Lue keskustelun säännöt.
Haluatko kysyä jotain lastenkodissa asuneelta nuorelta?
Kommentit (16)
Käytettiinkö sua lastenkodissa hyväksi? Kohdeltiinko huonosti? Mitä mieltä olit vanhemmistasi? Koitko päässeesi lastenkotiin vai joutuneesi? Miksi?
1. Ei käytetty lastenkodissa hyväksi.
2. Eikä kohdeltu huonosti.
3. Siinä tilanteessa vihasin vanhempiani ja koin joutuneeni lastenkotiin, mutta nyt monen vuoden jälkeen se oli ainoa ja oikea ratkaisu.. ties missä katuojassa makaisin nyt jos en olisi joutunut lastenkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai olivatko he etäisiä ammatti-ihmisiä samaan tapaan kuin esim. opettaja?
Siis miten läheisiltä ja pysyviltä he tuntuivat? Olitko kuin päiväkodissa vai kuin kotona?
Toivon että olet löytänyt onnen elämääsi.
Ja täältä pesee lämmin halaus *hali* jos et niitä ole tähän mennessä jo yllin kyllin saanut.
Tai soittaa jotain soitinta? Satutko olemaan jotenkin muuten lahjakas? "Pelastiko" se sua edes osittain, jos oli jotain mistä pelastua? Oliko kova kohtalo?
nim. merkki. "erittäin huono lapsuus omien vanhempien kanssa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lastenkotiin menin tai siis jouduin 15 vuotiaana ja asuin siellä 3 vuotta.
En niinkään ollut "syliä" vailla, mutta siellä oli saman ikäisiä nuoria joiden kanssa ystävystyimme todella hyvin ja olimme kuin sisaruksia toisillemme ja heille kyllä kerrottiin aina huolet, murheet ja oli olkapää jos sitä tarvitsi.
Jokaisella nuorella oli "omahoitaja", joka sitten oli tietoinen nuoren menneisyydestä ja hoito nuoren asioita.
Itse en henk.koht. tykännyt omasta hoitajastani vaikka hänelle tuli kertoa kaikki ja jos jotain jäi kertomatta niin se tuli jotakin kautta selville aina.
Tai soittaa jotain soitinta? Satutko olemaan jotenkin muuten lahjakas? "Pelastiko" se sua edes osittain, jos oli jotain mistä pelastua? Oliko kova kohtalo?
nim. merkki. "erittäin huono lapsuus omien vanhempien kanssa".
osaan kyllä soittaa pianoa ja laulaa eli lahjoja löytyy.
Nämä eivät tosin olleet pääasia minun "pelastumiselle" vaan ihan se, että vanhemmat laittoivat minut 200-300km päähän lastenkotiin.
Jouduin tuonne, koska en totellut missään, lintsasin koulusta, ryyppäsin, kaveripiiri oli todella huono.
Vanhemmillani ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin minun pistämiseni sinne.
Tämä oli kuin koti minulle jo muutaman kuukauden päästä ja tykkäsin olla :)
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis todella (älä nyt ala puolustelemaan vanhempias)? Yritä katsoa objektiivisesti. Tarpeeksi aikaa? Ei alkoholismia, riippuvuuksia, väkivaltaa?
Olitko hyvästä perhessätä? Muuten vaan murrosikä iski päälle noin?
Voin kertoa kysymättäkin että hoitajat olivat hoitajan roolissa ei äidin tai isän. Joidenkin motivaatiossa ja ammatinvalinnassa on harkinnan varaa ja toivomista.
Lastenkodissa oli paljon häiriytyneitä lapsia, ei mitenkään mukavaa seuraa. Kukaan ei siellä pystynyt puolustamaan jos joouduin hyökkäyksen kohteeksi. Häiriintynyttä ymmärrettiin aina enemmän, eihän se hänen vikansa ollut...
Voi olla jollekkin pelastus pahemmasta tilanteesta, mutta ei siellä mukavaa ole.
t.3 kk lastenkodissa ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko nyt onnellinen? Toivon että olet löytänyt onnen elämääsi.
Ja täältä pesee lämmin halaus *hali* jos et niitä ole tähän mennessä jo yllin kyllin saanut.
Kyllä olen nyt onnellinen!
Tuo kaveripiiri jäi sen sileän tien.
Sain koulun käytyä kunnialla ja sain ammatin :)
Nyt asustan jopa 350km päässä vanhemmistani ja olen kihloissa ja minulle ja miehelleni on tulossa vauva helmikuussa.
Lastenkoti muuttaa ihmistä ja auttaa kasvamaan henkisesti ja itse olen iloinen ja kiittänyt vanhempiani siitä, että pistivät minut tuonne. Olen vieläkin itselleni osittain vihainen käytöksestäni vanhempiani kohtaan ja en usko antavani sitä itselleni ikinä anteeksi, kun muistan miten huolissaan he olivat ja halusivat vaan minun parasta ja siksi yrittivät ensin laittaa minulle kotiintuloajat, sitten tuli arestit kun en noudattanut niitä ja lopussa kun eivät kuulleet minusta moneen päivään mitään olivat joutuneet poliisit lähettämään perääni ja valvoneet öitä minua etsien.
Tämä tuo vieläkin kyyneleet silmiin, kun sen tajuaa miten olen voinut olla niin TYHMÄ ihminen!
AP
Siis todella (älä nyt ala puolustelemaan vanhempias)? Yritä katsoa objektiivisesti. Tarpeeksi aikaa? Ei alkoholismia, riippuvuuksia, väkivaltaa?
Olitko hyvästä perhessätä? Muuten vaan murrosikä iski päälle noin?
siis vanhemmat ovat ihania. Eivät väkivaltaisia, alkoholisteja tai muuta.
Nuoremmat kaksi sisarustani joutuivat katsomaan sitä touhua.. itse siis kapinoin vaan vanhempiani vastaan.
Murrosikä iski ja vanhemmat miehet kiinnosti, joten ei siihen muuta tarvittu.
Humalassa aina kotiin siinä iässä ja en ole todellakaan ylpeä nuoruudestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mäkin olen ollut Voin kertoa kysymättäkin että hoitajat olivat hoitajan roolissa ei äidin tai isän. Joidenkin motivaatiossa ja ammatinvalinnassa on harkinnan varaa ja toivomista.
Lastenkodissa oli paljon häiriytyneitä lapsia, ei mitenkään mukavaa seuraa. Kukaan ei siellä pystynyt puolustamaan jos joouduin hyökkäyksen kohteeksi. Häiriintynyttä ymmärrettiin aina enemmän, eihän se hänen vikansa ollut...
Voi olla jollekkin pelastus pahemmasta tilanteesta, mutta ei siellä mukavaa ole.t.3 kk lastenkodissa ollut
Siis lastenkotejahan on erilaisia.
Toiset on sellaisia joissa on todella häiriintyneitä lapsia ja toiset ihan normaaleja ja samoista syistä siellä kuin minäkin olin.
Toisissa lastenkodeissa ei pääse itsenäisesti liikkumaan missään ja on kalterit jopa ikkunoissa, mutta tuolla jossa itse olin oli tietty kotiintuloajat joita noudatettiin, mutta pääsi itsenäisesti liikkumaan ihan missä vain halusi.
Oli siivouspäivät eli siivottiin huoneemme jonka omahoitaja tarkistettuaan kirjoitti vihkoon ylös ja kun olimme nimet alle lyöneet saimme viikkorahaa.
Myös vaateraha oli kuukaudessa ja parturiraha.
Perjantaina ja lauantaina saimme olla pidempään ulkona, mutta kun tulimme takaisin yleensä otettiin pissanäyte jonka sitten lähettivät jonnekin ja tästä näkyi oliko kokeillut siis huumeita ja jouduttiin puhaltamaan myös oliko tullut juotua.
Jos oli, emme päässeet seuraavana päivänä omasta huoneesta pois. Eli se oli yksi tai kaksi päivää arestia eikä saanut olla toisten nuorten kanssa edes tekemisissä.
ap
Osasyynä voi olla joku hormonitoiminnan muutos. Tarkoitan tässä, että asialla voi olla monta puolta. Tietenkin itsään pitäisi pystyä hallitsemaan, mutta 15-vuotias on oikeasti todella lapsi. Tajusin sen itse 6-vuotta sitten 22-vuotiaana, kun satuin käymään vanhalla yläaseeellani. Ehkä 15-vuotiaan aivotoiminnasta ei voi odottaa löytää sellaisia valmiuksia, että hän pystyy hallitsemaan sellaista myllerrystä.
En nyt tarkoita, ettet mitään ole tehnyt väärin ja täydellistä ymmärtämisen linjaa (mutta aika suurta sellaista), mutta Anna itsellesi anteeksi, että voit jatkaa eteenpäin. Huomaathan nyt itsekin, että olet muuttunut.
Pystytkö juttelemaan vanhempiesi kanssa asiasta? Varmaan olisi hyvä jos pystyisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osasyynä voi olla joku hormonitoiminnan muutos. Tarkoitan tässä, että asialla voi olla monta puolta. Tietenkin itsään pitäisi pystyä hallitsemaan, mutta 15-vuotias on oikeasti todella lapsi. Tajusin sen itse 6-vuotta sitten 22-vuotiaana, kun satuin käymään vanhalla yläaseeellani. Ehkä 15-vuotiaan aivotoiminnasta ei voi odottaa löytää sellaisia valmiuksia, että hän pystyy hallitsemaan sellaista myllerrystä.
En nyt tarkoita, ettet mitään ole tehnyt väärin ja täydellistä ymmärtämisen linjaa (mutta aika suurta sellaista), mutta Anna itsellesi anteeksi, että voit jatkaa eteenpäin. Huomaathan nyt itsekin, että olet muuttunut.
Pystytkö juttelemaan vanhempiesi kanssa asiasta? Varmaan olisi hyvä jos pystyisit.
kyllä pystyn ja ollaan käsitelty asiaa monesti.
Itseasiassa tuon tiimoilta minulla on tullut vanhempiini vahvemmat ja paremmat välit kuin ikinä.
Voisin jopa kutsua äitiäni parhaaksi kaverikseni, jonka kanssa juttelemme ihan kaikesta!
Siskoni oli pitkään katkera ja minulle vihainen jopa vuosia meidän välimme olivat todella huonot, mutta nykyään soittelemme päivittäin ja pidämme yhteyttä myös veljeni kanssa paljon.
ap
Tiedätkö yhtään millainen olit vauvana ja lapsena? Minun poika on kova kitisijä/vänisijä ja se vaan johtuu hänen temperamentistaan. Tiedän, että emme tee mitään ainakaan pahasti päin mäntyä, koska tyttömme on päinvastoin ("enkeli")ja kasvatamme heitä suunnilleen samalla tavalla. Samat säännöt, huomio. Toki tarpeiden ja persoonaallisuuksien mukaan.
Poikani esim. vauvana herättyään päiväunilta rääkyi täysillä kunnes sai tissin suuhunsa. Tyttö taas saatoi makaila monta kymmentä minuuttia herättyään vaunuissa, hykerellä ja sitten alkaa nätisti "pyytää" ruokaa.. Eli erot näkyi jo vauvana.
Pohdikelin vaan näitä, kun temperamenttihan sen perusluonteen määrää. Ja aivotoiminta vissiin sen temperamentin.
Kohdeltiinko huonosti? Mitä mieltä olit vanhemmistasi? Koitko päässeesi lastenkotiin vai joutuneesi? Miksi?