Lue keskustelun säännöt.
Vieraskieliset nimet suomalaisilla lapsilla huvittaa :)
17.12.2009 |
Keskustelupalstoilla kysellään mahdollisimman erikoisia ja harvinaisia nimiä lapselle..
Ja mm. hesarin vauva/syntyneet- palstalla on mitä kummallisimpia vieraskielisiä nimi-hässäköitä ja multa tulee aina nauru, kun sukunimi on kuitenkin ihan suomalainen ja vähän "tönkkö" parhaillaan kolmen vieraskielisen etunimen perässä :)
Meillä oli ristiäiset hetki sitten ja itse valitsimme vauvalle nimen, joka on suomalainen, koska suomalaisia olemme, tutkimme nimen historian/synnyn nimikirjoista, pyrimme antamaan vauvaa parhaiten kuvaavan ja hänen persoonaansa sopivan nimen, nimellä on merkitys (nimi on isoisäni isän ruotsinkielinen nimi, me halusimme antaa samasta suomi-version), nimi on ulkomaalaisellekin helppo ääntää, koska todennäköistä on, että lapsestammekin tulee korkeasti koulutettu ja kenties opiskelee/työskentelee myös ulkomailla..
Minua kiinnostaakin, mikä saa ihmiset nimeämään lapsensa erikoisella vieraskielisellä nimellä, siis olettaen, että ei ole mitään kytköksiä ulkomaille, mistä nimi "periytyisi"..
Kommentit (102)
ja sen takia minua kiusattiin koulussa. Olisi pitänyt olla Sari tai Johanna. Omille lapsilleni olen valinnut suht tavalliset kansainväliset mutta myös Suomessa perinteiset nimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätäkään en ymmärrä Isän sukunimi ja isän kulttuurista etunimet, miksei lapsen suomalaisuus (joka ilmeisesti 50%) saa näkyä yhtään lapsen nimessä? Ne toiset nimet harvoin missään kuuluvat.
Katselkaapahan sukupuutanne isoisovanhempien aikaan ja miettikää silloisia nimiä. Meiltä ainakin löytyy Augustia, Amandaa, Aleksia jne. Niistä on sitten kansan suussa vääntynyt suomalaisempia lempinimiä, mutta ihan virallinen nimi on siihenkin aikaan usein ollut kansainvälinen. Ja sukunimi ihan tavallinen suomalainen :D Puolisoni ei ole suomalainen (, joten sukunimemmekin on vieraampi) ja olemme antaneet lapsille isän kulttuurin etunimet. Toiset etunimet ovat sitten supisuomalaiset ja niiden valitseminen on ollut yllättävän vaikeaa. Melkein kaikki suomalaisilta kuulostavatkin nimet ovat alkujaan kansainvälisiä!
Miksi se pitäisi olla äidin "kulttuurin" mukaan? Miksi ei isän?! Päteekö samoin jos äiti on ulkomaalainen ja isä suomalainen, ulkkisäiti ei saa valita kulttuurinsa mukaista nimeä vaan lapsen on pakko olla Pekka kun Suomessa asuvat? Vai onko se niin, että se ulkomaalainen MIES on se syy, alistaa nyt naisparan niin että lapsikin "joutuu" kärsimään ei-suomalaisesta nimestä. Hah...
Meilläkin liippaa läheltä, ehkä siksi. ;-) Lapsilla kolme passia, neljä kieltä, nimistä yksikään ei ole supisuomalainen, paitsi sukunimestä puolet (minulta tullut puolisko siis). En tykkää suomalaisista nimista, ja minulla itsellänikin on ns. kansainvälinen mutta klassinen nimi. Minulle riittää ihan hyvin että käyvät suomenkielistä koulua, se on paljon isompi asia lapsen tulevan suomalaisuuden kannalta kuin joku nimi...
Siis tsiisus, ASLAN.
ja todella sisäistänyt niiden symboliikan, on vallan upea nimi.
Patricia Seppälän äiti oli englantilainen.
On ollut mm. Jack (Witikka), Jane (Erkko), Patricia (Seppälä).
Jane Erkon nimi ei ole alkujaan Jane vaan Tuula tms. Mutta hienossa suvussa piti olla vähän hienommat nimet ja naidessaan Aatoksen muutti nimensä.
Kohta joku heittää sulle et teidän sukuhan on sitten ollut jo pitkään "roskasakkia" ja alempaan kastiin kuuluvaa wt-väkeä xD
Tai miten muuten sataprosenttisesti savolaisesta suvustani löytyvät nuo Ambrosiukset, Staffanit, Olgat, Helfgat, Mariat, Ismaelit, Taavetit ym ulkolaiset nimet. Ei kirkonkirjojen mukaan todella suomalaista nimeä ole annettu kun vasta viime vuosisadalaa kun Toivot, Väinöt, Kertut, Tellervot, Päivit, ja Sadut valtasi alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten sanottua, nii isovanhemmilla ja heidän vanhemmillaan ruotsalaisetb etunimet. sukunimi jossain vaiheessa suomennettu. Joten kyllä, meillä on ihan tavallinen suomalainen sukunimi(ei kylläkään -nen päätteinen) ja toisella lapsella ruotsalaishenkiset etunimet, jotka on lainattu ihan mieheni isoäidiltä. Joten loppuuko oikeus kierrättää nimiä suvussa siinä vaiheessa kun sukunimi suomalaistuu? Ja tämä maahan oli kaksikielinen ja silti kaikki olemme suomalaisia.
Toivon, että taannoinen lehti-ilmoitus johtui myös suvun perinnenimistä, muutoin minäkin repeän..
Sukunimi oli tyyliin möttönen (ei siis oikeasti) ja lapset Maximillian ja Dominicus, joka on tietysti hyvä nimi jos munkiksi ryhtyy:)
ja sukunimi on ollut käytössä jo 1500-luvulla, ensimmäisessä veroluetteloissa mitä on tehty. Ja juurevaa tallonpoikais "aatelia", talollisisia. Se Ambrosiuksen (jo 1500-luvulla) ja Ismaelin jälkeläinen:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on sukujuuret etelä- ja keski-suomesta, joten minulle annettiin aivan supisuomalainen nimi (tyylillä Maija). Mutta sitten elämä heittikin niin että löysin itselleni ulkomaalaisen miehen. Nyt edes anoppini ei osaa lausua nimeäni vaan piti keksiä heidän kielestään vastaava, jolla voi sitten minua kutsua. Itse pidän ainakin huolen että pian syntyvälle lapselleni löydetään nimi mikä taipuu ns. valtakielille, ettei raukalle tule samanlaista tuskaa kuin itsellä ollut. Sillä mihin tahansa ulkomaille kun olen mennyt, ei ihmiset osaa lausua etunimeäni.
onkin ihan hirrrveän vaikea lausua. On se kyllä huomaavaista sinulta tosiaan mutta toisaalta käytännöllistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se ruotsinkielinen sukunimi EI muuta teitä ruotsinkielisiksi, ruotsalaisiksi yms.
Olette ihan yhtä supisuomalaisia, oli sukunimi mikä tahansa. Miksi siis naamioida lapsi joksikin mitä hän ei ole? Miksei lapsen syntyperä saa näkyä nimessä?
Aleksanteri Blomster olisi paljon järkevämpi nimi kuin Alexander Blomster koska lapsi on suomenkielinen suomalainen.
Antaisitteko venäläisen etunimen jos teillä olisi venäläinen sukunimi? Tai italialaisen nimen jos sukunimi olisi italialainen?
no meillä on ruotsinkielinen sukunimi (ollaan kuitenkin ihan suomalaisia), sukunimi on tyyliin Blomster. Lapsen etunimi on Alexander syystä että sopii ainakin meidän mielestä paremmin tuohon sukunimeen, kuin mitä sopisi suomalaisittain kirjoitettu Aleksanteri. Toinen ja kolmas nimi sitten ihan perinteisiä suomalaisia miehen nimiä, mutta kuitenkin atu- ja sukunimeen sopivia. Ja nuo toiset nimet tulevat suvusta. Meillä vanhemmilla suomalaiset nimet. Tämäkin siis sinun mielestä tyhmää?
Minä en vaan antaisi pojalleni mitään Aleksanteria tai muuta santeria nimeksi, kyllä alkuperäinen minua enemmän miellyttää (Alexander). Eikä Ruotsin kuninkaan nimi ole Kustaa.
Vierailija kirjoitti:
kyllä mua enemmän häiritsisi jos lapseni luokalla kyläkoulussamme olisi usemapi kaima! Joten siitä syystä(kin) valittiin "ulkomaalainen" nimi. Ihan sama jos muualla maailmassa olisi paljon kaimoja, niihin tuskin törmäilee kauhean paljon normaalissa elämässä!
Tässä kansainvälistyvässä maailmassa pitäisi kunnioittaa omaa kulttuuriansa, ettei käy niin että kohta on koulut ja työpaikat täynnä samannimisiä ihmisiä eri puolilta maailmaa.
Juuri lähti esikoinen työhön vieraaseen maahan. Olen nyt iloinen, että hänellä on kansainvälinen nimi eikä esim. Yrjö tai Pyry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis Ap on antanut lapselleen nimen joka sopii lapsen persoonaan. Teidän lapsi on tainnut saada nimensä aika myöhään kun harvemmin noin kuukauden ikäisten persoona on vielä selvillä.
Vanha ketju, mutta silti lähden mukaan. Olen itse ulkomaalainen ja annoin tyttärelleni myös "ulkomaalaisen" nimen joka ei ole edes omassa kotimaassani tavanomainen vaan toisaalla. Ei nimeä siltikään ole ihmetelty vaikka kyseisen maalaiset ihmiset tullut vastaan aikoinaan ja kysynyt nimeä. Reaktio oli vaan, että tosi kiva! No itse ulkomaalaisena Suomessa en ihmettele erilaisia nimiä enkä oleta nimen perusteella mitään. Kauniita nimiä nykyään kauniilla lapsilla ei se mitään. Mutta jos ei ollenkaan sovi nimi yhteen ei mielestäni väkisin pidä sitä siihen laittaa. Aikoinaan ystävättäreni sai suomalaisen miehen kanssa lapsia. Mies vaatimalla vaati, että mahdollisimman suomalaiset nimet ettei kukaan luule lapsia "mutiaisiksi". Tämä 90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monien mielestä ne perinteisesti Suomessa annetut nimet nyt vaan on tosi tylsiä ja haluavat nimetä lapsensa sellaisella nimellä, joka kuulostaa kauniilta. Makuasiahan tämä on, varmaan puolestaan ihmettelevät miten joku vielä jaksaa antaa lapselleen Ainoa ja Väinöä.
Eiköhän jokainen kuitenkin pyri antamaan lapselleen sellaisen nimen joka miellyttää kaikkein eniten? Ihan rakkaudesta oli se sitten perinteinen tai joku vierasperäinen.
Miksi se on Suomessa niin saatanasta erottua joukosta? "Yrittää olla jotain!" :D Ohhoh ajatella jos isi ja äiti haluaisi lapsen nimen kuulostavan mielenkiintoiselta ja erikoisen kauniilta. Nöyrästi vaan nimeätte ettei kukaan vaan luulis että yritetään "olla jotain" 😂😂😂 Tämä on yksi niin hauska suomalainen piirre :D
Vierailija kirjoitti:
En kauhistele, on jokaisen oma asia millaisia nimiä lapselleen antaa, mutta olen vain kiinnostunut miksi, eli onko se erikoisuuden tavoittelu ainoa juttu, entä yksilöllisyys ja perinteet?
Miettipääkä esim.mikäli joku jenkki laittaisi perinteikkään suomi-nimen etunimeksi ja sukunimi olisi paikallinen, ihan yhtä huvittavan kuuloinen nimi se olisi :)
Mietin koko ajan. Olisihan se tosi hassua, jos joku michiganilainen antaisi lapselleen nimeksi Pekka Jarvinen. Kyllä Brian Jarvinen on paljon vähemmän huvittava.
samaa olen miettinyt, joku Jack Pöntinen tai Gabriella Kekkonen kuulostaa äärimmäisen typerältä, moniin nimiin myös liittyy se ongelma ettei kukaan tunnu oikein tietävän miten ne lausutaan tai kirjoitetaan !
jotkut kansainväliset nimet ovat, ok kuten Eva, Ida, Nina, Leo ja Noel. mutta suurin osa on sellaisia, joilla amiksen käyneet ylipainoiset vanhemmat yrittävät nostattaa statustaan..
no meille muutama ihminen on päivitellyt että miksi tyttäremme on IDA eikä IIDA, sillä olemme suomalaisia.. mikä ruottalaisten yksinoikeus se Ida on, hä? :D
ja meillä kuitenkin on vain Ida, ei Kelly tai Louise tai Hadley...
Minusta on todella junttia arvostella muiden lapsilleen antamia nimiä. Ei muuta.
PS. omilla tyttärilläni on kansainväliset (Eva ja Lina), yksinkertaiset nimet jotka sopivat saksalaiseen sukunimeemme. Näistäkin AP löytää varmaan jotain negatiivista sanottavaa.
Ap ei ole tullut ajatelleeksi, että usein esim. äiti on vieraskielinen ja sukunimi otettu suomalaisen miehen mukaan ja åiti usein haluua juurostaan johtuen lapselle kansainvälisen etunimen.
Itse tunnen juuri tällaisa perheitä, eikä kukaan heidät tunteva ihmettele yhtään, vain jotkut tynnyrissä kasvaneet juupajokelaiset kuluttavat aikansa moiseen ihmettelyyn, kun ei mitään muuta tekemistä ole.
t. supisuomalaien Liisa ja nen-loppunen sukunimi.
Miksi se pitäisi olla äidin "kulttuurin" mukaan? Miksi ei isän?! Päteekö samoin jos äiti on ulkomaalainen ja isä suomalainen, ulkkisäiti ei saa valita kulttuurinsa mukaista nimeä vaan lapsen on pakko olla Pekka kun Suomessa asuvat? Vai onko se niin, että se ulkomaalainen MIES on se syy, alistaa nyt naisparan niin että lapsikin "joutuu" kärsimään ei-suomalaisesta nimestä. Hah...