Mitä tykäisit jos 20v lapsesi tulisi jo vanhemmaksi?

ei ollut hyökkäys sinua kohtaan. Se oli vain toteamus siihen, että aika riittänyt hyvin vaikka minä olen opiskellut, käynyt töissä ja hoitanut lapsia. Luin kyllä viestisi ja sen ettet sinä ole harrastanut rajua bilettämistä vaan hieman rennompaa yöllistä hurmailua ja liihottamista ;) Mutta kaiken kaikkiaan, sillä ei ole merkitystä. Miksi takerrut pikkujuttuihin? Jospa nyt tehdään sovinto ja nautitaan joulusta kumpikin, omilla tavoillamme. :)

seikoissa mistä kirjoitin. Muutenhan on ihan turha lainata minun viestiäni. En ole sanallakaan maininnut "yöllisistä hurmailuista" tai "liihottelusta", en "yöllisestä" mistään vaan ulkomailla asumisesta ja matkustamisesta. Ehkä olet niin rajoittunut, että vieraat maat ja matkustelu ovat mielessäsi yhtä kuin liihottelu ja yöelämä. Minusta elinikäiset ystävyyssuhteet, työskentely vieraassa maassa ja matkustelu eivät ole mitään kevyttä liihottelua. Eräs toinen kirjoitti siitä kuinka toivoisi lapsensa hurmaavan miehiä ja olen samaa mieltä, viehätysvoimaansa kannattaa mittauttaa kun on vapaa vielä, mutta kirjoitus ei ollut minun. Aina ei siis auta vaikka lukee viestin ja lukee vielä uudelleenkin jos on joku oma suodatin päällä.

Joulusta toki nautin täysin riippumatta näistä keskusteluista, viihdettähän tämä on. Ei ihmiset riitele vaan asiat.

että pitää nähdä maailmaa ja keretä reissata jne... ennen lapsia :O Itse ehdin kyllä nähdä siihen parikymppiseen asti ihan tarpeeksi elämää ja maailmaa, liikaakin. Joillain menee elämä eritavalla. Miksi vanhempien äitien mielestä on aina parempi se, että "näkee maailmaa" jne... ennen kuin tekee lapset :O Ja täälläkin nyt väitettiin, ettei nuoret äidit voi tietää, että se on paras tapa, koska eivät ole sitä kokeneet. No, ei se vanhempi äitikään voi tietää, millaista on saada lapset nuorena ja hoitaa sitten myöhemmin se ns. "oma elämänsä", koska ei ole sitä kokenut :D Aina löytyy näitä, jotka alkavat mesomaan ihan mahdottomia. Miksei jokainen voi vaan hyväksyä, että ihmiset tekee tämän asian eri tavoin. Joillain ei ehkä ole ollut sopivaa kumppania tehdä aikaisin lapsia, vaikka oisivat halunneet, toiset haluavat luoda sen uransa, ostaa talonsa jne... ensin, toiset haluavat lapset ensin ja sitten myöhemmin vasta muut jutut. Jokaisen tapa on varmasti itselle se parhain. Nautitaan jokainen omasta äitiydestä, juuri sellaisena kuin se meillä on :) Arvostetaan toisiamme :) Ollaan iloisia, että on erilaisia ihmisiä ja tapoja :) Joulurauhaa kaikille :)

kymppisiä ja tietävät etteivät ole olleet valmiita äidiksi, se olisi varmaan monelle ollut kauhistus ja joillekin abortin paikka. Juuri siksi he ovat vanhempia äitejä kun ovat parikymppisinä halunneet tehdä jotain aivan muuta.

Sitten kun he ovat kokeneet ja nähneet yhtä ja toista, he tietävät mitä olisivat jääneet paitsi. Onhan se nyt vähän eri juttu viettää huoletonta nuoruutta parikymppisenä kuin nelikymppisenä ja sen parikymmentä vuotta se lasten kasvattaminen vie.

parikymppinenkin on voinut nähdä sitä maailmaa :) Minä ainakin olen! Olen kiertänyt Euroopan maita ihan riittämiin. Seuraavan kerran sitten joskus tulevaisuudessa mieheni kanssa :) Tiedän mistä tulen nyt jäämään paitsi, mutta kotimaan matkailua tästä eteenpäin lasten kanssa :)

Ja olen tyytyväinen tilanteeseen. Minulla on 2 ihanaa lasta ja olen vasta 22 vuotias.

jep :D

parikymppinenkin on voinut nähdä sitä maailmaa :) Minä ainakin olen! Olen kiertänyt Euroopan maita ihan riittämiin.

Olisin yllättynyt jos sellainen leima ilmestyisi 20-vuotiaan lapseni otsaan, mutta siitä en olisi pahoillani jos jompikumpi saisi lapsen 20-vuotiaana. Olisin yllättynyt mutta iloinen, sillä meidän suvussa on ollut tapana saada lapset yli kolmekymppisenä, ja mä mielelläni saisin lapsenlapsia ennen kuin olen itse ihan ikäloppu.

alemman sosiaaliluokan leima otsassa?

saisi lapsen kun on 20v. Sain itse ekan lapsen kun olin 19 ja äitini sai minut 21 vuotiaana, eli tiedän mistä puhun. Ehtii sitä vähän myöhemminkin.

jep :D

parikymppinenkin on voinut nähdä sitä maailmaa :) Minä ainakin olen! Olen kiertänyt Euroopan maita ihan riittämiin.

on yksi hyvä esimerkki :)

En ymmärrä miksi nuorta äitiyttä arvostellaan niin paljon. Kautta aikojen lapset on tehty nuorena.

aikojen" perusteluna. Kautta aikojen on käyty vieraissa, kohdeltu eläimiä huonosti ja hyväksikäytetty lapsia muiden muassa, mutta ei se tee niistä hyviä tapoja toimia.

parikymppinenkin on voinut nähdä sitä maailmaa :) Minä ainakin olen! Olen kiertänyt Euroopan maita ihan riittämiin. Seuraavan kerran sitten joskus tulevaisuudessa mieheni kanssa :) Tiedän mistä tulen nyt jäämään paitsi, mutta kotimaan matkailua tästä eteenpäin lasten kanssa :) Ja olen tyytyväinen tilanteeseen. Minulla on 2 ihanaa lasta ja olen vasta 22 vuotias.

iässä ja vasta 18-vuotiaana on täysi-ikäinen, niin kuinka ihmeessä 20-vuotiaana olisi voinut nähdä maailmaa ja saada elämänkokemusta? Ulkomailla käyminen ei taida olla ihan sitä mitä tässä ketjussa on ajettu takaa. Vasta myöhemmin voi tajuta kuinka kakara on 20-vuotiaana ollut. Tietenkin toiset ovat kypsempiä kuin toiset, mutta jos elämää on takana vain 20-vuotta, joista aikuisikää vasta pari, niin silloin on juuri niin vähän elämänkokemusta, tuntee sitä itse olevansa kuinka kokenut hyvänsä.

Vaikka en olisi saanut lapsia alle 25v, en olisi halunnut lähteä vaihto-oppilaaksikaan, enkä varsinkaan bilettää ja elää "vapaata sinkkuelämää" vuositolkulla. Matkustelin joka ikinen vuosi vanhempieni kanssa koko lapsuuteni ajan. Vaikka matkat eivät olleet mitään "ryyppyremuamista", niin ihan tarpeeksi näin, millaista matkustelu on. Matkustelu voi avartaa tai sitten ei - riippuu ihan ihmisestä. Juntista ei tule sivistynyttä, vaikka missä matkustelisi, ja omassa purkissaan voi kätevästi olla, vaikka kuinka asuisi sen 5kk ulkomailla. Ettekö ole ennen pariakymppiä sitten matkustelleet, vai mistä tuo "pitäisi matkustella yksin vuosia ennen lapsia" tulee? Minä pääsin vanhempieni siivellä matkustelemaan liiaksikin asti, enkä sitä olisi enää kaivannut.



Juoksin myös bailaamassa ikävuosina 14-18. Joka ikinen viikonloppu. "Uravanhemmat" ei jaksaneet minulle kuria pitää. Voin kertoa, että viinanhuuruiset tanssi-illat ei enää kiinnostaneet, kun sain opiskelupaikan yliopistolta alta kahdenkympin.



Olen nyt vähän alle 30v, ja minä en tunne tippaakaan kateutta näitä "vapaita alle kolmekymppisiä" kohtaan. Arvatkaa mikä yhdistää heitä? Ei heistä kukaan ole matkustellut sen enempää kuin viikon lomamatka per vuosi. Vain yksi on ollut vaihdossa opiskeluaikana. Käyvät baareissa lähes joka viikonloppu, etsien epätoivoisesti elämänkumppania. Miehet osoittautuu kerta toisensa jälkeen paskoiksi. Ainakin oman, melko laajan kaveripiirini perusteella voin sanoa, että harvemmin se "nuorten ja vapaiden" elämä niin herkkua on. Heistä lähes jokainen haluaisi jo perheen, mutta ei ole mahdollisuutta. Ne, jotka ei halua, ovat aika hukassa ryyppyreissujen ja ihmissuhdesotkujen kanssa. Minä en tunne yhtään "Seinellä bailaavaa ja Islannin vaeltajaa", joka ei kaipaisi rakkautta ja perhettä, joka aidosti "viettää" vapaata nuoruutta (tai no, laajennettua nuoruutta eli ikää alle 30v) ONNELLISENA liihottaen maasta ja kokemuksesta toiseen.



Sitä paitsi - minä en osannut tippaakaan arvostaa vapauttani ennen lapsia :) . Koin jääväni paitsi elämän parhaista paloista lapsettomana, ja kaipasin koko ajan perhettä. Näin myös monella tuttavallani.

mutta olisin murheellinen jos lapsiltani jäisi nuoruus elämättä ja elämästä häviäisi huolettomuus ja kepeys jo noin nuorena. En myöskään kaipaisi miniää joka on noin nuori. Kovin nuoret äidit ovat kokemukseni mukaan usein aika tiukkapipoisia ja pilkuntarkkoja kaiken maailman uniaikojen suhteen, eivätkä osaa oikein muusta puhua kuin lapsesta. Minusta olisi ahdistavaa jos joutuisin viettämään aikaa tällaisessa seurassa, sillä itse arvostan hyviä seuraihmisiä ja mielenkiintoisia keskusteluja. Jos ei ole koulutusta eikä elämänkokemusta ja elämän ainoa sisältö on lapset, niin mistä sitä keskustelisi? Jos miniä olisi älykäs opiskelija ja osaisi suhtautua äitiyteen sopivalla rentoudella, niin se helpottaisi asiaa, mutta sellainen olen-aina-halunnut-vain-äidiksi -tyyppi, jonka identiteetti rakentuu yksinomaan äitiyden varaan, ei kiitos! En usko että sellainen henkilö jaksaisi olla kiinnostava pidemmän päälle poikanikaan mielestä, mutta enhän toki toivoisi että lapsenlapseni olisivat erolapsia.

parikymppinenkin on voinut nähdä sitä maailmaa :) Minä ainakin olen! Olen kiertänyt Euroopan maita ihan riittämiin. Seuraavan kerran sitten joskus tulevaisuudessa mieheni kanssa :) Tiedän mistä tulen nyt jäämään paitsi, mutta kotimaan matkailua tästä eteenpäin lasten kanssa :) Ja olen tyytyväinen tilanteeseen. Minulla on 2 ihanaa lasta ja olen vasta 22 vuotias.

iässä ja vasta 18-vuotiaana on täysi-ikäinen, niin kuinka ihmeessä 20-vuotiaana olisi voinut nähdä maailmaa ja saada elämänkokemusta? Ulkomailla käyminen ei taida olla ihan sitä mitä tässä ketjussa on ajettu takaa. Vasta myöhemmin voi tajuta kuinka kakara on 20-vuotiaana ollut. Tietenkin toiset ovat kypsempiä kuin toiset, mutta jos elämää on takana vain 20-vuotta, joista aikuisikää vasta pari, niin silloin on juuri niin vähän elämänkokemusta, tuntee sitä itse olevansa kuinka kokenut hyvänsä.

Koittakaa jo päättää. Minua ei ole kiinnostanut au pair hommat ollenkaan, on riittänyt että olen saanut kulkea maailmalla. Kesät ulkomailla niin johan jonkin sorttista kokemusta saa, mutta eihän teille arvon av-raati riitä mikään. Tehän ootte jo päättäneet että 20v on lapsi xD Kuin kuuroille korville puhuis.

mutta olisin murheellinen jos lapsiltani jäisi nuoruus elämättä ja elämästä häviäisi huolettomuus ja kepeys jo noin nuorena. En myöskään kaipaisi miniää joka on noin nuori. Kovin nuoret äidit ovat kokemukseni mukaan usein aika tiukkapipoisia ja pilkuntarkkoja kaiken maailman uniaikojen suhteen, eivätkä osaa oikein muusta puhua kuin lapsesta. Minusta olisi ahdistavaa jos joutuisin viettämään aikaa tällaisessa seurassa, sillä itse arvostan hyviä seuraihmisiä ja mielenkiintoisia keskusteluja. Jos ei ole koulutusta eikä elämänkokemusta ja elämän ainoa sisältö on lapset, niin mistä sitä keskustelisi? Jos miniä olisi älykäs opiskelija ja osaisi suhtautua äitiyteen sopivalla rentoudella, niin se helpottaisi asiaa, mutta sellainen olen-aina-halunnut-vain-äidiksi -tyyppi, jonka identiteetti rakentuu yksinomaan äitiyden varaan, ei kiitos! En usko että sellainen henkilö jaksaisi olla kiinnostava pidemmän päälle poikanikaan mielestä, mutta enhän toki toivoisi että lapsenlapseni olisivat erolapsia.

Vastuuta oli jo murrosiässä perheyrityksestä, isäni kuoli, itse sairastuin krooniseen sairauteen ym..

Vaikka en olisi saanut lapsia alle 25v, en olisi halunnut lähteä vaihto-oppilaaksikaan, enkä varsinkaan bilettää ja elää "vapaata sinkkuelämää" vuositolkulla. Matkustelin joka ikinen vuosi vanhempieni kanssa koko lapsuuteni ajan. Vaikka matkat eivät olleet mitään "ryyppyremuamista", niin ihan tarpeeksi näin, millaista matkustelu on. Matkustelu voi avartaa tai sitten ei - riippuu ihan ihmisestä. Juntista ei tule sivistynyttä, vaikka missä matkustelisi, ja omassa purkissaan voi kätevästi olla, vaikka kuinka asuisi sen 5kk ulkomailla. Ettekö ole ennen pariakymppiä sitten matkustelleet, vai mistä tuo "pitäisi matkustella yksin vuosia ennen lapsia" tulee? Minä pääsin vanhempieni siivellä matkustelemaan liiaksikin asti, enkä sitä olisi enää kaivannut. Juoksin myös bailaamassa ikävuosina 14-18. Joka ikinen viikonloppu. "Uravanhemmat" ei jaksaneet minulle kuria pitää. Voin kertoa, että viinanhuuruiset tanssi-illat ei enää kiinnostaneet, kun sain opiskelupaikan yliopistolta alta kahdenkympin. Olen nyt vähän alle 30v, ja minä en tunne tippaakaan kateutta näitä "vapaita alle kolmekymppisiä" kohtaan. Arvatkaa mikä yhdistää heitä? Ei heistä kukaan ole matkustellut sen enempää kuin viikon lomamatka per vuosi. Vain yksi on ollut vaihdossa opiskeluaikana. Käyvät baareissa lähes joka viikonloppu, etsien epätoivoisesti elämänkumppania. Miehet osoittautuu kerta toisensa jälkeen paskoiksi. Ainakin oman, melko laajan kaveripiirini perusteella voin sanoa, että harvemmin se "nuorten ja vapaiden" elämä niin herkkua on. Heistä lähes jokainen haluaisi jo perheen, mutta ei ole mahdollisuutta. Ne, jotka ei halua, ovat aika hukassa ryyppyreissujen ja ihmissuhdesotkujen kanssa. Minä en tunne yhtään "Seinellä bailaavaa ja Islannin vaeltajaa", joka ei kaipaisi rakkautta ja perhettä, joka aidosti "viettää" vapaata nuoruutta (tai no, laajennettua nuoruutta eli ikää alle 30v) ONNELLISENA liihottaen maasta ja kokemuksesta toiseen. Sitä paitsi - minä en osannut tippaakaan arvostaa vapauttani ennen lapsia :) . Koin jääväni paitsi elämän parhaista paloista lapsettomana, ja kaipasin koko ajan perhettä. Näin myös monella tuttavallani.

lapsuus. Sellaisilla ihmisillä on usein kiire kotileikkeihin. Jos on ollut mahdollisuus olla lapsi ja kasvaa rauhassa aikuiseksi ei tarvitse ryyppyreissuja lapsena eikä hakea kumppania tekemään itsestä kokonaista vaan voi nauttia nuoruudesta ja hankkia kokemuksia. Kukaan ei itsenäisty vanhempien kanssa matkustellessa. Ulkomaat ei ole se jutun pointti vaan itsenäistyminen, se että tekee asioita itse ja saa elämyksiä, ystäviä, kokemuksia ja itsetunto kasvaa. Ulkomailla tämä kaikki korostuu kun joutuu toimimaan vieraassa kulttuurissa, vieraalla kielellä ja ilman apua. Tietenkään kaikki eivät tällaista kaipaa, monille riittää kun asuu ikänsä samalla kylällä, seukkaa saman tyypin kanssa yläasteelta asti, juo vain olutta eikä koskaan edes mitään outoja ulkomaisia merkkejä, syö jauhelihapitsaa ja käy kerran elämässään Turkissa.

mutta olisin murheellinen jos lapsiltani jäisi nuoruus elämättä ja elämästä häviäisi huolettomuus ja kepeys jo noin nuorena. En myöskään kaipaisi miniää joka on noin nuori. Kovin nuoret äidit ovat kokemukseni mukaan usein aika tiukkapipoisia ja pilkuntarkkoja kaiken maailman uniaikojen suhteen, eivätkä osaa oikein muusta puhua kuin lapsesta. Minusta olisi ahdistavaa jos joutuisin viettämään aikaa tällaisessa seurassa, sillä itse arvostan hyviä seuraihmisiä ja mielenkiintoisia keskusteluja. Jos ei ole koulutusta eikä elämänkokemusta ja elämän ainoa sisältö on lapset, niin mistä sitä keskustelisi? Jos miniä olisi älykäs opiskelija ja osaisi suhtautua äitiyteen sopivalla rentoudella, niin se helpottaisi asiaa, mutta sellainen olen-aina-halunnut-vain-äidiksi -tyyppi, jonka identiteetti rakentuu yksinomaan äitiyden varaan, ei kiitos! En usko että sellainen henkilö jaksaisi olla kiinnostava pidemmän päälle poikanikaan mielestä, mutta enhän toki toivoisi että lapsenlapseni olisivat erolapsia.

Vastuuta oli jo murrosiässä perheyrityksestä, isäni kuoli, itse sairastuin krooniseen sairauteen ym..

perheyrityksestä murrosikäisenä. Ja jos on lapsia, niin sitten ei ainakaan ole huoletonta. Tavoitteenani on tarjota lapsilleni huoleton nuoruus, mutta sairausille ei tietenkään kukaan mitään voi.

Oletko sä näitä keskustelupalstojen tahallaan väärinymmärtäjiä?

parikymppinenkin on voinut nähdä sitä maailmaa :) Minä ainakin olen! Olen kiertänyt Euroopan maita ihan riittämiin. Seuraavan kerran sitten joskus tulevaisuudessa mieheni kanssa :) Tiedän mistä tulen nyt jäämään paitsi, mutta kotimaan matkailua tästä eteenpäin lasten kanssa :) Ja olen tyytyväinen tilanteeseen. Minulla on 2 ihanaa lasta ja olen vasta 22 vuotias.

iässä ja vasta 18-vuotiaana on täysi-ikäinen, niin kuinka ihmeessä 20-vuotiaana olisi voinut nähdä maailmaa ja saada elämänkokemusta? Ulkomailla käyminen ei taida olla ihan sitä mitä tässä ketjussa on ajettu takaa. Vasta myöhemmin voi tajuta kuinka kakara on 20-vuotiaana ollut. Tietenkin toiset ovat kypsempiä kuin toiset, mutta jos elämää on takana vain 20-vuotta, joista aikuisikää vasta pari, niin silloin on juuri niin vähän elämänkokemusta, tuntee sitä itse olevansa kuinka kokenut hyvänsä.

Koittakaa jo päättää. Minua ei ole kiinnostanut au pair hommat ollenkaan, on riittänyt että olen saanut kulkea maailmalla. Kesät ulkomailla niin johan jonkin sorttista kokemusta saa, mutta eihän teille arvon av-raati riitä mikään. Tehän ootte jo päättäneet että 20v on lapsi xD Kuin kuuroille korville puhuis.

mielessäni kun tätä kirjoitin, mutta todellakin, alle parikymppisenä ei taida paljon muuta olla tarjolla. Viestissä muuten sanotaan, että 20-vuotiaalla on takana kaksi vuotta aikuisikää, joten silloinhan on ei voi olla lapsi. Mutta kakara on. Isompana sitten ymmärrät termien eron.

että olen matkustellut perheeni kanssa koko lapsuudenkin. Siksi kai kuvittelinkin 19-vuotiaana, että nyt on matkusteltu ja voisi perustaa perheen. Onneksi en päässyt yliopistoon kertalaakista, vaan päädyin välivuoteen poissa Suomesta. No tuo "vuosi" venähti vuosiksi ja olen siitä ikionnellinen.



Ei se maailmalla olo minustakaan mitään bilehilettä saanut, mutta opin kyllä että bilettäminen on paljon muutakin kuin Suomen Seduloiden pilkkuun asti örvellys ja tappelu snägärijonossa siihen pälle.



En myöskään ajellut "Kaliforniassa yksin autolla", kuten joku taisi keksiä kärjistää. Tutustuin ihaniin ihmisiin New Yorkissa ollessani ja vuokrasimme yhdessä kaksi autoa ja ajelimme läpi mantereen aina Kaliforniaan asti. Yksi tällä reissulla tapaamistani ihmisistä on nyt pienen lapseni kummi :)



Tämän kaiken kokeneena toivonkin, että omat lapsenikin saisivat viettää nuoruuden, jossa voivat ja ennen kaikkea uskaltavat mennä ja kokea. Uskaltaisivat myös kokeilla asioita, joista eivät ole haaveilleet vuosia, vaan heittäytyä hetkeen ja ottaa haasteita vastaan. Toivon myös, että heistä kasvaisi rohkeita ja ennakkoluulottomia ihmisiä, joilla on hyviä ystäviä ympäri maailmaa. Tärkeintä on olla onnellinen. Minun paikkani ei ole sanoa juuta eikä jaata heidän valintojen edessä.



Tässäkin keskustelussa voin vain kertoa omista kokemuksistani, sekä kertoa omiin lapsiini kohdistuvista toiveista. Toisten valintoihin en puutu, enkä niihin sano mitään.

ne lapset aloitettiin tehdä alle parikymmpisinä koska ihmisten keskimääräinen elinikä oli lyhyt ja ei ollut tehokkaita ehkäisymenetelmiä.



Tänä päivinä on toisin ja keskimääräinen elinikä on naisilla Suomessa jo yli 80 vuotta.

parikymppinenkin on voinut nähdä sitä maailmaa :) Minä ainakin olen! Olen kiertänyt Euroopan maita ihan riittämiin. Seuraavan kerran sitten joskus tulevaisuudessa mieheni kanssa :) Tiedän mistä tulen nyt jäämään paitsi, mutta kotimaan matkailua tästä eteenpäin lasten kanssa :) Ja olen tyytyväinen tilanteeseen. Minulla on 2 ihanaa lasta ja olen vasta 22 vuotias.

iässä ja vasta 18-vuotiaana on täysi-ikäinen, niin kuinka ihmeessä 20-vuotiaana olisi voinut nähdä maailmaa ja saada elämänkokemusta? Ulkomailla käyminen ei taida olla ihan sitä mitä tässä ketjussa on ajettu takaa. Vasta myöhemmin voi tajuta kuinka kakara on 20-vuotiaana ollut. Tietenkin toiset ovat kypsempiä kuin toiset, mutta jos elämää on takana vain 20-vuotta, joista aikuisikää vasta pari, niin silloin on juuri niin vähän elämänkokemusta, tuntee sitä itse olevansa kuinka kokenut hyvänsä.

Koittakaa jo päättää. Minua ei ole kiinnostanut au pair hommat ollenkaan, on riittänyt että olen saanut kulkea maailmalla. Kesät ulkomailla niin johan jonkin sorttista kokemusta saa, mutta eihän teille arvon av-raati riitä mikään. Tehän ootte jo päättäneet että 20v on lapsi xD Kuin kuuroille korville puhuis.

mielessäni kun tätä kirjoitin, mutta todellakin, alle parikymppisenä ei taida paljon muuta olla tarjolla. Viestissä muuten sanotaan, että 20-vuotiaalla on takana kaksi vuotta aikuisikää, joten silloinhan on ei voi olla lapsi. Mutta kakara on. Isompana sitten ymmärrät termien eron.

Minäpäs odotan että olen isompi että vihdoinkin ymmärtäisin termien eron :)

Toivon että on fiksu ja opiskelee ensin.

alemman sosiaaliluokan leima otsassa?