Miksi päiväkodin henkilökunnan ja opettajien muistaminen herättää niin paljon agressioita?

En tosiaankaan tiedä. t.ope

Miksi joku aina vetää herneen takaraivoon asti, jos puhutaan näistä ihan normaaleista muistamisista? Ei kai kukaan oikeasti voi olla kateellinen suklaarasioista ja hyasinteista? Jos jostain kannattaa olla kateellinen niin siitä hyvästä tunteesta, kun saa kiitoksen hyvin tehdystä työstä. Ai niin, opethan ei tee mitään, kunhan lomailevat ja lopun aikaa ovat epäreiluja ja ahneita...:)

pikkumaailmaansa pidemmälle. En ole yllättynyt, koska olen törmännyt samaan putkinäköisyyteen ennenkin kansankynttilöiden parissa. Ehkä ymmärretään, että mosambikilaisella perheellä ovat asiat toisin, sehän opetetaan ala-asteen maantiedossa, mutta että suomessa ihmisillä opettaja saattaa jäädä ilman lahjaa, koska omalle perheellekin on varaa ostaa vain 1/nenä, ja tulee surku omaa lasta, kun kaikki muut kiikuttavat kalliita lahjuksiaan hykertelevälle opettajalle.

Tämän jälkeen tietysti tämäkin ope tutkiskelee saamiaan lahjoja ja miettii, että miksiköhän Ennalta ei ole tullut lahjaa - kuuluukohan hänen äitinsä näihin kateellisiin ja ilkeisiin, jotka eivät halua antaa lahjoja opettajalle?

Tosi hyvä luetun ymmärtämisen taito sinulla kyllä on! Minä en siis tiedä sitä, miksi ylipäätään tästä opettajien joulumuistamisista hössötetään niin paljon. Olen tällä palstalla sanonut useaan otteeseen, että JOS välttämättä haluaa antaa jotain, niin kortti ja vaikka lapsen askartelu on oikein kiva lahja. Tuo sinun tilityksesi tuli nyt täysin väärään osoitteeseen. Minä en lahjoja oppilailta kaipaa, kun en joululahjoja oikein muutenkaan harrasta. Että siinä sinulle putkinäkoisyyttä!? Totta vie kun ottaa päähän nämä...........!!!!!!!!!!

ja se on näkynyt nyt vuosien varrella. On tiputettu joulunäytelmästä pois. Pitkäaikainen sijainen oli laittanut enkelin rooliin. Oma ope tuli ja tiputti heti pois, koska ei ole tummatukkaisia enkeleitä olemassa.

Saa kymppejä ja ysejä ja numerot pyörii todistuksessa kasin pintaan. Kun jotain tapahtuu, tyttöäni yritetään saada syylliseksi. Naurettavinta, että eräänkin kaplakan aikana oli kotona sairaana ja silti muka oli aiheuttanut luokassa hässäkkää.

Että ymmärrän sinua varsin hyvin. Jos kykenisin niin peruisin tämän kaplakan ja olisin mielin kielin koko 6 vuotta ja veisin vaikka kuinka kalliita lahjoja.

se tuntiosaaminen, juunou, joka vaikuttaa numeroon ja mitä kukaan opettaja ei pysty oikein selittämään, mitä se meinaa.

Näin varmistan kun olen mielin kielin, että se numero notkahtaa parempaan.

kuka on käskenyt niitä kortteja vuosikausia säästää. Totta kai ne kuuluukin heittää pois jonkun ajan kuluttua, mutta ovat silti erinomainen "lahja".



Minun mielestäni itsetehty kortti on huomattavasti parempi lahja, kuin joku ihmeen suklaa tms; kortissa kiitetään opettajan tms. työstä. ja jos lapsi itse haluaa tehdä kortin opelle, niin se ainakin on selkeä merkki siitä, että lapselle kyseinen opettaja on mieleinen ja hyvin työnsä hoitanut.

Minähän kirjoitin, että roskakuskeja ja kassoja saisi kiittää enemmän. Ja varsinkin siivoojia! Siksi kirjoitinkin joulukorttiin kiitokset koko pk:n väelle, ja myös suklaarasia oli tarkoitettu keittäjille ja laitoshuoltajillekin.



En kuvittele, että lapseni merkitsisivät paljoakaan pk:n tädeille, mutta tädit kyllä merkitsevät lapselleni paljon. Sitten kun lapseni tai joku perheenjäseneni viettää 30 - 40 tuntia viikossa roskakuskin kanssa, niin varmasti annan lahjan kuskillekin. Ja älä huoli, minä aion kyllä muistaa tulevia opettajiakin, kun muksut menevät kouluun.



t. 17

Kysymyshän oli siitä miksi jotkut SUUTTUVAT kun toiset antavat joululahjoja. Tietenkään aina ei ole varaa OSTAA lahjoja, mutta eihän sillä lahjan arvolla mitään merkitystä olekaan, se ajatus on tärkein. Esim. lasten tekemä kortti on oikein hyvä joulumuistaminen.



t. 8

Lapsen tekemä joulukortti on varmasti aivan yhtä hyvä ja otetaan samalla kiitollisuudella vastaan kuin joku suklaarasiakin. Ei opettaja (vaikka alaluokilla pienipalkkaista väkeä ovatkin) siitä lahjotuksi tule, muutaman euron pikkulahjasta!



Ja sen kortin voi - anteeksi nyt vaan - tehdä vaikka olisi kuinka "matti kukkarossa".



Kyse siis EI ole rahasta, vaan viitsimisestä. Nuo "päiväkodintätejä ei saa lahjoa" -argumentithan lähtevät siitä, että kaikki kiittäminen (kortti tai lahja samalla lailla) on turhaa.



Ja olen vankasti samaa mieltä ap:n kanssa: kun ei itse viitsi, riepoo, kun joku muu viitsii - ja silloin pyrkii dissaamaan sen viitsimisen.



Niin simppeliä se on, oikeasti.

Tuossa joku ehdotti toisesa ketjussa, että vanhempi voisi antaa lahjakortin, jossa tulisi tunniksi kertomaan luokkaan omasta työstään tai opettamaan lapsille jonkin osaamansa erikoistaidon. Ehkä voisi myös järjestää lapsille käynnin omalla työpaikallaan? Olisi aika ihme työnantaja, jos ei tuohon suostuisi. Satsaisi mahdollisiin tuleviin työntekijöihin. Minä ainakin aion meidän työntekijöitä kannustaa tuollaiseen jatkossa. Myös ajatus vaikka antikan kirjoista tai vanhasta lehtien vuosikerrasta opetuskäyttöön oli halpa ja hyvä. Laittaa mukaan lapun, että ei ole opelle henk.koht., ettei hämmästele. Minusta vanhemmat voisi enemmän toimia lapsen elämässä ja kouluyhteisössä. Ei olisi paljon vaadittu, jos vanhemmat esim. kerran vuodessa järjestäisi luokalle jonkun kivan juhlan. EIkä tarvi olla kallista.

jos hänen pitäisi opetussuunnitelman ohella järjestää aikaa sille,e ttä minä käy ketomassa kuudesluokkalaisille yliopistotutkijan työstä...

Aikaa mulla kyllä riittäis, mutta kiinnostaako ketää nja onko mitään hyötyä. TUskin sentään ala-asteella.

yhtä arvokas, päättävät hänen vanhempansa antaa minulle lahjan tai eivät. Itse asiassa yläkoulun opena en saa läheskään jokaiselta mitään lahjaa. Jotkut perheet haluavat muistaa joka joulu ja kevät, toiset eivät koskaan. Ihan vilpittömästi voin sanoa, että sillä ei ole oppilaan kohteluun tai arviointiin mitään merkitystä. Minä olen kuitenkin ihan ammattilainen ja minulla aivan muut kriteerit arviointiin.



Oppilaan käytös (siitä muuten näkee hyvin kotikasvatuksen...) vaikuttaa todellisuudessa paljon enemmän siihen, miten johonkin oppilaaseen suhtaudun. Epäluotettava, itsekäs ja ilkeä oppilas pysyy sellaisena, vaikka vanhemmat lahjoisivat kuinka. Toisaalta ystävällinen ja hyväkäytöksinen (siis teinien mittapuulla) lapsi on sympaattinen vaikka vanhemmat eivät koskaan haluaisi antaa minulle yhtään mitään.



Minä en TARVITSE siis mitään lahjaa, mutta ilahdun kyllä kaikista niistä. Myös lämmin hyvän jouluntoivotus tai kiitos (henkilökohtaisesti tai vaikka wilma-viestinä) lämmittää kovasti. Lahjan idea on käsittääkseni huomioida ja kiittää opettajaa (tai lastenhoitajaa tai avustajaa tai kotisiivoojaa tai naapurin tätiä...) kuluneesta yhteisestä ajasta. Minusta oli ihanaa saada viime vuonna kortti, jossa luki "kiitos kun jaksat huolehtia meidänkin lapsesta" ja vanhempien nimet. Olin joutunut hoitamaan heidän kanssaan kaikille osallisille hyvin vaikeata asiaa syksyn aikana. Oli tosi hieno huomata, että perhe oli nähnyt tekemäni työn arvokkaana, vaikka asia ei todellakaan ollut perheelle miellyttävä. Minulla on vieläkin tuo kortti tallella.



Omat lapseni vievät päiväkodintädille (4 kpl) ja opettajalleen joulumuistamiset ja mukana on kortti sekä lapselta itseltään, että meiltä vanhemmilta. Olemme kokeneet, että lapsillemme nämä aikuiset ovat hyvin läheisiä ja tärkeitä. Haluamme heitä muistaa, eikä se tunnu olelnkaan velvollisuudelta. Meillä on jouluna tapana muistaa muitakin meille läheisiä ja tärkeitä ihmisiä...



Lisäksi annan joululahjan ainakin siivoojallemme, vaikka en ole häntä koskaan edes tavannut. Hän tekee työnsä aina todella tunnollisesti ja luotettavasti ja koska hän on todennäköisesti pienipalkkainen, annamme hänelle kortin ja rahaa.



Ennen muistin myös postinjakajaa, joka kävi joka päivä ja hänen kanssaan vaihdoin muutenkin kuulumiset. Nyttemmin jakaja on vaihtunut jakeluautoon, enkä edes tiedä kuka postia jakaa, joten nyt en laita postiautolle muistamista.

Miksi joku aina vetää herneen takaraivoon asti, jos puhutaan näistä ihan normaaleista muistamisista? Ei kai kukaan oikeasti voi olla kateellinen suklaarasioista ja hyasinteista? Jos jostain kannattaa olla kateellinen niin siitä hyvästä tunteesta, kun saa kiitoksen hyvin tehdystä työstä. Ai niin, opethan ei tee mitään, kunhan lomailevat ja lopun aikaa ovat epäreiluja ja ahneita...:)

yhtä arvokas, päättävät hänen vanhempansa antaa minulle lahjan tai eivät. Itse asiassa yläkoulun opena en saa läheskään jokaiselta mitään lahjaa. Jotkut perheet haluavat muistaa joka joulu ja kevät, toiset eivät koskaan. Ihan vilpittömästi voin sanoa, että sillä ei ole oppilaan kohteluun tai arviointiin mitään merkitystä. Minä olen kuitenkin ihan ammattilainen ja minulla aivan muut kriteerit arviointiin.



Oppilaan käytös (siitä muuten näkee hyvin kotikasvatuksen...) vaikuttaa todellisuudessa paljon enemmän siihen, miten johonkin oppilaaseen suhtaudun. Epäluotettava, itsekäs ja ilkeä oppilas pysyy sellaisena, vaikka vanhemmat lahjoisivat kuinka. Toisaalta ystävällinen ja hyväkäytöksinen (siis teinien mittapuulla) lapsi on sympaattinen vaikka vanhemmat eivät koskaan haluaisi antaa minulle yhtään mitään.



Minä en TARVITSE siis mitään lahjaa, mutta ilahdun kyllä kaikista niistä. Myös lämmin hyvän jouluntoivotus tai kiitos (henkilökohtaisesti tai vaikka wilma-viestinä) lämmittää kovasti. Lahjan idea on käsittääkseni huomioida ja kiittää opettajaa (tai lastenhoitajaa tai avustajaa tai kotisiivoojaa tai naapurin tätiä...) kuluneesta yhteisestä ajasta. Minusta oli ihanaa saada viime vuonna kortti, jossa luki "kiitos kun jaksat huolehtia meidänkin lapsesta" ja vanhempien nimet. Olin joutunut hoitamaan heidän kanssaan kaikille osallisille hyvin vaikeata asiaa syksyn aikana. Oli tosi hieno huomata, että perhe oli nähnyt tekemäni työn arvokkaana, vaikka asia ei todellakaan ollut perheelle miellyttävä. Minulla on vieläkin tuo kortti tallella.



Omat lapseni vievät päiväkodintädille (4 kpl) ja opettajalleen joulumuistamiset ja mukana on kortti sekä lapselta itseltään, että meiltä vanhemmilta. Olemme kokeneet, että lapsillemme nämä aikuiset ovat hyvin läheisiä ja tärkeitä. Haluamme heitä muistaa, eikä se tunnu olelnkaan velvollisuudelta. Meillä on jouluna tapana muistaa muitakin meille läheisiä ja tärkeitä ihmisiä...



Lisäksi annan joululahjan ainakin siivoojallemme, vaikka en ole häntä koskaan edes tavannut. Hän tekee työnsä aina todella tunnollisesti ja luotettavasti ja koska hän on todennäköisesti pienipalkkainen, annamme hänelle kortin ja rahaa.



Ennen muistin myös postinjakajaa, joka kävi joka päivä ja hänen kanssaan vaihdoin muutenkin kuulumiset. Nyttemmin jakaja on vaihtunut jakeluautoon, enkä edes tiedä kuka postia jakaa, joten nyt en laita postiautolle muistamista.





Eli lahja kannattaa antaa, jos tuntuu siltä, että sen antaminen ilahduttaa itseäkin... Tärkeintä olisi kuitenkin aina sopivassa tilanteessa edes kiittää näitä elämäämme vaikuttavia ihmisiä. Kiitos ei ainakaan maksa mitään..?

Koska homma on jotenkin väärinpäin

Kumpi olikaan asiakas ja kumpi palveluntarjoaja ("myyjä")? Eikös yleensä firmat yms. palveluntuottajat kiitä asiakkaitaan (maksavia sellaisia varsinkin). Ei mene minusta siis oikeinpäin. Tunnen itse olevani se maksava asiakas.

Tosin annan pienen lahjan silkan tavan vuoksi, etten erottuisi joukosta.

muistaa lapsia. Jokainen saa vuorollaan joulukalenterista jonkun yllätyksen.

Lisäksi pk järjestää puuroaamiaisen perheille ja antaa lapsille vielä pienet lahjat.

Vanhemmat ei saa lahjoja, pelkästään puuroa. Pitäisköhän valittaa ;)

Oletko lukenut opettajien kirjoituksia.

hyvän opettajan kirjoituksen.

tuli mieleen, että jos ei halua lahjoa hoitotätejä, niin voisihan sitä muistaa vaikka lapsiryhmää. Yhteinen uusi peli, kirja tms. voisi olla kiva joulumuistaminen koko ryhmälle. Tai käsityötaitoinen voisi tehdä jonkun kivan kassin tai rooliasun päiväkotiin. Tai vaikka neuloa pienet varatumpit ja lapaset päiväkotiin.



Itse olen useimmiten vienyt jotain syötävää koko oman lapseni ryhmälle ja hoitajille esim. kookoshilloa, intiaanisokeria puuron päälle, ruususuolaa tms.

Tai sitten teillä on ihan oikeasti täysin pätemätön opettaja. Muistathan kuitenkin, että kokeiden tulos kertoo paljon pienemmän alueen taitojen osaamisesta, kuin arvioinnissa on kyse.

Kylläpä ne joulukortitkin menevät roskiin.En viitsi täyttää kaappeja jokavuotisilla korteilla.Arvostan kyllä omin käsin tehtyjä,mutta miettikää nyt oikeasti monena vuotena saatuja pahviläpysköjä,kuka niitä viitsii säästää...suklaa ja joulukukat kyllä käy...