Ärsytävimmät asiat toisissa äideissä/lapsissa?

on annettava kaikki periksi (ainakin julkisesti, vaikkei ehkä kotona) että vaan olis ja pysyis hyvällä tuulella! Jos itkee niin itkekööt! Mitä se ketään pitäs haitata? Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja jos jotain häiritsee, voi itse poistua.



Ja toinen on se, että äidit ei komenna omia lapsiaan! Olen usein joutunut komentamaan muiden lapsia, kun ne kiusaavat omaani (vievät oman lapseni lelut ja oikeasti satuttavat!) ja niiden oma äiti vaan katsoo vierestä! Se on todella ärsyttävää!

se kun eivät yksinkertaisesti tee mitään jos lapsi tekee pahojaan. Taphtui viime kesänä kun poikani oli 6kk. Istuin terassilla kahvilla ystäväni kanssa poika sylissä. Ystäväni kaveri tuli myös tyttönsä kanssa (5vuotias). Tyttö alkoi repiä poikaani pois sylistäni, sanoin asiallisesti että poika ei nyt halua tulla leikkimään maahan.(täynnä stögöjä sun muita, ei kiitos) Tämän jälkeen alkoi työntää väkipakolla helistintä pojan suuhun ja taas jouduin tyttöä ojentamaan.(ja tarkoitan tosiaan väkipakolla kun poika alkoi jo itkeä) Tytön äiti totesi ystävälleni että "heidän on varmaan parasta poistua kun hänen tyttärensä ei ole tervetullut pöytään"

Siis mitä v'ttua? Lapsi tekee mitä huvittaa vauvalle ja kun tyttöä ojentaa niin äiti ottaa nokkiinsa kun ei itse ole saanut asialle mitään tehtyä.

Uskon että sun olis varmaan tehny mieli sanoo pari valittua sanaa tälle äidille, joka varmaan pitää kullannuppuaan pikku enkelinä..huhhuh..

BUAHHHH, keksi parempia juttuja - tollasta ei todellakaan tapahdu KOSKAAN. Vittu mikä ÄÄLIÖ!!!

Heh, tapahtuipa aika vasta huoltoasemalla, että pieni tyttö tuli meidän pöytään norkoilemaan ja kysymään saako maistaa, ai eikö saa, no osta mullekin tuollainen, jankuti jankuti jne Oma äitinsä tyynesti teki ostoksia ja lopuksi vasta huuteli tytön mukaansa.

En ole aikoihin ollut yhtä ihmeissäni :D

Ei saakeli!

Kyllä meillä kaikilla on saman kokoset luut!!! :D

Ei me olla eri rotua, niinkun jokkut alkuihmisiä taisi olla LUUSTOLTAAN kaksi eri näköstä.

Läski on läski. Genetiikkalihavuus loppuu kyllä keskitysleirillä TAI sairaalassa tiukassa valvonnassa.

romuluinen ja kauhean laiha. Painooni puututtiin aina neuvolassa ja koulussakin murrosikään asti. Ihan tosissani mietin joskus että pitää laittaa kiviä taskuun kun menee punnitukseen.

En ymmärrä miksi jotkut tytöt ovat kauniitä ja söpöjä jos ovat hoikkia mutta toiset näyttävät vaan romuluisilta ja poikamaisilta :o

eivät seuraa ja komenna omia lapsiaan. On inhottavaa kartoittaa tuhot, kun vieraat ovat lähteneet, että mitä tällä kertaa on rikottu tai sotkettu. Emäntänä on kuitenkin muutakin puuhaa, ettei koko ajan ehdi seurata lapsia, vaikka kyllä minä komennan muidenkin lapsia jos vain ehdin.

Tuntuu tyhmältä valvoa oman 2-vuotiaan leikkejä ja opettaa hiekkalaatikkokäytöstapoja, kun viereinen mamma antaa oman lapsensa repiä lapiot meidän penskan käsistä.

tahansa, katsovat vain hymyillen vieressä jos oma tenava varastaa tai vaikka lyö toisia. Olettaa, että kaikki suvaitsevat tämän, koska "meidän Matti nyt vaan on tuollainen temperamenttinen tapaus". Samoin äidit, jotka menevät täysin lasten kiukutteluun mukaan, esim. antavat heti periksi mitä lapsi haluaa, jos lapsi alkaa parkua tai muuten kiukutella. Äidit, jotka eivät komenna lapsiaan, jos nämä käyttäytyvät huonosti kylässä tai vaikka ruokapöydässä. Olettavat, että isäntäperhe antaa anteeksi heidän murulleen, jos tämä vaikka saa päähänsä tallustella saappaat jalassa sohvalla tai heitellä ruokaa pöydässä. Ylipäänsä äidit, jotka eivät ollenkaan näe omien lastensa huonoja tapoja.

jotka liioittelevat lastensa "osaamista" joka vaiheessa. Raskausaikana ensimmäiset liikkeet tuntuivat jo rv 9, vauva piti päätä pystyssä jo 1 tunnin vanhana, kääntyi jo kahden päivän iässä jne. jne.



Myös turha hysterisointi ja epäloogisuus joskus huvittaa, ei ehkä niinkään ärsytä.



Niin kuin joku muukin jo totesi niin nämä reimatec- ja ticket-mammat ärsyttävät. Yleensä ovat tosin sen yhteiskuntaluokan ihmisiä, että en juuri olekaan tekemisissä tällaisten kanssa.



Lapsissa ärsyttää eniten huonokäytöksisyys, joka johtuu siitä että vanhemmat eivät ole osanneet kasvattaa. Sehän ei toki ole lasten syy, varmaan heistäkin olisi tullut kunnon kansalaisia, jos olisi toisenlaiset vanhemmat. Myös valehtelevat ja manipuloivat lapset tuntuvat minusta vastenmielisiltä.

Likaiset lapset. Jos on räkä poskella sen voi pyyhkiä pois.



Lapsilleen sössöttävät äidit, varsinkin silloin kun lapsi kiukuttelee.

äidit, jotka antavat lastensa käyttäytyä miten vain, koska vain kovat pärjää maailmassa. (Ja mitenköhän se maailma sitten on sellainen?!)



Ärsyttää äidit, jotka antavat poikien kiusata muita sillä verukkeella, että ovat vilkkaita. Ärsyttää äidit, jotka eivät näe pikku prinsessojensa tönivän pienempää, kun se "niin somasti hoitaa vauvaa" ja ylipäänsä se, että tytöt ovat mukamas luonnostaan kilttejä (tekevät salaa mitä vaan).



Ärsyttää äidit, joille kaikki lapset ovat samanlaisia. Kun meidän Uolevi osasi heti nukkua yksin omassa huoneessaan, niin kyllä otat samat keinot käyttöön teidän Marjaanan kanssa, heti se oppii.

Itse olin sellainen (ja nyt pitkä nainen) eikä mua koskaan koulussa tai missään muuallakaan lapset/ikätoverit kiusanneet tai sanoneet mitään negatiivista. MUTTA AIKUISET sitä enemmänkin! Voi sitä kauhistelun määrää, jonka sain osakseni ja suoranaista vittuilua...



Nyt oma tyttäreni on pitkä (vasta 4v) ja tervetuloa vaan avautumaan hänen pituudestaan. Vedän jokaista ärsyntyjää pannuun niin että soi!

(Tiedän: aikuismainen reagointimalli, mutta ah niin sopiva kaikille apinoille)

"En pysty hoitamaan kahta lasta samaan aikaan. Siksipä vien 2v isomman sisaruksen hoitoon. Minulla on siihen OIKEUS" (Missä on VELVOLLISUUS? Lapsia voi siis tehdä, mutta kun onkin joskus rankkaa, niin ei heidän kanssaan jaksakaan olla?!?)

"Vauva itkee yöllä. En saa nukuttua. Olen niiiiin väsynyt" (=siirrä vauva lähemmäs itseäsi. Vauva ei ehdi heräämään ja huutamaan jos saa ruokaa ennen sitä kun herääminen on tapahtunut kunnolla. Ja kyllä; perhepedissä nukkuu varsin hyvin tavallinen, alkoholi/huumeongelmaton äiti ja isä sekä vauva)

"En pääse kauppaan kun mies ei ole kotona vaikka lähin kauppa siintää tuplla puolen kilometrin päässä. Onhan minulla lasi tai jopa jo kaksikin lasta" (Tarviiko edes selittää...)

Mites sitten kun niitä kolme..niinkuin kohta meillä,ja hyvin onnelinen olen, että kolmas tulossa ei sillä,mutta tosiaan ei meillä ole koskaan ollut ongelmia,vauvana viereen nukkumaan ja tissi suuhun kun nälkä tai jos ei imetä niin vieressä pitää vauva ja tarjota maitopulloa,siinä on vauvalla turvallista olla.

se kun eivät yksinkertaisesti tee mitään jos lapsi tekee pahojaan. Taphtui viime kesänä kun poikani oli 6kk. Istuin terassilla kahvilla ystäväni kanssa poika sylissä. Ystäväni kaveri tuli myös tyttönsä kanssa (5vuotias). Tyttö alkoi repiä poikaani pois sylistäni, sanoin asiallisesti että poika ei nyt halua tulla leikkimään maahan.(täynnä stögöjä sun muita, ei kiitos) Tämän jälkeen alkoi työntää väkipakolla helistintä pojan suuhun ja taas jouduin tyttöä ojentamaan.(ja tarkoitan tosiaan väkipakolla kun poika alkoi jo itkeä) Tytön äiti totesi ystävälleni että "heidän on varmaan parasta poistua kun hänen tyttärensä ei ole tervetullut pöytään"

Siis mitä v'ttua? Lapsi tekee mitä huvittaa vauvalle ja kun tyttöä ojentaa niin äiti ottaa nokkiinsa kun ei itse ole saanut asialle mitään tehtyä.

Hysteerinen suhtautuminen pieneen muksahdukseen on aika rasittavaa. Eri asia jos oikeasti sattuu, eli tilanteen mukaan. Joskus voi sattua, vaikkei näyttäisikään pahalta ja toisin päin.

teennäisyys..kerran kaupassa pikkupoika kaatui äiti alkoi päivittelemään "voi kävikö kipeää voi että ei mitään hätää pikkukulta"Eikä se lapsi kaatunut edes pahasti.Siis ei voi olla ärsyttävämpää kun tuollailla kasvattaa lapsensa, ettei pikku kaatumista kestäisi.Itse olisin vain sanonut ,no nouse ylös!Mites sitten kun toiset lapset sanoo jotain ei se pikkukulta kestäkään sitä.Muissa lapsissa liika näsäviisaus,mutta lapset on lapsia.

yksi tuttu joka pitää lapsiaan jatkuvasti liian isoissa vaatteissa ja kengissä. Alle 110-senttisellä lapsella 130-senttinen talvitakki hihat käärittynä on yksi esimerkki. Ja kesällä kengät putosi jaloista kun lapsi juoksi.



En tiedä kuluuko ne vaatteet puhki ennen kuin lapsi kasvaa niihin sopivaksi, vai miksi näilla lapsilla harvoin näkee sopivan kokoista vaatetta päällä.

lapsen kaverin (9v) talvikengät taannoin, olivat kokoa 39. Omat kenkäni ovat kokoa 36, ja mitattiin, että saman kokoiset olivat jalat. Oltiin vissiin ostettu vähän kasvunvaraa :) näitä tosiaan välillä näkee

yksi tuttu joka pitää lapsiaan jatkuvasti liian isoissa vaatteissa ja kengissä. Alle 110-senttisellä lapsella 130-senttinen talvitakki hihat käärittynä on yksi esimerkki. Ja kesällä kengät putosi jaloista kun lapsi juoksi..

Mitä toinen osaa ja mitä ei osaa. Osaako teidän tyttö jo käydä potalla? Osaako syödä itse? ym. Ja heti kerrotaan että kyllä meiän vaan oppi niin ja niin aikasin.

Siihen vielä sairaanomainen rutiinien ja tapojen noudattaminen niin huhhei.

Ihan oikeesti vinkkiä kaipaisin, miten hieman (melko) vilkkaan lapsen saisi opetettua käyttäytymään ihmisten ilmoilla? Valmiinahan se oppi ei siinä lapsessa ole vaan jollain lailla se täytyy hänelle opettaa. Siis mitkä ovat ne keinot jolla lapsen saa olemaan rauhassa esim. ravintolassa ruokailun ajan? Eihän sitä voi olettaa, että tietyn ikäsenä simsalabim lapsi osaa käyttäytyä. Välillä menee itselläkin hermot kun missään ei kehtaa käydä kun lapsi ei osaa olla rauhassa.

Ja toivottavasti saan ihan asiallisia ja toimivia vinkkejä, itsellä alkaa keinot olla lopussa...

Lapsen kanssa kun käy ihan pienestä asti kaikissa mahdollisissa paikoissa hän oppii luonnostaan kuinka käyttäydytään.

Jos hän ei saa koskaan juosta pitkin ravintolaa hän huomaa että niin ei kuulu tehdä. Se selitetään tarpeellisen monta kertaa. Toinen oppii asian helpommin jos on vaikka perus rauhallinen luonteeltaan toiselle asiaa pitää selittää kerta jos toinenkin.

Alussa ei tietenkään valita mitään 5 tähden michelin-ravintolaa jossa illallinen kestää tunteja erilaisine haarukoineen ja jälkiruokineen.

Voi mennä ihan johonkin pieneen pizzeriaan tms. Lapsi oppii kokemalla ja näkemällä esimerkin.

Tämän esimerkin voiman huomaa hirveän selvästi omassa perheessä.

Ihan samalla lailla olemme kaikki lapset kasvattaneet yhdellä ainoalla erolla. Yksi lapsista on pienenä vakavan sairauden vuoksi joutunut elämään hyvin eristettyä elämää ja siten hän ei ole saanut kokea aivan pienenä monia niistä asioista joita muut vastaavan ikäisenä toisessa elämäntilanteessa. Hänen kanssaan joudumme yhä uudelleen palaamaan ihan yksinkertaisiin asioihin, jotka muille ovat samassa iässä olleet itsestäänselviä.

Kotona on kuitenkin aivan samoja asioita opetettu mutta koska puuttuu se konkreettinen malli-pienen ihmisen on vaikea sisäistää asioita.

Lapsen kanssa voi tehdä monenlaista kivaa.

Pienten kanssa olen kokenut parhaimmaksi sen että kehuu heidän käytöstään "Olitkin todella herrasmies nyt kun istuit noin kauniisti ruokapöydässä!" "Olet ihan kuin hienot neidit kun teit noin!"

Uhmaikäisen kanssa joutuu lahjomaan ja uhkailemaan jos on huono päivä tai villi vaihde päällä.Vilkkaan lapsen kanssa kiinnittäisin erityishuomiota siihen että ei ole väsynyt-ravintolaan ei mennä illalliselle jos se ei perheen normaaliin päivärytmiin kuulu-vaan keskellä päivää lounaalle. Silloin yleensä lapsen oma kärsivällisyys on parempi ja hänen kanssaan on helpompi olla.

Uhkauksissa ja lahjomisissa pitää muistaa tosiaan se että pitää olla valmis se toteuttamaan.

Lahjuksen pitää olla jotain tavoittelemisen arvoista juuri kyseiselle lapselle ja uhkauksen jotain joka tuntuu kurjalta-verrattuna siihen että käyttäytyy vain kauniisti kuten pyydetään.

Meillä on menty suklaamunan voimalla ensimmäistä kertaa parturiin kun lasta asia pelotti ja verhosi sen kiukutteluun ja kieltäytymiseen.

Sovimme että (tuttu) parturi leikkaa hiukset ja jos saa hoitaa homman fiksusti ilman kinaa ja maanittelua niin menemme viereiseen pikkukauppaan ja ostamme juuri sen pienen herkun jonka lapsi haluaa. Kysyin mikä se herkku olisi (meillä syödään karkkia aniharvoin!) Lapsi ilmoitti oitis että se on suklaamuna. Sovimme että jos siihen aikaan vuodesta sellainen kaupasta löytyy, hän sen saa, jos ei niin jonkin vastaavan pienen tilalle.

Kauhukuva oli se että erittäin vahvatahtoinen lapsi pelkonsa vuoksi olisi istunut sylissäni ja hikipäässä olisin puhunut häntä ympäri. Lahjoen mielestäni homma hoitui kivuttomasti kaikkien kannalta. Lapsi huomasi että parturi ei tee pahaa hänelle vaikka häntä ujostuttaa ja pelottaa asia ensimmäisellä kerralla ja homma hoituu nopeasti kun ei temppuile ja palkkio on sovittu.

5-vuotiaasta ylöspäin olen kyllä sitten uhkaillutkin jos homma ei suju ja se on saatava sujumaan.

Olen junassa istunut ja joutunut uhkaamaan että jos ei sekopäiset jutut koululaiselta (joka yleisesti ottaen on todella reipas ja fiksu mutta jota jännitys kai kihelmöi niin että ei meinannut nahoissan pysyä) lopu ja pienemmän lietsominen, niin voimme aivan hyvin astua seuraavalla asemalla junasta ja hypätä paluuvaunuun kohti kotia.

Tärkeimpänä koen sen että kun lapsi viedään uuteen tilanteeseen ja paikkaan, hänelle ETUkäteen selitetään. Mikä paikka, mitä siellä tehdään, miksi tehdään niin....

Lapsi ei tosiaan voi hokkuspokkus valmiiksi tietää miten ravintolassa kuuluu käyttäytyä, tai että konsertissa /elokuvissa pitää istua hiljaa. Miksi ravintolassa pitää syödä nätisti? Miksi ei voi kysyä kirkkaallaa äänellä kesken esityksen äidiltä tärkeitä asioita? Nämä asiat voi puhua kotona valmiiksi ajoissa ja silloin lapselle on hauskempaa päästä mukaan kun tietää hiukan mitä on tulossa-itselle on rennompaa.

Enkä tarkoita että lapsi pitää raahata linnanjuhliin. Elämässä kuitenkin tulee usein eteen tilanteita joissa kaikki ei voi sujua _vain_ lasten ehdoilla ja silloin on kaikille miellyttävämpää jos lapset osaavat käyttäytyä.

Toinen lapsi uskoo kun sanoo että nyt tehdään näin.

Toinen kysyy MIKSI?

Yksi kyseenalaistaa ja uhkaa ettei tee kuitenkaan.

Joku viisveisaa. Jokainen tuntee oman lapsensa ja oppii toimimaan niin että homma hoituu.

Omat lapseni osaavat käyttäytyä todella fiksusti-muidenkin kuin itseni mielestä. Yleensä saavat ventovierailta aivan odottamatta kehuja. Tervetuloa kotiin katsomaan että silti meillä ollaan ihan vapaasti lapsia :D

Eli se että osataan käyttäytyä ei tarkoita 24/7 istutaan letit suorana ja rautakangen jäykkänä.

Lapsi oppii hyvin äkkiä vetelemään vanhempiaan naruista kuin sätkynukkea kun löytää heidän heikot kohtansa.

Lapsi myös äkkiä oppii, jos uhkaukset eivät toteudu tai jos vinkumalla ja mankumalla saa vaikka kuun taivaalta kun vaan jaksaa tarpeeksi sisukkaasti..

Johdonmukaisuutta ja elämänkokemusta-sitä lapset kaipaavat...mistä meille elämänkokemusta karttuisi jos ei sitä pienestä asti opeteltaisi?

- Lapset, joilta ei vaadita mitään. "Eihän 2-vuotiasta voi laittaa jäähylle!", "Ei 4-vuotiaan tarvitse vielä osata syödä haarukalla" jne.



- Rattaissa työnnettävät 4-vuotiaat ja siitä ylöspäin; moni vaunuissa oleva vauva jää ilman bussikyytiä ja taapero ilman istumapaikkaa kun äitimammasen PITÄÄ ottaa rattaat eskarilaiselle mutta jättää ne keskelle bussia sekä mennä itse lapsen kanssa istumaan! Jäävät pois tietenkin parin pysäkin päästä, eihän kukaan voi kävellä 300 metriä..!



- Äidit, jotka mittailevat katseellaan lapsen vaatteita. Jos vähänkään iloisempi väriyhdistelmä tai printti iskee silmään, kulmat menevät kurttuun ja parhaassa tapauksessa aletaan kuiskia viereiselle juorukellolle, miten kauheat vaatteet tolla tuntemattomalla muksulla sitten onkaan!