Mikä vapaaehtoisessa lapsettomuudessa ihmetyttää?
Kommentit (104)
olen vahvasti sitä mieltä, että vapaaehtoisesti lapsettomat ovat erittäin itsekeskeisiä ihmisiä ja äitiyden mukanaan tuoma empatiakyky, toisen edun ja tunteiden ajatteleminen, hyvät sosiaaliset taidot jäävät ontuviksi. Ja tähän on lapsettoman turha väitää vastaan. Se vain ON totta. Kuka tahansa lapsia omaava voi allekirjoittaa tämän.
Kannattaisi kolmen lapsen äidin tehdä vielä yksi lapsi, niin ehkä oppisi elämästä jotain.
ja vaikka olin todella tiiviisti tekemisissä heidän kanssaan niin ei minulla niiden perusteella nyt jälkikäteen todeten voinut olla tietoa siitä miltä OMAKOHTAINEN äitiyteni tuntuu tai siitä millainen minun ja mieheni parisuhde on lasten saamisen jälkeen ollut ja kuinka se lopulta tiivisti suhdettamme, kapinoiden kaikkia tilastoja vastaan. Sitäkään lopputulosta oli mahdotonta etukäteen tietää. Toisaalta jos olisin päättänyt jäädä lapsettomaksi niin nimenomaan siitä olisi syntynyt sen päätöksen kivuttomuus -ei oikeasti voi kaivata sellaista mitä ei ole kokenut. Lapsettomana elämässäni olisi ollut huomattavasti vähemmän pelkoja ja enemmän huolettomuutta mutta toisaalta siitä myös puuttuisi kiintymystä jonka valtavaa määrää en tiennyt minussa piilevän ja elämästäni puuttuisi suuri elämänalue josta minulla olisi loppuikäni vain pelkkiä oletuksia. En arvostele lapsettomia, jokainen asia toteutuu jokaisen elämässä yksilöllisesti enkä voi omasta puolestani tehdä mitään muita johtopäätöksiä kuin minua koskevia.
se että minulla on kokemus paitsi siitä mitä on olla vapaaehtoisesti lapseton myös siitä mitä on olla äiti. Äitiyttä on mahdotonta kuvitella etukäteen ja sitä en vapaaehtoisesti lapsettomana suostunut uskomaan vaan tein äitiydestä päätelmiä (etenkin äitien irvikuvia) tarkkailemalla. Onko sinullakin ap taipumusta pyrkiä kuvittelemaan mitä äitiys on & uskoa omiin kuvitelmiisi? Kysyn tätä siis oman kokemukseni pohjalta, en provosoivasti.
se että minulla on kokemus paitsi siitä mitä on olla vapaaehtoisesti lapseton myös siitä mitä on olla äiti. Äitiyttä on mahdotonta kuvitella etukäteen ja sitä en vapaaehtoisesti lapsettomana suostunut uskomaan vaan tein äitiydestä päätelmiä (etenkin äitien irvikuvia) tarkkailemalla. Onko sinullakin ap taipumusta pyrkiä kuvittelemaan mitä äitiys on & uskoa omiin kuvitelmiisi? Kysyn tätä siis oman kokemukseni pohjalta, en provosoivasti.
vapaaehtoisesti lapsettomuudesta. Oletettavasti sinun määritelmäsi on henkilö, joka ei ole VIELÄ hankkinut lapsia mutta suunnitelee niin tekevänsä tulevaisuudessa. Tämänmääritelmän mukaan suurin osa naisista on vapaaehtoisesti lapsettomia ikävuosina 12-29. Minun määritelmäni mukaan vapaaehtoisesti lapseton on henkilö, joka on päättänyt jättää lapset tekemättä - myös tulevaisuudessa. Tällaisella naisella on varmasti hyvin erilainen katsantakanta elämään ja tulevaisuuteen kuin sellaisella, joka tietää tulevaisuudessa haluavansa äitiytyä. Minun mittapuun mukaan et siis ole ollut vapaaehtoisesti lapseton vaan äidiksi tulemista pitkittänyt nainen.
siitä syystä että en mieheni kanssa halunnut lapsia. Elin lapsettomassa parisuhteessa kymmenen vuoden ajan ja puolustin vapaaehtoista lapsettomuutta. En niinä aikoina kuvitellut koskaan eroavani miehestäni. Mutta sinun mittapuusi mukaan en ole ollut aidosti parisuhteessa vaan ainoastaan "eroa pitkittänyt nainen"? :D
Minun mittapuun mukaan et siis ole ollut vapaaehtoisesti lapseton vaan äidiksi tulemista pitkittänyt nainen.
Lapsettomana elämässäni olisi ollut huomattavasti vähemmän pelkoja ja enemmän huolettomuutta mutta toisaalta siitä myös puuttuisi kiintymystä jonka valtavaa määrää en tiennyt minussa piilevän ja elämästäni puuttuisi suuri elämänalue josta minulla olisi loppuikäni vain pelkkiä oletuksia.
Todella hyvin sanottu tuo, että kiintymys jonka valtavaa määrää en tiennyt minussa piilevän. En minäkään tiennyt, että minussa on piilossa mahdollisuus näin vahvoihin tunteisiin, ja jos olisin jäänyt niistä paitsi, olisin jäänyt paitsi niin paljosta, että elämästäni olisi tullut aika tynkä. Näin siis minulla.
hyvä valintahan se on!
T: Kolmen äiti
Minun mittapuun mukaan et siis ole ollut vapaaehtoisesti lapseton vaan äidiksi tulemista pitkittänyt nainen.
siitä syystä että en mieheni kanssa halunnut lapsia. Elin lapsettomassa parisuhteessa kymmenen vuoden ajan ja puolustin vapaaehtoista lapsettomuutta. En niinä aikoina kuvitellut koskaan eroavani miehestäni. Mutta sinun mittapuusi mukaan en ole ollut aidosti parisuhteessa vaan ainoastaan "eroa pitkittänyt nainen"? :D
Olit siis "vapaaehtoisesti lapseton" siitä syystä, että et ollut löytänyt tulevalle lapsellesi sopivaa isää. Heti, kun löysit mieleisesi isäkandidaatit, teit lapsen ja hylkäsit "vapaaehtoisesti lapsettomat" aatteesi. Minä olen vapaaehtoisesti lapseton, koska en ihan oikeasti halua lapsia koskaan, tähän päätökseeni ei sopivat isäehdokkaat tai niiden puute vaikuta mitenkään.
Eikö koskaan tule tunnetta, että haluaisi kokea äitiyden? Eikö koskaan mieti, miltä näyttäisi se oma lapsi? Eikö koskaan mieti, millaista se olisi? Eikö koskaan epäile sitä omaa päätöstä? Eikö koskaan tule sellainen tunne, että jotain suurta on jäänyt elämästä puuttumaan?
näin mustavalkoisia ja mutkia oikovia päätelmiä. Tämä keskustelu alkaa olla jo aika huvittava. Toivottavasti vastaaja ei ollut ap, hänellä oli tähän saakka ihan fiksuja vastauksia.
Minun mittapuun mukaan et siis ole ollut vapaaehtoisesti lapseton vaan äidiksi tulemista pitkittänyt nainen.
siitä syystä että en mieheni kanssa halunnut lapsia. Elin lapsettomassa parisuhteessa kymmenen vuoden ajan ja puolustin vapaaehtoista lapsettomuutta. En niinä aikoina kuvitellut koskaan eroavani miehestäni. Mutta sinun mittapuusi mukaan en ole ollut aidosti parisuhteessa vaan ainoastaan "eroa pitkittänyt nainen"? :D
Olit siis "vapaaehtoisesti lapseton" siitä syystä, että et ollut löytänyt tulevalle lapsellesi sopivaa isää. Heti, kun löysit mieleisesi isäkandidaatit, teit lapsen ja hylkäsit "vapaaehtoisesti lapsettomat" aatteesi. Minä olen vapaaehtoisesti lapseton, koska en ihan oikeasti halua lapsia koskaan, tähän päätökseeni ei sopivat isäehdokkaat tai niiden puute vaikuta mitenkään.
Ystävättäreni teki sterilisaation 27-vuotiaana.
On kohta 50 vee. Ei ole kaivannut lapsia.
Jos et lisäänny, et täytä elämän tarkoitusta kauhean hyvin omalta osaltasi.
Kiitos ja kumarrus jokaiselle, joka jää lapsetttomaksi. Maailama myös kiittää!!!!
Juu, en ollut tuolla ylempänä keskustelemassa, käväisin lenkillä tässä välissä. :)
Eikö koskaan tule tunnetta, että haluaisi kokea äitiyden? Eikö koskaan mieti, miltä näyttäisi se oma lapsi? Eikö koskaan mieti, millaista se olisi? Eikö koskaan epäile sitä omaa päätöstä? Eikö koskaan tule sellainen tunne, että jotain suurta on jäänyt elämästä puuttumaan?
Vielä ei ole tullut sellaista tunnetta, että haluaisin kokea äitiyden. Lasten kanssa touhuaminen ihan ilman biologista sidettäkin on palkitsevaa (ja uuvuttavaa) ja se on aina riittänyt. Toki olen miettinyt millaista se olisi, mutta en ole keksinyt syytä miksi se olisi parempaa kuin lapseton elämämme. On sellainen tunne, että mitään ei puutu ja olen 100 -prosenttisesti onnellinen.
Ihan mielenkiintoista ja vilkasta keskustelua tästä on syntynyt ja yllättävän vähän on tullut hyökkääviä vastauksia. Epäilen, että aggressiivisen vastauksen takana on usein henkilö, joka epäilee omia valintojaan. :)
ap
olen vahvasti sitä mieltä, että vapaaehtoisesti lapsettomat ovat erittäin itsekeskeisiä ihmisiä ja äitiyden mukanaan tuoma empatiakyky, toisen edun ja tunteiden ajatteleminen, hyvät sosiaaliset taidot jäävät ontuviksi. Ja tähän on lapsettoman turha väitää vastaan. Se vain ON totta. Kuka tahansa lapsia omaava voi allekirjoittaa tämän.
Kannattaisi kolmen lapsen äidin tehdä vielä yksi lapsi, niin ehkä oppisi elämästä jotain.
Epäilen, että aggressiivisen vastauksen takana on usein henkilö, joka epäilee omia valintojaan. :) ap
todennäköisesti pikemminkin niin, että aggressio on turhautumista voe tsiisus-tyyliin. Vähän sama juttu kun joku saimihoyer selittää ennen lapsen syntymää minkälaista hänen äitiytensä tulee olemaan. Tai asiantuntija keskustelee maallikon kanssa aiheesta, josta maallikko ei tiedä mitään mutta mielipiteet on vahvat. Lapsettoman ja perheellisen keskustelut saattaa olla turhauttavia, koska edellinen ei oikeastaan tiedä yhtään mistä puhuu. Että aika moni saattaa joutua istumaan käsiensä päällä :).
kun keskenään samanlaista lapsettomuuden kokemusta tai keskenään samanlaista äitiyden kokemusta (AVlla usein todettu) ei kuitenkaan ole? Tässäkin ketjussa on taas tehty suuria yleistyksiä, yksinkertaistettu asioita, suhtauduttu alentuvasti tai ylenkatsottu, puolin ja toisin. Onko mahdotonta hyväksyä sitä että jokainen tekee ne päätökset jotka omassa elämässään parhaaksi kokee tai myöntää sitä että elämä on ennakoimatonta ja koostuu erilaisista ajanjaksoista. Ap:n alkuperäinen tarkoitus tuskin oli riitauttaa tätä keskustelunaihetta.
kun keskenään samanlaista lapsettomuuden kokemusta tai keskenään samanlaista äitiyden kokemusta (AVlla usein todettu) ei kuitenkaan ole? Tässäkin ketjussa on taas tehty suuria yleistyksiä, yksinkertaistettu asioita, suhtauduttu alentuvasti tai ylenkatsottu, puolin ja toisin. Onko mahdotonta hyväksyä sitä että jokainen tekee ne päätökset jotka omassa elämässään parhaaksi kokee tai myöntää sitä että elämä on ennakoimatonta ja koostuu erilaisista ajanjaksoista. Ap:n alkuperäinen tarkoitus tuskin oli riitauttaa tätä keskustelunaihetta.
askarruttaviin kysymyksiin. Niin usein kuitenkin tällä palstalla lapsettomuutta ei ymmärretä tai ei tiedetä miksi joku voi sellaisen ratkaisun tehdä.
Minä ymmärrän hyvin, että suurin osa naisista tahtoo äidiksi ja toivoin, että voisin omalta osaltani auttaa äitejä ymmärtämään miksi toiset eivät halua, vaikka lapsista pitääkin.
Useimmat ajattelevat, että vapaaehtoisesti lapsettomat vihaavat lapsia ja lapsettomuus johtuu siitä. Yritin selittää, että näin ei aina ole ja että sen takia ei ehkä olisi niin syytä aina kovasti hyökätä lapsettomia vastaan.
ap
ja sanoin kysyttäessä kiertelemättä asian olevan niin, kukaan ei kyllä hyökännyt minua vastaan. Tai no ehkä yksi lapsettomuudesta kärsivä äiti selvästi kerran ärsyyntyi ja ihan aiheesta, koska olin tosi ajattelematon ja epäempaattinen taulapää.
Miten voit itse luottaa siihen että lapsesi hoitavat sinut vanhainkotiin? Tämä maailma on niin kylmä että ei kyllä monetkaan lapset huolehdi vanhemmistaan vaikka se heille kuuluisikin. JA minusta on äärettömän itsekästä tehdä lapsia siksi että he huolehtisivat sinusta vanhuuden päivinä.
mieti että onko yksikään niistä syistä jonka takia halusit lapsia, epäitsekäs? Meillä on 2 lasta mutta ymmärrän todella niitäkin jotka eivät lapsia halua. Omassa lähipiirissäni on usea pari jotka eivät halua omia lapsia mutta todellakin rakastavat ystäviensä lapsia paljon.
Miksi vain sinun elämäntapais olisi oikea? Eikä kaikki lapsettomat ole itsekkäitä uraohjuksia jos näin on sinun työpaikallasi. Vähän avaruutta katselmukseesi KIITOS!!!
ja sanoin kysyttäessä kiertelemättä asian olevan niin, kukaan ei kyllä hyökännyt minua vastaan. Tai no ehkä yksi lapsettomuudesta kärsivä äiti selvästi kerran ärsyyntyi ja ihan aiheesta, koska olin tosi ajattelematon ja epäempaattinen taulapää.
toisaalta harvemminpa sitä ventovieraiden kanssa noin henkilökohtaisista asioista juttelee, kuten täällä.
Hassua on, että esim. töissä yksi kollega oli kuvitellut mulla olevan monta lasta, koska työhuoneessani on lasten kuvia ja piirustuksia. Hän oli sitä mieltä, että olisin loistava suurperheen äiti ja hänelle valkeni vasta puolisen vuotta sitten, että olen lapseton ja omasta tahdostani. :)
ap
Koska jäät paitsi elämän suurimmasta ihmeestä. Oman lapsen syntymää ei voi kuvitella etukäteen, ei omaa äitiyttään tai isyyttään. Raskausaika valmentaa äitiyteen ja hormonit ym elimistön reaktiot auttavat huolehtimaan lapsesta vaistonvaraisesti. Jokaisella on oikeus omiin valintoihin. Pikkulapsiaika kestää vain hetken, jonka jälkeen parisuhde on entistä vahvempi. Minä puolestani en ole tavallisissa vanhemmissa koskaan tavannut ihmisiä, jotka eivät jaksa huolehtia lapsistaan. Useimmiten he ovat päihteidenkäyttäjiä, psyykkisesti sairaita tai hyvin nuoria. Kaikki nuoret vanhemmat eivät tietenkään ole tällaisia.