Mikä vapaaehtoisessa lapsettomuudessa ihmetyttää?

ei ihme jos tulee vinoilua :). Esimerkiksi tuo on todella buahahaha-osastoa tuo että odotat sisarustesi lapsien olevan sinusta kiinnostuneita kuin olet vanha. Camooooon! Jos sinulla on läheiset välit täteihisi, ei todellakaan kannata ruveta laskemaan sen varaan että sama koskee itseäsi ja sisarustesi lapsia. Saattaa olla pettymys edessä. Toivottavasti ei, mutta mielestäni nyt kyllä pohjustat tossa kaikille painostavaa tulevaisuutta.



Sitten toinen mikä voi ihmisiä ärsyttää on toi lässytys siitä että olen tekemisissä paljon sukulaisten ja blaa blaa lasten kanssa ja se riittää minulle blaa blaa. Ok. Paitsi että muitten lapset ja omat lapset ei ole ollenkaan sama asia. Ei edes samalla planeetalla ja näitten asioitten rinnastaminen nyt vaan on aika lapsellista. Sama kuin rehvastelisit että tykkään leikkiä my little ponyilla, et kyl mää tiedän ratsastamisesta aika paljonkin!

olen enemmän sitä mieltä, että jos naisella on jokin juttu taustalla ettei koe pystyvänsä äidiksi, silloin on parempi olla ryhtymättä siihen.



Itse en jaksaisi elämää että eletään itselle ja miehelle ja ehkä jollekin vaativalle työlle, koen että äitiys on jotain "omaa" tässä elämässä vaikka lapset ovatkin vain lainassa.



Monet lapsettomat osavat olla lasten kanssa siinä missä äiditkin, jotkut jopa paremminkin ymmärtävät kasvavia lapsia, ei siihen biologista äitiyttä tarvita.



Itse minä sain lapsen monen yritysvuoden jälkeen.

ei ihme jos tulee vinoilua :). Esimerkiksi tuo on todella buahahaha-osastoa tuo että odotat sisarustesi lapsien olevan sinusta kiinnostuneita kuin olet vanha. Camooooon! Jos sinulla on läheiset välit täteihisi, ei todellakaan kannata ruveta laskemaan sen varaan että sama koskee itseäsi ja sisarustesi lapsia. Saattaa olla pettymys edessä. Toivottavasti ei, mutta mielestäni nyt kyllä pohjustat tossa kaikille painostavaa tulevaisuutta. Sitten toinen mikä voi ihmisiä ärsyttää on toi lässytys siitä että olen tekemisissä paljon sukulaisten ja blaa blaa lasten kanssa ja se riittää minulle blaa blaa. Ok. Paitsi että muitten lapset ja omat lapset ei ole ollenkaan sama asia. Ei edes samalla planeetalla ja näitten asioitten rinnastaminen nyt vaan on aika lapsellista. Sama kuin rehvastelisit että tykkään leikkiä my little ponyilla, et kyl mää tiedän ratsastamisesta aika paljonkin!

En aseta paineita yhtään kenellekään, enkä odota kenenkään mua hoitavan. Tunnen kyllä siskoni kasvattajana ja uskon, että hän jatkaa samanlaisten arvojen korostamista kasvatustyössään ja siksi myös uskon, että mulla säilyy lämpimät välit siskon lapsiin. Mutta mitään en keneltäkään odota. Aika näyttää ja mistä sitä tietää kuka täällä kauiten elää. :)

Tuo my little pony -vertaus oli vähän kaukaa haettu. Nyt puhutaan kuitenkin ihmisistä, jotka kommunikoi, ei leluista. Vertauksesi toimisi, jos sanoisin leikkiväni nukeilla ja sen pohjalta väittäisin tietäväni jotain lapsista.

Onhan kasvattamisen ammattilaisissakin paljon lapsettomia ja hekö sitten eivät lasten maailmasta mitään tiedä/ymmärrä? Kuinka ihmeessä uskallat päästää lapsesi kouluun, jos opettaja onkin vaikka lapseton?? :)

ap

Onhan kasvattamisen ammattilaisissakin paljon lapsettomia ja hekö sitten eivät lasten maailmasta mitään tiedä/ymmärrä?

mutta eivät siitä minkälaista on olla vanhempi. Jopa Torey Hayden, se kirjoja kirjoittanut lapsipsykologi, on sanonut, että vanhemmuus oli hänelle iso yllätys.

Olen itsekin vapaaehtoisesti lapseton, ikää 32, eikä ole koskaan tullut tunnetta että haluan äidiksi.



minua jotenkin huvittaa nuo jotka perustelevat että lapsia kannattaa hankkia koska ilman lasta jää paitsi jostain mystisestä suuresta kokemuksesta. Niin, tottakai ihan varmasti jää, elämä on valintoja täynnä.



Itse koen että lasten kanssa olisin jäänyt paitsi sellaisesta suuresta ja mystisestä kokemuksesta kuin elämä. En pystyisi tekemään työtäni joka on vaativaa ja siitä maksetaan hyvin, en olisi saavuttanut sitä ilman 5 vuoden yliopistossa oloa, itseni täydellistä likoon laittamista. Tästä olen saanut palkaksi uran jossa viihdyn, paljon arvostusta ja mainetta.



Niin, tiedän että työn voi ihminen menettää koska vain, mutta niin myös lapset kasvavat ja muuttavat pois.



Kysymys on, mitä ihminen haluaa elämältään, tämä on minun valintani. Miestänikään en olisi tavannut ilman työtäni ja hän tuskin minua olisi jonain äitihahmona halunnutkaan.

Itse koen että lasten kanssa olisin jäänyt paitsi sellaisesta suuresta ja mystisestä kokemuksesta kuin elämä. En pystyisi tekemään työtäni joka on vaativaa ja siitä maksetaan hyvin, en olisi saavuttanut sitä ilman 5 vuoden yliopistossa oloa, itseni täydellistä likoon laittamista. Tästä olen saanut palkaksi uran jossa viihdyn, paljon arvostusta ja mainetta.

miten maine ja kunnia ei oikeasti ole se mistä elämässä on kyse. Ehkä sitten vanhana valaistut.

Onhan kasvattamisen ammattilaisissakin paljon lapsettomia ja hekö sitten eivät lasten maailmasta mitään tiedä/ymmärrä?

mutta eivät siitä minkälaista on olla vanhempi. Jopa Torey Hayden, se kirjoja kirjoittanut lapsipsykologi, on sanonut, että vanhemmuus oli hänelle iso yllätys.

Enhän minäkään ole sanonut, että tiedän millaista on olla vanhempi, vaan olen sanonut, että se, mitä minä tiedän lasten maailmasta ja lasten kanssa touhuaminen vapaaehtoistyön parissa, riittää minulle enkä osaa kaivata vanhemmuutta. Olen sen sijaan sanonut, että kuulopuheista tiedän äitiyden iloista ja suruista. Tietenkään en voi (enkä edes halua) tietää mitä se oikeasti on, enkä ole niin väittänytkään.

ap,

joka poistuu nyt keskustelusta hellan ääreen valmistelemaan suurta perhejoulua. Meille tulee 8 aikuista ja 6 lasta joulunviettoon. :)

Jokainen luo oman elämänsä tarkoituksen, sulle se ei ehkä ole maine tai kunnia, jollekin muulle voi olla.

Enkä oo tuo ed. kirjoittaja...

miten maine ja kunnia ei oikeasti ole se mistä elämässä on kyse. Ehkä sitten vanhana valaistut.

miten maine ja kunnia ei oikeasti ole se mistä elämässä on kyse. Ehkä sitten vanhana valaistut.

mistä elämässä on kyse?

Mun näkemyksen mukaan siihen ei ole olemassa yhtä ja oikeaa vastausta.

mistä elämässä on kyse? Mun näkemyksen mukaan siihen ei ole olemassa yhtä ja oikeaa vastausta.

Tätä kysymystä voi miettiä vaikka siitä näkökulmasta, että entä jos olisi puoli vuotta elinaikaa. Että moniko vielä siinä vaiheessa laittaisi etusijalle uran tekemisen? Noh, ehkä nämä vapaaehtoisesti lapsettomat sitten tekisivät niin ja istuisivat pitkää päivää töissä.

sillä siunaamalla kun synnyttää lapsen, ei ole enää kiinnostunut työstään, työssä etenemisestä, maineesta eikä kunniasta? Miksiköhän aivokirurgit, Nobel- kirjailijat ja filmitähdet eivät kaikki jää kotiäideiksi lopuksi ikäänsä? Mitenkäs uraa luovat isät, eikö ne ole lapsista huolimatta tajunneet, mistä elämässä on kyse?

Onko mies yhtä vakaasti lapseton kuin tekin?

Tätä kysymystä voi miettiä vaikka siitä näkökulmasta, että entä jos olisi puoli vuotta elinaikaa. Että moniko vielä siinä vaiheessa laittaisi etusijalle uran tekemisen? Noh, ehkä nämä vapaaehtoisesti lapsettomat sitten tekisivät niin ja istuisivat pitkää päivää töissä.

sulla olisi puoli vuotta aikaa, ottaisit siis lapset ja menisit lopuksi aikaa mökille korpeen? Et haluaisi nähdä esim. miestäsi, äitiäsi, ystäviäsi, maailmaa..

sulla olisi puoli vuotta aikaa, ottaisit siis lapset ja menisit lopuksi aikaa mökille korpeen? Et haluaisi nähdä esim. miestäsi, äitiäsi, ystäviäsi, maailmaa..

Miksiköhän aivokirurgit, Nobel- kirjailijat ja filmitähdet eivät kaikki jää kotiäideiksi lopuksi ikäänsä? Mitenkäs uraa luovat isät, eikö ne ole lapsista huolimatta tajunneet, mistä elämässä on kyse?

Mutta silloin saakin molemmat. Ei pelkästään sitä tyhjempää vaihtoehtoa.

kun yksi kirjoittaja arveli, että kuoleman lähestyessä vapaaehtoisesti lapsettomat keskittyvät töihinsä, koska heillä ei voi mitenkään olla muutakaan elämää, kun kerta ei ole lapsia. Eli ne, joilla on lapsia, piittaavat ainoastaan lapsistaan, koska vain lapset ovat elämää. Aviomies, vanhemmat, ystävät, jne. eivät ole mitään elämää, vain lapset.

vaan tuolla aiemmin kirjoittanut, ja voin vastata vain omasta puolestani, että kyllä on.

Onko mies yhtä vakaasti lapseton kuin tekin?

Toisenlaisiakin kokemuksia on tuttavapiirissä, ja ne liitot ovat ajautuneet eroon:( Surullista, mutta ymmärrettävää.

Mutta silloin saakin molemmat. Ei pelkästään sitä tyhjempää vaihtoehtoa.

kuten taidetta ja töitä ja harrastuksia tehdään siis vain paremman puutteessa, vaikka ne eivät anna kellekään yhtään mitään? Ovat semmoista tyhjää ajankulutusta, yhtä hyvin voisi katsella maalin kuivumista päivät pitkät?

että tuntuu kuin eläisimme edelleen ummehtuneessa aikakaudessa jossa naisen rooli on patriarkaalisen tiukasti määritelty, ei saisi enää olla muuta elämää sen jälkeen kun tulee äidiksi, muuten hyvä äitiys kyseenalaistuu.

Mitenkäs uraa luovat isät, eikö ne ole lapsista huolimatta tajunneet, mistä elämässä on kyse?

[...] koska olin tosi ajattelematon ja epäempaattinen taulapää.

Kuten kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat naiset ovat, eikö? Onneksi tulit järkiisi ja teit sen lapsen. Olet nyt paljon viisaampi kuin kukaan vapaaehtoisesti lapseton nainen voi koskaan olla.