Olenko ainoa, jonka mielestä synnyttäneiden vuodeosastolla oli kauheaa?

Olin 7 päivää ja olen kätilö. Painajainen olla potilaana.

mä mainitsinkin jo henkilökuntabonuksen ;-)



Mä oon tässä kauhulla lukenut kommentteja tiuskivista hoitajista.. siis ei helvetti! Miten kukaan ammattilainen voi hermostua potilaaseensa noin?? Juuri potilaiden takiahan sitä työtä tehdään!!!

8 vuotta sitten ja kamala kokemus. Hoitajat "tytötteli" ja kohtelivat muuoinkin alentuvasti (olin 25v) ja tuntui että jaetussa huoneessa oli jatkuva trafiikki... ovi kävi yölläkin ja valoja räpsyteltiin milloin mistäkin syystä. Sektio oli alla ja levosta ei tullut mitään. Ainoa positiivinen puoli oli huonekaveri johon tutustuin, ihan mieletön nainen ja edelleen ystäväni.



Toka lpsi syntyi tänä vuonna Kätilöopiston Haikaranpesässä ja kokemus oli täysin päinvastainen.

Saatiin miehen kanssa perhehuone, joka enemmän hotellihuone kuin sairaalahuone. Parisänky ja oma suihku ym. Ihan rauhassa saatiin olla, hoitaja kävi ainoastaan pyynnöstä. Kotiin lähtö päivänä kävivät muutaman kerran juttelemassa, katsomassa imetysotteen ym. mutta muuten saatiin olla ihan oman perheen kesken. Erittäin positiivinen kokemus, kuten oli myös synnytys haikaranpesässä.

Välillä on ollut todella ihaniakin kokemuksia, mutta tokalla kerralla en kyllä saanut nukkua juuri ollenkaan kun huonessa oli ympärivuorokautinen trafiikki, kolmen hengen huone.



Hoitajat tulivat huoneeseen keskellä yötäkin ja räppäsivät valot päälle, keskustelivat muiden potilaiden kanssa ja jättivät vielä välillä oven auki käytävään ja jouduin keskellä yötä sektioarpeni kanssa nousemaan sängystä sitä sulkemaan. Olin todella väsynyt kun pääsin kotiin, missä odotti vajaa 2-vuotias esikoinen. Kirjoitin aiheesta yleisönosastollakin. Oli todella väärin mielestäni, ettei juuri synnyttänyt äiti saa yhtään levätä.



En valita vauvan hoidosta, koska minulla oli vauva koko ajan vieressä ja pidin jopa samassa sängyssä nukkumassa, mutta se, ettei edes annettu sitä nukkumarauhaa, mitä olisi vauvan nukkuessa saanut, oli minusta väärin!

Etukäteen mainostettiin, miten äiti saa levätä. No, todellisuudessa kolmen hengen huoneessa ei ollut hetken rauhaa. Vierihoito tarkoitti sitä, että ensisynnyttäjä jätettiin oman onnensa nojaan raskaan synnytyksen jälkeen. Kun yritti jättää vauvaa hoitajille, mulkoiltiin. Väsymykselle naureskeltiin ja kaikki vauvan hoitoon kuuluvat asiat olisi jo pitänyt tietää etukäteen.

paitsi että mulla kyllä hoitajat nimenomaan veivät lasta vähän väliä pois että saisin nukuttua. Lopputulos oli se, etten nukkunut ensinkään, koska koko ajan huolehdin vauvasta. Osastolla koko ajan kuului jostain jonkun lapsen itkua ja joka kerta säpsähdin hereille ja mietin onko se minun pienokaiseni joka itkee. Tuolloin oli melkein pakko vielä yöpyä vähintään 2 yötä ja sitäkin pidettiin lyhyenä aikana.



Tokalla kerralla päätin jo etukäteen, että sinnehän ei jäädä. Vauva syntyi myöhään illalla ja aamupäivän lääkärikierron jälkeen kotiuduttiin. Vauva oli koko yön vierelläni. Suihkussa kävin seuraavana päivänä vasta kun mies ehti paikalle.

Henkilökunta oli ihanaa, siinä ei mitään valittamista, mutta 1½ vrk sektion jälkeen huoneeseeni kärrättiin venäläisnainen, jolla epäiltiin sikainfluenssaa/jotain keuhkoinfektiota. Kuuntelin koko yön vauvan kanssa peiton alla, kun hän ja hänen miehensä räkivät keuhkojaan pihalle ja valittivat oloaan. Hoitajat ramppasivat kuumeita alentavien lääkkeiden, veden, kuumemittarin ja verikokeiden kanssa koko yön. Pakkasin kamat seuraavana päivänä ja lähdin. Hoitajat yrittivät estellä ja sanoivat, että vaikka minä voin hyvin vauvan paino pitää saada nousuun ennen kotiutusta - kysyin, että kumpi on vakavampaa vauvan paino vai se jos vauva/minä saamme tuon järkyttävän taudin! Minut laitettiin kyseisen erittäin sairaan äidin kanssa samaan huoneeseen tilanpuutteen vuoksi, vaikka olin leikkauspotilas vastasyntyneen vauvan kanssa. Vauva on nyt n.3kk ja voi hyvin, paino noussut 3,6kilosta 7,6kiloon.

Ja olitpa rohkea. En tiedä olisinko itse saanut aikaiseksi lähteä. Itsellänikin ollut kaksi sektiota.

Voin vain kuvitella, kuinka huolestunut olit! Edesvastuutonta sairaalalta. Uskomatonta! Ja miten se mies sai olla siellä huoneessa myös? Mies olisi sieltä pitänyt jo laittaa ilman muuta pois.

oltiin kahdestaan viiden hengen huoneessa jne.

Toisella kerralla yhtä helvettiä, pienessä huoneessa 5 äitiä vauvoineen, oli remppa menossa,

minun vieressäni joku "Tatjana" jonka perhe ja suku oli ympäri vuorokauden paikalla. Yöllä ei saanut nukuttua, ikkunan vieressä olevat mammat halusivat pitää säleverhot kiinni päivälläkin, kun kuulemma häikäisi huhtikuun kirkas auringonpaiste.

Siellä hämärässä oltiin, onneksi tuli yksi hoitaja joka tempaisi verhot aukija sanoi että vauvat tarvitsevat päivänvaloa :D

Oli ihanaa olla perhehuoneessa, samoin se että yksi luottokätilö oli napin painalluksen päässä, auttoi paljon. Oli ihana tapaus ja kirjasi koneelle toivomuksiani, joten yövuorossa tms. olevat eivät voineet "naputtaa" niistä ;). Kipupiikit olivat autuus, mutta olin kyllä järkyttynyt miten vasta synnyttäneen, saati sitten sektioidun naisen, olisi pitänyt jo seuraavana päivänä pärjäillä PANADOLILLA!! Kuulin osastonhoitajalta tms. että heillä on asetukset siitä paljonko kipulääkettä saa "kulua" milläkin osastolla...ja arvaten joku mies taas laatinut nekin määrät, ajatellen kaikken vähiten sitä juuri synnyttänyttä/leikattua äitiä :(.



Toinen järkytys tuli, kun maito ei noussut viiteen päivään. Ovesta ramppasi milloin ketäkin hyväkästä nipistelemässä tissejäni, tunkemassa nukkuvaa vauvaa imemään, törmäsinpä jopa sellaiseenkin hörhöön, joka melkein suuttui minulle kun en ollut kuullut ranteiden hieromisesta maitoa heruttavana vinkkinä??

se rauhattomuus, olin neljän hengen huoneessa ja aivan joka hetki huoneessa oli joko joku hoitohenkilö, vierailija tai sitten jonkun vauva rääkyi täyttä häkää. Vierihoito sen sijaan oli mun mielestä ainoa oikea tapa hoitaa vauvaa, en olisi suostunut luovuttamaan vauvaa hetkeksikään kenenkään muun kuin itseni (tai mieheni) hoitoon. Myöskään hajujen kanssa ei ollut ongelmia vaikka neljä naista samaa vessaa käyttikin. Mutta se rauhattomuus ja yksityisyyden puute sai mut lähtemään sairaalasta ekan yön jälkeen kotiin.

.. ku vauvattomien synnyttäneiden huoneessa...!

eli huone täynnä "tosi ilosia" mammoja, joiden vauvat makas keskolassa tai teholla.. :/

..et kyl työki kaikest nurisette!

Tein mielestäni oikean päätöksen näin jälkeen päin ajatellen, ajattelin, että jos jotain ongelmia tulee aina pääsee takaisin sairaalaan. Kun sanoin hoitajalle, että en sovi leikkauspotilaana keuhkoinfektiosta kärsivän naisen kanssa samaan huoneeseen, hoitaja sanoi, että ymmärtää minua, mutta he joutuvat sairaatkin äidit hoitamaan / minkä kyllä ymmärrän.

Ekan viikon jännitin kotona, että saatiinko tartunta, onneksi ei.

Ai niin..kuurasin aamulla wc-pöntön huonekaverini verestä, enkä ole koskaan voinut niin pahoin.

järin mukavaakaan ollut. Ainakin kipulääkkeitä sai aivan liian vähän (järkyttävät jälkisupistukset) ja lisämaitoa ei herunut. Vaikka imetin puolen tunnin välein 45 min. kerrallaan eli melki koko ajan. Jos vielä menen, niin omat panadolit ja tuttelit mukaan :)

Satakunnan keskussairaalassa oli kyllä sitten luetun perusteella ruhtinaallisen hyvää palvelua. Särkylääkettä sai mielin määrin (söin koko ajan burana 600mg:tä yhdessä Panadol 100 mg:n kanssa säännölisesti), vaikka en siis ollut mikään sektio potilas vaan oli vaan paikat synnytyksen jälkeen muuten niin kipeinä. Kätilöt saapui paikalle vaikka kiire heillä olikin kova. Ainut miinus oli se, ettei lisämaitoa meinannut saada millään. Kun maito itellä alkoi herua vasta kolmantena päivänä, alkoi siinä olla tuskalliset paikat kun vauva huusi koko ajan nälkäänsä ja maitoa ei saanut. Jos ei mulla olisi maidontuotanto silloin kolmantena päivänä käynnistynyt, olisin pyytänyt mieheni salakuljettamaan meille tuttelia. Onneksi ei tarvinnut. Huonetoverini kärsi alhaisesta hemoglobiinista (74) mutta hänelle ei meinattu edes antaa verta, kun hän kuitenkin pystyi vielä kävelemään... heh... Mutta tosiaan kuulostaa tuo SATKS paljon paremmalta paikalta silti, kun luki nuo teidän kokemukset. :(

SATKS:ssa sitten toimivat, ei vauvasi selvästikään tarvinnut lisämaitoa ja se olisi vain riskeerannut imetyksen onnistumisen. Mulla on joka kerta noussut maito kolmantena päivänä synnytyksestä eikä yksikään lapsistani ole tarvinnut sinä aikana lisämaitoa. Äidit vain on niin hätäsiä (varsinkin esikoisen kanssa) jos eivät saa vauvaa hiljenemään heti.



Verta muuten ei anneta nykyään kauhean mielellään, ensin kokeillaan muita keinoja HB:n nostamiseksi, koska verensiirrot sisältävät paljon riskejä.

Tuntui, että nukuin suurimman osan vuorokaudesta. Ei muut taineet niin paljoa nukkua.

Ei käynyt vieraita ja en toisten kanssa seurustellut. Oli tosi tylsää ja mitä muuta sitä olisi tehnyt kuin nukkunut.



Esikoisen kanssa, kun vauva heräsi synnytyksen jälkeen painoin nappulaa ja pyysin hoitajaa näyttämään miten vaippa vaihdetaan ja peppu pestään ja vauva puetaan. Kyllä se neuvoi vaipan vaihdon ja pepun pesun. Vauvan pukemisen sain itse opetella. Tokan kanssa ei tietenkään enää vauvan hoitoon puututtu mitenkään, kun en apuakaan pyytänyt.

Samoten vastiketta. Taysissa ei meinannut millään saada tarpeeksi lääkettä jälkisupistuksiin. Minulta ei tullut yhtään maitoa kahteen ekaan päivään. Vauva vaan huusi ja huusi kokoajan. Sain oikein kerjätä että sain pulloon tipan maitoa ja lapseni söikin sen mielettömän nopeasti. Sitten kun lähtöpäivän aamuna(kolmantena päivänä) pyysin taas saada vähän lisämaitoa kun vauva huusi koko yön, niin vastaus oli että korvike osastolta loppu ja lisää saadaan kahden jälkeen.

Oloni osastolla oli ihan kamala. 3 naista ahdettuna pieneen huoneeseen, kaksi sänkyä miltei kiinni toisissaan. Yhteissuihku ilman mitään suihkuverhojakaan oli ihan kamala.

Sairaalasta jäi todella huono muisto. Etukäteen aina hehkutetaan eri synnytystavoista, perhehuoneista ym. Eikä niistä puhutakkaan mitään kun menet synnyttämään.

Ekan kohdalla oli just töykeetä kohtelua ja juoksutettiin labraan verikokeisiin(vauva piti jättää osastolle ja ruoka jäi välistä), oli ihana kun pääsi kotiin! Nykyisin ko.sairaalassa on vierailusääntöjä muutettu mutta kun olin kahden hengen huoneessa niin koko ajan oli sillä toisella vieraita ja minä oven vieressä yritin harjoitella jotain imetystä kun naapurin kummin serkun kaimat kävivät jaarittelemassa aamusta iltaan. Tokan kohdalla olin vaan yhden yön ja kolmannesta oli polikliininen synnytys ja se oli mulle loistava vaihtoehto!



Olen ollut muuten sairaalassa ja kokemukseni mukaan muut osastot ovat erilaisia! Synnyttäneitä kyykytetään eikä tueta vaan tiuskitaan. Toisella osastolla vietin kuitenkin viikon ja kokemukseni sieltä on täysin päinvastainen! Ainahan sairaalassa on öisin vähän levotonta kun yöhoitajat ramppaa jne. mutta huonot kokemukseni johtuvat siitä ettei kuunnella, ei yritetä ymmärtää eikä edes olla perus kohteliaita vaan käyttäydytään kuin osastolle tuotu synnytetty äiti olisi siellä henkilökunnan riesana.

Olen tosin syyttänyt itseäni siitä, että annoin anopin vaikuttaa päätökseeni. Jos olisin tiennyt paremmin, olisin lähtenyt kotiin mahdollisimman pian, koska kotona vauvan kanssa oli rauhallisempaa.



Anoppi oli sanonut, että kannattaa olla sairaalassa mahdollisimman pitkään, koska siellä saa levätä. Ei todellakaan saanut. Tyhmä minä.

joten siinä valvotun yön jälkeen ja synnytyksestä väsyneenä joutuu kestämään sitä muiden synnyttäneiden kälätystä ja heidän vieraitaan argghh..!! Nukkumaan ei pystynyt koko päivänä saati yölläkään, sen verran niitä vessassa ramppaajia on samassa huoneessa ja vähän väliä jonkun vauva herää itkemään ja sitten hoitajat kiertävät yhtämittaa huoneessa. Ihan kamalaa. Viimeisellä kerralla en ollut kun kaksi vuorokautta ja sitten oli pakko päästä kotiin.