Lue keskustelun säännöt.
Mitä kertoo äidistä se, että lähtee illaksi omiin
17.12.2009 |
menoihinsa, kun vauva on pieni? Minusta sellaisella äidillä ei ole kunnon kiintymystä vauvaansa. En ainakaan itse voisi kuvitellakaan eroavani vauvasta omien menojeni takia kokonaiseksi illaksi. Eikä muuten yksikään ystäväni ole halunnut myöskään.
Kommentit (43)
olen myös samaa mieltä, että kyllä äidillä saa olla omaa elämää. Mutta samalla ihmettelen sitä, että onko äidin ja vauvan suhteessa sitä symbioosia ollenkaan, joka tekee vauvan luota lähtemisen niin vaikeaksi. Minä itse muistan, että tämä symbioosi oli käsittämättömän voimakas. Se raastoi minua kotiin niin nopeasti kuin vain pystyin.
jos vauva huutaa kaiken hereillä olo aikansa, niin varmasti äitikin tarvitsee taukonsa, eikä se tarkoita sitä, että äiti rakastaa yhtään vähempää lastaan. Tunti tai kaksi ei riitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä on jotain merkitystä omien lapsuudenkokemustemme kanssa, kuinka "takertuva" on.
Mutta fakta on myös se, että äidin ja vauvan välillä on symbioosi, jos kiintymyssuhde on kunnossa. Ehkä se ei raasta, mutta se on olemassa. Ulkopuolinen ei vain näitä asioita voi huomata.
18
Me ollaan niin kovin erilaisia tavassamme reagoida hormonien meissä aiheuttamiin vaikutuksiin. Siskoni ei aikanaan malttanut antaa vauvan edes nukkua rauhassa vaan kävi koko ajan nuuhkimassa ja tuijottelemassa vauvaansa. Ei hänellä ole silti mitään oikeutta väittää, että se on ainoa oikea tapa tuntea kiintymystä. Joku ei antaisi miehensäkään käydä koskaan missään, koska "Tulee niin ikävä." Toiselle taas erossa olo on helpompaa. Tällä voi olla tekemistä omien lapsuuskokemustemmekin kanssa, ja niillehän emme voi enää yhtään mitään. Itse ajattelen, että elämä on helpompaa kun ei ole niin takertuva luonne.
olen myös samaa mieltä, että kyllä äidillä saa olla omaa elämää. Mutta samalla ihmettelen sitä, että onko äidin ja vauvan suhteessa sitä symbioosia ollenkaan, joka tekee vauvan luota lähtemisen niin vaikeaksi. Minä itse muistan, että tämä symbioosi oli käsittämättömän voimakas. Se raastoi minua kotiin niin nopeasti kuin vain pystyin.
Mun tutuista kaikki on aika pian alkaneet käydä ehkä kerran viikossa esim. liikuntaharrastuksessa, kaikkien mielestä suorastaan edistää perhe-elämää vaikka vauvaa onkin ikävä.
äiti tarvitse omaa aikaa. Totta kai tarvitsee, vaikka vauva ei huutaisikaan. Ja varmasti, jos huutaa, sitä aikaa tarvitsee vieläkin enemmän.
18
olen myös samaa mieltä, että kyllä äidillä saa olla omaa elämää. Mutta samalla ihmettelen sitä, että onko äidin ja vauvan suhteessa sitä symbioosia ollenkaan, joka tekee vauvan luota lähtemisen niin vaikeaksi. Minä itse muistan, että tämä symbioosi oli käsittämättömän voimakas. Se raastoi minua kotiin niin nopeasti kuin vain pystyin.
jos vauva huutaa kaiken hereillä olo aikansa, niin varmasti äitikin tarvitsee taukonsa, eikä se tarkoita sitä, että äiti rakastaa yhtään vähempää lastaan. Tunti tai kaksi ei riitä
Ehkä se on se joka kuulostaa monesti pahalta, että lähtee ryyppäämään tms. Mutta jos äiti lähtee esim. tunnin juoksulenkille yksin (jopa illalla), niin onko se nyt niin kamalaa, jos lapsi on yli 3 kk? Itse olen tehnyt näin, mutta olen myös täysimettänyt, nukkunut perhepedissä jne. elänyt aika symbioottisesti lapsieni kanssa, kun ovat olleet alle 1 v. Juokseminen on vaan helpompaa ja kivempaa yksin, kun ei tarvitse työntää vaunuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kyllä se jostain kertoo, jos JOKA ILTA on päästävä pois vauvan luota. Kerta-pari viikkoon taas äidin kannalta hyvä.
omilla menoillaan, siis joka ainoa ilta? Onko nyt kyse todellisesta ongelmasta vai keksitystä?
Vastasin vain ap:n kysymykseen, josta ei käynyt ilmi, käykö äiti joskus vai joka ilta. Eli että riippuu siitä.
on täysin tervettä käydä silloin tällöin omissa menoissaan, se on hyväksi ihan kaikille. Sairaalloista on se, jos kokee että ei voi käydä kuin saunassa. jokaisella saa olla myös omia harrastuksia. Tämä saattaa toki olla vaikeaa ymmärtää äisitä, jolla ei ole omaa elämää ja joka elää vain lapsensa kautta. Vaikka imettäisi, niin silti voi ihan hyvin käydä pari tuntia ostoksilla tai ulkoilemassa ihan yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kyllä äidillä saa olla omaa elämää. Mutta samalla ihmettelen sitä, että
Saahan äiti tehdä muutakin, mutta... aina siellä on se fuckin MUTTA ja IHMETTELEN ja muuta mukavaa. Mitään et sais tehdä ilman että joku ihmettelee, mutta.
auttaa myös jaksamaan arjessa :). Ihanaa kun tuntee miten oma vointi ja kunto kohenee ja saa hetken juosta ilman vaunujen työntämistä :).
Ehkä se on se joka kuulostaa monesti pahalta, että lähtee ryyppäämään tms. Mutta jos äiti lähtee esim. tunnin juoksulenkille yksin (jopa illalla), niin onko se nyt niin kamalaa, jos lapsi on yli 3 kk? Itse olen tehnyt näin, mutta olen myös täysimettänyt, nukkunut perhepedissä jne. elänyt aika symbioottisesti lapsieni kanssa, kun ovat olleet alle 1 v. Juokseminen on vaan helpompaa ja kivempaa yksin, kun ei tarvitse työntää vaunuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
josta ei käynyt ilmi, käykö äiti joskus vai joka ilta. Eli että riippuu siitä.
ap kirjoittaa yksikössä "illaksi". Jos olisin itse tehnyt aloituksen joka ilta tapahtuvasta hyppyystä niin olisin kirjoittanut itse että joka ilta tms. Vaikea sanoa mitä ap täsmälleen tarkoittaa.
"täydelliset" av-mammat, joille on kiva käydä täällä naureskelemassa :D
että kyllä äidillä saa olla omaa elämää. Mutta samalla ihmettelen sitä, että
Saahan äiti tehdä muutakin, mutta... aina siellä on se fuckin MUTTA ja IHMETTELEN ja muuta mukavaa. Mitään et sais tehdä ilman että joku ihmettelee, mutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen äiti ja tiedän kyllä mikä symbioosi on. Meillä vain on erilaisia tapoja reagoida siitä huolimatta. Kiintymyssuhde voi olla ihan kunnossa, vaikka symbioosista huolimatta äiti pystyisi olemaan hetken ilman vauvaakin.
Ihminen eroaa eläimestä juuri siinä, että hän pystyy tekemään tietoisia ratkaisuja ja hallitsemaan viettejään ja primitiivireaktioitaan ainakin jossain määrin.
Ihan normaalisti kiintynyt äiti saattaa siis pystyä punnitsemaan, että vaikka vauvaa tuleekin ikävä, vaa'an toisessa kupissa on vaikkapa oma hyvinvointi jota tuottaa joku muun asia, ja sinne vauvaa ei voi ottaa mukaan.
Silloin tällainen vähemmän tarertuva tyyppi voi hetkellisesti ikään kuin "taistella" tätä primitiivistä vauvaan takertumisviettiä vastaan ja tehdä rationaalisen päätöksen toisesta menosta (kun kerran vauvalla on kaikki hyvin).
Tällä on jotain merkitystä omien lapsuudenkokemustemme kanssa, kuinka "takertuva" on. Mutta fakta on myös se, että äidin ja vauvan välillä on symbioosi, jos kiintymyssuhde on kunnossa. Ehkä se ei raasta, mutta se on olemassa. Ulkopuolinen ei vain näitä asioita voi huomata. 18
lähtee seiskan bileristeilylle? Vauva on alle 2kk.
Kai se isäkin osaa sitä vauvaa hoitaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen että IHAN jokaisella äidillä on ensisijaisesti mielessä se, että vauvalla on oltava kaikki hyvin. Se on se perustarve.
On niitä äitejä, joiden mielestä vauvalla on kaikki hyvin vain hänen kanssaan. Osa ei ehkä tiedosta tätä, mutta sairaalloinen takertuminen ja "omaa aikaani on saunassa käynti" -tyyppinen ajattelu voi kertoa tästä.
Osa tajuaa, että vauvan hyvinvointi ei ole pelkästään hänestä itsestään kiinni (paitsi jos on sukulaiseton ja epäsosiaalinen yh).
Siitä kai se ero syntyy, voiko lähteä jonnekin ilman vauvaa vai ei.
Pystyykö tällainen ihminen olemaan erossa muistakaan läheisistään edes hetkeä? Vainoaako hän esim. puolisoaan mustasukkaisesti joka minuutti? Pystyykö hän antamaan isompiakaan lapsiaan hoitoon illaksi, entä yöksi tai viikonlopuksi?
On ainoastaan tervettä, että äiti huolehtii myös itsestään tekemällä asioita vain itselleen. Se minkä verran tällaista aikaa tarvitsee, on yksilöllistä. Jollekin riittää "vapaailta" parin kuukauden välein, toiset tarvitsevat sen kerran viikossa.
Tärkeintä on, että vauvalla/lapsella on luotettava hoitaja sen aikaa kun äiti on pois. Itse asiassa pidän muuten jopa äidin velvollisuutena väistyä välillä takavasemmalle ja antaa isän hoitaa vauvaa. Isän ja lapsen suhteelle tekee hallaa, jos äiti höösää vieressä koko ajan eikä anna isän hoitaa lastaan omalla tavallaan.
itselläni on kaveri jolla vähän päälle vuoden ikäinen poika.
Mies etelässä töissä ja kaverini hoitaa lasta 24/7 yksin!
Ihan syntymästä tähän päivään asti.. ei suostu lenkille edes lähtemään kun haluaa lapsensa kanssa olla mikä on jo vähän huolestuttavaa.
Neljän seinän sisällä pojan kanssa...
Käyvät muutaman kerran viikossa mummulassa ja sekin naapurissa ja ukki käyttää kaupassa, kun tarvitsee, mutta muuten :/
ei tartte katkeroitua muiden menoista.
Tunnen vain erään äidin joka käy ryyppäämässä joka viikonloppu ja ihan pienenä muutaman kuukauden ikäisenä jätti vauva jo isovanhemmille hoitoon....kun piti päästä juomaan.Muutenkin on melko uskoton miehelleen, tää mies on mun serkku,milloin lähtee jonku muun miehen matkaan,en ymmärrä miksi serkku niin idiootti ettei jätä tuota akkaa,kait sen lapsen takia pelkää menettävänsä lapsensa.Mutta jokatapauksessa en tuomitse jos joskus äiti haluaa omille menoilleen.
ko. äiti pitää itsestään ja hyvin voinnistaan huolta, yrittää välttää loppuunpalamista. Jaksaa sitten vauvan/lapsen kanssa paremmin. (tietyt omat menot ja tietyissä rajoissa)
-vain mies
omilla menoillaan, siis joka ainoa ilta? Onko nyt kyse todellisesta ongelmasta vai keksitystä?