Mitä tykäisit jos 20v lapsesi tulisi jo vanhemmaksi?

että olisin nauttinut moisesta ympäri maailmaa hurmaamisesta ;) Minä olen aina ollut ihminen joka kaipaa rakkautta, pysyvyyttä, on erittäin lapsirakas.



Mutta jos minä en ymmärrä sitä mitä te saatta irti noista matkustamisista, niin toisaalta ehkä tekään ette ymmärrä miten mielettömän sykähdyttävänä minä koen sen että olen saanut jo nuoresta saakka olla perheellinen, miten suuri asia se on minulle ollut jo silloin ja edelleen. Että minä tahdon elämäni omistaa tälle asialle, ihan koko aikuisuuteni. Minä nimittäin olen tehnyt uuden sarjan lapsia kun nuorena tehdyt on kasvaneet isoiksi. En siis "pääse" 4-kymppisenäkään vielä "nauttimaan" rilluttelusta. Oma koti on aina oma koti ja omat lapset ja heidän läheisyys se mitä minä elämältäni todella tahdon.



Ette voi väittää tietämättä että teidän kokemanne asiat olisi jotenkin jalompaa onnea kuin minun kokemani. Tätäkään ei suoraan kirjoitettu, mutta kyllä tässä jonkinlainen ymmärtämättömyys nuoren äidin ihanaa elämää kohtaan paistaa ;)

Mielestäni paras ikä hankkia lapset on tietysti nuorena. Silloin jaksaa ja jää sitä yhteistä elämää elettäväksi sinne eteen päin.



Vanhin lapseni on nyt 18 ja minä 38. En laittaisi yhtään pahitteeksi, että saisin lapsenlapsia muutaman vuoden sisällä. Vauvat ja pienet lapset ovat ihania :) Mukavaa kun elämä jatkuu.



Mielenkiinnolla odotan millainen mummo/mummi minusta tulee. Olen edelleen räväkkä rokkimimmi ;) Perhe ei ole koskaan vauhtia hidastanut. Lapset kulkeneet luontevasti matkassa.



P.S Siinä vaiheessa, kun alan kuunnella Paula Koivuniemeä, mut saa haudata.. Mut ei sillon, kun musta mummi tulee.

olisi nyt epävarma päätöksestään...

Kun aloituksesta saakka pitää niin todistella. Yleensä se niinpäin meneekin, että nämä vanhat äidit hyökkää nuoria päin, eikä päinvastoin. Mitä lie yrittävät itselleen todistella?

Miten muuten ihmisen persoona voi ykskaks muuttua niin paljon että rajusta biletyksestä nauttinut muuttuu ykskaks lempeäksi äitityypiksi? Ettei vain olisi niin, että tosiaan tuntuu kuin elämä loppuisi siihen kun lapset syntyy, kun ei ollakaan äitityyppiä, vaan bilehiletyyppiä, piti ensin elää se varsinainen elämä jne. Mutta lapsetkin piti tehdä jotta voi päteä ympäristön silmissä?

Jos nuorena TAHTOO lapsia niin kyllä silloin myös on syntyjään sitä äitityyppiä, jolle se varsinainen ja paras aika elämästä on lapset.

Et sinä voi minua tuntematta käydä väittämään, että minun nuoruuteni meni hukkaan koska sain esikoiseni jo parikymppisenä! Minusta se aika oli elämäni ihaninta aikaa. Valitsin sen omasta tahdostani paljon mieluummin kuin nuo kaverireissut yms. Sain kokea suurta rakkautta perheeni taholta, elää ihanaa aikaa ja paljon merkityksellisempää kuin mitä bilereissut kavereiden kanssa olisi olleet.

kokea maailmaa ja kypsyä? Myös opiskelu sujuu äitinäkin. Lapsen kanssa yhdessäkin voi ihmetellä maailman suuruutta ja ihmeellisyyttä. Ei siihen välttämättä mitään nuorten suurta porukkaa tarvita. Usein noi nuorisoporukan kesken tehdyt matkat ei ole niinkään ihmisen sisintä kasvattavia.

ystävien kanssa kuin lasten kanssa. Yksin matkustelu, asuminen ulkomailla ym edistää itsenäistymistä ja antaa elämänkokemusta. Ystävyyssuhteita tarvitsee jokainen jokaisessa elämäntilanteessa. Lasten kanssa voi matkustella sitten myöhemmin, mutta se on ihan eri asia.

huolimatta jo nyt olla epävarma päätöksestään kun lukee vastausta kuin piru Raamattua.

Et voi muuta inttää, kun et ole kokeillut edes. Meillä mieskin on myöhemmin opiskellut lisää ja on nyt DI. Itse suunittelen sitä uutta ylempää AMK-tutkintoa tässä jossain vaiheessa. Meillä yleensä on toinen käynyt töissä ja toinen ollut kotona lasten kanssa tai opiskellut. Hyvin on pärjätty rahallisesti ja aikaa on jäänyt todella hyvin perheelle. Örvellykset, kännäämiset yms. ei ole koskaan kiinnostaneet joten aikaa ei näihin turhanpäiväisyyksiin ole mennyt lainkaan. Meillä ei lapset esim. ole vieläkään olleet kertaakaan yökylässä, en ole raaskinut

Ja kuka puhuu örvellysreissuista? Sikäli kuin on kirjoituksia lukenut, on suositeltu matkustelua eikä mitään örveltämistä, mutta sehän on tietysti ihan jokaisen oma asia miten matkustelun mieltää. Joillekin hauskanpito on kännäämistä, joillekin iloista bailaamista, joillekin matkustelu on viinan ronttaamista Virosta, joillekin elämyksiä ja uusia ystäviä vaikkapa Ranskassa.

Toki ihminen voi nuorena yh:na opiskella ja käydä töissä, esimerkiksi, ja sanoa sen käyvän hyvin. Joku taas haluaa opiskella vauhdikkaasti ja käydä ulkomailla vaihdossa ilman että joutuu jakamaan aikaansa ja sitten saada lapsi ja keskittyä häneen, ilman että tuntee riittämättömyyttä kun ei voi keskittyä häneen. Se on joidenkin käsitys siitä mikä käy hyvin, mutta ei sellaisen mielipiteen esittämiseen kannata noin aggressiivisesti suhtautua. Se ei ole epäluottamuslause sinun valintojasi kohtaan, se on vain erilainen näkemys.

lukevasi rivien välistä omiasi. Ne nyt vaan on sellainen asia, että niihin on turha vastata kun ne ovat oman mielikuvituksesi, asenteidesi ja huonon itsetuntosi tuotosta.

Kukaan ei väitä eikä kilpaile, mutta omia mielipiteitään saa esittää.

Luepa vastauksesi uudestaan. Minä en ole agressiivinen, tahdoin vain selittää SINULLE minun kantaani asiasta, jotta voisit paremmin ymmärtää meitä erilailla ajatteleviakin... Minä olen täysin sinut valintojeni kanssa. Tähän avaukseen kuitenkin vastasin, koska tahdoin kertoa minun tavastani ja ajatuksistani muillekin, ihan kuin sinäkin. Korjata vääriä käsityksiä jne. Minä kerroin, miksi MINUSTA ei olisi ollut kiva bilettää ulkomailla, edes ilman alkoholia, vaan miksi MINÄ mieluummin tahdoin perheen jo silloin. Ja ihan oikeasti olen sitä mieltä että tämä ratkaisu on ollut se paras minulle. Ehdin ennen esikoisen syntymää matkustaa pari kertaa ilman lapsia aikuisiällä ulkomailla ja se oli sitä että katsoin haikeana pikkuisia rannalla lotraajia ja mietin että kumpa pian... ;) Yöelämä ei niinkään ole ollut minua varten, tai pitkät autoreissut, matkustelu yleensäkään. Meitä on niin moneksi.

Hyvää joulun jatkoa itse kullekin! Minä lähden nyt lapsosten kanssa nauttimaan tästä ihanuudesta :)

Et voi muuta inttää, kun et ole kokeillut edes. Meillä mieskin on myöhemmin opiskellut lisää ja on nyt DI. Itse suunittelen sitä uutta ylempää AMK-tutkintoa tässä jossain vaiheessa. Meillä yleensä on toinen käynyt töissä ja toinen ollut kotona lasten kanssa tai opiskellut. Hyvin on pärjätty rahallisesti ja aikaa on jäänyt todella hyvin perheelle. Örvellykset, kännäämiset yms. ei ole koskaan kiinnostaneet joten aikaa ei näihin turhanpäiväisyyksiin ole mennyt lainkaan. Meillä ei lapset esim. ole vieläkään olleet kertaakaan yökylässä, en ole raaskinut

Ja kuka puhuu örvellysreissuista? Sikäli kuin on kirjoituksia lukenut, on suositeltu matkustelua eikä mitään örveltämistä, mutta sehän on tietysti ihan jokaisen oma asia miten matkustelun mieltää. Joillekin hauskanpito on kännäämistä, joillekin iloista bailaamista, joillekin matkustelu on viinan ronttaamista Virosta, joillekin elämyksiä ja uusia ystäviä vaikkapa Ranskassa. Toki ihminen voi nuorena yh:na opiskella ja käydä töissä, esimerkiksi, ja sanoa sen käyvän hyvin. Joku taas haluaa opiskella vauhdikkaasti ja käydä ulkomailla vaihdossa ilman että joutuu jakamaan aikaansa ja sitten saada lapsi ja keskittyä häneen, ilman että tuntee riittämättömyyttä kun ei voi keskittyä häneen. Se on joidenkin käsitys siitä mikä käy hyvin, mutta ei sellaisen mielipiteen esittämiseen kannata noin aggressiivisesti suhtautua. Se ei ole epäluottamuslause sinun valintojasi kohtaan, se on vain erilainen näkemys.

Kaunpunkilaiset ei ymmärrä niitä jotka asuu maalla. Ja päinvastoin. Monilapsiset ei ymmärrä yksilapsia ja päinvastoin. Kestovaippailijat ei ymmärrä kertisvaippailijoita ja päinvastoin jne. Volkkarikuskit ei ymmärrä mersukuskeja jne. Musiikkimakuja on erilaisia, eikä sitäkään ymmärretä. Miksi se on niin kummaa että meitä on moneksi? ;) Se mikä sopii toiselle ei todellakaan sovi sille toiselle. Sama homma äidiksituloiässä.

On niin kova selittelyntarve joka suuntaan molemmin puolin...

olisi nyt epävarma päätöksestään... Kun aloituksesta saakka pitää niin todistella. Yleensä se niinpäin meneekin, että nämä vanhat äidit hyökkää nuoria päin, eikä päinvastoin. Mitä lie yrittävät itselleen todistella? Miten muuten ihmisen persoona voi ykskaks muuttua niin paljon että rajusta biletyksestä nauttinut muuttuu ykskaks lempeäksi äitityypiksi? Ettei vain olisi niin, että tosiaan tuntuu kuin elämä loppuisi siihen kun lapset syntyy, kun ei ollakaan äitityyppiä, vaan bilehiletyyppiä, piti ensin elää se varsinainen elämä jne. Mutta lapsetkin piti tehdä jotta voi päteä ympäristön silmissä? Jos nuorena TAHTOO lapsia niin kyllä silloin myös on syntyjään sitä äitityyppiä, jolle se varsinainen ja paras aika elämästä on lapset.

Et sinä voi minua tuntematta käydä väittämään, että minun nuoruuteni meni hukkaan koska sain esikoiseni jo parikymppisenä! Minusta se aika oli elämäni ihaninta aikaa. Valitsin sen omasta tahdostani paljon mieluummin kuin nuo kaverireissut yms. Sain kokea suurta rakkautta perheeni taholta, elää ihanaa aikaa ja paljon merkityksellisempää kuin mitä bilereissut kavereiden kanssa olisi olleet.

kokea maailmaa ja kypsyä? Myös opiskelu sujuu äitinäkin. Lapsen kanssa yhdessäkin voi ihmetellä maailman suuruutta ja ihmeellisyyttä. Ei siihen välttämättä mitään nuorten suurta porukkaa tarvita. Usein noi nuorisoporukan kesken tehdyt matkat ei ole niinkään ihmisen sisintä kasvattavia.

ystävien kanssa kuin lasten kanssa. Yksin matkustelu, asuminen ulkomailla ym edistää itsenäistymistä ja antaa elämänkokemusta. Ystävyyssuhteita tarvitsee jokainen jokaisessa elämäntilanteessa. Lasten kanssa voi matkustella sitten myöhemmin, mutta se on ihan eri asia.

huolimatta jo nyt olla epävarma päätöksestään kun lukee vastausta kuin piru Raamattua.

niin saatat huomata että kukaan muu ei todistele tai kiihdy kuin sinä. Eriävät mielipiteet otat henkilökohtaisesti, mikä on naurettavaa kun kyseessä on yleinen keskutelupalsta. Lisäksi vedät outoja johtopäätöksiä, kuten että kirjoittaja on "vanha äiti" ja "raju bilettäjä" vaikka tekstissä puhutaan matkustelusta ja ulkomailla asumisesta. Raju biletys on siis vain oma päähänpinttymäsija ikä villi arvaus. Lisäksi muuan kirjoittaja mainitsee olevansa raju rokkimimmi ja saaneensa lapset parikymppisenä. Mitäs siitä pitäisi ajatella?

Sitten on tämä ällistyttävä väite synnynnäisestä äitityypistä. Eli jos osaa pitää hauskaa, ei voi ryhtyä äidiksi, vaan äidiksi synnytään ja silloin on jo vaipoista saakka vakava ote elämään ja pullantuoksua erittävä rauhanen jossain? Kerro ihmeessä missä? Minä en sitä tiedä sillä olen vain ihminen ja elämässäni on muutakin kuin lapset.

ei ollut hyökkäys sinua kohtaan. Se oli vain toteamus siihen, että aika riittänyt hyvin vaikka minä olen opiskellut, käynyt töissä ja hoitanut lapsia. Luin kyllä viestisi ja sen ettet sinä ole harrastanut rajua bilettämistä vaan hieman rennompaa yöllistä hurmailua ja liihottamista ;) Mutta kaiken kaikkiaan, sillä ei ole merkitystä. Miksi takerrut pikkujuttuihin?



Jospa nyt tehdään sovinto ja nautitaan joulusta kumpikin, omilla tavoillamme. :)

En ymmärrä miksi nuorta äitiyttä arvostellaan niin paljon. Kautta aikojen lapset on tehty nuorena.

että äitiys nuorena olisi se mun juttuni. Mutta onneksi maltoin ja uskalsin lähteä viettämään välivuotta Eurooppaan. Kokonaan uusi maailma avautui, elämysmaailma jota en edes tiennyt olevan olemassa ennen kuin lähdin ja koin. Välivuosi venyi ja Euroopan lisäksi asuin, opiskelin ja matkustelin myös Atlantin toisella puolen.



Ihania muistoja ja korvaamattomia kokemuksia. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että minä, rauhallinen ja ujohko perhetyttö kerrankin uskalsin kokeilla jotain uutta ja lähdin.



Nyt on hyvä olla. Lapsi käsivarsilla, tutkinto taskussa ja kokemuksia roppa kaupalla. Eikä ikääkään ole vielä kuin 27 ;)



Mutta kuten sanoin, lapseni saavat tehdä juuri sitä mikä heidät tekee onnelliseksi! Pääasia on, että jokainen meistä on tyytyväinen siihen matkaan jonka on kulkenut.



t. se aiemmin kirjoittanut maailmanmatkaaja Seinen varrelta

että äitiys nuorena olisi se mun juttuni. Mutta onneksi maltoin ja uskalsin lähteä viettämään välivuotta Eurooppaan. Kokonaan uusi maailma avautui, elämysmaailma jota en edes tiennyt olevan olemassa ennen kuin lähdin ja koin. Välivuosi venyi ja Euroopan lisäksi asuin, opiskelin ja matkustelin myös Atlantin toisella puolen.

Ihania muistoja ja korvaamattomia kokemuksia. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että minä, rauhallinen ja ujohko perhetyttö kerrankin uskalsin kokeilla jotain uutta ja lähdin.

Nyt on hyvä olla. Lapsi käsivarsilla, tutkinto taskussa ja kokemuksia roppa kaupalla. Eikä ikääkään ole vielä kuin 27 ;)

Mutta kuten sanoin, lapseni saavat tehdä juuri sitä mikä heidät tekee onnelliseksi! Pääasia on, että jokainen meistä on tyytyväinen siihen matkaan jonka on kulkenut.

t. se aiemmin kirjoittanut maailmanmatkaaja Seinen varrelta

En ymmärrä miksi nuorta äitiyttä arvostellaan niin paljon. Kautta aikojen lapset on tehty nuorena.

Nuoret äidit ovat joutuneet rasismin kohteeksi. Rasismi näkyy tämän viestiketjun avausviestissä. Jokainen, joka sen tahtoo nähdä, myös sen näkee. Rasismi näkyy kaduilla ja leikkipuistoissa kommenteissa, joita nuoriin äiteihin kohdistetaan.

Se johtuu varttuneempien äitien huonosta itsetunnosta. Nuoret äidit nykyään ovat vähemmistöä, siksi heidät on helppo jyrätä. Jokainen kun puolustaa yleensä omaa tapaansa, siksi on helppo saada muitakin lyttäämään nuoria äitejä ja samalla kohottamaan omaa statustaan.

Nuoriin äiteihin kohdistuva rasismi on niin surullista siksi, että noin 2-kymppisenä nainen on hedelmällisimmillään, parhaimmillaan saamaan terveitä, onnellisia lapsia ja olemaan heidän elämässään mukana mahdollisimman pitkään. Toisaalta ollaan huolestuneita ensisynnyttäjien keski-iän kohoamisesta ja samalla nuoriin äiteihin kohdistettu rasismi vähentää intoa hankkia lapsia nuorena.

Opiskelin loppuun vauvan kanssa. Valmistuin yliopistosta ja minulla on ollut jo 9 vuotta vakituinen virka.



Olemme olleet mieheni kanssa kohta 16 vuotta naimisissa ja meillä on nyt neljä lasta, tasaisin väliajoin. Esikoinen siis nyt 15 ja vauva 2 viikkoa.



Yhteiskunta on tukenut meitä lapsilisien verran ja normaalit äityispäivärahat ja lyhyehköt kotihoidontuki kaudet.



Lapset harrastavat, matkustelemme. Meillä on kiva omakotitalo, pari autoa ja kaikin puolin ok elämä.



Miksi en olisi voinut saada esikoista 20 vuotiaana?

Toivoisin että he tuossa iässä vielä opiskelisivat, harrastaisivat, matkustaisivat jne. Ei vauva tietysti tuota kaikkea estä mutta vaikeuttaa. Tottakai kaikki voi mennä hyvinkin mutta toivoisin että ei tarvi lähteä kokeilemaan.

nyt täytin 27 ja minulla on kaksi lasta ja olen töissä. Minusta oli hyvä että sain lapset nuorena koska kun en ollut vielä ollut työelämässä niin jaksoin paremmin olla kotona sen 3 vuotta per lapsi. Nyt tuntuu ihanalta että on kaksi lasta ja todennäköisesti lapsiluku jää tähän ja nyt voi keskittyä työelämään ja perheeseen. En koe menettäneeni elämästä. Minusta on mukavampi näin päin että ensin lapset ja sitten työ ja kun olen 40v. niin voin ihan hyvin tulla mummiksi ja minusta se on hyvä ikä kun vielä jaksaa olla lasten lasten kanssa. Siis 60v. ei välttämättä enään silleen nauti lapsenlapsistaan kun ei enään jaksa niin paljon leikkiä ja hoitaa lapsia. Ja siis onhan varmasti eri asia olla mummi kuin äiti. Ei siinä tarvitse joka yö valvoa lapsenlapsen kanssa.Ajattelen että kun omat lapset on jo täysi-ikäisiä niin sitten minulla on aikaa matkustella vielä enemmän ja tehdä kaikkea mitä haluan. Ja voin jo nyt tehdä asioita paljon vaikka on pieniä lapsia. Ja jos tulisi lapsen lapsia kun lapset muuttaa pois niin sitten koittaisin parhaani olla hyvä mummi ja auttaa pienten hoidossa,mutta silti minulla olisi myös aikaa itselleni.Mutta kyllä 30 ja 40 vuotiaatkin ovat varmasti hyviä äitejä ja se on heille hyvä aika saada lapset. Aina ei vaan tapaa sitä oikeaa ihmistä niin nuorena kenen kanssa perustaa perhe. Varmaan sen takia juuri ihminen voi saada lapsia n. 15-44 vuotiaana.Ja minkä ikäinen äiti tahansa voi olla hyvä tai huono.

kun ei 60v. kuitenkaan niin vanha ole mutta jotenkin sen ikäiset suhtautuvat usein vielä eri tavalla lapsen lapsiinsa eivätkä niin paljon jaksa olla heidän kanssaan kuin nuoremmat mummit tai ukit. Tai sitten eläkkeelle jäätyään he haluavat vielä enemmän viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa. Kai se oikeesti riippuu ihmisestä.

En ymmärrä miksi nuorta äitiyttä arvostellaan niin paljon. Kautta aikojen lapset on tehty nuorena.

Nuoret äidit ovat joutuneet rasismin kohteeksi. Rasismi näkyy tämän viestiketjun avausviestissä. Jokainen, joka sen tahtoo nähdä, myös sen näkee. Rasismi näkyy kaduilla ja leikkipuistoissa kommenteissa, joita nuoriin äiteihin kohdistetaan. Se johtuu varttuneempien äitien huonosta itsetunnosta. Nuoret äidit nykyään ovat vähemmistöä, siksi heidät on helppo jyrätä. Jokainen kun puolustaa yleensä omaa tapaansa, siksi on helppo saada muitakin lyttäämään nuoria äitejä ja samalla kohottamaan omaa statustaan. Nuoriin äiteihin kohdistuva rasismi on niin surullista siksi, että noin 2-kymppisenä nainen on hedelmällisimmillään, parhaimmillaan saamaan terveitä, onnellisia lapsia ja olemaan heidän elämässään mukana mahdollisimman pitkään. Toisaalta ollaan huolestuneita ensisynnyttäjien keski-iän kohoamisesta ja samalla nuoriin äiteihin kohdistettu rasismi vähentää intoa hankkia lapsia nuorena.

En ymmärrä miksi nuorta äitiyttä arvostellaan niin paljon. Kautta aikojen lapset on tehty nuorena.

Nuoret äidit ovat joutuneet rasismin kohteeksi. Rasismi näkyy tämän viestiketjun avausviestissä. Jokainen, joka sen tahtoo nähdä, myös sen näkee. Rasismi näkyy kaduilla ja leikkipuistoissa kommenteissa, joita nuoriin äiteihin kohdistetaan. Se johtuu varttuneempien äitien huonosta itsetunnosta. Nuoret äidit nykyään ovat vähemmistöä, siksi heidät on helppo jyrätä. Jokainen kun puolustaa yleensä omaa tapaansa, siksi on helppo saada muitakin lyttäämään nuoria äitejä ja samalla kohottamaan omaa statustaan. Nuoriin äiteihin kohdistuva rasismi on niin surullista siksi, että noin 2-kymppisenä nainen on hedelmällisimmillään, parhaimmillaan saamaan terveitä, onnellisia lapsia ja olemaan heidän elämässään mukana mahdollisimman pitkään. Toisaalta ollaan huolestuneita ensisynnyttäjien keski-iän kohoamisesta ja samalla nuoriin äiteihin kohdistettu rasismi vähentää intoa hankkia lapsia nuorena.

että pitää nähdä maailmaa ja keretä reissata jne... ennen lapsia :O Itse ehdin kyllä nähdä siihen parikymppiseen asti ihan tarpeeksi elämää ja maailmaa, liikaakin. Joillain menee elämä eritavalla.



Miksi vanhempien äitien mielestä on aina parempi se, että "näkee maailmaa" jne... ennen kuin tekee lapset :O Ja täälläkin nyt väitettiin, ettei nuoret äidit voi tietää, että se on paras tapa, koska eivät ole sitä kokeneet. No, ei se vanhempi äitikään voi tietää, millaista on saada lapset nuorena ja hoitaa sitten myöhemmin se ns. "oma elämänsä", koska ei ole sitä kokenut :D



Aina löytyy näitä, jotka alkavat mesomaan ihan mahdottomia. Miksei jokainen voi vaan hyväksyä, että ihmiset tekee tämän asian eri tavoin. Joillain ei ehkä ole ollut sopivaa kumppania tehdä aikaisin lapsia, vaikka oisivat halunneet, toiset haluavat luoda sen uransa, ostaa talonsa jne... ensin, toiset haluavat lapset ensin ja sitten myöhemmin vasta muut jutut. Jokaisen tapa on varmasti itselle se parhain.



Nautitaan jokainen omasta äitiydestä, juuri sellaisena kuin se meillä on :) Arvostetaan toisiamme :) Ollaan iloisia, että on erilaisia ihmisiä ja tapoja :)



Joulurauhaa kaikille :)