Kauhee ahdistuskohtaus TAAAAAAAAS! Mie en enää jaksa! :(

edellisten kuvaamilla keinoilla. Olen tässä vuosien varrella ymmärtänyt juuri sen, että ahdistuksella on minulle jotain kerrottavaa. Kun tunteet ovat ihan solmussa ja yhtä mössöä, niin silloin ahdistaa.



Yleensä ahdistus helpottaa minulla päivässä tai parissa, kun oikea tunne tulee esiin ja pystyn käsittelemään sen ja yhdistämään oikeaan tapahtumaan tai kohteeseen. Tosin ahdistus ei ole nykyään niin rajua kuin joskus aikoinaan, koska ymmärrän sen olevan vain tunne. Ahdistuksen voima häviää, kun sille ei anna liikaa valtaa.



En kannata lääkitystä, mutta ymmärrän sen olevan tarpeen oikein pahassa tilanteessa. Hedelmällisempää olisi päästä purkamaan ahdistusta aiheuttavia asioita.

edellisten kuvaamilla keinoilla. Olen tässä vuosien varrella ymmärtänyt juuri sen, että ahdistuksella on minulle jotain kerrottavaa. Kun tunteet ovat ihan solmussa ja yhtä mössöä, niin silloin ahdistaa.

Yleensä ahdistus helpottaa minulla päivässä tai parissa, kun oikea tunne tulee esiin ja pystyn käsittelemään sen ja yhdistämään oikeaan tapahtumaan tai kohteeseen. Tosin ahdistus ei ole nykyään niin rajua kuin joskus aikoinaan, koska ymmärrän sen olevan vain tunne. Ahdistuksen voima häviää, kun sille ei anna liikaa valtaa.

En kannata lääkitystä, mutta ymmärrän sen olevan tarpeen oikein pahassa tilanteessa. Hedelmällisempää olisi päästä purkamaan ahdistusta aiheuttavia asioita.

Just näin. Ahdistuksella on syyt, sanoma ja se pitäis löytää ja päästää tunteet vapaaksi eikä tukkia aina lääkkeillä oireita.

Itse oon kärsinyt järkyttävistä ahdistuksista mutta ilman lääkkeitä oon ollut ja vihdoin oon löytänyt syyt ahdistukseen. Ei mun tarvii pelätä kun tiedän mistä asiasta kaikki kumpuaa.

Itse en usko lääkäreitä, osa niistä haluaa vaan päästä potilaasta helposti eroon kun lykkää reseptin käteen ja toinen syy on se etteivät he osaa kysyä/välitä ihmisten ongelmista.

On meillä hyviäkin lääkäreitä. Käsittääkseni mielialalääkkeitä ei enää määrätä ihan niin löyhästi mitä esim. kymmenen vuotta sitten. Rauhoittavia lääkkeitä määrätään vielä vähemmän, mikä on hyvä asia. Niistä vieroittautuminen kun on oma juttunsa sitten.



Silloin hyväksyn lääkityksen, jos ahdistus vie toimintakyvyn. Ei silloinkaan ihminen kykene niitä asioita käsittelemään mitkä ahdistusta aiheuttaa.



Joskus se rauhoittava lääke voi auttaa sen verran, että pystyy varaamaan ajan vaikka omalle lääkärille tai sairaanhoitajalle ja sitten pääsee ahdistustaan purkamaan.



Päivystyksessä olevat lääkärit eivät välttämättä tunne sinua ja voivat tehdä mitä ihmeellisimpiä diagnooseja 10 minuutin jutustelun perusteella. (Tuo on nähty ja huonoksi todettu)

onko ahdistuksen taustalla joku fyysinen ongelma (vaikka hyperaldosteronismi, feokromosytooma tms. - oikeastaan mika tahansa sairaus joka saa erilaisten "ahdistushormonien" maaran kehossa nousemaan) etenkin jos kyseessa on tosiaan yleistynyt ahdistuneisuushairio ja jos ahdistukseen kuuluu fyysisia oireita (mm. voimakas hikoilu, verenpaineen nousu). Itsellani loytyi tuollainen syy taustalta ja kun vaiva "korjattiin" ihan kirurgisella toimenpiteella havisi ahdistuskin kokonaan. Yllattavan moni tuollaista sairautta sairastava saa helposti ekaksi yleistyneen ahdistuneisuushairiodiagnoosin, joka ei heidan tapauksessaan auta paranemisessa ollenkaan...

Osaatko sanoa mikä saa sut ahdistumaan? Vai onko yleistynyttä ahdistuneisuutta?

osaa eritellä syitä. Yleistynyttä on. Pitäisi vaihtaa masennuslääke toiseen, mutta SEKIN pelottaa, kaikki pelottaa. En saa tehtyä mitään. Haluaisin piiloutua johonkin nurkkaan.



ap

enkä saa enää rauhoittavia, nyt lääkäri käski ottaa vaan propralia tuplasti pahimpaan paniikkiahdistuskohtaukseen ja efexorin määrää nostettiin taas vaik ei taida olla edes sopivin lääke mulle :(



satutko ap olemaan pk-seudulta? ootko kirjoittanu aiemminkin tänne aiheesta?

istut paikoillesi ja alat hengittämään tietoisen rauhallisesti, keskityt vain hengittämiseen, työnnät KAIKEN muun päähäsi tulvivan pois.

Pidät itsesi väkisin siinä sohvalla istumassa ja hengität, laitat silmät kiinni ja hengität. Keskityt itseesi, käsiisi , varpaisiisi, sydämesi lyönteihin, ja hengität ja hengität...kokeile, ei maksa mitään ja toimii, usko vaan :)

sama täällä ap! enkä saa enää rauhoittavia, nyt lääkäri käski ottaa vaan propralia tuplasti pahimpaan paniikkiahdistuskohtaukseen ja efexorin määrää nostettiin taas vaik ei taida olla edes sopivin lääke mulle :(

satutko ap olemaan pk-seudulta? ootko kirjoittanu aiemminkin tänne aiheesta?

Olen kirjoittanut aiemminkin, olen pk-seudulta, entä sinä?

ap

Koeta ottaa etäisyyttä ahdistukseen. Sinä et ole ahdistus, se on vaan tunne eikä se voi tehdä pahaa sulle, vaika tuntuukin hirveältä. Koeta astua ikään kuin taaksepäin. Hyväksy se että olet ahdistunut, ahdistuksella on hyvä tarkoitus, vaikka sitä on ahdistuksen syövereissä vaikea hyväksyä.



Tarkkeile itseäsi ahdistuneena, seuraa miten ajatukset ja tunteet liikkuu ees taas. Tunne myötätuntoa itseäsi kohtaan, että joudut sietämään noin kamalaa oloa. Ole armollinen itsellesi.



Jokin asia haluaa tulla tietoisuuteesi, ja sun on vaan pakko ratsastaa ahdistuksen aallolla, kunnes asia on valmis tulemaan. Siinä voi mennä monta tuntia tai monta päivää, mutta jos HYVÄKSYT ahdistuksen (niin vaikeaa kuin se aluksi onkin), se johdattaa sut lopulla jonkun tunteen tai asian luo, jota et päästä tietoisuuteesi ja joka nyt jumittaa aiheuttaen ahdistusta. Tuo tunne tai asia on tuskallinen, mutta kun se tulee lopulta käsiteltäväksi, tuntuu selvästi miten asian käsitteleminen tekee hyvää. Sitten kun huomaat asian käsittelyvaiheen alkavan, anna kaikkien tunteiden tulla. Vihan, pelon, tuskan, lopulta surun ja itkun.

Koeta ottaa etäisyyttä ahdistukseen. Sinä et ole ahdistus, se on vaan tunne eikä se voi tehdä pahaa sulle, vaika tuntuukin hirveältä. Koeta astua ikään kuin taaksepäin. Hyväksy se että olet ahdistunut, ahdistuksella on hyvä tarkoitus, vaikka sitä on ahdistuksen syövereissä vaikea hyväksyä. Tarkkeile itseäsi ahdistuneena, seuraa miten ajatukset ja tunteet liikkuu ees taas. Tunne myötätuntoa itseäsi kohtaan, että joudut sietämään noin kamalaa oloa. Ole armollinen itsellesi. Jokin asia haluaa tulla tietoisuuteesi, ja sun on vaan pakko ratsastaa ahdistuksen aallolla, kunnes asia on valmis tulemaan. Siinä voi mennä monta tuntia tai monta päivää, mutta jos HYVÄKSYT ahdistuksen (niin vaikeaa kuin se aluksi onkin), se johdattaa sut lopulla jonkun tunteen tai asian luo, jota et päästä tietoisuuteesi ja joka nyt jumittaa aiheuttaen ahdistusta. Tuo tunne tai asia on tuskallinen, mutta kun se tulee lopulta käsiteltäväksi, tuntuu selvästi miten asian käsitteleminen tekee hyvää. Sitten kun huomaat asian käsittelyvaiheen alkavan, anna kaikkien tunteiden tulla. Vihan, pelon, tuskan, lopulta surun ja itkun.

Jos heti helpotti, se oli jotain bentsodiatsepamia ja se tosiaan helpottaa heti. Taivallinen rauha laskeutuu päähän. Ja ensi viikolla niitä pitää ottaakin jo kaksi. Ja sitä seuraavalla viikolle kolme. Tuo yllä kuvaamani menetelmä on ainoa, jolla ahdistuksesta pääsee oikeasti eroon. Nimimerkillä KAIKEN kokeillut.

Koeta ottaa etäisyyttä ahdistukseen. Sinä et ole ahdistus, se on vaan tunne eikä se voi tehdä pahaa sulle, vaika tuntuukin hirveältä. Koeta astua ikään kuin taaksepäin. Hyväksy se että olet ahdistunut, ahdistuksella on hyvä tarkoitus, vaikka sitä on ahdistuksen syövereissä vaikea hyväksyä.

Tarkkeile itseäsi ahdistuneena, seuraa miten ajatukset ja tunteet liikkuu ees taas. Tunne myötätuntoa itseäsi kohtaan, että joudut sietämään noin kamalaa oloa. Ole armollinen itsellesi.

Jokin asia haluaa tulla tietoisuuteesi, ja sun on vaan pakko ratsastaa ahdistuksen aallolla, kunnes asia on valmis tulemaan. Siinä voi mennä monta tuntia tai monta päivää, mutta jos HYVÄKSYT ahdistuksen (niin vaikeaa kuin se aluksi onkin), se johdattaa sut lopulla jonkun tunteen tai asian luo, jota et päästä tietoisuuteesi ja joka nyt jumittaa aiheuttaen ahdistusta. Tuo tunne tai asia on tuskallinen, mutta kun se tulee lopulta käsiteltäväksi, tuntuu selvästi miten asian käsitteleminen tekee hyvää. Sitten kun huomaat asian käsittelyvaiheen alkavan, anna kaikkien tunteiden tulla. Vihan, pelon, tuskan, lopulta surun ja itkun.

Hienosti kerrottu. Usein on niin, että ahdistuksella on sanottavaa ihmiselle itselleen. Itsellä ahdisti jokin aika sitten kovasti, ahdistus tuli ulkoapäin ja sille oli syynsä. En vain heti ymmärtänyt. Asian ratkettua, ahdistus helpotti.

Nuorempana ahdistuneisuuttani hoidettiin säännöllisellä lääkityksellä (mistä ei paljoa apua ollut). Nykyään mieluummin kuuntelen mitä kerrottavaa ahdistuksella on. Joku sairaanhoitaja sanoi minulle joskus, että jos noin viisi tuntia ahdistaa kovasti yhtämittaan, silloin on syytä ottaa lääke. Näin teenkin, mutta harvemmin ahdistaa noin pitkään taukoamatta.

Nuorempana kärsin ahdistuneisuudesta vuosikausia, kukaan ei vain voinut ymmärtää mistä se johtuu. Kun tuo jatkuva, liki invalidisoiva ahdistus loppui, oli sekin sinänsä hämmentävää, kun siihen oli niin tottunut. Ikävä ei sitä olotilaa tullut.

Minun mielestä ahdistus on jonkinlainen varomerkki, jota kannattaa kuunnella ja jos asia on sellainen, mihin itse voi vaikuttaa, niin pyrkii hoitamaan sen kuntoon itse tai kääntyy tarvittaessa sairaanhoitajan tms. puoleen.

Ahdistusherkkyys vaan taitaa säilyä läpi elämän. Sen kanssa pärjää, kun sen on hyväksynyt.