan ympärille...esikoisella oli pari kertaa kaulan ympärillä..



poika1v--25rv+risat

Sinisini, mä oon laittanut hakemukset eteenpäin jo joulukuun ekalla viikolla, mutta ne on seikkaillut vähän siellä sun täällä... Meidän ihana palkanlaskija ei ollut kertonut, että tekee töitä nykyään kotonaan ja nää toimistolla ei ollut laittanut kirjettä sille eteenpäin... Kelaan se on saapunut ennen joulua, mutta eivät vieläkään ole päätöstä tehneet :O!



Aurinko, mulla on kyl haalea "poikaviiva" ja muistaakseni oli samanlainen esikoisen kanssa myös! Ja molemmathan on poikia :D



Miukkis, mulle on tullut myös jo 11kg :O !!



Pomppu, Meillä oli yksi kriteeri nimenvalintaan, se on se että nimen pitää tarkoittaa jotain - niin kuin esikoisenkin nimi! Meillä on nimi jo päätetty, aika ajoissa kolahti eikä sitten vois edes muuta ajatella...



Synnytyspelosta, että joo pelottaa ihan hulluna jos tästä vauvasta tulee yhtään isompi kuin esikoinen - muuten ei pelottais yhtään, koska mulla oli tosi helppo synnytys! Ainoastaan loppuvaihe oli hankala, kun tuntui että vauva ei tule ulos millään... Ja sitten jouduttiin leikkamaan väliliha, ja se vielä vähän repesikin :/! Voikun ei tarvisi nyt leikata, oli nimittäin pari-kolme päivää kyllä NIIIIIN kipeä että mietin mitä oon tehnyt :/! Mutta yllättävän nopeasti se parani kumminkin :)! Pitää nyt kokeilla tota rasvaamista/öljyämistä...



Tässä kumminkin mun esikoisen synnytystarina, oon tämän kirjoittanut aiemmin tonne hyvät muistot jättänyt synnytys-pinoon ja kopsasin sen nyt tänne - puhetta kun näistä on ollut :))



7,5 vuotta sitten odotin esikoistani.. Rv 40+5 yöllä kello 1 heräsin supistukseen ja ajattelin heti että JES vihdoinkin! En ollut tuntenut aiemmin yhtään supistuksia ja mietinkin että miten ne tunnistaa, MUTTA heti tiesin kun alkoivat mistä kyse... Supistukset alkoivat heti n.5 minuutin välein...



Äitini synnytykset olivat olleet todella nopeita, joten oltiin kotona vaan 1.5h - vaikka supistukset eivät todellakaan olleet kipeitä - ja sitten taksilla sairaalaan... Kuski vähän ihmetteli kun olin ottanut pyyhkeen takamuksen alle, mutta tajusi nopeasti tilanteen ja ajoi tosi lujaa sairaalaan :O...



Hurjasta kyydistä (tai ihan vaan synnytyksestä) johtuen oksensin heti sairaalaan päästyämme, kello oli 3.00 ! Pääsin tutkittavaksi ja olin auki jo 5-6cm :O - eikä tuntunut missään vielä, samalla aloin vuotaa verta... Pelästynyt pojankloppi (hoitaja) sitten käski pysyä makuulla ja mut kärrättiin saman tien synnytyssaliin... En ehtinyt saada peräruisketta, mikä ei ollut sitten niin kivaa siinä synnyttäessä :/



Synnytysalissa verenvuoto loppui ja olin jo 8cm auki :O, kello oli jotain varttia yli kolme... En ehtinyt saada mitään puudutuksia, enkä olisi kyllä tarvinnutkaan... Kätilö pisti mut käyrille ja kattoi mua hämmästyneenä sanoen että nyt tuli kova supistus - sattuiko sua? Näytin ihan kun ei mitään, koska hädin tuskin tunsin sitä :O - kätilö kattoi mua kieroon ;D!



Välillä otin siinä ilokaasua vaikka näin jälkeenpäin olisin pärjännyt ilmankin, mutta sama kai tuo... Seuraavaksi kun alkoivat ponnistussupistukset teki vasta vähän enempi kipeää, mutta ei sekään mitään pahaa ollut ennemmin inhottavaa... Olin siis jo täydet 10cm auki, mutta kaulaa oli vielä vähän jäljellä joten en päässyt ponnistamaan... Se oli ärsyttävää, kun mun kroppa meni ihan sykkyrälle aina supistuksen tullessa - enkä vaan voinut sille mitään...



Noin tunnin kuluttua, kun pääsin ponnistamaan loppuivat supistukset... Sain oksotiinia, mutta ei se auttanut... Ponnistin lapsen sitten lähes ilman supistusten apua ja se ponnistusvaihe oli mun synnytyksen "kauhein" vaihe... Mutta sekin siis vaan sen takia, kun tuntui että en saa sitä lasta ulos millään - vaikka ponnistin niin paljon kun pystyin... Pyysin jo imukuppiakin, mutta kätilö - joka oli muuten AIVAN IHANA - vaan nauroi, että et sinä sellasta tarvi... Loppujen lopuksi vauva tuli ulos mutta pää soikeana, otsa kuhmulla ja silmät mustelmilla! (siksi luulen, että mulla on vähän ahdas lantio ja pelkään nyt jos tästä vauvasta tulee iso, että jää luiden väliin kiinni ://)



Mun synnytyksestä kertoo paljon se, että kun sitten ponnistusvaihetta oli kestänyt 18 min, leikattiin multa väliliha ja se oli AINOA kerta kun huusin kivusta :O! Monet siis eivät edes huomaa kokoa asiaa... Eli tais olla aika kivuton synnytys mulla ja lähes luomuna vielä, mitä nyt ne muutamat isokaasuhatsit ;D



Pojalla oli kokoa 3250g ja 50cm! Kello oli syntymähetkellä 5.43 eli ihan koko raskauden ensimmäisestä supistuksesta vauvan syntymään kului aikaa vain 4h43min - ensisynnyttäjällä!



Mulla tuli vasta komplikaatioita synnytyksen jälkeen, kun istukka ei irronnut... Mutta se on jo toinen tarina ;)



Ihanaa alkanutta viikkoa naiset&babyt, nauttikaa lumisista maisemista :D!



fantasy&hope rv28+4/29+4

Ensiksi päivän ilouutinen, sain viimeisen kurssini koulussa suoritettua ja se oli nyt sitten siinä eli valmistuin :-) Viralliset paperit saa loppukuusta. Olen niin iloinen nyt!

Piti valmistumisen kunniaksi tänään oikein tilata pizza. Nam että maistui. ;)

Äitiyspakkauksesta ei ole vieläkään kuulunut mitään. Eipähän ole vielä näköjään edes päätös tehtynä.

Kävin tossa illalla kaupassa aikeinani ostaa uusin vauva-lehti, mutta sitä ei tuolla meidän pikkukaupassa ollut myynnissä. Höh, olisin niin halunnut päästä sen lukemaan. Täytyy sitten huomenna mennä vähän pidemmälle kauppaan hakemaan se. (: Ja käydä samalla sitten ruokaostoksilla.

Fantasy, kuulostipa helpolta tuo sinun synnytyksesi. Voi vaan toivoa, et itselläkin menis samalla lailla.

Huomenna poksuu taas viikot ja sit onkin enää 14 viikkoa laskettuun aikaan, jee. Ja kolme päivä niin on se neuvolalääkäri.

Ja tänään taas päätin jatkaa karkkilakkoa! Jos taas jonkun aikaa jaksaisi olla herkuitta, niin ei tarvitsisi turhia stressata painosta.

Nyt vois mennä ja käpertyä kullan kainaloon nauttimaan leffaillasta. (-:

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja voikaa oikein hyvin. Täällä alkaa masu olemaan niin muhkea, että välillä on jo hankalaa!

Me ja murmeli rv 25+6

Täällä kärvistelen hereillä, 1,5h pyörin taas herätttyäni sängyssä koittaen nukahtaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Sokerirasitus ois sit 4 tunnin päästä, varmaan aika kurja olo silloin jos en tässä välissä enää nukahda, kohta tulee nälkä..:/ Tää on niin tätä!



Mulla kans oli ihan ok kokemus eka synnytys, vaikka siihen mahtui kyllä jännitystäkin sydänäänten laskun muodossa, umpisolmussa ja kaulan ympärillä oleva napanuora, eppari ja imukuppi.. Kuitenkin nopeasti meni ja kiitos mukavan henkilökunnan, myös rauhallisissa merkeissä. Koko synnytystä edeltävän yön kärsin kauheista tiheistä suppareista jotka ei kuitenkaan tehneet mitään, kunhan kiusasivat (olin saanut käynnistystabletin päivällä, oisko siksi).Silloin olin siis jo osastolla valmiiksi ja käytiin synnytyssalisssakin oven suussa kääntymässä, mutta sitten supistukset loppuikin ja synnytys varsinaisesti käynnistyi vasta 7h myöhemmin.



Nyt on ollut iltaisin niin kovat maha- ja selkäkivut ettei tahdo enää liikkeelle päästä. Häpyluu tuntuu siltä kuin paukahtaisi keskeltä katki ihan hetkenä minä hyvänsä, samoin häntäluun ympärillä viiltää ja vihloo. Täytyy tämä muistaa jos vielä vauvakuume iskee! Olen kyllä sitä mieltä, että nää lapset on tässä eikä enempää tule. Eka odotus oli hyvä kokemus kaikin puolin, tää toinen taas ollut melkein alusta saakka jotenkin todella negatiivinen. Innolla odotan jo että kevät koittaa ja vauva syntyy.



Jos koittais uudelleen nukahtamista, ehkä täällä purkautuminen auttaa tähän turhautuneeseen oloon.



omppulin äiti rv 26+3

Zaida kyseli siitä rasvasta....se voi olla ihan perusvoidetta tai sitten Natusan sitä lastenvoidetta vai mikä se on nimeltään. Ja se kannattaa aloittaa noin 1,5- 1 kk ennen laskettua aikaa. Suosittelen lämpimästi. Itse ainakin uskon että se on auttanut noissa mun synnytyksissä.



Päätä on särkenyt parina päivänä ja olo tukkoinen ja viluinen....saa nähdä tuleeko uusi flunssa päälle ja rintoja palelee :(



Laitoin Kelan paperit 2 vkoa sitten, mutta vielä ei ole näkynyt postilappua...kai se sieltä joskus tulee...kun ei millään malta odottaa.



kolmasunelma 25+1

Kiitos vinkeistänne! Itse synnytyksessä mietityttää juuri tuo välilihan leikkaus, joka kuulemma aika monelle tehdään. Vaikkei se olekaan pahinta, mitä voi eteen tulla, jotenkin siihen on ajatus jäänyt kaihertamaan... Ehkä siihen sitten voi vaikuttaa rasvailulla, ainakin niin haluan uskoa :).



Nenäkannu on myös aamuisin käytössä. Jumppakausi alkakoon ja näyttäköön, paljonko joulutauko on vienyt suorituskyvystä ;D. Ruokahalu on noussut. Sanokoon oppaat mitä hyvänsä että raskaus vaatisi vain noin sämpyläisen enemmän energiaa, luulen että vauva vaatii oman osansa.



Tytsä90:lle onnea valmistumisesta! Meillä olisi yksi ylimääräinen Vauva-lehti vielä muoveissa, jos maltat odottaa tapaamiseen asti ;D.



Pomppu viikolla 27