Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa, jonka mielestä synnyttäneiden vuodeosastolla oli kauheaa?
29.12.2009 |
Etukäteen mainostettiin, miten äiti saa levätä. No, todellisuudessa kolmen hengen huoneessa ei ollut hetken rauhaa. Vierihoito tarkoitti sitä, että ensisynnyttäjä jätettiin oman onnensa nojaan raskaan synnytyksen jälkeen. Kun yritti jättää vauvaa hoitajille, mulkoiltiin. Väsymykselle naureskeltiin ja kaikki vauvan hoitoon kuuluvat asiat olisi jo pitänyt tietää etukäteen.
Kommentit (166)
enkä osannut pitää puoliani tai pyytää apua. Olin heikko verenvuodosta ja valvomisesta, mikä tuntui ärsyttävän hoitajia.
Onneksi toisella kerralla olin paremmassa kunnossa ja tomerampi, ja vein reippaasti vauvan hoitajille kun olin saanut kyllikseni valvomisesta. Eikä sitä katsottu pahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai siis se päättyi kiireelliseen sektioon. Lapsi oli alkuun hoitajille, ja tuotiin syömään mun luo, ja osan aikaa vauva oli huoneessa ( 2-hengen), mutta hoitajat kävi hoitamassa. Sitten lapsi joutuikin lastensairaalan puolelle. Sain kyllä hyvin levättyä, sillä sain ola huoneessa 2 päivää yksin.
kuopuksen synnytyksen ajalta.
Olin NKL:lla ja 4 hengen huoneessa. Kaksi naisista oli muista kulttuureista, eli eivät puhuneet Suomea, eivät noudattaneet mitään annettuja ohjeita, mikään ei auttanut.
Esimerkiksi toisen naisen mies oli siellä yöllä, siis luvatta, vauva oli syntynyt edellisenä päivänä ja terve. Samoin tämä nainen soitti kovaäänisiä pitkiä puheluita sukulaisilleen maailman toiselle puolelle. Jatkuvaa meteliä. Toinenkin asukki eli öisin, eli kävi suihkussa tuntitolkulla, vauva itki sen aikaa huoneessa, lauloi vauvalle öisin jne.
En saanut nukuttua ollenkaan, oma vauvani ei nukkunut myöskään kuin pieniä 5-10 min. torkkuja. Lisämaitoa ei saanut, kipulääkkeitä ei saanut, apua ei saanut. Jäi kamala fiilis paikasta. Lähdin kun vauva 1,5 vrk.
Missä sairaalassa tämä tapahtui?
Onko muuten venäläisillä useinkin joku tuollainen tauti? Olin viime raskaudessani synnyttämättömien osastolla hyperemesiksen takia ja huonekaverina oli joku venakko ja sekin räki ja ryki koko ajan. Että oli yököttävää. Varsinkin kun oli niin huono olo niin oksetti jo sen kuunteleminenkin.
Henkilökunta oli ihanaa, siinä ei mitään valittamista, mutta 1½ vrk sektion jälkeen huoneeseeni kärrättiin venäläisnainen, jolla epäiltiin sikainfluenssaa/jotain keuhkoinfektiota.
Kuuntelin koko yön vauvan kanssa peiton alla, kun hän ja hänen miehensä räkivät keuhkojaan pihalle ja valittivat oloaan. Hoitajat ramppasivat kuumeita alentavien lääkkeiden, veden, kuumemittarin ja verikokeiden kanssa koko yön. Pakkasin kamat seuraavana päivänä ja lähdin. Hoitajat yrittivät estellä ja sanoivat, että vaikka minä voin hyvin vauvan paino pitää saada nousuun ennen kotiutusta - kysyin, että kumpi on vakavampaa vauvan paino vai se jos vauva/minä saamme tuon järkyttävän taudin! Minut laitettiin kyseisen erittäin sairaan äidin kanssa samaan huoneeseen tilanpuutteen vuoksi, vaikka olin leikkauspotilas vastasyntyneen vauvan kanssa.
Vauva on nyt n.3kk ja voi hyvin, paino noussut 3,6kilosta 7,6kiloon.
ja tylsää sieläl oli, ei kamalaa. Lapsen kärräsin tyynesti nukkumaan hoitajien huoneeseen, jotta sain itse levätä. Sanoin, että tuokaa sitten syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmeen kertaan.
Olen ollut lapsen kanssa tilanpuutteen vuoksi synnyttämättömien osastolla, 3 hengen huoneessa ja uusitussa 2 hengen huoneessa.
Kertoo jo asenteestakin jos yöhoitajan työnteko "häiritsee ja vituttaa".
Itse olen ollut asiallinen hoitajille, he on ollu mukavia.
On ottaneet lasta nukkumaan jos lapsella rytmi sekasin ja itseä väsyttää, on patistelleet käymään ulkona kävelyllä ja kahvilassa (vauvaa ei saa osastolta viedä niin he katsoo sen ajan).
Koskaan ei olla minua kytätty. Hoitajilla on sielä muuta hommaa. Eikä ole ollut aihetta että kyttäävät.
Minusta se iso ongelma saattaa olla äidissä itsessäänkin. Voi sanoa nätisti ettei edellinen hoitaja ehtinyt kertoa osastosta.
Kun ottaa huomioon että lähes jokainen nainen synnyttää, niin seassa on sitten niitä häiriköitä ja hoopojakin. On narkkareita ja ties mitä varkaita. Sekä sellasia jotka olettaa että HÄNTÄ pitää palvella, koska verta valuu ja on niin vaikeaa. Pitää saada palvelua.. ?
Eikä tajuta että kun yhdessä huoneessa on 3 naista ja huoneita 15 niin siinä riittää hoidettavia.
En ole edes sairaanhoitaja (tai väitä netissä olevani) ja ymmärrän hoitajia näköjään paremmin.
Itsekin voi olla peruskohtelias ja koittaa olla hyppyyttämättä. Saattaa antaa itsestään vaikean ihmisen kuvan.
Särkylääkettä pitää pyytää. Itse en edes esikoisen saatuani tajunnut että saa taas ottaa kipulääkettä ennenkö naapuripedissä joku pyysi.. :) Varmaan tarttis syyttää henkilökuntaa? :D
Ihan kuin joku v---n rinnakkaistodellisuus.
Muistan kun heräsin ekana aamuna (olin yöllä tullut osastolle) ja menin käytävään.
Runnellun näköisiä naisia vaelsi vaappuvin askelin omituisen väriset koltut päällä. Ulkona oli -30 astetta, mutta sisällä helkutin kuuma.
Haju oli kauhea ja suihkut yhteisiä.
Yäääääääääääkkk!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain neuvoja ja tukea kun lapsi oli Lastensairaalassa. Kätilöt kävi vähän väliä katsomassa että olen ok, ja keskustelemassa mun kanssa. Sitten kun saatoin olla lapsen luona niin aian palatessa kyselivät kuulumisia ja tsemppasivat mua. Kun kuulin , että lapsi pääsee osastolle, hoitaja huusi jo kaukaa mulle, että Onnea, hieno juttu. Kysyin oliko kuullut jo uutiset, sanoi että askeleistani jo arvasi, että kaikki on hyvin:-) Mulle jäi Naikarista mukavat muistot. Lapsi joutui käymään kontolleissa synnytysosaston kautta, ja silloinkin siellä oli tosi kivaa ja hoitajia kiinnosti kuulumiset, kyselivät yms.
kun halusin olla omissa vaatteissa.
sekä kätilöt että huonekaveri.
mikä hitsin juttu sekin on?!
Tervetuloa turkuun - suomen persreikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonekavereiden käytöksessä olisi toki ollut toivomisen varaa, varsinkin viimeisimmällä kerralla, mutta sehän ei ole henkilökunnan syy.
Yksi nuori hoitaja oli tosi tympeä minulle. Samaisen hoitajan kuulin puhuvan kollegalleen halveksivaan sävyyn juuri synnyttäneistä äideistä. Ei ollut varmaan tarkoitettu muiden kuultavaksi, mutta satuin vahingossa kuulemaan kun yöllä hain juotavaa osaston jääkaapista. Tälle henkilölle suosittelisin alanvaihtoa.
Kipulääkettä sai hirveisiin jälkisupistuksiin ja tarjottiinkin ilman kysymistä.
Se mistä en tykännyt, oli uusittujen huoneiden wc-systeemit. Joka kerta viereisen huoneen asukas jätti oven lukkoon ja vessaan joutui kiertämään toisen huoneen kautta. Tai sitten joku varasi sitä kylppäriä itselleen iät ja ajat. 40 min oli kellottamani ennätys.
Pieni huone, jossa kolme sänkyä + vauvakaukalot. Vessakin käytävällä. Ei telkkua huoneessa, joten aika oli enimmäkseen makoilua odottelua. Onneksi päästiin kolmantena päivänä kotiin, vaikka oli sektio taustalla. Halusin lähteä. Oikeasti aloin masentua siellä vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen saanut 3 lasta. Ja menisin sinne mielelläni vielä 4. kerran. Esikoisen kohdalla sairaalassa oli hiljaista, jokaisella äidillä oma huone ja telkkari, vauvaa haettiin välillä yöllä vauvalaan nukkumaan, että äitikin saisi nukutuksi, käytiin kyselemässä vointia jne. Kakkosen kohdalla sairaalassa oli kiireempää, mutta kakkonen syntyi joulun aikaan ja jo senkin takia sairaalassa oli ihanaa, joulukuusi, koristeet yms. Hoitajat kiireisiä, mutta hyvällä tuulella. Kolmosen kohdalla olikin kesähelteet, ovat kuisteille auki, jäätelöä syöviä äitejä pihalla, jälleen iloiset hoitajat. Vauvoilleni on aina hoitajat jaksaneet leperrellä, heitä on sylitelty, ihailtu hoitajien toimesta. Synnytykset on hoidettu asiallisesti, tiuskimisia ei ole ollut. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että jossain on voinut olla tuollaista kuin edellä olevissa viesteissä on kuvattu... Synnytyksistäni ensimmäinen oli imukuppisynnytys, toinen tavallinen, kolmas käynnistettiin. Loppujen lopuksi kaikki olivat suht helppoja. Vauvat olivat terveitä, joskin esikoinen oli hirmu pieni ja oli happivajetta. Itse olin myös iloisella mielellä liikkeellä, kiitin avusta ja koitin olla hyvä "asiakas", olisiko sillä asiassa mitään merkitystä?
Se mistä en tykännyt, oli uusittujen huoneiden wc-systeemit. Joka kerta viereisen huoneen asukas jätti oven lukkoon ja vessaan joutui kiertämään toisen huoneen kautta. Tai sitten joku varasi sitä kylppäriä itselleen iät ja ajat. 40 min oli kellottamani ennätys.
Meillä oli kahden hengen huoneessa ihan oma yksityisvessa. Jos halusi mennä suihkuun, sen sai sopia huonekaverin kanssa eikä sieltä siis ollut kiire pois. Noissa kahden huoneen jaetuissa kylppäreissä on ongelmana juuri se, että toisesta huoneesta saattaa joku mennä suihkuun juuri kun tunnet että verta valuu pitkin reisiä ja haluaisit nopeasti sinne lähimpään vessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kaksoset enkä koskaan ennen ollut hoitanut vauvoja ...ja apua tosiaan sai kun oikein nöyristeli. Pari kertaa itkin siellä hoitajien huoneessa että ottakaa edes toinen kun en jaksa!!!
Toki oli pari kivaakin hoitajaa siellä, mutta moni oli kyllä niin tympeä että en meinannut uskoa.
Etenkin se hoitsu joka osui viimeiselle yölle... toi mulle vauvat sängyn viereen ja sanoi, että nyt harjoittelet yöhoitoa että sitten kotona osaat. Maitoa ei tullut kunnolla ja istuin kahden parkuvan nyytin kanssa siellä lypsyhuoneessa parkumassa. Ihan kamalaa!
Kai se yöhoito nyt kotona sujuu ihan toisin kun silloin on KOTONA! Jääkaappi on vieressä, ja vessa, ja ennenkaikkea mies auttamassa koko ajan. Vastasyntyneiden kaksosten kanssa ei oikein meinaa yks syli riittää.
(huh, tulipa tekstiä)
Ensimmäinen kerta oli muistaakseni osastolla 51 ja vuonna 2003, se oli ihan ok kokemus. Huone oli riittävän iso kahdelle.
Sektion jälkeen vatsa meni kovalle, ummelle, ja sain vasta usean pyynnön jälkeen jotain lääkettä joka laittoi vatsan toimiaan mutta sitten piereskelin !!! voi huonekaveri -parkaa. Kun nukahdin, rentouduin ja vatsa lähti toimimaan.
En ymmärrä, miksi en saanut heti kun pyysin vatsantoimituslääkettä!! Miksi sitä pantattiin? En pystynyt ponnistamaan sektiohaavan takia ja eikö ole enemmänkin normaalia että näiden synnytystapahtumien jälkeen on vatsan toiminta hankalaa.
Vuonna 2007 olikin sitten osastona 52.. hmm, itse asaiassa en muista nyt kumpi osasto oli kyseessä, ettei mene haukut väärään suuntaan.
Tämä oli kamala kokemus.
Olin jo valmiiksi todella väsynyt. heräämön henkilökunta kohteli töykeästi - olin juuri synnyttänyt sektiolla vauvan, joka meinasi menehtyä hoitopöydälle, olin aivan yksin kun mies ei päässyt mukaan.
En päässyt osastolle, koska kohtu ei supistunut tarpeeksi nopeasti eikä virtsaa tullut tarpeeksi. No ei tullut, kun en ollut pariin vuorokauteen juonut juuri mitään. Nyt olisi pitänyt juoda - alakroppa tunnottomana ja ilman pilliä selällään maaten.
Kohdun tilannekin selvisi kun kotona myöhemmin tuli jälkivuodossa iso hyytymä - selkeästi istukan pala, istukka nimittäin hajosi, siitä ei saatu istukkaverinäytettä.
yhden hengen huoneessa oli kaksi vuodetta, minun vuode niin ov essa kiinni ettei väliovea saanut kiinni tai kokonaan auki jos sen sitten laittoi kiinni.
Huonekaveri oli hätäsektioon joutunut ensisynnyttäjä, joka ei päässyt perhehuoneeseenm ja piti tätä huonetta perhehuoneena, mies oli koko päivän siellä. Yhdessä hoitivat vauvaa, nainen imetti yötä päivää ja soitti kaiken aikaa kellolla hoitajaa apuun.
En saanut yöllä nukuttua kun nainen imetti ja koko ajan, IHAN KOKO AJAN söpötti vauvalle : no niin pikku-II, mmm, niin, pikku-II, ... ihan taukoamatta.
Ja sitten soitettiin hoitajaa, kun imetys ei onnistunut ja maito ei riittänyt ja vauva parkui.
Kun valitin hoitajaille toisen valvotun yön jälkeen, he ehdottivat päiväunia. No, miten nukun, kun huoneessa on tämä mies KOKO PÄIVÄN JOKA IKINEN PÄIVÄ !!
Vatsa oli taas ummella, ja joudun "kerjäämään" ja vaatimaan vatsan toimituslääkkeitä. Sain lopulta pienoisperäruiskeen. Hoitaja ehdotti, että hoidan homman omassa huoneessa!! Jossa tämä mies on paikalla! käyttäen myös meidän vessaa.
Että siis laitan itse peräruiskeen ja sitten juoksen vessaan piereskellen ja monta kertaa "pruuttaamaan" !!??? !!! kun huone on täynnä vieraita ihmisiä, vauvan isä ja muu suku, joka ravasi katsomassa ensimmäistä suvun vauvaa.
Miksi eivät menneet aulaan, siellä minä tapasin sukulaiset! En todellakaan huoneessa, joka oli yhden hengen huone, mutta kahdelle laitettu paikat!
Pääsin onneksi hoitohuoneeseen sen vatsani toimittamaan.
Olin hurjan väsynyt kun kotiin pääsin. Ei ihme, että äidit väsyvät, masentuvat, uupuvat vauvans akanssa, kun alkulähtökohdat ovat näinkin uuvuttavat.
Miksi vasta synnyttäneen täytyy jaksaa hoitaa heti 24/7 vauvaansa täydellisesti imettäen ja kestovaippoja pesten, kantoliinassa kantaen ja arjen askareita hoitaen kotia siistien ja isommat sisarukset sitten kotona täydellisesti huomioiden unohtamatta tietenkään vauvan kanssa tapahtuvaa vuorovaikutusta kaikkine hieromisineen ja tietenkin äidin on näytettävä hyvältä, ettei muut av-mammat pääse moittmivaan ja irvimään tällä palstalla...
ei ihme, että erotaan, masennutaan, lyödään, uuvutaan. Paketti on liian iso kenelle tahansa, ja on yhteisöjä, maita, joissa naiset auttavat toisia naisia etenkin synnytyksen jälkeen.
Enpä ole kenenkään kuullut kokeneen näin hankalan kuin täällä av:lla. Voisiko olla niinkin että joskus myös sillä synnyttäneellä äidillä olisi omassa asenteessan parantamisen varaa...? Poika syntyi NKL:lla ja olin todella tyytyväinen saamani hoitoon. Koska itse en sektion takia päässyt heti ylös, niin hoito opastettiin ensin miehelleni (vaipan vaihto, pesut & pukeminen) ja sitten seuraavana päivänä rauhassa minullekin. Mulla maito nousi hyvin, mutta poika ei millään tahtonut hiffata imemisen ideaa - kätilö auttoi, tuki ja kaikin puolin yritti kannustaa meitä kumpaakin sen imetyksen alkuun - ja aikaa kului ihan ruhtinaallisesti, mutta kiirettään hän ei kyllä minulle näyttänyt vaikka osastolla ihan täyttä olikin. Poika pidettiin kansliassa kolme yötä, jotta saisin levättyä, ja tuotiin viereen syömään. Tällöin huoneeseen laitettiin vain pieni valo - sellainen hämärähyssy meininki että näki mitä teki :-) Ruoka oli hyvää, ja oli ihanaa kun sai keskittyä täysin siihen esikoiseen. 2 hengen huone, ja ei yhtään haitannut jakaa suihku/WC. Ennen kuin kumpikaan meistä meni suihkuun, niin luonnollisesti kysyi siltä toiselta että sopiiko tai haluaako tämä käydä WC:ssä ensin... Kaiken kaikkiaan hyvä kokemus, ja jos toinen lapsi siunaantuu, niin Naikkarille silloinkin
minulla oli siis vieruskaverina joku ukrainalainen, joka ei puhunt suomea eikä englantia. Miehensä päivysti koko ajan siellä sairaalassa, tulkkasi vaimolleen mitä hoitajat puhuivat, ja lauma isompia lapsia mukana. Lisäksi muuta sukua paikalla koko ajan.
Lisäksi väliajat kailotti puhelimessa. Omi sen meidän yhteisen puhelimen oman sänkynsä viereen.
Kertaakaan ei käynyt 4:n päivän aikana suihkussa ?! Söi yöllä jostain rapisevasta paperista miehensä tuomia eväitä.
Toinen äiti meikkasi ja laittoi hiuksiaan koko ajan, lisäksi puki vauvansa omiin vaatteisiin, hoitajat vähän marmatti kun vauvalla oli vaikeasti avattava pikku pikku mekkonen päällä :D
Mutta pitäähän sitä nyt olla hieno, sairaalassakin!
olen joka kerta joutunut sisään kuukautta ennen laskettua aikaa alkavan raskausmyrkytysuhan vuoksi ja aina synnyttänyt sektiolla (ahtaan lantion takia). Ekalla kerralla v. 2000, olin tosissani kipeä, koska tein vauvaa maailmaan kolmatta vuorokautta ennen leikkauspäätöstä (jota sitäkin vaati mieheni, kun näki naamasta että rouvasta loppuu virta). Pääsin jalkeille toisena päivänä, mutta maha oli karmean kipeä enkä pystynyt kävelemään kunnolla. Tarvitsin vielä neljäntenä päivänä aspiriinia tukevampaa kipulääkettä, mitä iltavuoron päivähoitaja ei suostunut antamaan. Epäili vissiin narkkariksi! Onneksi iltavuoron hoitaja oli järkevämpi. Vuorokauden päästä riittikin sitten tavallinen särkylääke ja kotiin pääsin 7. päivänä.
Imetyksestä en myöskään saanut mitään kunnollista opastusta. Tein monta mokaa, mistä syystä osittaisimetin n. 5 kk. Lisäksi tikinpoistossa jäi 2 tikkiä ottamatta, mitkä sitten nykäisin itse pois kotona.
2. ja 3. kerta ovat olleet mukavampia kokemuksia. Tosin toisella kerralla huonekaverini oli juuri tuollainen "puhelin liimattu toiseen kouraan" ja "ilman aviomiestäni en voi elää yli yön" tyyppiä, mutta siitä huomautin suoraan hänelle, että puhelut voi hoitaa käytävällä ja vierailuaikoja tulee noudattaa, ja viesti meni perille.
kivaahan se on puuhastella jos taju menee kun nousee seisomaan. Itse olen jaksanut kyllä, kun synnytykset ovat olleet lyhyitä ja melko helppoja ja hemoglobiini korkea, mutten ole niin tyhmä että kuvittelisin muilla olevan samoin.
että en olisi kovin montaa päivää jaksanut maata ja odottaa, että kaikki kannetaan eteen.
Hermostutti jo sairaalassa ne pari päivää kun ei ollut oikein mitään tekemistä. Oli ihana päästä kotiin ja puuhastelemaan omia hommiaan ja touhuamaan isompien sisarustenkin kanssa.
Mutta meitä on moneksi. Mutta en vain jaksa ymmärtää, että miten ihmiset jaksaa maata päivätolkulla tekemättä mitään. Eikö se ole kamalan tylsää?
ja synnytyksen jälkeen osastolla hoitajat antoivat PYYTÄMÄTTÄ unilääkkeen ja veivät vauvan yöksi hoitoon. Tämä Porvoon sairaalassa, jonne aion vastakin mennä synnyttämään.