Kertokaa kokemattomalle rohkaisun sana vauva-arkeen. Synnytän esikoisen

Sieltä voi putkahtaa helppo vauva, joka ei paljon elämää muuta. Tai voi tulla vaativa vauva, jonka myötä suunnilleen menettää elämänsä.



Arpapeliä, joten turha hermota etukäteen. Otat sitten vastaan mitä tuleman pitää.

Pääsee vielä hyvin liikkumaan jne.

Elämä muuttuu kokonaan, menetät joitakin asioita, saat paljon tilalle ja löydät itsestäsi uusia voimavaroja, piirteitä, taitoja, tunteita. Älä odotakaan mitään muuta. Älä pelkää.

esikoisen synnyttyä olivat elämäni onnellisimmat. Tuntui että kaikki millä on mitään merkitystä on siinä luonani. Se oli ihanaa.



Nauti ap!

sitten alkaa uhmailut ja kiukkuaminen.

Mulla on 2 lasta ja aina on mennyt syntymästä n kuukausi ennenkuin elämä tuntuu taas normaalilta, joten anna aikaa uuden opiskeluun.



Meillä ainakin eka päivä laitokselta kotiuduttua oli ihan kummallinen, tuntui todella epätodelliselta. Pikkuhiljaa alkoi sitten arki tasaantumaan. Hassuinta oli se että katottiin telkkua ja lapsi nukkui korissa - oli vähän semmonen olo, että mitäs me nyt tehdään, voidaanko olla vaan jne.



Elämä on ihanaa, kunhan antaa sille vähän aikaa eikä luo mitään ihmeellisiä ennakko-odotuksia, ottaa arjen vastaan sellaisena kun se tulee.

tuntuu ettei jaksa, pyydä apua. Vauva vaistoaa jos kaikki ei ole hyvin. Kun äidillä on asiat kunnossa vauvakin voi hyvin.

ensimmäisen kanssa tulee oltua liian tiukkapipo ja noudatettua orjallisesti muiden äitien / opuksien neuvoja. Luota itseesi oman vauvan parhaimpana tuntijana ja muista että äidinvaisto yleensä kyllä ohjaa kokematontakin äitiä. Ihanaa loppuodotusta sinulle! Itse odotan neljättä ja viidettä vaikka joskus ajattelin etten halua lapsia ollenkaan ja ennen omaa ensimmäistä lasta minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta vauvanhoidosta :)

itselläni ensinmäinen vauva toi mukanaan valtavan määrän RAKKAUTTA, vauva oli ns. helppo lapsi vaikka korvia kovasti sairastikin. (nukkui kellon ympäri, niin korval. nauroikin,kun vein hänet korvien takia näytille.. tulehdus oli, nukkuminen kellon ympäri oli ainoa oire!)



Tietysti tuli velvollisuuksia esim. huolehtia pikkuisesta ja samalla suurempi sitoutuminen puolisoon.



kakkonen toi lisää tilaa sydämeen! Liikkuminen oli kyllä mielestäni yhtä helppoa kuin ennenkin!



Kolmosen kohdalla kaikien perheen jäsenten sydämet kasvoivat valtavasti, melkoinen valloittaja saapui maailmaan.



Nelonen toi uuden kodin ja auton sekä hyvän tuulen ja mielen sekä lisää kustnnukset kaupasta. Hän omaa mielettömän persoonan ja hyvän ruokahalun.



LIikumme edeleen todella paljon, ei ole ollut missään vaiheessa ongelma?

Vaikka arki saattaa sujua ekan ja ehkä kahdenkin kanssa, niin huomaamattaankin saattaa tehdä asioita joita ei ehkä itse halua tai voisi tehdä toisin:

Minulla on ollut kahden ekan lapsen kanssa aika jolloin kiirehdin kellon kanssa kilpaa että ehti ennen ruuanlaittoa ulos tai johonkin lapsi-mammakerhoon.



Sitten lopetin rynnimisen ja pidettiin kyllä rutiineja päivälle mutta omin ehdoin: ei aina ole pakko juosta puistoon vaan voi mennä lähimetsään tai jäädä omaan pihaan.



Toisilla saattaa olla hyviä neuvoja, lapsettomillakin. Tärkeää on ymmärtää ettei yksi ohje ole se ainoa.



Nauti lapsesta ja tietty parisuhteesta!

jos näin moni on tätä mieltä!



t. ap, hermoileva uusi äiti 30-v

vaativammankin kanssa. Kun lapsi on jo siinä, ei ole enää vaihtoehtoja.



Meillä oli ns. vaativa vauva tai on tavallaan vieläkin. Vauva-aika on kuitenkin sujunut parhaiten, kun on ottanut asian kerrallaan. Ei ole hermoillut seuraavasta päivästä tai edes seuraavasta tunnista. Vauvan kanssa elämä on usein arvaamatonta, joten on turha hermoilla esim. huonosti nukutuista öistä. Joillakin niitä ei tulekaan ollenkaan. Meillä taas tuli, mutta joka päivä ja yö on erilainen, joten enpä ole stressannut valvooko lapsi ensi yönä, valvoo jos valvoo ja sitten taas toimitaan tilanteen mukaan. Valvottu yöllä ja eletty siinä hetkessä, seuraavan päivän väsymystä ehtii miettiä seuraavana päivänä. Tai sitten ei, kun sitä väsymystä ei ole aina tullutkaan. Tällä on pärjätty hyvin.

Jälkeenpäin en ensimmäisistä kuukausista muista juuri mitään. Onneksi sain apua sisareltani niin, että olimme hänen luonaan viikon "hoidossa", vauva ja minä ja isä sai levätä. Sen jälkeen jaksoikin koliikin loppuun. Sisareni neuvosta tein pitkiä vaunulenkkejä ja yritin pitää selvää rytmiä omassakin arjessa. Se kyllä auttoi. Vaikka räntää tuli taivaalta, eikä olis kiinnostanut mennä ulos, niin kyllä olo siitä aina koheni.

Sitten kun turhat itkut loppui oli tosi ihanaa olla vauvan kanssa, tapailla muita äitejä, kääydä ulkona ja nauttia vauvasta.

ihan täysin. Ole itsellesi armollinen. Älä vaadi itseltäsi täydellisyyttä. Ja ennen kaikkea "Sleep when your baby sleeps!". Se on paras neuvo, jonka voin antaa!!!!

ja ihanaa tämä on. Ensin piti vähän tutustua vain, ja oli aika orpo olo jotenkin, että mites tässä nyt sitten toimitaan. Mutta vauva tuli pian tutuksi, ja äärimmäisen rakkaaksi! En kokenut valaistuksen omaista rakastumista vauvaani kun hänet ensikerran näin, vaikka hän olikin kovasti odotettu. Kesti hetken ihmetellä uutta ihmistä elämässäni.



Vaikka hän on itkeskellyt ja valvottukin on, kokemani rakkaus voittaa nuo vaivat. On ihaninta ja tärkeintä maailmassa olla äiti omalle lapselle. Sydän sykkii lempeästi kun vauva iltaisin katselee silmiin ja hymyilee ja juttelee, kertoo päivän tapahtumia suu supullaan kujertaen.



Hankaluuksia tulee varmasti eteen, mutta niistä selviää kyllä! Apuna minulla on ollut miehen ja muun perheen lisäksi mm. maitolaituri, josta olen hakenut valaistuta imetykseen.



Voi että, kohta koet sen ihmeellisen synnytyksen ja ensipäivät sairaalassa. Ole siellä rauhassa lapsesi kanssa niin pitkään kuin saat, sillä ne päivät on ihmeelliset ja tärkeät eikä niitäkään saa takaisin myöhemmin. Muistelen sitä ihmeellistä oloa nykyään usein. :)

On tärkeää, että äiti voi hyvin ja jaksaa hoitaa vauvaa. Älä siis ota turhia paineita kotitöistä ja muusta, vauva on tärkein. Yritä suhtautua rennosti ja varaudu siihen, että oma aika on aika vähissä ja välillä kotonaolo voi tuntua puuduttavalta. Mutta kyllä se siitä kun vauva alkaa ottaa kontaktia enemmän, voit alkaa käydä puistoissa ym. Kannattaa liikkua kodin ulkopuolella, vaikka vaan kaupassa tai kävelyllä vauvan kanssa, se piristää kummasti.



t. kahden äiti

-Ei kannata miettiä millainen äiti PITÄISI olla, vaan millainen äiti juuri SINÄ olet. Itsellä meni tämän tajuamiseen yli vuosi. Siksi vauvavuosi oli minulle raskas, olen oppinut nauttimaan vasta nyt täysillä tästä äitiydestä.



-Vauva-lehdet ja lastenhoito-oppaat kannattaa joko jättää lukematta, tai lukea niitä huumorilla. Ei ole olemassa yleispätevää ohjetta siitä, miten hoitaa lastansa, kaikki lapset ovat omanlaisiaan. Myös muiden äitien ohjeet ja neuvot kannattaa suodattaa, eikä ottaa niin vakavasti. Neuvolastakin ohjeistetaan paljon sellaista, mikä ei ehkä juuri sinun lapselle ole hyväksi. (Esim. kovin aikainen vieroitus tutista yms.)



Koeta nauttia, koeta ottaa rennosti. Se että vauvavuosi menee nopeasti ohi on ihan totta.

ja tämä aika on ollut aivan ihanaa!! se rakkauden määrä on aivan uskomaton :) nauti kaikesta.. Kuuntele muiden neuvoja, mutta tee silti niin kuin itsestä parhaalta tuntuu :)



Äitiys on parasta mitä tiedän :)

ja syö paljon samasta syystä :)