Miksi päiväkodin henkilökunnan ja opettajien muistaminen herättää niin paljon agressioita?
Miksi joku aina vetää herneen takaraivoon asti, jos puhutaan näistä ihan normaaleista muistamisista? Ei kai kukaan oikeasti voi olla kateellinen suklaarasioista ja hyasinteista? Jos jostain kannattaa olla kateellinen niin siitä hyvästä tunteesta, kun saa kiitoksen hyvin tehdystä työstä. Ai niin, opethan ei tee mitään, kunhan lomailevat ja lopun aikaa ovat epäreiluja ja ahneita...:)
Kommentit (56)
Lapsen tekemä joulukortti on varmasti aivan yhtä hyvä ja otetaan samalla kiitollisuudella vastaan kuin joku suklaarasiakin. Ei opettaja (vaikka alaluokilla pienipalkkaista väkeä ovatkin) siitä lahjotuksi tule, muutaman euron pikkulahjasta!
Ja sen kortin voi - anteeksi nyt vaan - tehdä vaikka olisi kuinka "matti kukkarossa".
Kyse siis EI ole rahasta, vaan viitsimisestä. .
Kortti on kortti ja eri asia, kuin lahja, eikö niin? Eikös täälläkin puhuta viinipulloista, hyasinteista ja suklaarasioista?
siksi, että rahat ovat niin tiukilla?
Vaikea uskoa, että kovin monella kyse on siitä. Aiemmissa keskusteluissa sitä vastoin on argumentoitu juuri näillä "kun ei kaupan kassallekaan" ja "ope ei virkamiehenä saa vastaanottaa lahjuksia"- jutuilla.
joissakin muissa ketjuissa ovat oikeasti opettajia tai hoitajia. Provoilustahan niissä on kyse.
Opettajien sijaisuuksia tehneenä ja kolmen lapsen äitinä minusta yhteislahja on paras. Kerätään kolehti ja ostetaan yksi yhteinen lahja tai kukka. Tärkeintä muistaminen, ei lahjojen määrä.
Tosin pojat saa hulppeet joululahjat, mutta nyt on rahat loppu.
En usko, että meistä opettajista kukaan on päätynyt alalle vuosittaisten hyasinttien ja suklaiden vuoksi. En minä ainakaan hykertele tuikkukuppien ja muiden kivojen tavaroiden vuoksi vaan sen vuoksi, että joku on minua halunnut kiittää ja muistaa. Nyt vaan menee maku siitäkin tunteesta, kun tietää millainen katkeruus opelle tuotavan joulupaketin takana on.''¨¨
Älä siis tuo mitään, ellet ihan oikeasti halua.
ja muut muistamiset ovat opettajille ainoa kiitos tehdystä työstä... Ainakaa niissä kunnissa, missä töissä olen ollut, ei työnantaja muista pikkujouluilla tai joululahjoilla. Tänä vuonna tuli taas perinteinen sähköinen joulukortti työpostiin ja se siitä. Kun olin oikeissa töissä kaupan alalla, työnantaja antoi joululahjan, bonusrahan (ei tosin aina) ja järjesti firman piikkiin kunnon pikkujoulut. Opettajien virallinen joululahja on ILMAINEN joululounas (= koulun jouluruoka 400 teinin joukossa samalla töitä tehden eli valvoen ruokailua...jes) sen arvo on siis nelisen euroa.
äitini on perhepäivähoitaja ja antaa lapsille pienet paketit joulupukin pussiin. (itseasiassa en tiedä tietääkö lapset edes itse että lahja on tädiltä.)
muistan että ala-asteella vielä halusi antaa opelle kortin. ylä asteellahan se olisi ollut ihan nynnyä =D
ei voi ostaa jotain hyödyllistä? Vaikka kerätä vanhemmilta rahaa ja ostaa lahjakorttia (hieronta, hemmotteluhoito tms.) yhteisenä lahjana kiitoksena? Sitten ei tarvi kaikkien olla kantamassa niitä hajusintteja..
Olen ihan oikeasti jokaisesta kiitollinen. Samoin tuikkukuppikokoelmastani. En tarvitse mitään lahjakortteja enkä viiniä enkä mitään mielikuvituksekkaampaa tai käytännöllisempää. Jos joku haluaa antaa minulle hyasintin, kiitän kauniisti ihan sydämestäni. Jos en saa lahjaa, en sitäkään jää itkemään enkä katkeroidu syvästi lapselle, vanhemmille, suvulle ja tuleville sukupolville.
Jokaista oppilasta muistan pienellä joulupaketilla, suklaalla ja pipareilla. Ne maksan itse, enkä ole siitäkään katkera. Minusta on vaan kiva ilahduttaa oppilaitani ja kohdella heitä kuin muitakin ihmisiä. Meillä on usein ihan oikeasti mukavaa yhdessä.
Tämä keskustelu joululahjoista on ollut ihan voittaja. Jopa opettajien loma-ajoista ja koulukiusamiseen puuttumattomuudesta ovat olleet oikeudenmukaisempia ja vähemmän katkeroituneita.
enkä koe sitä mitenkään riesaksi. Ei niihin paljon rahaa ole mennyt, itsetehtyjä jne. Muistaminen minusta kuuluu hyviin tapoihin, ja varsinkin jouluun.
Vanhempi, joka feidaa koko tradition, vakuuttelee itselleen, ettei se ole tärkeää. Nähdessään vierestä jonkun muun hoitavan asian hyvin, tuntee huonon omantunnon pistoksen ja pientä huolta oman lapsensa puolesta - kohdellaanko tuon "lahjojan" lasta tästedes paremmin kuin omaani? Kanavoi turhautumisen mieluummin dissaamalla lahjan antajaa kuin katsomalla peiliin.
Nimim. Itse lahjoja antava
semmoinen tulee mieleen, että näistä palveluistahan myös maksetaan jo (verot + päivähoitomaksu).
Kumpi olikaan asiakas ja kumpi palveluntarjoaja ("myyjä")? Eikös yleensä firmat yms. palveluntuottajat kiitä asiakkaitaan (maksavia sellaisia varsinkin). Ei mene minusta siis oikeinpäin. Tunnen itse olevani se maksava asiakas.
Tosin annan pienen lahjan silkan tavan vuoksi, etten erottuisi joukosta.
Kumpi olikaan asiakas ja kumpi palveluntarjoaja ("myyjä")? Eikös yleensä firmat yms. palveluntuottajat kiitä asiakkaitaan (maksavia sellaisia varsinkin). Ei mene minusta siis oikeinpäin. Tunnen itse olevani se maksava asiakas.
hyvästä työstä. Minusta ihan naurettavaa tuhlata rahojaan tommoseen.Eri asia, jos tosi läheinen, monen vuoden tuttu ja esim. muuton takia joutuu vaihtamaan tai jotain, mut joululahja, voi herranen aika!!!
palveluntarjoajaksiko sinä lapsesi opettajan miellät? Onko siis lapsesi asiakas? Ok. Onnea ja menestystä.
Minun kokemukseni mukaan aika moni ope muuten antaa oppilaille joulun alla "lahjoja" Ei paketoituja välttämättä, mutta konvehteja, keksejä, mehua/glögiä. Ei niitä tule koulun puolesta vaan kyllä se ope ne ihan itse ostaa. Itse olen joka vuosi antanut oppilaille vuoden aikana synttärilahjan (parin euron juttuja), luokallamme on joulukalenteri, jonka täytän (konvehti, tarra ja joku joulukoriste) jokaisen avattavaksi vuorollaan. Välillä annan kilpailuista/visailuista palkintoja ja kevään viimeisellä viikolla olen aina vienyt luokkani jätskille. Enkä todellakaan ole mikään poikkeus.
(Kohta tulee kritiikkiä tuostakin, ope varmaan lahjoo oppilaat pitämään itsestään ja "sit on pakko ostaa lahja ku lapset vaatii, vaiks ei se kyl sitä ansaitse, kun saa palkaa joka kuukausi ja lomailee niin paljo")
Asun ulkomailla ja meillä lahjat annetaan niin postinjakajalle kuin talonmiehelle ja paikkakunnan palolaitoksen miehillekin.
Lasten tarhaan ja opettajille vien lahjat kiittääkseni kuluneesta vuodesta, toivottaakseni hyvää joulunaikaa. Haluan että lapseni oppivat samaan - osoittamaan kuinka paljon arvostavat toista tai toisen työpanosta tms. Ihan yhtälailla vien suklaarasian myös esimiehelleni ja työkavereilleni.
Miksi jotkut suuttuvat asiasta - se johtunee ihan huonosta omatunnosta.
Lapsen tekemä joulukortti on varmasti aivan yhtä hyvä ja otetaan samalla kiitollisuudella vastaan kuin joku suklaarasiakin. Ei opettaja (vaikka alaluokilla pienipalkkaista väkeä ovatkin) siitä lahjotuksi tule, muutaman euron pikkulahjasta! Ja sen kortin voi - anteeksi nyt vaan - tehdä vaikka olisi kuinka "matti kukkarossa". Kyse siis EI ole rahasta, vaan viitsimisestä. .
Kortti on kortti ja eri asia, kuin lahja, eikö niin? Eikös täälläkin puhuta viinipulloista, hyasinteista ja suklaarasioista?
keskittyvät vastustamaan koko muistamisen ideaa, mukaan lukien siis kortit.
Kommenteissa siis vastustetaan lahjan antamista sillä, että "ei ne mitään tartte, ne saa palkkaa työstään" tai "se on lahjontaa".
pikkumaailmaansa pidemmälle. En ole yllättynyt, koska olen törmännyt samaan putkinäköisyyteen ennenkin kansankynttilöiden parissa. Ehkä ymmärretään, että mosambikilaisella perheellä ovat asiat toisin, sehän opetetaan ala-asteen maantiedossa, mutta että suomessa ihmisillä opettaja saattaa jäädä ilman lahjaa, koska omalle perheellekin on varaa ostaa vain 1/nenä, ja tulee surku omaa lasta, kun kaikki muut kiikuttavat kalliita lahjuksiaan hykertelevälle opettajalle.
Tämän jälkeen tietysti tämäkin ope tutkiskelee saamiaan lahjoja ja miettii, että miksiköhän Ennalta ei ole tullut lahjaa - kuuluukohan hänen äitinsä näihin kateellisiin ja ilkeisiin, jotka eivät halua antaa lahjoja opettajalle?