Hirveän hyvä kirjoitus Keltikangas-Järvisellä Lääkärilehdessä:

Eskaripoikani on perusluonteeltaan rauhallinen ja varovainen, ilmiselvä ongelmatapaus nykymaailmassa. Kotihoidossa on ollut ja eskarin alkaminen pelotti äitiä tuon luonteen takia. Mainiosti on mennyt! Ryhmässä pidetään arvossa erilaisia persoonallisuuksia ja vapaata leikkiä on paljon, mutta valvontaa riittävästi. Ongelmaksi muodostuu aroilla lapsilla usein itsetunto, kun koko ajan pidetään toisen luokan kansalaisena. Itse olen tästä hyvä esimerkki.



Järkyttävää minusta on, että toisten syrjintään suhtaudutaan kuin mihinkin hallitsemattomaan luonnonvoimaan. Kun maailma nyt vaan mukamas itsestään on sellainen, niin pakkohan tuo lapsi on opettaa käyttämään ensimmäisenä nyrkkejään, vaikka niin mielelläni minä maailmanrauhaa toivon ja blaa blaa. Mutta jos tosiaan lto:t ja opet ovat myös sitä mieltä, että kiltteys on sairaus, niin aikamoinen taakka tässä on kannettavana.



Olen aiemminkin lukenut Keltikangas-Järvisen tekstejä ja pitänyt niistä. Hänellä on asiantuntemusta ja nostaa esiin tärkeitä asioita.

ihmetteli sitä, ettei äiti eleelläkään hillinnyt poikansa mellastusta. Sain lisäksi tekstistä kuvan ettei äiti _sanonut_ tuota selviytyjä-juttua vaan sen "kertoi hänen pieni hymynsä".

muiden naisten kanssa? Vai tekeekö vaan ammattimaisen päätelmiään omassa täydellisyydessään? Sanoisin että jokseenkin huono huumorintaju ihmisellä! Jos 3- vuotias tuuppaa ja äiti nolona heittää siihen että "selviytyjä" niin ei kai se nyt tarkoita mitään sen kummempaa???

Kaikki mun tuntemani ihmiset pitävät lapsen aggressiivisuutta kyllä paljon suurempanan ongelmana kuin rauhallisuutta ja empaattisuutta.

ja tässä ketjussa on asiallista keskustelua, mutta muttama asia menee mielestäni sekaisin.



Ensinnäkin aggressiivisuus on varmasti suurempi ja näkyvämpi ongelma kuin rauhallisuus ja empaattisuus. Siksipä siihen on tähän asti puututtu enemmän, hiljaiset ovat olleet omissa oloissaan. Mielestäni on vain hyvä, että kasvatuksessa keskitytään myös niihin, jotka eivät isoimpaan ääneen ole vaatimassa huomiota. Hiljainen ja varovainen lapsi jää helposti meluisamman varjoon, vaikka hänenkin yksilöllistä kehitystään pitäisi tukea.



Lisäksi ketjussa unohdetaan se, että eivät luonteenpiirteet itsessään ole automaattisesti hyvää tai pahaa. Kyse on siitä, miten niitä käytetään ja millaisessa tilanteessa mistäkin piirteestä on etua. Kasvatuksen tavoitteena on auttaa lapsia kehittymään ihmisiksi, jotka voivat toimia täysivaltaisina yhteisön jäseninä. Samalla tavoin, kuin aggressiivisen ja vilkkaan lapsen täytyy oppia itsehillintää, täytyy rauhallisen ja vetäytyvän lapsen oppia pitämään puolensa. Se ei tarkoita viidankon lakeja tai sitä että kaikista pitäisi tulla kilpailuhenkisiä minäminä-ihmisiä, vaan tarpeellisetn ihmissuhdetaitojen opettelua.

ja tässä ketjussa on asiallista keskustelua, mutta muttama asia menee mielestäni sekaisin. Ensinnäkin aggressiivisuus on varmasti suurempi ja näkyvämpi ongelma kuin rauhallisuus ja empaattisuus. Siksipä siihen on tähän asti puututtu enemmän, hiljaiset ovat olleet omissa oloissaan. Mielestäni on vain hyvä, että kasvatuksessa keskitytään myös niihin, jotka eivät isoimpaan ääneen ole vaatimassa huomiota. Hiljainen ja varovainen lapsi jää helposti meluisamman varjoon, vaikka hänenkin yksilöllistä kehitystään pitäisi tukea. Lisäksi ketjussa unohdetaan se, että eivät luonteenpiirteet itsessään ole automaattisesti hyvää tai pahaa. Kyse on siitä, miten niitä käytetään ja millaisessa tilanteessa mistäkin piirteestä on etua. Kasvatuksen tavoitteena on auttaa lapsia kehittymään ihmisiksi, jotka voivat toimia täysivaltaisina yhteisön jäseninä. Samalla tavoin, kuin aggressiivisen ja vilkkaan lapsen täytyy oppia itsehillintää, täytyy rauhallisen ja vetäytyvän lapsen oppia pitämään puolensa. Se ei tarkoita viidankon lakeja tai sitä että kaikista pitäisi tulla kilpailuhenkisiä minäminä-ihmisiä, vaan tarpeellisetn ihmissuhdetaitojen opettelua.

Tulit sitten analysoimaan. Ihanko itse nämä mietit vai katsoitko jostain oppikirjasta?

Olen itse puistossa törmännyt äiteihin, jotka antavat pienten lastensa viedä toisilta leluja kädestä puuttumatta tilanteeseen mitenkään. Tilannetta on jopa kommentoitu niin, että lasten täytyy oppia itse pitämään puolensa. Varmasti osittain näinkin, mutta kyllä mielestäni yksi kasvattamisen tärkeimpiä asioita on opettaa lapsi ottamaan muutkin ihmiset ja heidän tunteensä huomioon. Eipä tämä maailma ole kovin mukava paikka elää, jos kaikki ajamme pelkästään omaa etuamme muista välittämättä. Ja jos tätä toisten huomioimista, vuoron odottamista jne. ei heti lapsesta opeteta, niin ei se varmasti myöhemminkään onnistu.



Itselläni on kotona yksi 2-vuotias, joka on varsin rauhallinen ja empaattinen tyyppi ja yksi 4-vuotias, joka on todella touhukas, vilkas ja sosiaalinen. Toisten huomioimista ja vuoron odottamista meillä käsitellään päivittäin. Joka päivä käydään joltain osin läpi sitä miten toistenkin tunteita pitää muistaa ottaa huomioon. Välillä tuloksia on jo nähtävissä ja toivon mukaan lasten kasvaessa vieläkin enemmän. Itse haluaisin toki opettaa lapseni pärjäämään tässä maailmassa, mutta uskon ja toivon, että pärjätä voi myös toiset ihmiset huomioiden. Ajattelen niin, että jos pystyn opettamaan lapseni rohkeasti kertomaan omista mielipiteistään, rohkaisemaan häntä olemaan oma itsensä ja luottamaan itseensä, niin ollaan jo hyvällä mallilla. Ei siinä mielestäni tarvita viidakon lakien opettamista tai toisten ihmisten polkemista.

Tulit sitten analysoimaan. Ihanko itse nämä mietit vai katsoitko jostain oppikirjasta?

... löytyy ylimielisiä besserwisser-wannabeitä, jotka eivät tarvitse muiden aliarvioimiseen oppikirjoja; niitä he tarvitsisivat ihan muuhun.

Hän osaa pukea asiat sanoiksi selkeällä tavalla. Jo monta asiaa on tullut vastaan, mitä olen mielessäni miettinyt ja ihmetellyt, ja myöhemmin löytänyt Keltikangas-Järvisen tekstin tuosta aiheesta, hyvin maalaisjärkeen käyvällä tavalla pohdittuna.



Tässä taas erinomainen kirjoitus. Kolahtaa minuun kiltin, aran ja varautuneen eskarilaistytön äitinä.

Taidat olla jostakin perähikiältä;) Puistoissa noihin mammoihin törmää aika ajoin, jotka eivät kiellä lastaan. Tai yrittävät kieltää yhdesti ja kun lapsi ei tottele kohauttavat olkapäitä tai sanovat etteivät enää jaksa. Toisen lapsen lyömiseen, jos ei oma äiti puutu, siihen puuttuu muut aikuiset usein. Mutta kyllä se on lapsen oman vanhemman osattava lopettaa lapsensa hölmöilyt. Päiväkodeissa sen jo näkee kuinka lapset pompottavat omia vanhempiaan 6-0.

Itse haluaisin toki opettaa lapseni pärjäämään tässä maailmassa, mutta uskon ja toivon, että pärjätä voi myös toiset ihmiset huomioiden. Ajattelen niin, että jos pystyn opettamaan lapseni rohkeasti kertomaan omista mielipiteistään, rohkaisemaan häntä olemaan oma itsensä ja luottamaan itseensä, niin ollaan jo hyvällä mallilla. Ei siinä mielestäni tarvita viidakon lakien opettamista tai toisten ihmisten polkemista.

Juuri näin se minustakin on.

Meidän päiväkodissa taas on tehty selväksi, että 2-vuotias poikamme on vilkkaan luonteensa takia kuin kasa paskaa :(. Kaikki muut saivat joulujuhlassakin kunnon roolit paitsi tämä meidän yksi, joka istui kaivamassa nenää lähes koko juhlan ajan. Raskaita huokauksia tulee hoitajilta, samoin "eivät ole paikalla" jos joku lapsista mottaisee meidän muksua. Olen puhunut palaverissa sen puolesta että opettaisivat pojalle niitä oikeita käytösmalleja, niitähän mekin harjoittelemme kotona- mutta ei.

Nuoremman lapseni pk-ryhmään on pari viikkoa sitten tullut lapsesi kaltainen poika. Hoitajat kyllä ehtivät katsomaan hänen peräänsä ja opettavat myös sopivaa käytöstä.

Esim. kun tämä lapsi hajoittaa leikit (leikkii ensin ryhmässä muiden mukana mutta yhtäkkiä rikkoo leikin) nappaa hoitaja lapsen pois tilanteesta ja kertoo ettei leikkiä saa sillä tavalla rikkoa. Lapseen suhtautuvat ystävällisesti ja muille lapsille selittävät että tämä poika opettelee pk:n sääntöjä ja kavereiden kanssa leikkimistä.

Hoitajat myös auttavat lapsia löytämään sellaisia leikkijä joissa kaikki voivat olla mukana, jos muuten näyttää siltä että joku lapsi jäisi leikkien ulkopuolelle.

Ensin minua äsytti kun ko. lapsi tuli siihen ryhmään, mutta ei enää kun olen nähnyt miten henkilökunta toimii hänen kanssaan.

Jos 3- vuotias tuuppaa ja äiti nolona heittää siihen että "selviytyjä" niin ei kai se nyt tarkoita mitään sen kummempaa???

appivanhempani ovat oikein ylpeitä yhdestä lapsenlapsestaan. Tämä lapsi on luokkansa 'pomo' ja määrää kenet otetaan leikkiin mukaan ja kuka jätetään yksinään. Appivanhempani ovat useammin kuin kerran ylpeillen selittäneet kuinka ko. lapsi osaa ja uskaltaa määräillä muita ja pistää asiat järjestykseen. Kiusaamisen kuittaavat sillä, että 'se kiusattu lapsi nyt on semmoinen reppana joka ei osaa pitää puoliaan'.

Pärjääjänä tätä lasta pitävät myös omat vanhempansa ja ovat kovin ylpeitä lapsestaan, joko heidän mukaansa on selvä menestyjä.

Itselläni on hieman arka 3-v tyttö, joka kuitenkin (varsinkin kotioloissa) osaa olla hyvinkin aggressiivinen. Yritön tasapainotella sen kanssa, että lapsi pitäisi saada tottelemaan kieltoja, mutta ruokkimatta tätä arkuutta ja varovaisuutta enempää. Olen lukenut Keltikangas-Järvisen kirjoja, mutta jotenkin en osaa soveltaa niitä käytäntöön.

Tänään muuten oli Hesarissa juttu, jossa sanottiin, että ihmiset syntyvätkin empaattisina, toisin kuin K-J kirjoittaa. Oli tehty tutkimusta vauvoilla.

että Keltsu on vähän ylimielinen ja oikaisee. Siis tottakai hän puhuu asiaa, mutta asiaa, joka on selvä suurimmalle osalle meistä.



En oikeasti ole nähnyt missään vanhempia, jotka eivät puutu lapsen käytökseen. Yksittäisiä tilanteita ehkä. Ihan kaikki kerhoissa, puistoissa ystäväperheissä, kieltävät ja kasvattavat.



En pysty allekirjoittamaan tuota, että kyse on nykypäivän ilmiöstä. Tutkittu tieto on tietysti eri asia kuin koettu, mutta onko todella tutkittu, että "nykypäivän vanhemmat" ovat tuollaisia pöllöpäitä. Vai onko enemmän niin, että heitä on ollut aina jonkin verran?

siis pääasiallinen kasvatustyö tapahtuu kotona ja lapset tekevät niin kuin vanhempansa eli mallista opitaan. tarhassa siihen lisätään sitten muita malleja. siellä työskentelevien henkilöiden olisi tarkoitus näitä lapsia opettaa ja ohjastaa. minusta moni vilkas lapsi saa helpolla "tuhman" maineen ja moni hiljainen "jälkeenjääneen" ihan syyttä. Jokainen lapsi on erilainen ja on normaalia käyttäytyä, kehittyä ja kasvaa eri tahtia. Tätien tulee turvata jokaiselle lapselle oikeudenmukainen ja turvallinen tarhapäivä. Väkivalta ei ole hyväksyttyä. Kiusaaminen ei ole hyväksyttyä. tietyt käyttäytymissäännöt koskevat kaikkia. toisia rohkaistaan ja toisia toppuutellaan. Meidän tarhassamme ainakin tehdään yhdessä ryhmässä asioita jolloin kaikkien tulee kyetä odottamaan vuoroaan, sanomaan kiitos jne. ne jotka eivät pysty siinä keskittymään voidaan joutua laittamaan jäähylle välillä. "koulukiusaus" alkaa jo siellä. siksi lastentarhanopettajia ja muita korkeastikoulutettuja tulee olla tarpeeksi töissä. jotta näkisivät tilanteet hieman laajemmin kuin "hidas" ja "ilkeä" lapsi-vastaikkainasettelulla.

Hyvää joulua kaikille lapsille ja perheille!

ja toiset huomioon ottaviksi!



Se on palvelus koko yhteiskunnalle!



Kiitos ja hyvä joulua.



äiti ja ope

Älkää liikaa kehuko, ettei sillä nouse pissi päähän entistä pahemmin!



Hänen teksinsä ovat kieltämättä hyviä, mutta opiskelijoitaan kohtaan hän on aika ylimielinen :(

asiaa koko kirjoitus!

ja on tosissaan saanut pitää tiukat ohjakset hänen kanssaan. On edetty niin, että kun on luottamuksen arvoinen, kuminauhaa löysennetään. Jos ei niin heti kiristys.

Päiväkoti oli aivan haltioissaan tämän tytön kanssa kun on niin sosiaalinen ja mahtava. Pomotti ja sekoitti toisten leikit. Valkkasi parhaimmat kaverit ja oli kiusaamistakin.



Päiväkoti ei puuttunut kiusaamiseen. Kuulin sen vasta kaverin äidiltä ja en kyllä yhtään epäillyt häntä. Kiusaaminen loppui kun pistin tytön pyytämään anteeksi kiusatulta ja hänen äidiltään.



Vastikkeeksi meillä on kiltti poika, jota päiväkoti vainosi koko ajan. Ei tule pärjäämään, ei selviämään, tulee koulukiusattu, tulee jäämään luokalle, ei selviä elämässä jne....Positiivista palautetta en saanut kertaakaan. Oikein lietsoivat pojalle sen, että on pojan oma syy kun muut hakkaavat.



Tilanne on tällä hetkellä se, että kumpikin murrosiässä. Kummallakin menee hyvin. Tytöllä on kavereita ja on oppinut empaattisuutta ja jakamista ja on suosittu kaveriporukassa.



Pojalla menee hyvin, en edelleen empaattinen ja suosittu kaveriporukassa ja koulu menee hyvin.



Jos olisin uskonut ammattikasvattajia ja antanut tytön pomottaa ja hajottaa toisten leikit ja kiusata, uskoisin hänen olevan melkoinen murkkuhirviö.

Ja poika olisi huonoitsetuntoinen luuseri ja alisuoriutuja.

ilman sinua he olisivat aivan hukassa systeemin vuoksi!!!!! Voisiko olla, ettei asia ole ihan noin mustavalkoinen. Että siellä yhden vauvan äiti kirjoittaa yksinkertaistettua esimerkkiänsä =DD

ja on tosissaan saanut pitää tiukat ohjakset hänen kanssaan. On edetty niin, että kun on luottamuksen arvoinen, kuminauhaa löysennetään. Jos ei niin heti kiristys. Päiväkoti oli aivan haltioissaan tämän tytön kanssa kun on niin sosiaalinen ja mahtava. Pomotti ja sekoitti toisten leikit. Valkkasi parhaimmat kaverit ja oli kiusaamistakin. Päiväkoti ei puuttunut kiusaamiseen. Kuulin sen vasta kaverin äidiltä ja en kyllä yhtään epäillyt häntä. Kiusaaminen loppui kun pistin tytön pyytämään anteeksi kiusatulta ja hänen äidiltään. Vastikkeeksi meillä on kiltti poika, jota päiväkoti vainosi koko ajan. Ei tule pärjäämään, ei selviämään, tulee koulukiusattu, tulee jäämään luokalle, ei selviä elämässä jne....Positiivista palautetta en saanut kertaakaan. Oikein lietsoivat pojalle sen, että on pojan oma syy kun muut hakkaavat. Tilanne on tällä hetkellä se, että kumpikin murrosiässä. Kummallakin menee hyvin. Tytöllä on kavereita ja on oppinut empaattisuutta ja jakamista ja on suosittu kaveriporukassa. Pojalla menee hyvin, en edelleen empaattinen ja suosittu kaveriporukassa ja koulu menee hyvin. Jos olisin uskonut ammattikasvattajia ja antanut tytön pomottaa ja hajottaa toisten leikit ja kiusata, uskoisin hänen olevan melkoinen murkkuhirviö. Ja poika olisi huonoitsetuntoinen luuseri ja alisuoriutuja.