Vieraskieliset nimet suomalaisilla lapsilla huvittaa :)

My friends can call me Valerie :)

Mun mielestä Aslan on tosi kaunissointuinen nimi. Sopii suomenkieleenkin sata kertaa paremmin kuin monet muut "erikoisuudet".

Cecilia/Silja, Oliver/Olli? Ja että varakkaat ja älykkäät valitsee tuon lyhyemmän version? Jotenkin sanoisin, että se pitää kyllä paikkansa.

On siis typerän kuuloista ja mammat saavat tyrskiä aamukahvinsa Hesaria lukiessaan, kun lapsilla on kuitenkin suomalaiset etunimet.



Hupinsa ja ihmetyksensä kullakin.

... että meneekö vanhempien erikoisuuden tavoittelu lapsen edun edelle :(! millaista on olla 15-vuotiaana tai 20-vuotiaana rambo, kivi, luna tai jazmine... lapsemme sai ns. "mummonimen" ja tuntuu että olemme kyllä vähemmistöä. mutta eipähän lapsemme tarvitse ainakaan joka paikassa tavata nimeään tyyliin "c-h-a-r-l-o-t-t-a t-u-i-k-e nieminen"...

tytöllä on heprealainen nimi vaikkei mitään kytköste sinnepäin olekaan. Nimi vaan on yksinkertaisesti kaunein jonka olen kullut joten miksen olisi sitä lapselleni antanut? Nimessä ei ole mitään vierasperäisiä kirjaimia eikä lausumisen kanssa ole mitään epäselvyyttä. Senkun ap ristit lapsesi Kyllikiksi ja Untamoksi mutta anna muiden antaa mitä haluavat!

esim. Ruotsissa, samanlaisin tuloksin. Rikkaammat oli Annoja, Hannoja ja Henrikejä, siis saivat klassisia nimiä, joiden asemaa ei hirveästi muodin tuulet hetkauta, ja köyhemmät olivat sitten Jimmyjä, Liameja ja Felicioita.

esim. briteissä on asiaa tutkittu ja huomattu että varakkaammat antavat perinteisiä nimiä, ja mitä köyhempi on sitä todennäköisempää on erikoinen nimi - tai ainakin kirjoitusasu, tyyliin hyvätuloisella Kelly, köyhällä Calleigh.

Siitähän tämä allaoleva klisee juontaa juurensa :)

mutta totuushan lienee se, että jos lapselle ei ole paljon muuta annettavaa niin vanhemmat ajattelee että annetaan edes erikoisempi nimi.

Kärjistät nyt liikaa.

Lapseni nimi ei ole tuollainen, vaan kaunis, persoonallinen suomalainen nimi. Kurjaa jos noin moni ajattelee, että suomalaisissa nimissä ei ole hienoja ja vaalittavia nimiä.

Aino Ihwayabla, Lauri LeClerc jne.

päätellen juurikin Turkissa. Pitäähän sitä ambitioita ja tarkka suunnitelma olla. Koko homma tiätty kusee jos se haluaakin Popedan roudariksi.

Aslan on Turkissa myös sukunimi. Mutta miksi antaa turkkilaista nimeä jos nassikka ei ole turkkilainen?

vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja ja vaikka ap:n tavoin suunnitelevat lapselleen loistavaa tulevaisuutta joko työn tai opintojen parissa ulkomailla. Vaikkapa Turkissa.

On ollut mm. Jack (Witikka), Jane (Erkko), Patricia (Seppälä). Omasta perheestäni löytyy myös nimiä Elisabeth, James, Thomas... Ruotsi lienee vaikuttanut näihin, mutta kyllä Suomi on aina ollut myös osa Eurooppaa.



Mielestäni supisuomalaiset nimet tulivat muotiin vasta siinä vaiheessa, kun Suomi itsenäistyi ja esim. ruotsalaisvaikutteiset sukunimet muutettiin suomalaisiksi.



Tämä on oikeastaan vähän ollut vahinkokin. Kyllä Suomeen mahtuu monenlaisia nimiä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset työskentelevät kansainvälisissä ympyröissä on kiva huomata, että helposti muistettavasta, kansainvälisestä nimetä on iloa ja hyötyä.



Ei nimi miestä pahenna.

joka on kansainvälinen. Ahdistaa kun sekä oma, että kahden ekan lapsen nimet ovat supisuomalaisia. Muutimme yllättäen ulkomaille ja täällähän ei sitten kukaan osaa sanoa nimiämme. Ärsyttävää. Että naurakaa vaan Hesaria lukiessanne keväällä, sinne ilmestyy jälleen ainakin yksi kansainvälinen etunimi suomalainen sukunimi yhdistelmä.

Toki Suomessa on ollut aina "muunkin kielisiä" nimiä (paitsi ehkä silloin ihan ammoisina Ihalempi-aikoina, siis muinaissuomalaisilla; nämä nimet väistyivät kristinuskon tullessa Suomeen). Supisuomalaiset nimet eli siis suomenkielisen sanan sisältävät tai esim. kalevalaiset nimet tulivat muotiin fennomanian aikaan eli 1800-luvun puolivälissä, suosituimmillaan olivat 1900-luvun alkupuolella.

Mutta toisaalta on myös niin, että ihmisten sukupuut "näyttävät" olevan täynnä vierasperäisiä nimiä, mutta näitä nimiä ei näillä ihmisillä koskaan käytetty. Nimet vain merkittiin kirkonkirjoihin ruotsinkielisissä asuissa, koska kirjurit olivat ruotsinkielisiä. Eli esim. kirkonkirjoissa luki Eric tai Hindrich, vaikka lapselle oli annettu nimi Erkki tai Heikki. Kirjurit vaan eivät suostuneet tai edes osanneet kirjoittaa nimiä noin, ja yleensäkään ei ollut vielä valloilla kulttuuri, että nimellä olisi vain yksi oikea kirjoitustapa. Mutta esim. nuo Erkki ja Heikki ovat olleet suomalaisilla käytössä jo keskiajalla.

Nimiä alettiin merkitä suomalaisessa nimiasussa vasta 1800-luvun lopussa. Vaan eiväthän nämä Erkit ja Heikitkään siis suomalaisia nimiä ole, vaan pikemmin vierasperäisten nimien suomalaistettuja muotoja.

Kunhan tässä pohdiskelen :)

On ollut mm. Jack (Witikka), Jane (Erkko), Patricia (Seppälä). Omasta perheestäni löytyy myös nimiä Elisabeth, James, Thomas... Ruotsi lienee vaikuttanut näihin, mutta kyllä Suomi on aina ollut myös osa Eurooppaa.

Mielestäni supisuomalaiset nimet tulivat muotiin vasta siinä vaiheessa, kun Suomi itsenäistyi ja esim. ruotsalaisvaikutteiset sukunimet muutettiin suomalaisiksi.

Tämä on oikeastaan vähän ollut vahinkokin. Kyllä Suomeen mahtuu monenlaisia nimiä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset työskentelevät kansainvälisissä ympyröissä on kiva huomata, että helposti muistettavasta, kansainvälisestä nimetä on iloa ja hyötyä.

Ei nimi miestä pahenna.

jotka kuulostavat kyllä ihan vieraskielisiltä nykyään. Jos valitsisin omien isovanhempien nimiä lapsilleni, he voisivat olla esim. Fabian, Assyr, Xenia ja Alexandra. Ja supisuomalaisista ihmisistä on kyse.

esim. briteissä on asiaa tutkittu ja huomattu että varakkaammat antavat perinteisiä nimiä, ja mitä köyhempi on sitä todennäköisempää on erikoinen nimi - tai ainakin kirjoitusasu, tyyliin hyvätuloisella Kelly, köyhällä Calleigh.

ole kelttiläinen kirjoitusasu? En nyt osaa sanoa minkä kelttiläiskielen mukainen mutta kuitenkin. Niin kuin Leigh vs. Lee.

Ihmiset saavat hupinsa muustakin kun toisten ihmisten lasten nimista!! Annoimme kansainvalisen nimen, joka on helppo aantaa suomeksikin. Nyt asumme ulkomailla ja olen NIIIIIN tyytyvainen etta annoimme jonkun muun kuin yrjanan tai marjatan. Taalla on kavereita joka puolelta maailmaa ja en ole kertaakaan tormannyt tallaiseen typeraan keskusteluun siita miten joku nimi on parempi kuin joku muu. Paaasia etta olet aamulehtea lukiessasi tyytyvainen oman lapsesi nimeen!! Get a life!!

ei oikein valaise tämän päivän nimenanto kulttuuria. Se on muuttunut myös englannissa 2000-luvulla, ja itseasiassa yläluokka siellä antaa ja on antanutkin erittäin eksoottisia ja erikoisia nimiä lapsille, suvussa kulkevien nimien ohella. Aateluus velvoittaa, siellä. Suomessa on vähän aatelisia.



Ja tosiaan tuo nimitutkimus johon viitattiin kartoitti lähinnä tiettyjen (maahanmuuttajien mukanaan tuomien nimien hurjaa lisääntymistä) kuten muhammed on ruotsissa hyvin yleinen pojan nimi nykyään.

sekä toinen nimi perinteisen suomalaisen sukunimen kanssa. Hyvin sointui.



Nykyään olen naimisissa ja mieheni sukunimi italialainen. Sointuu vielä paremmin :)



En pyri lasten nimivalinnoissa erikoisuuden tavoitteluun. Jostain syystä monet suomalaiset nimet eivät kuulosta kauniilta korvissani. Ja jos jotakin, niin kauniit nimet haluan antaa lapsilleni.



Nimet ovat kansainvälisiä ja ajattomia, ns. klassikkoja. Jos Suomessa niille pyrskähdellään tai nauretaan, kertoo enemmän kuulijasta kuin itsestäni.

Asun parhaillaan Argentiinassa ja täällä on vastaava ilmiö: köyhät vanhemmat antavat nimiä lapsilleen jenkkisarjoista. Esimerkiksi mieheni kuuli kerran puistossa, kuinka joku huuteli "Braiaan, Braiaan" (Bryan) ja mieheni kääntyi nähdäkseen vaalean amerikkalaspojan. Poika olikin tumma ja resuinen bolivialainen, lähes slummialueelta.



Ja tuohon nimeen törmäsin myös köyhän alueen kaupassa, jonka omistaja oli kirjoittanut ulko-oveen nimensä: Braian.



Söpöä :)

Itse annoimme juuri pojalle nimeksi Ebdo Mihemed.