Lue keskustelun säännöt.
Hirveän hyvä kirjoitus Keltikangas-Järvisellä Lääkärilehdessä:
21.12.2009 |
http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=827…
Syntynyt selviytyjäksi
Julkaistu 17.12.2009 12.53
Pienen pojan syntymäpäivillä 3-vuotias vieras potki 1-vuotiaan vieraan nurkkaan, löi 2-vuo tiasta päivänsankaria, ja istui muun ajan keräämässä talon lelut itselleen omiin leikkeihinsä. Tämä ei ole ennen kuulumatonta, 3-vuo tiaalle voi sattua huono päivä. Huomiota he rätti äidin käytös. Hän ei eleelläkään hillinnyt poikaansa. ”Syntynyt selviytyjäksi” kertoi hänen pieni hymynsä, kun hän katseli pojan mellastusta.
Hän ei varmaankaan ollut huono kasvattaja. Nykyaika vain on hukannut tajun siitä, miten käyttäytyy selviytyjä, ja milloin puhutaan aggressiosta. Kun aloitin luennoijan urani 30-vuotta sitten, koski suurin osa luentopyynnöistä aggressiivisuutta. Kouluissa, päiväkodeissa ja vanhempien illoissa haluttiin kuulla, miten suitsia lapsen aggressiivisuutta ja ohjata hänet sosiaalisen käytöksen poluille. 20 vuoteen en ole enää saanut yhtään tällaista pyyntöä. Ilmeisesti ongelma saatiin silloin hoidettua pois päiväjärjestyksestä ja aggressio hävitettyä.
Ensimmäisistä puistoleikeistä saakka vanhemmilla on huoli lapsen sosiaalisesta kehityksestä. Varsinaisesti ei kuitenkaan kanneta huolta sosiaalisuudesta, vaan siitä, miten lapsi selviää muista lapsista, ettei vain jää alakynteen. Pieni aggressio ei kasvattajia niinkään huoleta, mutta oikea sosiaalinen käytös, toisin sanoen lapsi, joka myöntyy, jättää tilaa toiselle, luovuttaa tälle lelunsa, sen sijaan huolettaa. Merkithän viittaavat luuseriin!
Huoli ei ole vain vanhempien. Pyysin jokin aika sitten opettajiksi ja lastentarhanopettajiksi valmistuvia opiskelijoita lopputentissä kertoman, mikä heidän mielestään on vaikein ja haasteellisin kasvatustehtävä heidän tulevassa työssään. Kukaan ei sanonut, että se olisi aggressiivisuuden, häiriköinnin ja kiusaamisen poiskitkemisen. Lähes poikkeuksetta he kirjoittivat ujojen, hiljaisten ja varautuneiden lasten muodostavan heidän vaikeimman kasvatustehtävänsä. Siis ne lapset, jotka eivät koskaan häiritse muiden oppimisrauhaa, eivät käy käsiksi muihin lapsiin, eivät riko koulun sääntöjä ovat nykykoulun suurin haaste? ”Haasteellisimpia ovat liian empaattiset lapset, koska heillä tulee olemaan myöhemmin vaikeuksia”, kirjoitti eräs opiskelija. Kilpailuyhteiskunnan arvomaailma oli mennyt hyvin perille.
Kun tämä kasvatus sitten tuottaa hedelmää, istumme me aikuiset joukolla alas paheksumaan ja päivittelemään. Huudamme yhteisöllisyyttä apuun ja ihmettelemme, mihin se on kadonnut. Se ei ole kadonnut, vaan se ei ole syntynyt. Yhteisöllisyys tulee kasvattaa ihmiseen, eikä se ole kaikkein yksinkertaisin kasvatustehtävä. Ihminen kun ei ole luonnostaan toisen huomioonottava ja hänen oikeuksiaan kunnioittava. Jos näin olisi, ei heikompien puolustamiseksi tarvittaisi lainsäädäntöä, vaan se hoituisi itsestään. Jos ihminen saa elää ”luontonsa mukaisesti”, tulee käyttöön viidakon laki ja omien oikeuksien valvominen ja puolustaminen hoituvat yhä aggressiivisemmin keinoin. Näin osoittaa tutkimus.
Jokainen vanhempi haluaisi, että hänen lapsensa olisi pärjääjä, ja ellei nyt menestyjä, niin ainakin selviytyjä. Samaan aikaan hän kuitenkin toivoo, että hänen lapsellaan olisi turvanaan yhteisö, jossa ketään ei sorreta, jossa ei jatkuvasti kilpailla, ja joka tukee silloin, kun kilpailussa jääkin rannalle. Hänen lapsensa on se menestyjä, muut saavat muodostaa sen yhteisön. Tämä on kuitenkin mahdoton yhtälö. Ei ihme, jos kaikki ovat lopulta hämmentyneitä ja hukassa.
Liisa Keltikangas-Järvinen
psykologian professori
Helsingin yliopisto
Kommentit (88)
Kiitos ap että nostit asian esille.
Meilläkin päiväkodista kokemusta siitä, miten lapsemme tulee oppia puolustamaan itseään agressiivisesti käyttäytyvää lasta kohtaan koska sitä nyt kuitenkin aina lapsiryhmässä tapahtuu. Agresiivisuutta siellä pidettiin siis normaalina lasten käytöksenä ja väkivallan kohteen tulee muuttua, ei tekijän. :(
Mikään ihme kun koulukiusaamista ei saada loppumaan tai raiskattua pidetään osasyyllisenä omaan kohtaloonsa. "Uhrin pitä muuttua" Huhhuh!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän alueella on 4 isoa päiväkotia, lapsia kussakin 70-100, eli päiväkotipaikkoja on yhteensä n. 320.
Perhepäivähoitajia alueellamme on 3, joista yksi jää kohta äitiyslomalle ja toinen parin vuoden päästä eläkkeelle. Mistä ihmeestä me löydetään kaikille alueemme alle 3:ille paikka perhepäivähoidossa???!!???
Meidän 1v9kk on todella mukavassa päiväkodissa pienten ryhmässä. Lapsia sielä on 12, hoitajia 3+ yksi kokopäiväinen oppisopimuskoulutettava. Toimivat paljon omahoitajansa kanssa pienryhmissä (eli max 4 lasta), oikein hyvä hoitopaikka mielestäni ja ryhmässä on aina hyvin mukava ja rauhallinen tunnelma kun lasta haen. (hoitopäivä 8-15.30)
Mistä ihmeestä me löydetään kaikille alueemme alle 3v:ille paikka perhepäivähoidossa???!!???
Ja tosiaan tuosta 2v hoitoasiasta voisitte aloittaa ihan oman ketjun ja pitää tämän alkuperäisessä aiheessaan!
Liisa Keltinkangas-Järvinen on kyllä oivaltanut hyvin ja osannut ilmaista tämän nykyajan toiminnan. Itse olen tämän asian kanssa paininut ja mennyt mukaan tähän toimintaan.
Meidän perheessä tämä asia tuntuu kulminoituvan pojan elämässä, tytöillä ei ole niin räikeänä esillä. Tytöt saavat vielä olla rauhallisempia ja empaattisempia ja heillä ei ole niin agressiivisia kavereita joukossa.
Pojalla jo päiväkodissa ja koulussa oli useampia lapsia (aina poikia), jotka dominoivat tai potkivat/löivät. Päiväkodissa tuntui meistä aikuisilta siltä että päiväkodin normaali ja arki oli sitä agressiivista käytöstä (tosin oli erityisryhmässä, jossa ei ollut mitään dysfaatikkoja, vaan muita esim. joilla ongelmia sosiaalisissa suhteissa). Siellä ei pärjännyt jossei osannut puolustaa itseään! Se oli älyttömän kova koulu lapselle, että vanhemmille.
Koulumaailmasta meillä on erilainen kokemus kuin päiväkodista. Kulttuuri muuttuu matkalla ja siellä sentään yritetään hillitä agressiivisuutta. Mutta sitä se ei poista että hiljaiset ja ujot lapset koetaan jotenkin vaikeiksi, tosin vaikeita ovat myös ne agressiiviset.
Kaiken kaikkiaan tuntuu ettei aikuisilla kouluissa ja päiväkodeissa ole aikaa ja voimavaroja. Lapset ovat keskenään toimissaan ja vuorovaikutussuhteissaan yksin, siinä sitä sitten opetellaan selviämään.
Työelämä vanhemmilla on hyvin kilpailuhenkinen ja viimeistään siellä tulee hyvin esiin se millainen ihmistyyppi pärjää. Vanhemmat oppivat hyvin vaativan ja paljon aikaa vievän työelämän arvot ja viestittävät sitä kotona eteenpäin lapsillensa. Pärjäävä, esillä oleva, hitusen röyhkeäkin ja joukon johtaja pärjää, sivuseikkoja tuntuvat olevan sitten se empaattisuus ja toisten huomioon ottaminen. Sosiaalisuutta haetaan, mutta se on pikemmin omien verkostojen luomista ja varmistamista että muut huomaavat itsensä.
Ja tässä maailmassa lastemme tulisi kasvaa- huoh. Ja vaikka itse tiedostan tämän, niin silti minussa on myös näitä nykyajan kasvattajan ongelmia ja en myöskään minä haluaisi kasvattaa lapsistani "luusereita" (siis yksinäisiä).
Sekä Keltikangas-Järviseltä että 27:ltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan totta taitaa olla. Ja siksi koulukiusaaminen vaan lisääntyy.
Tosi hyvää tekstiä, kiitos kuin laitoit tänne!
Meilläkin empaattinen rauhallinen eskarilaispoika ja välillä ei tiedä miten häntä tulisi "kasvattaa": pärjäämään poikien aggressiivisessa maailmassa, ettei jää alle vaiko rohkaista olemaan oma itsensä silläkin uhalla, että on liian "erilainen"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
27:llä ja monella muullakin on tosi hyviä kirjoituksia.
ap
Poikamme on rauhallinen, "kiltti" lapsi ja pienempänä vaikutti jossain vaiheessa sen verran ujoltakin, että pelkäsimme kohdallemme tulevan kaiken sen problematiikan mitä tässäkin ketjussa on kuvattu. Toivottavasti voin valaa toivoa muihinkin toteamalla, että ihmeen hyvin on mennyt! Hän on löytänyt kavereita oikein hyvin; ei vain valikoi niitä ihan villeimpiä (välillä aggressiivisimpia) lapsia kavereikseen. Pienessä ryhmiksessä ei tullut ongelmia; siellä kyllä meidän kokemuksemme mukaan problematisoitiin aggressiivinen käyttäytyminen eikä rauhallisuus.
Eskarissa ja nyt koulussa meni/menee upeasti ja näkyy ylipäätään vähän merkkejä koko hitaasti lämpenevästä temperamentista (tiettyä varovaisuutta kyllä joskus mutta sehän on vain hyvä). Lapselle on päässyt vakiintumaan positiiviset kuviot ja luottavainen mieli. Toivottavasti hyvä tilanne jatkuu.
Meillä on päästy kaikissa näissä kuvioissa paneutumaan lapseen kokonaisuutena; kukaanhan ei ole vain ujo tai vain aggressiivinen, vaan myös paljon muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka tekevät asiat toisin kuin minä. Miten ne kehtaa? Eivätkö mihmiset ymmärrä, että minun tapani tehdä asioita on paras ja ainoa?
jotka tekevät asiat toisin kuin minä. Miten ne kehtaa? Eivätkö mihmiset ymmärrä, että minun tapani tehdä asioita on paras ja ainoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alku oli jo täyttä paskaa ja en ole koskaan nähnyt lapsen lyövän toista lasta, ettei siihen kukaan puutu.
Agressiivisuuteen puututaan ja myöskin epäsosiaalisuuteen.
Mielestäni monet äidit kasvattavat hyvin lapsiaan esim. jonottamaan ja kenenkään kädestä ei saa ottaa mitään.
Varsinkin lyömiseen puututaan heti.
asiaa jälleen L. K-J:ltä! Olen aina pitänyt hänen mielipiteistään ja kirjoistaan, todella älykästä tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muiden naisten kanssa? Vai tekeekö vaan ammattimaisen päätelmiään omassa täydellisyydessään?
Sanoisin että jokseenkin huono huumorintaju ihmisellä! Jos 3- vuotias tuuppaa ja äiti nolona heittää siihen että "selviytyjä" niin ei kai se nyt tarkoita mitään sen kummempaa???
Missä välissä tämä nainen sanoi että lapsi ei ole ainakaan LUUSERI?!?
Juu, aina voidaan haukkua äidin/isän kasvatusta.
Jokasella vanhemmalla on huoli lapsensa tulevaisuudesta.
Pois antaminen ja joustaminenhan kuuluu elämään, ja tästä kirjotuksesta tekee pahaa sen äidin puolesta jota nyt "ammattilainen" tekee syyllisen.
Keltikangas itsekin myöntää että lapsellakin on joskus paha päivä, mutta toisessa taas arvostelee ettei saa heittää tapahtumasta herjaa -sitähän se oli.
En tiedä loppuiko tapahtuma siihen vitsiin vai jättikö vaan kertomatta että kyllä äiti torui lasta "Ei saa" ottaessaan lapsen pois tilanteesta.
Se on hyvä muistaa, että joskus näitä "tilanteita" saattaa joku tahtoa katsoa yksipuolisesti. Tilastoja olen joskus opiskellut, etten ole niin sinisilmäinen etteikö voisi kysyä jotain niin että siitä saa haluamansa tuloksen..
Esim. Aamulehteen oli jokun aikaa sitten laitettu kysely nuorten ajotavasta johon vastanneet oli suurin osa nuoria, ainoa iso vastustaja joukko -ikä 18-35- vuotiaita!! Jännästi nuorten joukko pienenee (samoin tulos huononee) jos ikähaarukka olisi NUORILLA esim. 18-25- vuotiaat..
kiltti, empaattinen ja rauhallinen lapsi on nykyään melkein ongelmatapaus... Meillä LTO kertoi juuri iloisena, kuinka 5-vuotias tyttömme on oppinut olemaan tosi jämäkkä ja törkkii muut pois, jos yrittävät ohitella. Okei, ei tarvi olla ihan kynnysmatto toisille, mutta jotenkin hassua, että hirveän kilttiä ja huomaavaista lasta väkisin opetetaan aggressiiviseksi. Eikö niitä ohittelijoita voisi pikemmin ojentaa?
Vierailija - 21.12.2009 10:29 (29/39)
Keltonkangas-Järvinseltä hyvä kirjoitus
Ihan totta taitaa olla. Ja siksi koulukiusaaminen vaan lisääntyy.
Keltikangas-Järvinen on nainen paikallaan! Ihanaa että joku vihdoin tästäkin aiheesta kirjoittaa.
Älkää liikaa kehuko, ettei sillä nouse pissi päähän entistä pahemmin!
Hänen teksinsä ovat kieltämättä hyviä, mutta opiskelijoitaan kohtaan hän on aika ylimielinen :(
Sinä kerroit nyt tällaista ikävää. Ottaisiko tuota todesta? Hän vaikuttaa telkkarissakin aina niin valtavan fiksulta ja ihanalta.
jos menisi telkkariin ylimielistelemään? ;) Ei hän siis koko ajan ylimielinen ole, mutta usein saa käsityksen, ettei hänen tarvitse hoitaa käytännön asioita ja muuta "likaista työtä", koska on niin hieno ja kuuluisa...
Poika lämpenee hitaasti ja vierastaa vieraita aikuisia. Se oli eskariopelle aivan ihmeellistä.