Historian Jeesus (tuohon yhteen ketjuun faktaa)
http://www.historianjeesus.fi/
Åbo Akademin historian Jeesuksen tutkimusryhmän ylläpitämä sivusto
(Kysyttyä:)
V: Jeesus-tutkimuksen perushypoteesi on, että Jeesus on ollut olemassa. Tämä hypoteesi voidaan kyseenalaistaa ja tilalle asettaa hypoteesi, jonka mukaan Jeesus ei ollut olemassa. Tutkijan tehtävänä on arvioida kumpi hypoteeseista on vakuuttavampi. Kansainvälinen tutkimus pitää Jeesuksen olemassaoloa näistä kahdesta hypoteesista selvästi vakuuttavampana. Sen avulla on helpompi selittää se, mitä lähteissä sanotaan Jeesuksesta ja miksi kristinusko alkujaan syntyi.
Sama hypoteettinen ulottuvuus on läsnä tutkijoiden pyrkimyksissä selvittää sitä, minkälainen historian henkilö Jeesus oli. Tutkijat esittävät hypoteeseja, joiden uskottavuutta tutkijayhteisö kriittisesti arvioi. Puutteellisista lähteistä johtuen paljon jää tilaa erimielisyyksille, arvailuille, eriäville tulkinnoille ja tietämättömyydelle. Tällä sivustolla pyrimme vastaamaan lukuisiin esitetyistä kysymyksistä kertomalla ajankohtaisesta Jeesus-tutkimuksesta, niin sen tuloksista kuin työskentelytavoista.
Kommentit (53)
Jeesuksesta ei löydy sellaista kirjallista aineistoa, joka olisi historiantutkimuksen kannalta todiste hänen olemassaolostaan kuten vaikkapa on todisteita Napoleonin olemassaolosta. Sen sijaan on kirjallista aineistoa, että Jeesuksen jälkeen eläneet ihmiset ovat uskoneet Jeesuksen historiallisuuteen.
[quote author="Vierailija" time="21.12.2009 klo 21:32"]
Miks pitää vängätä vastaan ihan selkeässä asiassa?
Uskonto ja historia on eriytetty ihan liikaa meidän kulttuurissa. Ihmiset ei tajua, että Jeesuksen historia kulkee käsi kädessä sen Rooman ajan kanssa, josta meille hissan tunneilla kerrottiin. Rooman keisareihin ja Egyptin faaraoihin kyllä uskotaan, mutta ei voida uskoa, et sellanenkin tyyppi hengas palttiarallaa vuoden 0 ja 30 välillä kuin Jeesus. Kun ei uskota, niin ei uskota.
[/quote]
Juu, kyllä minä uskon että historiassa on ollut Jeesus-niminen henkilö. Se, uskonko että hän oli neitseestä syntynyt jonkinlaisen kaikkivaltiaan Jumalan poika onkin asia erikseen. Saattoipa vaan olla vakuuttava puhuja ja oman aikansa kansankiihottaja. Olihan Hitlerilläkin valtava määrä kannattajia, kai lähinnä puhelahjojensa ansiosta... Jesuksen ihmeteot tehty lähinnä aikoina jolloin ihmiset muutenkin uskoivat kaiken maailman yliluonnollisuuksiin.
Mistä luulet, että evankeliumit ovat silminnäkijäkertomuksia?
Ne ovat lapsen kertomuksia sitä, mitä mummo on joskus puhunut. Useita kymmeniä vuosia väitettyjen tapahtumien jälkeen. Tuon ajan ihmisen taikauskoisella maailmankuvalla.
Eihän se missään nimessä ole järkevän ihmisen todistusta sellainen, jossa temmataan joku taivaisiin tai herätetään kuolleista.
Apostolien teot, joka on Luukkaan evankeliumin jatke, loppuu 60-luvun alkuun, sillä siinä ei kerrota Pietarin ja Paavalin marttyyrikuolemista. Nuo asiat oltaisiin ilman muuta mainittu, mikäli ne olisivat jo tapahtuneet.
Luukaksen evankeliumikin on siis kirjoitettu viimeistään 60-luvun alussa ja Markuksen evankeliumi on sitäkin vanhempi, joten se on saatettu kirjoittaa 50-luvulla, eli parikymmentä vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen, ei siis mitään "mummon kertomaa".
Luukas ja Markus eivät muistaakseni ole opetuslasten kirjoittamia, vaan heidän apureidensa. Johannes oli ainoa apostoli joka eli vanhaksi, ja pätkä 100-luvulta peräisin olevaa hänen evankeliumiaan on löytynyt. Eli jos näihin päiviin saakka on säilynyt pätkä evankeliumia, luultavasti se oli jo laajalle levinnyt tuolloin.
Jos sinun järkesi ei riitä tuon uskomiseen niin ei voi mitään. Mutta on aika ontuvaa väittää että evankeliumit eivät voi olla silminnäkijöiden kirjoittamia koska niissä tapahtuu yliluonnollista. Uskon asia se on, mutta ei riitä perusteluksi etteivät voi olla alkuperäisiä.
Väite, etteivät evankeliumit ole ennen vuotta 70 kirjoitettuja perustuu siihen, että niissä ennustetaan Jerusalemin temppelin hävitys joka tapahtui vuonna 70. Eli jo ennakko-olettamuksena on, ettei Jeesus olisi kyennyt sellaista ennustamaan.
niin miksi sitten kaikki löytyneet ovat lähestulkoon samanlaisia? Niiden sisällössä ei ole eroa.
Aivan tavallista oli myöhään keskiajallakin kerääntyä päättämään, mikä on oikea oppi ja sen oikea esitys ja päätyä hävittämään kaikki aikaisemmat kirjoitukset.
Evankeliumien säilyminen silminnäkijäkertomuksina ei ole realismia. Varsinkin kun niissä tuntuu sattuvan kuolleista heräämisiä, tuhansien ihmisien ruokkimisia kahdella kalalla ja viidellä leivällä...
Tuollaiset ikäänkuin murentavat uskottavuutta.
Jeesuksesta ei löydy sellaista kirjallista aineistoa, joka olisi historiantutkimuksen kannalta todiste hänen olemassaolostaan kuten vaikkapa on todisteita Napoleonin olemassaolosta. Sen sijaan on kirjallista aineistoa, että Jeesuksen jälkeen eläneet ihmiset ovat uskoneet Jeesuksen historiallisuuteen.
Eikö aikansa terkeät roomalaiset ja juutalaiset historioitsijat, jotka historiankirjoitksissaan Jeesuksen mainitsevat ole mielestäsi luotettavia lähteitä?
Yhtä hyvin voit sitten epäillä koko maailmanhistoriaa, Pontius Pilatukset ja vaikkapa keisari Neron olemassaoloa.
Tutustu tutkimukseen, yliopistolliseen sellaiseen, saatat oppia jotain uutta.
Monestiko pitää jauhaa samaa. Katso milloin eli Josefus ja milloin Tacitus -vai mihin historioitsijoihin haluat viitata.
Jeesuksen elinajalta ei ole mitään dokumenttia. Jokainen voi epäillä hyvin perustein Jeesuksen historiallisuutta. Hyvin perustein ei voi epäillä sitä, etteikö kristittyjen joukko uskonut Jeesuksen historiallisuuteen ja vieläpä ihmetekoihin.
Vertaa Jeesusta Sokrateen elämään satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua. Hänkään ei kirjoittanut mitään, mutta hän oli niin merkittävä omana aikanaan, että hänestä löytyy useita aikalaislähteitä.
Luulisi puolijumalan osanneen hoitaa tuon mediapuolen vähän paremmin.
Nasaretista hyvää? – Jesss!
” Voiko Nasaretista tulla jotakin hyvää? ”, oli aikoinaan tunnettu slogan, joka viesti juutalaisille Palestiinassa, että kyseessä oli mitätön paikkapahanen. Niin mitätön itse asiassa, että kaikki tunnetut aikalaishistoriat ajanlaskumme alusta ovat jättäneet sen mainitsematta. Se on toki evankeliumeissa esillä Jeesuksen kotipaikkana ja em. sanonta onkin niistä tullut tutuksi. Hieman myöhemmältä ajalta siitä löytyy mainintoja, mikä on antanut skeptiselle kritiikille ja liberaaliteologisille tulkinnoille aiheen kyseenalaistaa paikkakunnan olemassaolo Jeesuksen aikana.
Historiatieteissä ja arkeologiassa ei kuitenkaan toimita sen päättelylogiikan mukaan, että ellei jostakin asiasta ole olemassa dokumenttia sitä ei ontologisesti ole ollut olemassa. Ja kun on olemassa pienikin vihje – asiallinen tieteellinen ajattelu lähtee siitä, että odotetaan ja katsotaan mitä tulevat tutkimustyöt tuovat mahdollisesti tullessaan. Arkeologia palkitsee koko ajan tällaista kärsivällisyyttä. Sen sijaan tyhjän päälle rakennettuihin skenaarioihin perustuvia ”tieteellisiä tutkimuksia” raflaavine teorioineen julkaistaan jatkuvasti suuren yleisön kosiskelemiseksi. Ja Jeesuksella myydään jos millään.
Kuvitelkaamme että edessä olisi nykyaikaista tiekarttaa vastaava pikkutarkka kartasto Rooman imperiumista. Sivulta 25 löytäisimme Palestiinan provinssin ja tutkiskelisimme suurennuslasin avulla paikkakuntia. Osuisimme Galileaan, mutta satojen pienten kaupunkien ja kylien joukosta ei vain tahtoisi millään löytyä Nasaretia. Saisimme etsintävihjeen: sen vieressä on suuri Seforiksen kaupunki. No niin, nythän se löytyi: pieni piste sen kyljessä. Kartaston hakemistosta voisimme tarkistaa sen tilastotiedotkin: asukasluku 250. 50 taloa. 1 synagoga. Ei muuta ja opetus: meillä ei valitettavasti ole säilynyt tätä ensyklopedista kartastoa. Se nimittäin paloi Aleksandriassa.
Nasaretissa on tehty jo vuosien ajan arkeologisia kaivauksia. Sen on todettu olleen asuttu pieni paikkakunta jo noin 100 e.Kr. Aivan uusimmat tutkimukset, joita kansainvälinen media viime päivien aikana on tiedottanut, vahvistavat merkittävästi, että Nasaret oli juuri sellainen kylä, jonka evankelinen traditio on meille välittänyt ja jossa sen kuuluisin vesa, Jeesus Nasaretilainen, nuoruutensa vietti.
Juha Hiltunen
antropologi ja kulttuurihistorioitsija
Historiatieteissä ja arkeologiassa ei kuitenkaan toimita sen päättelylogiikan mukaan, että ellei jostakin asiasta ole olemassa dokumenttia sitä ei ontologisesti ole ollut olemassa. Ja kun on olemassa pienikin vihje – asiallinen tieteellinen ajattelu lähtee siitä, että odotetaan ja katsotaan mitä tulevat tutkimustyöt tuovat mahdollisesti tullessaan.Juha Hiltunen
antropologi ja kulttuurihistorioitsija
Onneksi tämmöinenkin viesti tänne rantautui.
Väitteen 'Jeesus oli olemassa' suhteen ajatellaan tiedemaailmassa, että ei uskota, että Jeesus oli olemassa, eikä suinkaan: uskotaan, että Jeesus ei ollut olemassa. Siinä on vissi ero.
Edelleenkin pätee: aikalaistodisteita Jeesuksesta ei ole. Siksikin tilanne antaa hyvin sijaa skeptiselle tulkinnalle. Tai sille, että Jeesus oli yhdistelmä eri henkilöitä, joista yksi mielikuvituksen tuottama yliluonnollinen olento. Viimeksi mainittu on mitä varmimmin olemassa.
Tässä se taas nähdään. On Jeesus ollut olemassa kun reunaehdot on suurin piirtein että "on siellä jossain joskus joku ollut".
Tulevaisuudessa 200 vuoden päästä Beatleseja palvotaan samalla intensiivisyydellä mitä Jeesustakin.