Mitä tykäisit jos 20v lapsesi tulisi jo vanhemmaksi?

nuo 'sosiaaliluokat' yms ajattelut on aikas syvältä. Olen yrittäjä, eli ilmeisesti teidän duunareiden yläpuolella..

En voi sanoa tykkääväni siitä, että miehestäni on tulossa isoisä. Haluan kuitenkin vielä ainakin yhden lapsen lisää (nyt kaksi) ja selväti tuntuu, että mieheni innostus on laantunut tyttären raskauden myötä, vaikka puhuukin vaan, että odottaisimme hetken...

Lisäksi olen opiskellut ekan jälkeen ja erikoistumisopintoja tokan jälkeen, olen unelmieni ammatissa ja päivääkään en ole ollut työtön.

apset nyt 13 ja 7, ihan mielettömän upeaa elämää eletään vaikka vaikeaakin on ollut kun lapset sairastelivat paljon, mutta kyllä vanhojen vanhempienkin lapset sairastelevat ;)

Enemmän ihmettelen nykyisin vallalla olevaa sitoutumiskammo-käsitettä (sitähän parisuhde ja lapset nimenomaan on...sitoutumista).

Eläissäni en ole muuta tukea saanut kun kaikille Kuuluvan äitiys ja vanhempainrahan sekä lapsilisän. Miehen kanssa ollaan työllä elätetty itsemme viimeiset parikymmentä vuotta. Oma rivarinpätkä, pari autoa, lomamatkoja ja neljä lasta, siis aika tavallista elämää. Mikä ihme olettamus on, että jos tekee lapsen parikymppisenä jää elämä elämättä ja elää sen vähänkin toisen rahoilla?

tuli 40v mummo. Nyt tyttäreni on 28v, lapsia neljä ja hän ehti valmistua ennen kaksosten syntymää ja sai vakipaikan paikasta, jossa teki töitä jo opiskeluaikana, eivät siis koskaan ole eläneet toisten rahoilla. Minä en tuota kokenut pahana, tyttö on hyvin pärjännyt ja kaksosten jälkeen kouluttautui työn ohessa lisää. Ja yleensähän sillä 20v on jo ammatti ja mahdollisesti työpaikkakin, joten miten ne eläis toisten siivellä?

Lisäksi olen opiskellut ekan jälkeen ja erikoistumisopintoja tokan jälkeen, olen unelmieni ammatissa ja päivääkään en ole ollut työtön.

apset nyt 13 ja 7, ihan mielettömän upeaa elämää eletään vaikka vaikeaakin on ollut kun lapset sairastelivat paljon, mutta kyllä vanhojen vanhempienkin lapset sairastelevat ;)

Enemmän ihmettelen nykyisin vallalla olevaa sitoutumiskammo-käsitettä (sitähän parisuhde ja lapset nimenomaan on...sitoutumista).

Eläissäni en ole muuta tukea saanut kun kaikille Kuuluvan äitiys ja vanhempainrahan sekä lapsilisän. Miehen kanssa ollaan työllä elätetty itsemme viimeiset parikymmentä vuotta. Oma rivarinpätkä, pari autoa, lomamatkoja ja neljä lasta, siis aika tavallista elämää. Mikä ihme olettamus on, että jos tekee lapsen parikymppisenä jää elämä elämättä ja elää sen vähänkin toisen rahoilla?

Loppuuko elämä lapsiin?

sopii minulle =) Ja minä kyllä pärjäisin vaikka suhde mieheen kaatuisi, vaikka olenkin nuori ja lapsia on kolme, tottakai pärjäisin, siinä missä vanhempikin äiti.. Ja ihan samat tuet ja avut ollaan muuten myös saatu, kuin oma 3kymppinen siskoni, ei sen enempiä, mutta neihän nuori äiti saisi saada mitään...

Mun vanhemmat tuli parikymppisinä vanhemmiksi, ovat akateemisia ja hyvissä viroissa... Samoin moni tuttavapiirin vanhempi. Itse tulin parikymppisenä äidiksi ja on korkeakoulukoulutus ja vakivirka, en sanoisi että olemme "alempaa" sosiaaliluokkaa, tai voimme tietenkin olla, kun tulot eivät päätä huimaa.

Itse kysymykseen- lapseni saavat itse päättää, elämä tai opiskelu, matkustelu tms. ei lopu vanhemmuuteen :).

lasten kanssa.

Mun vanhemmat tuli parikymppisinä vanhemmiksi, ovat akateemisia ja hyvissä viroissa... Samoin moni tuttavapiirin vanhempi. Itse tulin parikymppisenä äidiksi ja on korkeakoulukoulutus ja vakivirka, en sanoisi että olemme "alempaa" sosiaaliluokkaa, tai voimme tietenkin olla, kun tulot eivät päätä huimaa.

Itse kysymykseen- lapseni saavat itse päättää, elämä tai opiskelu, matkustelu tms. ei lopu vanhemmuuteen :).

Itse olen saanut esikoisen 22v., toisen 24v. ja kolmanne 25v. että mitäpä siitä jos omatkin lapset saisivat lapsia nuorena. Itse olen pärjännyt hyvin. Enkä ole elänyt millään sosisaalituilla. Koulutus hankittuna ja voihan sitä opiskella myöhemmin lisää jos siltä tuntuu.

sain esikoisen 20-vuotiaana,ja kivahan se ois olla mummi 40-vuotiaana:)

Eipä siinä pahemmin olisi nokan koputtamista kun itselläni oli 20-vuotiaana jo kaksi lasta.

Olisin ehkä yllättynyt aluksi, olisin onnellinen ja haluaisin olla tukena mahdollisimman paljon lapselleni. Sinänsä hyvä, että 45-v. mummi jaksaisi hoitaa lastenlastaan vielä hyvinkin. Enpä kai loppujen lopuksi osaisi olla muuta kuin onnellinen. Lapsen oma valinta.

Juuri olen ne saanut 18,20 ja 22 vuotiaiksi. Nytkö sitten alkaisi sama vaipparumba uudelleen -no thänks..



Kun katsoo tuon ikäisten viihde-elämää ja vanhimman tyttäreni kaverilla on jo lapsi ja kuinka paljon pikkupoika viettää aikaa isovanhemmillaan viikonloppuja...



Paljon pitää elämän rauhoittua ensin mielestäni..

vai oletko opettanut niin, että jos eivät itse jaksa niin voi tuoda aina äidille ja äiti hoitaa?

Juuri olen ne saanut 18,20 ja 22 vuotiaiksi. Nytkö sitten alkaisi sama vaipparumba uudelleen -no thänks..

Kun katsoo tuon ikäisten viihde-elämää ja vanhimman tyttäreni kaverilla on jo lapsi ja kuinka paljon pikkupoika viettää aikaa isovanhemmillaan viikonloppuja...

Paljon pitää elämän rauhoittua ensin mielestäni..

Esikoiselle tulis kyllä kiire.

Et taida sinäkään olla vielä tässäkään vaiheessa valmis vanhemmuuteen. Harvoin onneksi joutuu lukemaan noin kylmän suoraoikoista tekstiä. Säälin lastasi ja säälin tulevia lapsenlapsiasi.



Tulisin mummoksi 43v. No thanks, ei oo lapsikaan vielä valmis vanhemmaksi 2v kuluttua.

Vierailija - 24.12.09 10:08 (ID 9720044)

öööö - siis sinun elämäsi näemmä olisi rauhoituttuva? Sinähän viittaat vain siihen, että et itse jaksa aloittaa samaa rumbaa. Älä tuijota vain omaan napaasi. Sinähän olisit mummo etkä äiti. Oletpa itsekäs ihminen.

Juuri olen ne saanut 18,20 ja 22 vuotiaiksi. Nytkö sitten alkaisi sama vaipparumba uudelleen -no thänks.. Kun katsoo tuon ikäisten viihde-elämää ja vanhimman tyttäreni kaverilla on jo lapsi ja kuinka paljon pikkupoika viettää aikaa isovanhemmillaan viikonloppuja... Paljon pitää elämän rauhoittua ensin mielestäni..

voisi sanoa mitään :) Itsekin sain 19 vuotiaana esikoisen ja hyvin olen pärjännyt.

Juuri olen ne saanut 18,20 ja 22 vuotiaiksi. Nytkö sitten alkaisi sama vaipparumba uudelleen -no thänks.. Kun katsoo tuon ikäisten viihde-elämää ja vanhimman tyttäreni kaverilla on jo lapsi ja kuinka paljon pikkupoika viettää aikaa isovanhemmillaan viikonloppuja... Paljon pitää elämän rauhoittua ensin mielestäni..

ihan itse oman lapsensa :) Ja yhtäkkiä huomaat toivovasi että kun vain he joskus kävisivät kylässä.

ja tukisin kyllä lastani täysin.



Kuitenkin itse toivon, että lapseni saisi elää nuo nuoren aikuisuutensa vuodet opiskellen, matkustellen ja eläen yhtä ihanaa ja vapaata elämää kun minä aikoinaan elin. Haluisin myös hänen näkevän maailmaa ja asuvan eri maissa, hulluttelevan öisillä Seinen silloilla, bilettävän member only clubeilla Lontoossa, ajavan autolla itärannikolta aina Californiaan asti, tutustuvan ihmisiin, solmivan elämänkestäviä ystävyyssuhteita Varadero beachilla, hurmaavan miehiä minne ikinä meneekin.



Mutta hänen on saatava tehdä juuri sitä mikä tekee hänet onnelliseksi.