Mitä tykäisit jos 20v lapsesi tulisi jo vanhemmaksi?

äitien hyökkääminen nuoria kohtaan voi johtua myös katkeruudesta. Ehkä he eivät vaan ole löytäneet elämänkumppania niin aikaisin ja vaikka olisivat lapsia aikaisemmin halunneet eivät ole voineet saada, kun ei ole ollut miestä. Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta ei minua silti kiinnosta lähteä vaihtoon tai muuten matkustella ympäri maailmaa. Miksi kaikkien ihmisten täytyisi tykätä matkustelusta ym. mistä voi vaan nauttia silloin, kun ei ole lapsia?

Et voi tietää ennenkuin kokeilet. Luulet asioita niin kauan kunnes oikeasti kokeilet. Samahan se pätee ruokiinkin. Ennakkoluuloinen ei maistele. Kuvittelee, ettei halua eikä tykkää.

äitien hyökkääminen nuoria kohtaan voi johtua myös katkeruudesta. Ehkä he eivät vaan ole löytäneet elämänkumppania niin aikaisin ja vaikka olisivat lapsia aikaisemmin halunneet eivät ole voineet saada, kun ei ole ollut miestä. Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta ei minua silti kiinnosta lähteä vaihtoon tai muuten matkustella ympäri maailmaa. Miksi kaikkien ihmisten täytyisi tykätä matkustelusta ym. mistä voi vaan nauttia silloin, kun ei ole lapsia?

Vaikka en olisi saanut lapsia alle 25v, en olisi halunnut lähteä vaihto-oppilaaksikaan, enkä varsinkaan bilettää ja elää "vapaata sinkkuelämää" vuositolkulla. Matkustelin joka ikinen vuosi vanhempieni kanssa koko lapsuuteni ajan. Vaikka matkat eivät olleet mitään "ryyppyremuamista", niin ihan tarpeeksi näin, millaista matkustelu on. Matkustelu voi avartaa tai sitten ei - riippuu ihan ihmisestä. Juntista ei tule sivistynyttä, vaikka missä matkustelisi, ja omassa purkissaan voi kätevästi olla, vaikka kuinka asuisi sen 5kk ulkomailla. Ettekö ole ennen pariakymppiä sitten matkustelleet, vai mistä tuo "pitäisi matkustella yksin vuosia ennen lapsia" tulee? Minä pääsin vanhempieni siivellä matkustelemaan liiaksikin asti, enkä sitä olisi enää kaivannut. Juoksin myös bailaamassa ikävuosina 14-18. Joka ikinen viikonloppu. "Uravanhemmat" ei jaksaneet minulle kuria pitää. Voin kertoa, että viinanhuuruiset tanssi-illat ei enää kiinnostaneet, kun sain opiskelupaikan yliopistolta alta kahdenkympin. Olen nyt vähän alle 30v, ja minä en tunne tippaakaan kateutta näitä "vapaita alle kolmekymppisiä" kohtaan. Arvatkaa mikä yhdistää heitä? Ei heistä kukaan ole matkustellut sen enempää kuin viikon lomamatka per vuosi. Vain yksi on ollut vaihdossa opiskeluaikana. Käyvät baareissa lähes joka viikonloppu, etsien epätoivoisesti elämänkumppania. Miehet osoittautuu kerta toisensa jälkeen paskoiksi. Ainakin oman, melko laajan kaveripiirini perusteella voin sanoa, että harvemmin se "nuorten ja vapaiden" elämä niin herkkua on. Heistä lähes jokainen haluaisi jo perheen, mutta ei ole mahdollisuutta. Ne, jotka ei halua, ovat aika hukassa ryyppyreissujen ja ihmissuhdesotkujen kanssa. Minä en tunne yhtään "Seinellä bailaavaa ja Islannin vaeltajaa", joka ei kaipaisi rakkautta ja perhettä, joka aidosti "viettää" vapaata nuoruutta (tai no, laajennettua nuoruutta eli ikää alle 30v) ONNELLISENA liihottaen maasta ja kokemuksesta toiseen. Sitä paitsi - minä en osannut tippaakaan arvostaa vapauttani ennen lapsia :) . Koin jääväni paitsi elämän parhaista paloista lapsettomana, ja kaipasin koko ajan perhettä. Näin myös monella tuttavallani.

lapsuus. Sellaisilla ihmisillä on usein kiire kotileikkeihin. Jos on ollut mahdollisuus olla lapsi ja kasvaa rauhassa aikuiseksi ei tarvitse ryyppyreissuja lapsena eikä hakea kumppania tekemään itsestä kokonaista vaan voi nauttia nuoruudesta ja hankkia kokemuksia. Kukaan ei itsenäisty vanhempien kanssa matkustellessa. Ulkomaat ei ole se jutun pointti vaan itsenäistyminen, se että tekee asioita itse ja saa elämyksiä, ystäviä, kokemuksia ja itsetunto kasvaa. Ulkomailla tämä kaikki korostuu kun joutuu toimimaan vieraassa kulttuurissa, vieraalla kielellä ja ilman apua. Tietenkään kaikki eivät tällaista kaipaa, monille riittää kun asuu ikänsä samalla kylällä, seukkaa saman tyypin kanssa yläasteelta asti, juo vain olutta eikä koskaan edes mitään outoja ulkomaisia merkkejä, syö jauhelihapitsaa ja käy kerran elämässään Turkissa.

Ei kaikista tule vaan sivistyneitä maailmanmatkaajia, eikä kaikki ole perusluonteeltaankaan sellaisia, että matkustelisivat ympäriinsä etsien ystäviä maailmalta.

Ihan oikeasti, elämä itsessään kasvattaa ja opettaa pärjäämään - ei siihen tarvita ulkomailla reissaamista. Kuinka monella opiskelijalla edes on mahdollisuutta tehdä hienoja reissuja? Ei kovin moni kuitenkaan tartu mahdollisuuteen lähteä vaihtoon. Aivan kuin itsenäisyyttä, kasvua jne. ei voisi saavuttaa muulla kuin vapaudella ja matkustelulla.

ja kuka niin on sanonut, etten ole kokeillut. Kuinka ei voi ymmärtää, jos joku ei tykkää matkustelusta!!!!

Et voi tietää ennenkuin kokeilet. Luulet asioita niin kauan kunnes oikeasti kokeilet. Samahan se pätee ruokiinkin. Ennakkoluuloinen ei maistele. Kuvittelee, ettei halua eikä tykkää.

äitien hyökkääminen nuoria kohtaan voi johtua myös katkeruudesta. Ehkä he eivät vaan ole löytäneet elämänkumppania niin aikaisin ja vaikka olisivat lapsia aikaisemmin halunneet eivät ole voineet saada, kun ei ole ollut miestä. Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta ei minua silti kiinnosta lähteä vaihtoon tai muuten matkustella ympäri maailmaa. Miksi kaikkien ihmisten täytyisi tykätä matkustelusta ym. mistä voi vaan nauttia silloin, kun ei ole lapsia?

Mitä muuta sellaista olet kokeillut mistä voit nauttia vaan kun lapsia ei vielä ole?

ja kuka niin on sanonut, etten ole kokeillut. Kuinka ei voi ymmärtää, jos joku ei tykkää matkustelusta!!!!

Et voi tietää ennenkuin kokeilet. Luulet asioita niin kauan kunnes oikeasti kokeilet. Samahan se pätee ruokiinkin. Ennakkoluuloinen ei maistele. Kuvittelee, ettei halua eikä tykkää.

äitien hyökkääminen nuoria kohtaan voi johtua myös katkeruudesta. Ehkä he eivät vaan ole löytäneet elämänkumppania niin aikaisin ja vaikka olisivat lapsia aikaisemmin halunneet eivät ole voineet saada, kun ei ole ollut miestä. Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta ei minua silti kiinnosta lähteä vaihtoon tai muuten matkustella ympäri maailmaa. Miksi kaikkien ihmisten täytyisi tykätä matkustelusta ym. mistä voi vaan nauttia silloin, kun ei ole lapsia?

matkustella? Tutustua maailman nähtävyyksiin, muihin kulttuureihin ja tapoihin? Ehdottomasti kannattaa elää siinä pienessä kuplassaan, eikä vahingossakaan ottaa selvää, mitä muuta sitä omaa pientä kotipaikkaa ympäröivässä maailmassa on :D

matkustella? Tutustua maailman nähtävyyksiin, muihin kulttuureihin ja tapoihin? Ehdottomasti kannattaa elää siinä pienessä kuplassaan, eikä vahingossakaan ottaa selvää, mitä muuta sitä omaa pientä kotipaikkaa ympäröivässä maailmassa on :D

mulle riittää koti Suomi ja tän nähtävyydet ja mökkeily kesäisin, ei ole suuret maailmat minua varten =)

suuria rahoja tarvita. Suuret elämykset tekevät reissusta hienon. Toiseksi, ystäviä ei etsitä ulkomailta, mutta jos siellä viettää aikaa, niin mahdollisuus on olemassa ja jos niin käy saa ystävyyden bonuksena mahdollisuuden tutustua vieraaseen kulttuuriin. Tietenkään ulkomailla reissaamista ei tarvita ihmisenä kasvamiseen, mutta sitä tarvitaan että tekee asioita joita ei voi tehdä perheellisenä. Sitä sanotaan itsenäistymiseksi. Itse toivoisin että lapseni olisivat edes jossain määrin kosmopoliitteja ja tarttuisivat rohkeasti tilaisuuksiin ennen kuin perheellistyvät. Ei täydelliseksi jalostunut, mutta vähintäänkin itsenäistynyt ja aikuiseksi kasvanut, ennakkoluuloton ja peloton. Kun on kokenut vapauden sen perään ei tarvitse haikailla. Toivon että lapseni haluaisivat olla jossain vaiheessa vapaita ja elämännälkäisiä eikä mitään häkkilintuja.

suuria rahoja tarvita. Suuret elämykset tekevät reissusta hienon. Toiseksi, ystäviä ei etsitä ulkomailta, mutta jos siellä viettää aikaa, niin mahdollisuus on olemassa ja jos niin käy saa ystävyyden bonuksena mahdollisuuden tutustua vieraaseen kulttuuriin. Tietenkään ulkomailla reissaamista ei tarvita ihmisenä kasvamiseen, mutta sitä tarvitaan että tekee asioita joita ei voi tehdä perheellisenä. Sitä sanotaan itsenäistymiseksi. Itse toivoisin että lapseni olisivat edes jossain määrin kosmopoliitteja ja tarttuisivat rohkeasti tilaisuuksiin ennen kuin perheellistyvät. Ei täydelliseksi jalostunut, mutta vähintäänkin itsenäistynyt ja aikuiseksi kasvanut, ennakkoluuloton ja peloton. Kun on kokenut vapauden sen perään ei tarvitse haikailla. Toivon että lapseni haluaisivat olla jossain vaiheessa vapaita ja elämännälkäisiä eikä mitään häkkilintuja.

miettisi vaihtoehtoja yms.

Mutta en minä ainakaan mikään häkkilintu ole vaikka lapsia kaksin kappalein. Ei lapset estä elämästä omaa elämäänsä.

ihmisiin tällä pallolla tutustuminen on upea ja kallisarvoinen mahdollisuus. Kulttuureihin ja ihmisiin tutustuminen on uskomaton rikkaus johon meillä ihmisillä on nykypäivänä ennenkuulumaton mahdollisuus. Koskaan ei matkustus ole ollut näin halpaa ja kaikkien ulottuvilla olevaa kuin se on nykypäivänä. Minusta terveellä uteliaisuudella ja avoimuudella varustetun ihmisen pitäisi uskaltautua tarttua tähän mahdollisuuteen, sitä kun ei tule katumaan.

suuria rahoja tarvita. Suuret elämykset tekevät reissusta hienon. Toiseksi, ystäviä ei etsitä ulkomailta, mutta jos siellä viettää aikaa, niin mahdollisuus on olemassa ja jos niin käy saa ystävyyden bonuksena mahdollisuuden tutustua vieraaseen kulttuuriin. Tietenkään ulkomailla reissaamista ei tarvita ihmisenä kasvamiseen, mutta sitä tarvitaan että tekee asioita joita ei voi tehdä perheellisenä. Sitä sanotaan itsenäistymiseksi. Itse toivoisin että lapseni olisivat edes jossain määrin kosmopoliitteja ja tarttuisivat rohkeasti tilaisuuksiin ennen kuin perheellistyvät. Ei täydelliseksi jalostunut, mutta vähintäänkin itsenäistynyt ja aikuiseksi kasvanut, ennakkoluuloton ja peloton. Kun on kokenut vapauden sen perään ei tarvitse haikailla. Toivon että lapseni haluaisivat olla jossain vaiheessa vapaita ja elämännälkäisiä eikä mitään häkkilintuja.

miettisi vaihtoehtoja yms. Mutta en minä ainakaan mikään häkkilintu ole vaikka lapsia kaksin kappalein. Ei lapset estä elämästä omaa elämäänsä.

Ainakin niiden pitäisi estää. Siksi ei liian nuorena, sehän oli koko viestiketjun ydin.

suuria rahoja tarvita. Suuret elämykset tekevät reissusta hienon. Toiseksi, ystäviä ei etsitä ulkomailta, mutta jos siellä viettää aikaa, niin mahdollisuus on olemassa ja jos niin käy saa ystävyyden bonuksena mahdollisuuden tutustua vieraaseen kulttuuriin. Tietenkään ulkomailla reissaamista ei tarvita ihmisenä kasvamiseen, mutta sitä tarvitaan että tekee asioita joita ei voi tehdä perheellisenä. Sitä sanotaan itsenäistymiseksi. Itse toivoisin että lapseni olisivat edes jossain määrin kosmopoliitteja ja tarttuisivat rohkeasti tilaisuuksiin ennen kuin perheellistyvät. Ei täydelliseksi jalostunut, mutta vähintäänkin itsenäistynyt ja aikuiseksi kasvanut, ennakkoluuloton ja peloton. Kun on kokenut vapauden sen perään ei tarvitse haikailla. Toivon että lapseni haluaisivat olla jossain vaiheessa vapaita ja elämännälkäisiä eikä mitään häkkilintuja.

miettisi vaihtoehtoja yms. Mutta en minä ainakaan mikään häkkilintu ole vaikka lapsia kaksin kappalein. Ei lapset estä elämästä omaa elämäänsä.

Ainakin niiden pitäisi estää. Siksi ei liian nuorena, sehän oli koko viestiketjun ydin.

Ei lapset estä elämästä omaa elämäänsä.

Kamalaa miten joku voi ajatella noin. Lasten kanssa matkustelu on mukavaa. Myös itseään voi kehittää ihan kotoa käsin lukemalla, harrastamalla jne.. Voi tehdä vapaaehtoistyötä vaikka on äiti.. haloo! Puhutte aivan kuin elämä loppuisi äitiyteen!

mutta on sanomattakin selvää, ettei kaikkea voi tehdä lapsikainalossa kuten ilman. On vaarallista, jos joku kuvittelee ettei mikään muutu lapsen myötä.

Kamalaa miten joku voi ajatella noin. Lasten kanssa matkustelu on mukavaa. Myös itseään voi kehittää ihan kotoa käsin lukemalla, harrastamalla jne.. Voi tehdä vapaaehtoistyötä vaikka on äiti.. haloo! Puhutte aivan kuin elämä loppuisi äitiyteen!

näiden oman ikäisten äitien kommentit tällä palstalla. Olen pahoillani puolestanne, nuoret äidit.



Suoranaisesti äitiyteen ei vaikuta kulttuurien tuntemus, ei ystävyyssuhteet ulkomailla sen enempää kuin kalliit korut, hienot talot tai autotkaan. Ok, kyllähän varallisuus ja tietynlainen näkemys maailmasta on eduksi, mutta sitä ei tarvita siihen, että kykenee huolehtimaan lapsestaan riittävän hyvin.



Niin vanhat äidit, kuin nuoret yhtä lailla tekevät kaikki virheitä äitiydessään, miettivät elämäänsä ja arvioivat tekemiään valintoja. Se on ihan normaalia yhtä lailla kuin sekin, että mikä sopii toiselle, ei välttämättä ole toiselle yhtä tärkeää. On umpimielisiä, tyytymättömiä maailmanmatkaajia, kuin herttaisia peräkylän kotiäitejä. Mistä nämä kaikki yleistykset? Onhan täälläkin osoitettu useaan otteeseen, kuinka nuoresta iästä huolimatta voi olla vastuuntuntoa ja kykyä rakastaa ja huolehtia, sen lisäksi tervettä järkeä. Ei se äitiys vaadi hienoja tutkintoja. Pienelle lapselle perustarpeiden tyydyttäminen on tärkeintä ja siihen kykenee terveellä järjellä varustettu nainen, jolla on mielenterveys ja elämänhallinta kunnossa. Kaikilla näin ei ole, eikä se katso välttämättä ikään.



Biologisesti ajatellen naisen kannattaisi saada lapset nuorena ollessaan itse terve. Toiset tarvitsevat näitä kokemuksia vapaasta elämästä enemmän ja siinäkin varmasti on etunsa. Mutta aina, jos saa jotain menettää jotain ja elämä on valintoja täynnä. Tästä on turha riidellä. Ehkäpä vanha äiti kadehtii kaunista nuorta jaksavaa äitiä, joka saanut nuoresta iästään huolimatta paljon aikaan yhtälailla kuin joku toinen harmittelee elämätöntä nuoruutta.



Kyllä onnellisuus rakentuu mielestäni toisenlaisille asioille kuin ulkomaanmatkoille öisen Seinen kauneudesta tai ihanista elämyksistä huolimatta. Toinen ihminen voi kuitenkin ehkä vaatia erilaisia kokemuksia saavuttaakseen onnen, kuin toinen.



Itselleni pohjimmiltaan se on sitä, että olen sinut itseni ja valintojeni kanssa ja mikä upeinta, ne ovat minun ainutlaatuisia kokemuksiani, joiden perusteella kukaan ei voi sanoa, ovatko ne vääriä tai oikeita. En minä sinun, etkä sinä minun. Ja harva kuolinvuoteella harmittelee kulttuurielämysten vajausta tai ulkomaanmatkojen vähäisyyttä. Useimmat kaipaavat rakkautta, läheisiä ihmisiä ja ihmissuhteita.



Jokainen eläköön tavallaan. Rauhaa, äidit.



t. 30 + äiti & 2 lasta

Minä elin ja tein vaikka mitä ihanaa ennen lapsia, en siis jäänyt mm. näistä edellämainituista elämyksistä paitsi, mutta sain myös ensimmäisen lapsen nuorena kaksvitosena. Eli en joutunut luopumaan vaan sain molemmat.

Mutta aina, jos saa jotain menettää jotain ja elämä on valintoja täynnä. Tästä on turha riidellä.

kun oivalsin, että onni löytyy perheestä ja lapsista.

Olen aina ahdistunut siitä olettamuksesta, että pitäisi bailata, pitäisi tutustua uusiin ihmisiin, pitäisi osata olla hurmaava, hauska, paraskaverikaikille. Pitäisi uskaltaa vieraisiin maihin, kaupunkeihin kielitaidottomana ja ujona. Uuuh pelkkä ajatuksin. Nyt kun lapset isoja ja 'pääsemme' matkustelemaan kahden miehen kanssa, niin kuljen tiiviisti hänen takanaan, vältän kaikkea puhumista vierailla kielillä vieraille ihmisille. Nautin maisemista ja rakennuksista mutta jo vieraat ruuat pelottavat.

Siis mistä olisin jäänyt paitsi, jos en olisi perustanut perhettä nuorena??

näiden oman ikäisten äitien kommentit tällä palstalla. Olen pahoillani puolestanne, nuoret äidit. Suoranaisesti äitiyteen ei vaikuta kulttuurien tuntemus, ei ystävyyssuhteet ulkomailla sen enempää kuin kalliit korut, hienot talot tai autotkaan. Ok, kyllähän varallisuus ja tietynlainen näkemys maailmasta on eduksi, mutta sitä ei tarvita siihen, että kykenee huolehtimaan lapsestaan riittävän hyvin. Niin vanhat äidit, kuin nuoret yhtä lailla tekevät kaikki virheitä äitiydessään, miettivät elämäänsä ja arvioivat tekemiään valintoja. Se on ihan normaalia yhtä lailla kuin sekin, että mikä sopii toiselle, ei välttämättä ole toiselle yhtä tärkeää. On umpimielisiä, tyytymättömiä maailmanmatkaajia, kuin herttaisia peräkylän kotiäitejä. Mistä nämä kaikki yleistykset? Onhan täälläkin osoitettu useaan otteeseen, kuinka nuoresta iästä huolimatta voi olla vastuuntuntoa ja kykyä rakastaa ja huolehtia, sen lisäksi tervettä järkeä. Ei se äitiys vaadi hienoja tutkintoja. Pienelle lapselle perustarpeiden tyydyttäminen on tärkeintä ja siihen kykenee terveellä järjellä varustettu nainen, jolla on mielenterveys ja elämänhallinta kunnossa. Kaikilla näin ei ole, eikä se katso välttämättä ikään. Biologisesti ajatellen naisen kannattaisi saada lapset nuorena ollessaan itse terve. Toiset tarvitsevat näitä kokemuksia vapaasta elämästä enemmän ja siinäkin varmasti on etunsa. Mutta aina, jos saa jotain menettää jotain ja elämä on valintoja täynnä. Tästä on turha riidellä. Ehkäpä vanha äiti kadehtii kaunista nuorta jaksavaa äitiä, joka saanut nuoresta iästään huolimatta paljon aikaan yhtälailla kuin joku toinen harmittelee elämätöntä nuoruutta. Kyllä onnellisuus rakentuu mielestäni toisenlaisille asioille kuin ulkomaanmatkoille öisen Seinen kauneudesta tai ihanista elämyksistä huolimatta. Toinen ihminen voi kuitenkin ehkä vaatia erilaisia kokemuksia saavuttaakseen onnen, kuin toinen. Itselleni pohjimmiltaan se on sitä, että olen sinut itseni ja valintojeni kanssa ja mikä upeinta, ne ovat minun ainutlaatuisia kokemuksiani, joiden perusteella kukaan ei voi sanoa, ovatko ne vääriä tai oikeita. En minä sinun, etkä sinä minun. Ja harva kuolinvuoteella harmittelee kulttuurielämysten vajausta tai ulkomaanmatkojen vähäisyyttä. Useimmat kaipaavat rakkautta, läheisiä ihmisiä ja ihmissuhteita. Jokainen eläköön tavallaan. Rauhaa, äidit. t. 30 + äiti & 2 lasta

Nyt kun lapset isoja ja 'pääsemme' matkustelemaan kahden miehen kanssa, niin kuljen tiiviisti hänen takanaan, vältän kaikkea puhumista vierailla kielillä vieraille ihmisille. Nautin maisemista ja rakennuksista mutta jo vieraat ruuat pelottavat.

kun oivalsin, että onni löytyy perheestä ja lapsista.

Olen aina ahdistunut siitä olettamuksesta, että pitäisi bailata, pitäisi tutustua uusiin ihmisiin, pitäisi osata olla hurmaava, hauska, paraskaverikaikille. Pitäisi uskaltaa vieraisiin maihin, kaupunkeihin kielitaidottomana ja ujona. Uuuh pelkkä ajatuksin. Nyt kun lapset isoja ja 'pääsemme' matkustelemaan kahden miehen kanssa, niin kuljen tiiviisti hänen takanaan, vältän kaikkea puhumista vierailla kielillä vieraille ihmisille. Nautin maisemista ja rakennuksista mutta jo vieraat ruuat pelottavat.

Siis mistä olisin jäänyt paitsi, jos en olisi perustanut perhettä nuorena??

En ole yhtään sosiaalinen. En olisi nuorena kirveelläkään uskaltanut lähteä jonnekin ulkomaille puhumaan jotain ulkomaankieliä. Joo ja olen erittäin ruokarajoitteinen. Suomessakin on vaikeaa mennä vieraaseen ruokapöytään. Ahdistaa ;)

22-vuotiaaksi olin sinkku. Se oli sitä että makasin opiskelija-asunnossani masentuneena pölykoirien keskellä ja pelkäsin etten ikinä saa miestä ja perhettä. Opiskeluista ei tullut oikein mitään. Koskaan en käynyt missään bilettämässä, olenhan raivoraitis.

Onneksi sitten löysinkin itselleni samanlaisen miehen. Sain esikoiseni 24v ja lapsia tuli kolme putkeen. Nyt neljänkympin tienoilla on sitten uusi kolmen sarja.

Me ollaan erittäin köyhiä, mutta elämä on just sellaista kun minulle sopii, vaikka se välillä rankkaa onkin. Jos ei oo varaa ostaa lapsille suksia niin sitten ne lainaa koulusta. Ja vaatteita löytyy kirpparilta. Ruokaa ei tarvi mässätä niin paljon. On kuitenkin varaa harrastaa taitoluistelua ja soitonopintoja :D Rahat menee siis siihen mihin halutaan ne panna.

Mulla on akateeminen tutkinto, jonka väänsin loppuun lasten ohella, mutta töitä en ole juurikaan tehnyt. En kyllä koe eläneeni yhteiskunnankaan rahoilla - paitsi silloin aluksi kun mieheni vielä opiskeli. Nykyään eletään ihan miehen tutkijan palkalla. Mun minimiäippärahat ja kotihoidontuet ei siinä paljon paina.