Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä vapaaehtoisessa lapsettomuudessa ihmetyttää?
Kommentit (104)
Taulapäitä kaikki tyynni[...] koska olin tosi ajattelematon ja epäempaattinen taulapää.
Kuten kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat naiset ovat, eikö? Onneksi tulit järkiisi ja teit sen lapsen. Olet nyt paljon viisaampi kuin kukaan vapaaehtoisesti lapseton nainen voi koskaan olla.
Se vika ei taida ihan noin helposti korjaantua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki äidit kuitenkin varmaan tietoisia siitä, että ympäri maailmaa on lapsia, joita vanhemmat lyövät, raiskaavat, kiduttavat, murhaavat, myyvät seksiorjiksi, pistävät kadulle, tai ihan kotoisasti vaan laiminlyövät niiden henkiset tarpeet jne? Esim. tuo ketju, missä kirjoittajien äidit kuvittelevat olleensa hyviä äitejä, mutta kirjoittajien mielestä ovat olleet kaikkea muuta. Miten tällaista pääsee tapahtumaan, kun lapsen saatua kuulemma valaistuu ja tajuaa, mikä elämässä on tärkeää?
-Tietty kypsymättömyys. Monet tuntemani vapaaehtoiset lapsettomat tuntuvat jotenkin kypsymättömiltä: ollaan jääty siihen vaiheeseen, jossa kaikki pyörii MINUN halujeni ja tarpeideni ympärillä.
Olen nimittäin tavannut paljonkin äitejä, joiden elämässä kaikki ei pyöri MINUN ympärillä vaan MINUN LASTENI ympärillä. Ulkopuolisen silmissä kyse on ihan samasta itsekkyydestä kuin siinä minun ympärilläni pyörivässä, tässä se on vain saanut jatkeen eli ne lapset.
Ja ei, kaikki äidit eivät ole tällaisia. Ihan samalla tavalla kuin kaikki lapsettomat eivät ole kirjoittajan kuvaaman kaltaisia.
Vastaavasti vanhemmat eivät oikeastaan tiedä mitään vapaaehtoisesti lapsettomien sielunmaisemasta :) Se, että itsellään ei ole joskus ollut lapsia, on ihan eri asia kuin päättää ettei koskaan hanki lapsia.
jotka ovat pitkään olleet vapaaehtoisesti lapsettomia. Siis sillä lailla, että alunperin ovat olleet sitä mieltä etteivät halua perhettä ja ilmaisseet kantansa ympäristölle. Suuri osa ihmisistä on kuitenkin sitä mieltä heti teinistä asti, jollei aikaisemminkin, että haluavat joskus perustaa perheen jne.
Kirjoittajahan itse kaiken tämän kertoi. Eli siis oli kymmenen vuotta "vapaaehtoisesti lapseton", koska todellisuudessa hän eli suhteessa miehen kanssa, jolle ei lapsia halunnut. Sitten tuli ero ja uusi mies ja lapsi siihen samaan rakastumisen huumaan. Ja nyt hän tietää omien sanojensa mukaan millaista elämää vapaaehtoisesti lapsettomat elää. Minun määritelmäni mukaan hän oli "vapaaehtoisesti lapseton" pikemminkin olosuhteiden määräämänä (ei sopivaa isäehdokasta) kuin omasta päätöksestään. Siksi hän ei mielestäni ole millään tavalla kykenevä kommentoimaan ihan oikeasti omasta halustaan vapaaehtoisesti lapsettoman naisen elämää. Hänen tilanteensa kun oli aivan eri, ja siitä hänellä on nyt lapsi todisteena.
näin mustavalkoisia ja mutkia oikovia päätelmiä. Tämä keskustelu alkaa olla jo aika huvittava. Toivottavasti vastaaja ei ollut ap, hänellä oli tähän saakka ihan fiksuja vastauksia.
Minun mittapuun mukaan et siis ole ollut vapaaehtoisesti lapseton vaan äidiksi tulemista pitkittänyt nainen.
siitä syystä että en mieheni kanssa halunnut lapsia. Elin lapsettomassa parisuhteessa kymmenen vuoden ajan ja puolustin vapaaehtoista lapsettomuutta. En niinä aikoina kuvitellut koskaan eroavani miehestäni. Mutta sinun mittapuusi mukaan en ole ollut aidosti parisuhteessa vaan ainoastaan "eroa pitkittänyt nainen"? :D
Olit siis "vapaaehtoisesti lapseton" siitä syystä, että et ollut löytänyt tulevalle lapsellesi sopivaa isää. Heti, kun löysit mieleisesi isäkandidaatit, teit lapsen ja hylkäsit "vapaaehtoisesti lapsettomat" aatteesi. Minä olen vapaaehtoisesti lapseton, koska en ihan oikeasti halua lapsia koskaan, tähän päätökseeni ei sopivat isäehdokkaat tai niiden puute vaikuta mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertoo kyllä jotain siitä vakavuuden asteesta, jolla he muka vapaaehtoisesti lapsettomia olivat. Tällaiset "takinkääntäjät" eivät todellisuudessa koskaan tule ymmärtämään ihan vakavasti lapsettoman elämän valinneita ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat oikeasti päätöksensä tehneet ja siinä pysyneet. Kyllä minäkin voin kuvitella olevani vaikka mitä, mutta teot puhuvat puolestaan.
Vastaavasti vanhemmat eivät oikeastaan tiedä mitään vapaaehtoisesti lapsettomien sielunmaisemasta :) Se, että itsellään ei ole joskus ollut lapsia, on ihan eri asia kuin päättää ettei koskaan hanki lapsia.
jotka ovat pitkään olleet vapaaehtoisesti lapsettomia. Siis sillä lailla, että alunperin ovat olleet sitä mieltä etteivät halua perhettä ja ilmaisseet kantansa ympäristölle. Suuri osa ihmisistä on kuitenkin sitä mieltä heti teinistä asti, jollei aikaisemminkin, että haluavat joskus perustaa perheen jne.
Olen itsekin vapaaehtoisesti lapseton, ikää 32, eikä ole koskaan tullut tunnetta että haluan äidiksi. minua jotenkin huvittaa nuo jotka perustelevat että lapsia kannattaa hankkia koska ilman lasta jää paitsi jostain mystisestä suuresta kokemuksesta. Niin, tottakai ihan varmasti jää, elämä on valintoja täynnä. Itse koen että lasten kanssa olisin jäänyt paitsi sellaisesta suuresta ja mystisestä kokemuksesta kuin elämä. En pystyisi tekemään työtäni joka on vaativaa ja siitä maksetaan hyvin, en olisi saavuttanut sitä ilman 5 vuoden yliopistossa oloa, itseni täydellistä likoon laittamista. Tästä olen saanut palkaksi uran jossa viihdyn, paljon arvostusta ja mainetta. Niin, tiedän että työn voi ihminen menettää koska vain, mutta niin myös lapset kasvavat ja muuttavat pois. Kysymys on, mitä ihminen haluaa elämältään, tämä on minun valintani. Miestänikään en olisi tavannut ilman työtäni ja hän tuskin minua olisi jonain äitihahmona halunnutkaan.
huomenna pois työstäsi, tilallasi olisi ylihuomenna uusi tyyppi, ja viikon päästä kukaan ei sinua edes muistaisi.
Tiedän sen siitä, että itse olen ammatissa, jota tehdään omalla persoonalla, ja aina kun joku poistuu kuvioista, syntyy hirveä poru, kuinka tuo nyt korvataan. Ja kuluu pari viikkoa, eikä kukaan enää kysele perään.
Onneksi omassa ammatissani onnistun tekemään uraa vielä kolmen lapsen jälkeenkin. Ja silti mulla on kotona ne tyypit, joille mä olen oikeasti tärkeintä maailmassa ( toistaiseksi), ja elämänmittaisia hienoja ihmissuhteita kolme enemmän.
MUTTA ihan hyvin olisin voinut elää myös lapsettoman elämän. Mun ihmisyys ei ole lapsistani kiinni, eikä persoonani.
En siis osaa edes oikein sanoa miksi vastasin juuri tähän kirjoitukseen kuten vastasin : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertoo kyllä jotain siitä vakavuuden asteesta, jolla he muka vapaaehtoisesti lapsettomia olivat.
Tein lapsen pakkotilanteessa, jota en halua tässä ruveta ruotimaan. Ei sitten niin minkäänlaista vauvakuumetta jne., kylmien faktojen pohjalta oli pakko valita mitä tekee. Ja sitten kävikin ilmi että elämäni paras päätös.
Teit tuosta kirjoituksesta muutenkin useita omia päätelmiä "joLLE ei miehiä halunnut", "lapsi tuohon samaan rakastumisen huumaan", "ei sopivaa isäehdokasta". Hei mitä mieltä olet esimerkiksi alanvaihtajista? Jos joku esimerkiksi on nuorena halunnut kiihkeästi opiskella vain ja ainoastaan sairaanhoitajaksi ja toiminut sairaanhoitajana työuransa ensimmäiset 10 vuotta, mutta myöhemmin aikuisena vaihtanut alaa ja opiskellut opettajaksi jollaisena nykyisin työskentelee, niin mitätöikö uudelleenkouluttautuminen kertaheitolla tuon henkilön kymmenvuotisen kokemuksen sairaanhoitajana työskentelystä, tehden kyseenalaiseksi koko aiemman työhistorian todenperäisyyden?
Kirjoittajahan itse kaiken tämän kertoi. Eli siis oli kymmenen vuotta "vapaaehtoisesti lapseton", koska todellisuudessa hän eli suhteessa miehen kanssa, jolle ei lapsia halunnut. Sitten tuli ero ja uusi mies ja lapsi siihen samaan rakastumisen huumaan. Ja nyt hän tietää omien sanojensa mukaan millaista elämää vapaaehtoisesti lapsettomat elää. Minun määritelmäni mukaan hän oli "vapaaehtoisesti lapseton" pikemminkin olosuhteiden määräämänä (ei sopivaa isäehdokasta) kuin omasta päätöksestään. Siksi hän ei mielestäni ole millään tavalla kykenevä kommentoimaan ihan oikeasti omasta halustaan vapaaehtoisesti lapsettoman naisen elämää. Hänen tilanteensa kun oli aivan eri, ja siitä hänellä on nyt lapsi todisteena.
näin mustavalkoisia ja mutkia oikovia päätelmiä. Tämä keskustelu alkaa olla jo aika huvittava. Toivottavasti vastaaja ei ollut ap, hänellä oli tähän saakka ihan fiksuja vastauksia.
Minun mittapuun mukaan et siis ole ollut vapaaehtoisesti lapseton vaan äidiksi tulemista pitkittänyt nainen.
siitä syystä että en mieheni kanssa halunnut lapsia. Elin lapsettomassa parisuhteessa kymmenen vuoden ajan ja puolustin vapaaehtoista lapsettomuutta. En niinä aikoina kuvitellut koskaan eroavani miehestäni. Mutta sinun mittapuusi mukaan en ole ollut aidosti parisuhteessa vaan ainoastaan "eroa pitkittänyt nainen"? :D
Olit siis "vapaaehtoisesti lapseton" siitä syystä, että et ollut löytänyt tulevalle lapsellesi sopivaa isää. Heti, kun löysit mieleisesi isäkandidaatit, teit lapsen ja hylkäsit "vapaaehtoisesti lapsettomat" aatteesi. Minä olen vapaaehtoisesti lapseton, koska en ihan oikeasti halua lapsia koskaan, tähän päätökseeni ei sopivat isäehdokkaat tai niiden puute vaikuta mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä voi millään kuvitella tilannetta, johon lapsi olisi ihan pakko tehdä. Kuulisin mielelläni lisää tästä...
Mutta hienoa sinulle, että kaikki kääntyi oikein päin!
kertoo kyllä jotain siitä vakavuuden asteesta, jolla he muka vapaaehtoisesti lapsettomia olivat.
Tein lapsen pakkotilanteessa, jota en halua tässä ruveta ruotimaan. Ei sitten niin minkäänlaista vauvakuumetta jne., kylmien faktojen pohjalta oli pakko valita mitä tekee. Ja sitten kävikin ilmi että elämäni paras päätös.
"joLLE ei lapsia halunnut",
tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on muutakin kuin elämistä parisuhteessa ilman lapsia. Siihen kuuluu myös syvä tunne siitä, että haluaa elää ilman lasta ja äitiyttä lopun elämäänsä. Jos oikeasti tietää tämän syvimmässä sisällään, niin sitä lasta ei koskaan tee. Ja elää sen mukaan. Vapaaehtoinen lapsettomuus on elämäntapa, ei sen hetkinen elämäntilanne jossa sattuu elämään - olosuhteiden sanelemana.
Siksi sairaanhoitaja-vertauksesi ei ole oikein ole osuva.
Teit tuosta kirjoituksesta muutenkin useita omia päätelmiä "joLLE ei miehiä halunnut", "lapsi tuohon samaan rakastumisen huumaan", "ei sopivaa isäehdokasta". Hei mitä mieltä olet esimerkiksi alanvaihtajista? Jos joku esimerkiksi on nuorena halunnut kiihkeästi opiskella vain ja ainoastaan sairaanhoitajaksi ja toiminut sairaanhoitajana työuransa ensimmäiset 10 vuotta, mutta myöhemmin aikuisena vaihtanut alaa ja opiskellut opettajaksi jollaisena nykyisin työskentelee, niin mitätöikö uudelleenkouluttautuminen kertaheitolla tuon henkilön kymmenvuotisen kokemuksen sairaanhoitajana työskentelystä, tehden kyseenalaiseksi koko aiemman työhistorian todenperäisyyden?
En kyllä voi millään kuvitella tilannetta, johon lapsi olisi ihan pakko tehdä. Kuulisin mielelläni lisää tästä... Mutta hienoa sinulle, että kaikki kääntyi oikein päin!
kertoo kyllä jotain siitä vakavuuden asteesta, jolla he muka vapaaehtoisesti lapsettomia olivat.
Tein lapsen pakkotilanteessa, jota en halua tässä ruveta ruotimaan. Ei sitten niin minkäänlaista vauvakuumetta jne., kylmien faktojen pohjalta oli pakko valita mitä tekee. Ja sitten kävikin ilmi että elämäni paras päätös.
Siis nimerkki joka täällä on aiemmin kirjoitellut, jolle selvisi raskaus vasta lähempänä 20:ttä viikkoa, eikä siinä vaiheessa enää ilennyt tehdä aborttia, jos olisi tiennyt raskaudesta aiemmin, olisi tehnyt.
On tämän täällä aiemmin kertonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä voi millään kuvitella tilannetta, johon lapsi olisi ihan pakko tehdä.
Muutenkin oli ongelmia ja mies oli tullut katumapäälle lapsettomuusasiassa. Lisäksi tuli eräs käänne elämään, josta en tunnistamisen pelossa halua puhua, jonka johdosta äitiysloma oli paras vaihtoehto siinä tilanteessa. En halunnut eroa miehestä. Ja siihen vielä se toinen juttu. Lapsen teko tuntui parhaalta valinnalta. Näin jälkikäteen tuntuu hassulta että ajattelin asiasta silloin noin laskelmoivan kylmästi. Nyt ymmärrän mitä nuo valinnat oikeasti tarkoittivat. Mutta joka tapauksessa en missään tapauksessa vaihtaisi. Ikinä, koskaan.
eikä hänellä ole lapsia, en ole koskaan kysynyt suoraan miksi. Mutta hän ei ole mikään bilehile tyyppiä, hyvässä työssä kyllä. Matkustelee miehensä kanssa, ei todellakaan itsekeskeinen eikä itsekäs.
Tykkää ku hullu puurosta meidän muiden sisarusten lapsista, hoitaa heitä kun vaan pystyy (asumme kaikki eri paikkakunnilla).
Hän on myös luvannut hoitaa lapseni jos minulle kävisi jotain (olen yh). Siitä pitäsikin tehdä joku virallinen paperi, siis se olisi minun toive...
Minä en ihmettele miksi hän on lapseton, mulla on muutakin ihmeteltävää.
Lapsettomuuttasi niin paljon? Miksi äitiys ei voisi muuttaa maista paremmaksi tai täydentää elämää? 32 v lapseton ehtii vielä muuttamaan mieltään moneen kertaan. :) Toiset kypsyvät hitaammin vastuun kantamiseen ja hyvä niin. Lapset eivät ole pakollisia tietysti kenellekään,joka ei koe olevansa riittävän hyvä äidiksi. Miksi jankuttaa yhtä ja samaa perusteluksi? Mieles
että se mikä tuntuu yhdessä elämänvaiheessa todelta ja ainoalta tavalta elää ei välttämättä ole sitä enää kymmenen vuoden päästä. Silti, vaikka alkuperäiset suunnitelmat muuttuisivatkin on elämä jokaisessa vaiheessaan yhtä "totta". Nuoruuden ehdottomuudessa muutoksen mahdollisuutta on kuitenkin vielä vaikeaa nähdä saati hyväksyä.
on muutakin kuin elämistä parisuhteessa ilman lapsia. Siihen kuuluu myös syvä tunne siitä, että haluaa elää ilman lasta ja äitiyttä lopun elämäänsä. Jos oikeasti tietää tämän syvimmässä sisällään, niin sitä lasta ei koskaan tee. Ja elää sen mukaan. Vapaaehtoinen lapsettomuus on elämäntapa, ei sen hetkinen elämäntilanne jossa sattuu elämään - olosuhteiden sanelemana. Siksi sairaanhoitaja-vertauksesi ei ole oikein ole osuva.
Miksiköhän aivokirurgit, Nobel- kirjailijat ja filmitähdet eivät kaikki jää kotiäideiksi lopuksi ikäänsä? Mitenkäs uraa luovat isät, eikö ne ole lapsista huolimatta tajunneet, mistä elämässä on kyse?
Mutta silloin saakin molemmat. Ei pelkästään sitä tyhjempää vaihtoehtoa.
olen siis tuo 32-vuotias lapseton, joka kirjoitin että en olisi saanut nykyistä uraani lasten kanssa.
Tottakai sekä menestys uralla että lapset on mahdollista saada, tietynlaisten ihmisten. Joillakuilla on kyky jakaa itsensä työn ja perheen kesken ilman että kumpikaan kärsii.
Minulle tämä ei olisi ollut mahdollista. Olen yhdelle asialle omistautuvaa tyyppiä. Voisin kuvitella että jos nyt jostain ihmeellisestä syystä päättäisin hankkia lapsia, minusta tulisi joko tosi omistautunut kotiäiti tai sitten itseinhoa täynnä oleva lapsille tiuskiva äkäpussi joka edelleen kaipaa vain töihin.
Itselleni se vain joko tai, minusta ei ole molempiin.
Mutta koska tuo mielen muuttaminen myöhemmin osoittaa, ettei päätös ollutkaan ihan niin harkittu kuin silloin joskus nuoruudessa tuntui, niin en menisi keskustelupalstoilla viisastelemaan muille tietäväni mitään vapaaehtoisesti lapsettomasta elämästä. Tällaisessa tapauksessa myöntäisin kiltisti erehtyneeni luulemaan olevani vapaaehtoisesti lapseton, mutta huomanneeni myöhemmin olleeni väärässä. Ja ymmärtäväni sen että muut naiset - siis sellaiset jotka ovat kannassaan pysyneet - elävänsä aivan erilaista elämää, josta minulla ei ole kokemusta. Tämä kyseinen kirjoittajahan väitti tietävänsä, millaista on olla sekä vapaaehtoisesti lapseton että äiti, mikä sinänsä on kovin kummallista sillä nämä kaksi vaihtoehtoa ovat todellisuudessa toisensa poissulkevia.
että se mikä tuntuu yhdessä elämänvaiheessa todelta ja ainoalta tavalta elää ei välttämättä ole sitä enää kymmenen vuoden päästä. Silti, vaikka alkuperäiset suunnitelmat muuttuisivatkin on elämä jokaisessa vaiheessaan yhtä "totta". Nuoruuden ehdottomuudessa muutoksen mahdollisuutta on kuitenkin vielä vaikeaa nähdä saati hyväksyä.
on muutakin kuin elämistä parisuhteessa ilman lapsia. Siihen kuuluu myös syvä tunne siitä, että haluaa elää ilman lasta ja äitiyttä lopun elämäänsä. Jos oikeasti tietää tämän syvimmässä sisällään, niin sitä lasta ei koskaan tee. Ja elää sen mukaan. Vapaaehtoinen lapsettomuus on elämäntapa, ei sen hetkinen elämäntilanne jossa sattuu elämään - olosuhteiden sanelemana. Siksi sairaanhoitaja-vertauksesi ei ole oikein ole osuva.
Alue: Aihe vapaa
Vastaavasti vanhemmat eivät oikeastaan tiedä mitään vapaaehtoisesti lapsettomien sielunmaisemasta :) Se, että itsellään ei ole joskus ollut lapsia, on ihan eri asia kuin päättää ettei koskaan hanki lapsia.
Joku tuossa aiemmin sanoi hyvin, että ei voi kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Se on niin totta, ja se pitäisi kaikkien vanhempien muistaa.