Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan kokemuksia, minkä ikäisenä nirsot lapsenne ovat alkaneet syödä monipuolisemmin?
20.12.2009 |
Nimittäin lapseni on 12-vuotias ja hänellä on paljon erilaisia tuokia joita ei pysty syömään. Syö kyllä hyvin puuroja, leipiä, salaatteja (joissa ei tomaatteja lohkottuna, mysliä, riisiä, makaronia, hyvää perunaa (ei vetisiä koulun), lihaa, kalaa ja kanaa erikseen, ei kastikkeissa. Saan kyllä kotona laitettua lapselle mieluista ruokaa, mutta julkisilla paikoilla on aina erilaisia kastikkeita ja niitä hän ei kerta kaikkiaan saa syötyä. Ne oksettaa. En tiedä mikä on mennyt pieleen, mutta vauvana hän söi hyvällä halulla kaikki mössöt, mutta kun aloitti itse syömään, jätti pois ne mistä ei tykkää. Syö myös marjoja ja hedelmiä eli ravitsemuksellisesti saa monipuolista ruokaa, mutta nuo julkiset ruokailut ovat tylsiä. Toki ravintolassa, missä voi tilata mieleisen annoksen, niin ruoka maistuu. Ehkä suurin huoli on tuo jatkuva ympäristön paine, myös äidille. Millaisia kokemuksia teillä on? Lapseni on kyllä tosi reipas, terve ja iloinen. HArrastaa liikuntaa ja on hyvä koulussa. Ainoa aine koulussa, mikä tuottaa vaikeutta on tuo ruokatunti. Onneksi open kanssa asiasta on puhuttu, eikä painosta kovin, mutta aina uusien opettajien kanssa on ongelmaa. Lähinnä opettajat on huolissaan....
Kommentit (29)
minua syömään.
Nirsoilu loppui kun opiskeluaikana juhlin opintotukeni ja oli pakko syödä sitä, mitä muutamalla markalla sai.
Nykyään menee melkein kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloin syödä monipuolisemmin lukiossa, mutta varsinainen "monipuolistumisräjähdys" tapahtui vasta yliopistoaikoina.
Olen tosi terve ja reipas ja iloinen, aina ollutkin mutta lapsena vaan ollin ns. linnunruokainen.
Oikeasti se lohduttaa kovasti, sillä minunkin lapsellani on sitten toivoa. Meillä on myös toinen lapsi, joka syö oikein hyvin. Tämä nirso lapsi syö esim. ulkomailla tosi hyvin, sillä pitää maustetuista ruoista. Olisikohan paras vain odottaa ja seurata tilanteen kehittymistä. Nimittäin helposti tulee sorruttua lapsen painostukseen ruokailussa, mikä on lapsesta oikeasti ahdistavaa. Huomaan kyllä sen ja lopetan taas vähäksi aikaa. Varsinkin, kun lapseni on sanonut monesti, että hän haluaisi tykätä eru ruoista, mutta ei vain pysty. Antakaa vain vinkkejä minulle ja tukea myös kaipaan..:)
Aloin valehtelematta vasta siinä 16-17-vuotiaana syömään reippaasti vähän kaikkea, kun tein omia kokeiluja enemmän keittiössä ;D. Nyt aikuisena meillä syödään päivittäin mm. keltasipulia- se on entinen inhokkini, missään ruoassa ei saanut olla sitä! Samoin pitkät nuudelit ovat herkkuani, ala-asteella vielä söin pelkästään pätkittyä spagettia ;). Ihan tosi!
Oma lapseni näyttää menevän vähän samaa linjaa; vauvana söi mitä tahansa, nyt leikki-ikää lähestyvänä nuolee leivästä voit ja pysyy mielummin nälkäisenä kuin syö jotain, mistä ei pidä.
Toinen lapsi taas syö ihan mitä vain mukisematta ja innolla.
Olen lukenut myös, että aspergereilla on ihan tyypillistä tuo, että kastike ei saa peittää muita ruokia. Vaan he tykkäävät usein, että ruuat on erillään, perunat, lihapullat ja kastike lautasella niin, etteivät kosketa toisiaan.
Itse aloin syömään paremmin sen jälkeen, kun opin talouskoulussa lisää ruuanlaitosta. Siis toki olin kotona osallistunut, mutta siellä koulussa tehtiin mm. laitosruokaa, mitä kautta opin arvostamaan sitä ja jotenkin se alkoi maittamaan paremmin.
Vähitellen sitten makutottumukseni laajenivat ja opin syömään uusia aineita, kuten suolakurkkua tai ranskalaisia tai kastikkeita, jotka olivat ennen inhokkiani.
Mutta kyllä minulla vieläkin rajoitteita on. Hernekeitto ei mene alas. Tai grillimakkarasta maistuu puolet, mutta sitten se alkaa yhtäkkiä ihan yököttämään. Onneksi mulla on mies makkaranystävä, joten työnnän sille sit sen makkaran lopun.
Mutta on niitä voittojakin, kuten punajuuri, jota en itse ottaisi lautaselle. Mutta jos on valmis annos, jossa on myös punajuurta, ja olisi epäkohteliasta jättää punajuuret koskematta, niin pystyn nykään syömään ne aivan kivutta ja kohteliaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja on edelleen hyvin rajoittunut ruokavalio. Lapsena oli aika pahastikkin alipainoinen, se ongelma onneksi poistui 2 vuotta sitten.
on se, että koita olla kiinnittämättä asiaan isommin huomiota. Mikään ei ole niin raivostuttavaa kun tuputtaminen ja painostus.
Olen edelleen sitä mieltä (kahden nirson äitinäkin), että jos lapsi ei halua maistaa parin (ystävällisen) kehotuksen jälkeen, niin annetaan olla. Miksi lapsen olisi pakko maistaa jotain, mistä hän ei pidä, kun meillä aikuisilla on oikeus sanoa, että kiitos en halua syödä tätä kastiketta kun siinä on sieniä/sipulia/tomaattia/ yms...
Oma isäni on nirso myös, hän ei syö ketsuppia, sinaappia, salaatinkastikkeita, kermaviiliä, jugurttia, rahkaa, yms. eikä mitään ruokia, mihin näitä aineita on lisätty. Hän on kohta 70-vuotias, eikä kukaan häntä pakota joka ruokailulla maistamaan niitä ruokia, missä ko. aineita on. Miksi minun kuusivuotiaani pitäisi maistaa joka ikinen kerta vaikkapa herneitä kun hän ei niistä kerran pidä? Miksi aikuinen saa olla nirso, mutta lapsen pitäisi maistaa aina vaan kaikkea mistä hän ei tykkää? Missä menee se ikäraja, jolloin voi sanoa, että kiitos, en syö kun en pidä ilman, että joku vaatimalla vaatii maistamaan?
Lapsi ei vaurioidu pysyvästi, vaikka hän ei ikinä oppisi syömään kaikkea. Kunhan ruokavalio on riittävän monipuolinen, eikä lapsi joudu jatkuvasti näkemään nälkää, koen ettei rajallinen ruokavalio ole mikään ongelma.
Itselleni kaikkein kurjimmat lapsuusmuistot on, kun aina pakotettiin maistamaan ja maistamaan päiväkodissa puuroa ja joka aamu siitä tuli oksennus tai ainakin yökkäys. Mitähän ne tädit oikein saivat siitä sadistisesta kidutuksesta aikaan kun en tänä päivänä pysty yökkimättä edes katsomaan kun muut syö puuroa? Ei siitä jatkuvasta maistamisesta ollut mitään hyötyä.
Terveisin supernirso 2 (joka eli vuosikausia lapsena pelkällä perunamuusilla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsen olisi pakko maistaa jotain, mistä hän ei pidä, kun meillä aikuisilla on oikeus sanoa, että kiitos en halua syödä tätä kastiketta kun siinä on sieniä/sipulia/tomaattia/ yms...
että lapsi ei suostu maistamaan sitä ensimmäistäkään kertaa. Väittää vaan että ei tykkää tomaatista, paprikasta, ties mistä vaikka ei ole niitä ikinä suuhunsa pistänyt. Ongelma on nimenomaan tuo "monipuolinen ruokavalio" johon meillä ei tällä hetkellä päästä, kun lapsi kieltäytyy suurimmasta osata ruuasta. Mitään puuropakkoja tai kiusaamista meillä ei harrasteta vaan yritän rauhallisesti tukea lasta näissä ennakkoluuloissaan. Kurja lähetä vaikkapa matkalle kun lapsi on nälissään monta päivää eikä suostu syömään kunnolla, huutaa vaan.
Moni ruokalaji on saanut palata perheen vakiolistalle ja joistakin nuori on alkanut oikein pitää. Esimerkiksi suklaakakkua hän ei suostunut edes maistamaan, nyt se on tietenkin herkkua. Monien ruokien kohdalla hän väittää nyt (18), että AINAHAN hän on tuota syönyt, vaikkei todellakaan ole tikullakaan koskenut saati haarukalla. Uskon, t tä myös omat ruoanlaittokokemukset ovat vaikuttaneet asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja nirsoilee edelleen. Ikää löytyy 22v. ja ihan oikeasti en vain pysty syömään läheskään kaikkia ruokia. Mulla tulee ihan oksennusrefleksi, jos yritän syödä esim. pinaattikeittoa. En syö myöskään hernekeittoa enkä montaa muutakaan keittoa, maksaruoat yököttää (niin kuin kai monia muitakin), monet keitetyt kasvikset, jotkut kastikkeet, monet kasvisruoat, monet pata- ja laatikkoruoat, niissä on aina jotain "mössöä", joka inhottaa...
Onkohan muita tällaisia aikuisia olemassa??
sillä itse olen ollut aina nirso syömään ja yököttää kaikki kasvikset yms... ja nyt olen 29 enkä vieläkään ole oppinut kaikkea syömään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsi ei suostu maistamaan sitä ensimmäistäkään kertaa. Väittää vaan että ei tykkää tomaatista, paprikasta, ties mistä vaikka ei ole niitä ikinä suuhunsa pistänyt. Ongelma on nimenomaan tuo "monipuolinen ruokavalio" johon meillä ei tällä hetkellä päästä, kun lapsi kieltäytyy suurimmasta osata ruuasta. Mitään puuropakkoja tai kiusaamista meillä ei harrasteta vaan yritän rauhallisesti tukea lasta näissä ennakkoluuloissaan. Kurja lähetä vaikkapa matkalle kun lapsi on nälissään monta päivää eikä suostu syömään kunnolla, huutaa vaan.
tai vaikka pelkkä haju. Itse olen lapsena oksenanut kun äiti pilkkoi kaalia. Sitä ei siis todellakaan edes yritetty minulle tarjota siinä vaiheessa...
Oman pojan nirsoilu väheni kun lakkasin välittämästä siitä, että hän nirsoilee. Eli osittain kyse oli hänellä ihan teatterista. Mm. tein salaatin, laitoin pöytään ja kun lapsi sanoi, ettei halua syödä tuota, sanoin, etten olisi sitä hänelle antanutkaan. Eli käytin vähän käänteistä tekniikkaa. :) Hän oli samanlainen, väitti ettei tykkää, vaikkei ollut ikinä maistanutkaan. Olen käyttänyt myös lahjontaa toisinaan, eli jos otat hiirenvarpaan kokoisen tomaatinpalan, saat suklaapalan yms. Näillä menetelmillä olen saanut pojan syömään raakaa porkkanaa (kypsä ei mene vieläkään) ja kurkkua. Ja jos lapsella on nälkä tai hän on muuten pahalla tuulella, maistaminen on vaikeampaa. Eli antaa vaikka jotain mitä nyt suotuukin syömään ja sitten ehdottaa, että saa vaikka namin jos suostuu maistamaan tomaattia...
Pyydän häntä maistelemaan uusia makuja aina silloin tällöin, useimmat ruokakerrat annan lapsen olla rauhassa, ettei joka ruokailusta tule jännitteitä. Teen myös ihan sumeilematta niin, että laitan ruokiin kasviksia, jotka sitten nypin hänen annoksestaan pois. Sitten saatan joku kerta jättää ruokaan jonkun pienen palan, jonka lahjon hänen syömään.
Tärkeää on pitää se ruokahetki stressittömänä, rauhallisena hetkenä. Jos ruokahetkistä tulee koko perheelle ahdistava hetki, uusien makujenkaan maistelu ei taatusti tule onnistumaan.
Tämä oli siis ihan keittiöpsykologiaa, jotka olen kantapään kautta oppinut omista lapsuusajan ruokatraumoista ja kahden pienen pojan äitinä.
Ja tiedän muuten supernirsoja 30+ aikuisia äitejä, jotka eivät syö mitään kasviksia ja ovat muutoinkin erittäin ennakkoluuloisia (ja ovat silti onnistuneet saamaan lapsensa syömään vihanneksia). Muistaakseni joku taisi kysellä asiaa. :)
T: se pelkällä muusilla elänyt :)
Eli antaa vaikka jotain mitä nyt suotuukin syömään ja sitten ehdottaa, että saa vaikka namin jos suostuu maistamaan tomaattia...
Minusta tuolla viestitään lapselle sitä että ensin syödään sitä pahaa, ja siitä saa sitten palkinnoksi hyvää. Ja muutenkin olen kyllästynyt tuohon lapsen ruokateatteriin, antaa sitten olla syömättä jos ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuolla viestitään lapselle sitä että ensin syödään sitä pahaa, ja siitä saa sitten palkinnoksi hyvää. Ja muutenkin olen kyllästynyt tuohon lapsen ruokateatteriin, antaa sitten olla syömättä jos ei kelpaa.
No jospa lapsi vaikka tykkääkin maistamastaan? Eli siten ensin syödään sitä hyvää ja sitten syödään lisää hyvää? Näinkin on käynyt meidän nirsolle. Esim nyt hiukan aikaa sitten kieltäytyi syömästä mandariinia (olin ottanut itse palan ja tiesin että on tosi makea), sanoin, että maista vaan, saat sylkäistä pois jos on pahaa ja annan sitten suklaata päälle, että paha maku menee pois. Poika söi koko mandariinin, pyysi toisenkin (taas maistoin palan, ettei ollut hapan) ja unohti koko suklaan...
Nirsoileva lapsi on varmasti ärsyttävä! Itsellä vaan riittää kärsivällisyys tässä sen vuoksi ehkä niin hyvin, kun on ollut itse ihan ääritapaus. Muissa kasvatusasioissa olenkin sitten huomattavasti herkkänahkaisempi ja takakireä. ;)
ja nyt 6v on alkanut maistelemaan enemmän myös uusia ruokia. On kyläl jonkin verran vielä rajoittunut: kasviksista ei mene kaikkia alas, eikä hedelmistä eikä edes kakut, karkit ja pullatkaan maistu.
Itse olen 33 v. ja edelleen supernirso, joten tuskin tämä tästä enää muuttuu..
Mulla on myös nirso lapsi, ja ärsyttää kun ne, joiden lapset syö mitä vaan, antaa "hyviä neuvoja". Eli kun tarjoat jotain vaikka seitsemän kertaa, kyllä sitten tykkää. Mut kun ei tykkää. Ja oikeesti kynnys uusien ruokien maistamiseen on suurempi toisilla, toiset vetää tyytyväisinä naamaansa kaikkea. En jaksaisi kuulla enää yhtään "Meidän Patu-Petteri syö niin hyvin kaikkea, me on opetettu se siihen pienestä pitäen". Aargh.
ja nyt 6v on alkanut maistelemaan enemmän myös uusia ruokia. On kyläl jonkin verran vielä rajoittunut: kasviksista ei mene kaikkia alas, eikä hedelmistä eikä edes kakut, karkit ja pullatkaan maistu.
Kun ei syö kakkuja, karkkeja ja pullaa. :)
Oma poikani ei syö oikeastaan mitään päiväkodin jälkiruokia. Pääruuat syö useimmiten ihan ok, tosin salaatit eivät aina mene alas. En oikein ymmärrä miksi päiväkodin tädit aina jaksavat ihmetellä, että lapsi ei syö jälkiruokaa. Itse en nää mitään ongelmaa siinä, ettei syö makeaa, niin kauan kun syö ruokansa ja edes joskus jotain kasviperäistäkin. (Lapsi inhoaa pakastemarjoja yli kaiken ja niitähän on melkein joka jälkiruuassa. Tuoreita marjoja kyllä söisi vaikka jatkuvasti, mutta asia on hieman vaikeampi järjestää...)
Itse olin 15-vuotias kun söin ensimmäisen kerran elämässäni suklaapatukan. Kyse ei ollut siitä, etteikö äiti olisi antanut karkkia syödä, vaan se, ettei minulle kelvannut edes makeat. Olin siis vaikea lahjottavakin kun ei ollut mitään millä lahjoa. Valitettavasti suklaa maistuu nykyisin oikein hyvin, vähempikin riittäisi...
T: Edelleen se muusinsyöjä (jolla on näemmä vaikeuksia oikeinkirjoituksessa tänään). :D
suurta meteliä siitä asiasta ei kannata pitää, eikä pakottaa, sillä sillä tilanne vain pahenee.
Meillä on kanssa käytetty tuota lahjomista, kun lapsi ei suostu muuten edes maistamaan sitä ensimmäistäkään kertaa.
Ja sitten lapsella on tapana karjua ruuan nähdessään, että hän ei halua, että tuolla keitossa tai risotossa on noita vihanneksia. Se parku on inhottavaa. Mutta olen myös toistanut kerta toisensa jälkeen, että asiasta on aivan turha parkua, kun sen sijaan paljon toimivampaa on ottaa lusikka käteen ja siirrellä ne vihannekset sivuun ja syödä loput ruuasta ihan nätisti. Välillä 5-vuotias jo tekeekin niin, että ihan tyynesti vaan lajittelee ruokansa ja syö.
toiminnalleni:) Suuri kiitos:)