Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täällä on kysytty mitä traumoja alle 3-vuotiaana aloitettu päivähoito
01.01.2010 |
saa aikaan, esim. kuinka näkyy aikuisiässä.
Tieteellisisesti kestävin päivähoidon vaikutuksia selvittävä tutkimus, jossa mukana 27 eri yliopistoa ja tutkimuskeskusta, kertoo ison kuvion:
- Kun tuhansia lapsia seurattiin vuosia, havaittiin etä hoitopäivän pituus, varhainen aloitusikä ja ryhmän suuri koko sekä levottomuus olivat koulu- ja murrosiässä yhteydessä sellaisiin asioihin kuin sosiaalisten taitojen ja empatian puute, omien etujen ajaminen, röyhkeys, tottelemattomuus, vastaan sanominen aikuisille, levottomuus ja keskittymiskyvyttömyys.
Liisa Keltikangas-Järvisen mukan on hyvä kysymys, onko koulumaailman nykyisellä levottomuudella tekemistä päivähoidon ongelmien kanssa.
Professorin mukaan lapsen tulisi saada kasvaa ainakin n. puolitoista vuotiaaksi kotona. Alle 3-vuotiaille perhepäivähoito on parasta.
Vasta yli 3-vuotias voidaan sijoittaa ryhmään, mutta tutkimuksissa todetut ryhmäkoot ovat hätkähdyttävän pieniä: 3-vuotiaille vain 6-8 lasta.
Nykyisellään laatu on kehno, koska laadun perusmittarit lasten kannalta, eli hoitoryhmän koko, hoitajien pysyvyys ja hoitopäivän pituus näyttävät monin paikoin punaista.
Suomen päivähoitojärjestelmä syntyi yhteiskunnan myllerryksessä, jossa maaltamuutto oli voimakasta ja äidit lähtivät palkkatyöhön. Järjestelmä luotiin lapsen pelastamiseksi jäämästä heitteille.
Professori ihmettelee miksi järjestelmä on sittemmin saanut sellaista hehkua, että moni luulee päivähoidon olevan lapselle jopa paras ratkaisu.
Nykyään käytössä on uutta tietoa lapsen aivojen kehityksestä. Jos se saisi sanella, sellainen käsite kuin alle kolmivuotiaan subjektiivinen oikeus päivähoitoon romutettaisiin.
Alle kolmivuotiailla tlisi olla subjektiivinen oikeus kasvaa kotona. Oikeus vanhempiin.
Älyllinen rehellisyys edellyttää sen toteamista että lapsi ei tätä oikeutta tarvitse, mutta yhteiskunta ja työelämä tarvitsevat.
Normaali pikkulapsi ei tarvitse kehittyäkseen päivähoitoa. Tarpeellista tai välttämätöntä päivähoito on vain ongelmaperheiden lapsille, joille hoitopäivä tarjoaa esimerkiksi lämpimän aterian ja jopa suojan vanhempien aggressiivisuudelta.
Professoria häiritsee se, että päivähoitoa perustellaan asioilla, jotka eivät oikeasti ole sidoksissa päivähoitoon: esimerkiksi kavereilla, pihalla leikkimisellä ja ongelmaperheiden auttamisella.
Professori pitää myös lähtökohtana sitä, että äidit osallistuvat jatkossakin työelämään. Tarvitaan siis päivähoitoa, mutta lapsen kehityksen mukaista päivähoitoa.
Kotonaolo houkuttaisi kymmenkuisen ja kävelemään opettelevan lapsen äitiä, mutta asuntolaina ja esim. miehen lomautusuhka puhuvat vastaan.
Kehityspsykologiaan erikoistunut professorin mielestä pahin mahdollinen aika erota äidistä on vierastamisikä 9-10 kuukautta. Se järkyttää perusturvallisuutta. 1-vuotiaanakin parempi, mutta se ei vielä mahdollista siirtymistä suoraan ryhmään.
Puolitoistavuiotiaaksi saavutetaan tietty kiintymyssuhteen vaihe, jolle jatkokehitys rakentuu.
Jokainen kuukausi, jolla kotona oloa venytetään pienellä lapsella, on lapselle hyväksi. Jokainen tunti, joka on isomman hoitopäivästä pois on lapsen etu.
Vuoden, puolentoista ja kolmen vuoden etapit ovat kuin luonnon lakeja. Eri vaiheissa opitaan eri asioita. Se, mitä lapsi oppii, ei ole niinkään yhteydessä ympäristön virikkeisiin eikä hoitajien koulutukseen, vaan lapsen aivoihin.
Suuri ryhmä haittaa aivojen kehitystä.
Isoon ryhmään tuikatun puolitoistavuotiaan tuntemuksia on mahdoton saada selville, mutta samalta saattaisi tuntua länsimaalaisesta kiinalaisella torilla: ihmisiä on valtavasti, et ymmärrä puhetta, yrität löytää tuttuja, ahdistaa.
Liian aikaisin suuressa ryhmässä haittaa lapsen älyllistä kehittymistä ja kielellistä kehitystä. Tästä on selvä tutkimusnäyttö.
Aivot kehittyvät voimakkaasti. Alle kolmivuotiaalla jatkuva melu haittaa aivojen kehitystä.
Varhaiskasvatuksesta voi puhua vasta yli kolmivuotiaiden kohdalla. Sitä nuoremmilla on kyse hoivasta.
Kommentit (77)
Juu. Varmasti.. Linkki?
Itse luotan siihen mitä näen ympärilläni.
Paska äiti kotona EI OLE mikään tae terveestä lapsuudesta.
Ja joku vertaa sitä työssäkäymiseen?
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ei ole mahdollisuutta olla kolmea vuotta kotona, ei sen takia että hinkuisi töihin, vaan sen takia, että saisi edes sen ammatin hankittua . Kouluun on palattava siis pian.
Mutta kuten tutkimus kertoo, 1, 5 -vuotias pärjää hyvin pph:lla. siksi toivonki saavani lapselleni paikan!!!! Munkin mielestä isot ryhmät ovat liikaa alle kolmevuotialle.
Että luotat omaan tulkintaasi maailmasta:DD
Minä olen sillä tavoin nöyrä, että en kuvittele kykeneväni ilman objktiivista tietoa muodostamaan pitäviä johtopäätöksiä. Ja silloinkin ne ovat muuttuvia. Muutoksessa suhteessa muuttuviin olosuhteisiin...yhteiskunnallisiin olosuhteisiin.
Aivotutkimusta on tehty vuosia, ja niinpä tietoa on tarkistettu usean tieteen tekijän toimesta. Niinpä ainakin minä olisin taipuvainen luottamaan tämänhetkiseen tietoon.
Juu. Varmasti.. Linkki?
Itse luotan siihen mitä näen ympärilläni.
Paska äiti kotona EI OLE mikään tae terveestä lapsuudesta.
Ja joku vertaa sitä työssäkäymiseen?3
"Professori pitää myös lähtökohtana sitä, että äidit osallistuvat jatkossakin työelämään. Tarvitaan siis päivähoitoa, mutta lapsen kehityksen mukaista päivähoitoa."
Juuri näin! Käytännön realiteetit pakottavat äidit töihin, mutta Suomessa oikeasti päivähoidon laatu on hyvin vaihtelevaa ja useissa päiväkodeissa lasten tarpeisiin nähden jopa surkeaa. Ryhmäkoot ovat aivan liian isoja, se on päivänselvää kaikkien mielestä. Asialle ei vain tehdä mitään kun ei ymmärretä sen tärkeyttä!
Tässä oli kyse tiedosta, mitä ap halusi jakaa muillekin.
Oli kiinnostava tutkimus:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. 4-lapsiset perheet automaattisesti huonoja kasvuympäristöjä, koska 5 eri ihmistä lähiympäristössä on liikaa 1-vuotiaalle ja hänen älylliselle kehitykselleen.
Ryhmäkoko pieneksi, kunnon tilat, perhepäivähoitajia lisää palkkausta korottamalla ja SOPIVIA IHMISIÄ LASTENHOITOALALLE ja varmaan paljon muutakin pitäisi tehdä!
LApsia ymmärtämättömät, kärttyisät ja jopa ilkeät naiset pitäisi saada pois lasten parista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkotiryhmät huomattavasti pienemmiksi, sopivia ihmsiä hoitamaan ja perhepäivähoitajille paremmat työehdot ja palkkaus sekä arvostusta muutenkin kuin juhlapuheissa!
Tällä hetkellä pph:t taitavat olla katoava luonnonvara, vaikka perhepäivähoito on kodin jälkeen paras paikka alle kolmivuotiaalle tämän tiedon valossa.
päivähoidon paremmuudesta niin kauan kun kaikille ei ole mahdollista hoitaa lastaan kotona sitä kolmea vuotta. Sellaista päivää ei ole eikä tule -koskaan!
Mihin voimme vaikuttaa on päivähoidon laatu - ja sitä pitäisi alkaa vaatia! Liian harva ymmärtää mitä on laatu lasten hoidossa ja mitä lapsi tarvitsee ja miksi. Siksi jaksetaan vääntää kättä eri hoitomuotojen paremmuudesta puuttumatta olennaiseen, hoidon laatuun ja toimiin sen parantamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuten on muutamia muitakin asioita asiallisesti kommentoivia. Asiahan on meille monelle joko ajankohtainen, tulossa tai joskus ollutta kuten minulle, jonka lapset ovat jo osa perheellisiä ja osa nuoria opiskelijoita.
Se miksi "tarraudun" joihinkin avauksiin ja otsikoihin, on, että olen ollut vuosia päivähoidon työntekijänä ja olen edelleen, tämän päivän päivähoito on arkeani, päivähoidossa olevat lapset ja perheet ovat lähellä minua.
Teen parhaani, että lapset voivat hyvin päivähoidossa, heidän vanhempansa eivät ole paikalla ja muistan välillä omien kolmen lapsen vaikeat päivähoitovuodet. Kokemusta myös siitä ettei ole kolmea viimeistä lasta tarvinnut laittaa hoitoon, vaikka olen itse jossain vaiheessa palanut työelämään. Kolme lapsistani on saanut olla kotihoidossa eikä ole ollut ollenkaan huono juttu. Nythän näen "tuloksen", sillä vuosia on sen verran kulunut.
En tuomitse päivähoidon tarvitsijoita, olen halukas parantamaan olosuhteita ja edistämään toiminnan laatua, jos sitä tarvitaan. Olenkin saanut tehdä mielenkiintoista työtä työn kehittäjänä, henkilökunnan ohjaajana jne.
Olen nähnyt erilaisia hoitomuotoja. Olen erityispedagogiikan osaajana nykyisin, koska huomasin saavani siellä toimia lasten kanssa eri tavalla kuin aiemmissa päiväkodeissa.
Lasten kunnioittaminen on tärkeä asia ja se sisältää monia lapsen kannalta tärkeitä asioita. Usein lapsen kunnioittamista ei näe suurissa lapsiryhmissä, ei kertakaikkiaan onistu siinä määrin mikä olisi suotavaa.
Juu.
Kaksi neljästä lapsestani tulee olemaan kuolukiusaajia!
On se vaan hyvä että tämän kerroit minulle. Kiitos!
Jännä, että ÄITINÄ olen erilainen lapsilleni niin ratkaisevassa määrin. Ainoastaan koska välillä olen syystä tai viidennestä mennyt töihin.
3.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alla kirjoitetun takia en ottanut hyvää tarjottua tyätilaisuutta vastaan. Lapsen isä on edelleen katkera tästä. Lapsen etu meni urani ja taloudellisen tilanteen edelle kirkkaasti, olin aiheesta lukenut monesta eri lähteestä.
Kehityspsykologiaan erikoistunut professorin mielestä pahin mahdollinen aika erota äidistä on vierastamisikä 9-10 kuukautta. Se järkyttää perusturvallisuutta.
...niin se ei tarkoita perhepäivähoidon lisäämistä. Olen nähnyt niin monta todella huonoa hoitajaa, etten ikinä luottaisi lasta yksin työskentelevän pph:n käsiin. Toki joukossa on helmiäkin, mutt nykyinen kontrolli ei riitä karsimaan niitä karmaisevia tapauksia pois joukosta. Tai voi olla että jossain vaiheessa herätään hoitajan toimiin, mutta siinä on vuosien varrella ehtinyt jo monta lasta kärsiä. Enkä minä ainakaan halua omaa lastani koekaniiniksi.
Oma kaksivuotiaani on päiväkodissa, ja siellä mm. on paljon pienryhmätyöskentelyä. Lapset eivät ole yhtenä isona laumana koko päivää. Meteliäkään ei ole. Kun aikuisia on töissä useampia, heillä on keskinäinen kontrolli, eikä ylilyöntejä pääse tapahtumaan. Jaksamiseen auttaa jatkuva vertaistuki, he eivät tee työtä yksin, kuten perhepäivähoitajat.
Lisäksi olen huomannut että tekee ihan hyvää että joukossa on yksi korkeammin koulutettu (sosionomi tai LTO), joka vastaa pedagogisesta puolesta. Perhepäivähoitajien koulutus on aika olematon, ja vaikka hoitajalta hyvää tahtoa löytyisikin, sillä ei aina edetä kovin pitkälle. Pitää olla tietopohjaa, sillä nykyään lapsilla on monenlaisia häiriöitä kehityksessä, ja yksi hoitaja neljän alle 2v:n kanssa ei juuri kykene niitä edes havainnoimaan.
Toivon siis laadukasta päiväkotihoitoa, max. 10 lapsen ryhmiä, joissa 3 hoitajaa. Ja luonnollisesti hyvät tilat niin sisällä kuin ulkonakin, ja laadukasta ruokaa (sekään ei ole selviö nykyään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja koska olen synnyttänyt useamman kerran, ollut useasti äp-lomalla, on työelämä ollut satunnaista ennen kuin lapset kasvoivat. Minulla vaan silleen, että kun isommasta päästä helpotti ja lapsia kasvoi, oli pienempiä sisaruksia joita jäin hoitamaan ainakin muutamaksi vuodeksi. Välillä en ehtinyt työhön kun jo taas synnytin.
Iso perhe on ollut nuoruuteni haave, olen isosta perheestä ja huomasin kuinka hyvä se voi olla. Olen nauttinut ajasta lasteni kanssa, iloinnut joka raskaudesta ja halunut kaikki. Mieheni on sanonut myös ettei ole koskaa katunut. Meilläkin olisi ilmeisesti "vaikka mitä" ollut jo ajat sitten, jos lapsia ei olisi näin montaa. Minulla oli hyvä työ vakinaisena opettajana, pitkät lomat, mutta silti halusin viimeisten kanssa olla kotona luottaen siihen, että vie löydän työpaikan, ei kai sitä niin ikäloppu ole kuitenkaan ja monesti iän tuomaa kokemusta arvostetaan, kuten sittemmin alkaessani työn johon oikein haluttiin vanhempaa ihmistä.
Koulussa oli tosi paljon ongelmallisia oppilaita joiden kanssa katsottiin vanhemman ihmisen pärjäävän paremmin kuin nuoren. Silloin saadessani tämän työn huomasin ettei ollut mitään menetettävää vaikka olin ollut muutaman lapsen kanssa kotiäitinä.
Monesti ei jakseta odottaa sitä tulevaa, sitä aikaa kun lapset ovat kasvaneet ja monet asiat perheessä helpottuvat.
Tutkimuksenkin mukaan tämä koskee vain tietyn temperamenttityypin lapsia, kaikki lapset eivät vierasta juuri ollenkaan. Aralle lapselle päivähoidon aloituksen lykkääminen voi olla oikein hyvä ratkaisu, mutta toiset pärjäävät ongelmitta nuorenakin.
Alla kirjoitetun takia en ottanut hyvää tarjottua tyätilaisuutta vastaan. Lapsen isä on edelleen katkera tästä. Lapsen etu meni urani ja taloudellisen tilanteen edelle kirkkaasti, olin aiheesta lukenut monesta eri lähteestä.
Kehityspsykologiaan erikoistunut professorin mielestä pahin mahdollinen aika erota äidistä on vierastamisikä 9-10 kuukautta. Se järkyttää perusturvallisuutta.
Professorin mukaan lapsen tulisi saada kasvaa ainakin n. puolitoista vuotiaaksi kotona. Alle 3-vuotiaille perhepäivähoito on parasta.Professori pitää myös lähtökohtana sitä, että äidit osallistuvat jatkossakin työelämään. Tarvitaan siis päivähoitoa, mutta lapsen kehityksen mukaista päivähoitoa.
Ei Keltsikään ole sitä mieltä, että alle 3-vuotiaiden pitäisi ehdottomasti olla kotona. Syyttävä sormi ei sitäpaitsi osoitatöissä käyviä vanhempia, vaan nykyistä päivähoitojärjestelmää, joka ei vastaa tutkimustuloksia lasten kehityksestä. Päivähoitojärjestelmää siis pitäisi kehittää, eikä siirtyä kotiäitiyhteiskuntaan!
Kenen pulitoistavuotias ei ymmmärrä puhetta???!!!
Eikö kehityspsykologi todellakaan tiedä ( vai ei halua muiden tietävän) että jo alle yksivuotias ymmärtää puhetta todella hyvin vaikka ei osaisi itse sanoa sanaakaan. Meillä kaikki kolme lasta ovat kyllä ymmärtäneet puhetta aivan mainiosti puolitoistavuotiaana, esikoinen puhui lauseita jo siinä iässä itsekin. Ai niin, ja hänet oli laitettu hoitoon 1kk iässä, silti kielellinen kehitys nopeampaa kuin ikätovereillaan, älykkyys huippuluokkaa...
Järkyttävää lapsen aliarvioimista!
Suuri ryhmä haittaa aivojen kehitystä.Isoon ryhmään tuikatun puolitoistavuotiaan tuntemuksia on mahdoton saada selville, mutta samalta saattaisi tuntua länsimaalaisesta kiinalaisella torilla: ihmisiä on valtavasti, et ymmärrä puhetta, yrität löytää tuttuja, ahdistaa.
Liian aikaisin suuressa ryhmässä haittaa lapsen älyllistä kehittymistä ja kielellistä kehitystä. Tästä on selvä tutkimusnäyttö.
puolitoistavuotiaasi tuttujen perheen jäsenten puhetta vai täysin vieraiden ja koko ajan vaihtuvien ihmisten puhetta. Ja se ei ole sitä paitsi se pointti tässä jutussa! Tulokset kertoivat, ettei tuon ikäisen tuntemuksia voi saada selville, koska ei sen ikäinen pysty kertomaan miltä jokin asia tuntuu (siis kunnolla kertomaan). Kyllä varmasti kehityspsykologi tuntee lapsen kehityksen läoi kotaisin. Sinä väität tämän tutkimustuloksen olevan lapsen aliarvioimista! Oikeastiko väität, että puolitoistavuotiasta lasta aliarvioidaan, jos sanotaan että hoitoon vieminen vaarantaa hänen kehitystään!? Oletko sinä siis vanhempi, joka odottaa lapsensa selviävän asioista aivan liian varhain, ennen kuin lapsella on siihen mitään todellisia valmiuksia?
Vai että sää oikein "näet" minut! Enpä yhtään ihmettele sun "näkyjäsi". :D
Minähän päinvastoin sohin sinne kotiin TAKASIN, eikä näköjään suotta? Ei ole kaikki hyvin sielä päässä. Ja miksi lapsistakaan tulee hyvinvoivia ja tasasia? Ei se tee lapsesta kiusaajaa että on tarhassa. Valtaosa on tarhassa ennen koulua!!!
Samaa se on pienten ryhmässä.TämäKIN ketju sai alkujaan joltain marisijalta! Joten nro 13 voi pitää kommenttinsa sielä pensaassaan, kun ei ymmärrä mitä laukoo.
Älä heitä kepillä -jos et halua että purraan takasin.Ja on meinaan mitä antaa takasin: sinulla ei!
Tutkimus"tuloksia" voi tehdä ja antaa. Mitä minua kiinnostaa YHDEN naisen mielipide. Sitä moni "tutkija" tutkii -elämää jolla perustella omaa oikeaa tapaansa.
On muitakin tutkimuksia!! :D
Ei se kerro lapsen "aivoista" mitään että ollaan melussa -niinkun helluntaiperheessä olisi vähempi melua pkuin pph.lla?Teidän "aivoista" nämä ketjut tosin kertoo jotain. ;)
T. nro 3. Joka perin kyllästynyt tähän nykymammojen mamoilukeskusteluun. Jos et halua mennä töihin, älä mene.
Paskaakos sitä tarttee perustella jollain "aivoilla". Kyllä jokanen huomaa yksilöstä miten hän voi -ei se koulukiusaaminen ala yhtäkkiä jostain että "aivot tajuaa" miten äiti ja isi vei tarhaan alle vuoden ikäsenä. Kyllä pahoinpidellyn ja sorretun lapsen käytös on poikkeavaa.
Ja lapset tarhassa on normaaleja.
Kyllä sen sitten vastaavasti näkee jos äiti ja isi ei vaan välitä paskaakaan lapsesta: ei käydä töissä ja vedetään kessua kilpaa kaljan kanssa -mitä? Osuko? :D
Tämä ihmettelee, miksi asioista pitää perustella lapsen aivoilla??? Miksi niillä mitään merkitystä asioissa pitäisi olla??? Niin...vaikea sanoa.... ehkä turhakin ainakin tälle asiantuntijalle :D
Tutkimuksenkin mukaan tämä koskee vain tietyn temperamenttityypin lapsia, kaikki lapset eivät vierasta juuri ollenkaan. Aralle lapselle päivähoidon aloituksen lykkääminen voi olla oikein hyvä ratkaisu, mutta toiset pärjäävät ongelmitta nuorenakin.
Alla kirjoitetun takia en ottanut hyvää tarjottua tyätilaisuutta vastaan. Lapsen isä on edelleen katkera tästä. Lapsen etu meni urani ja taloudellisen tilanteen edelle kirkkaasti, olin aiheesta lukenut monesta eri lähteestä.
Kehityspsykologiaan erikoistunut professorin mielestä pahin mahdollinen aika erota äidistä on vierastamisikä 9-10 kuukautta. Se järkyttää perusturvallisuutta.
vilkkaat lapset kärsivät eniten isoissa lapsiryhmissä. Heidän stressihormonitasonsa nousee hälyttävän korkeaksi. Sen sijaan vetätyvämmillä lapsilla se ei nouse niin ylös.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos mielipiteestäsi.
Pitää vaan siis lukea paskaa?
Tämä on keskustelupalsta. Sinä taas käsittänyt että heitetään sontaa-palsta.
Et pysty mitään fiksua kirjoittamaan, toiko on sun vastaus?
Aloittamaan riittää kantti: työssäkäyminen ei ole hyvää vanhemmuutta.
Selvä.
Valtaosa maapallon ihmisistä on paskoja vanhempina kun ei olla kotona 3 vuotta.
3