Lue keskustelun säännöt.
Meillä kotona opetettiin että hienot pöytätavat ovat
08.12.2009 |
herrojen touhua ja hienopierujen rouvien juttuja. Meillä ei pokkuroitu yläluokkaa. Leivän päällä oli reilu kerros voita ja vihanneksena haukattiin lounaan kanssa sipulinkyljestä palanen.
Tämä oli minun lapsuuteni todellisuus. Nauraa sille voi ja vähätellä ja hymähdellä, mutta se ei muuta sitä vähemmän todeksi.
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvissä tavoissa on niin ongelmallista? Ihminen on laumaeläin, kukaan ei elä tässä maailmassa yksin. Sanomalla kiitos, ole hyvä, anteeksi, mitä kuuluu, pitämällä ovea auki perässä tulevalle, olemalla haukottelematta suu ammollaan tai röyhtäilemättä päin toista yksinkertaisesti osoittaa tiedostavansa sen, että maailmassa on muitakin. Ja kyllä se vähentää stressiä kummasti esim jossain julkisessa tai virallisessa tilaisuudessa tai vaikka jouluruuhkassa jos osaa ottaa muita huomioon ja tulee itse otetuksi huomioon.
Ilta on aamua viisaampi, sanotaan. Itse en ollenkaan väheksy hyvien tapojen merkitystä ja yritän niitä opettaa omille lapsilleni siinä määrin kuin tällaisena puutteellisesti niiden suhteen kasvatettuna osaan. Tämän pitkän paatoksellisen saarnani tavoite on vain tuoda julki sitä todellisuutta missä minä olen 1970-luvulla elänyt...ja kuten olette lukeneet viestiketjusta, en ole ainoa joka on joutunut kokemaan samaa.
ap
Appi kysyi kerran juhlissa, että saako mukin, kun se juhlava kahvikuppi on niin pieni...
meillä juodaan mukeista jos ei ihan ole suuremmat ja tärkeämmät juhlat.
Mä en kyllä tajua, miten duunarius ja vasemmistolaisuus selittää huonoja tapoja. Ymmärrän ns. herravihan ja siitä nousevan ajatusmaailman, jonka mukaan kaikkia etikettisääntöjä ja käytöksen kultaisia ohjeita ei pilkulleen noudateta, mutta ei kai kukaan kuvittele, että asiat vois selittää noin yksioikoisesti kuin ap esittää. Hyvät käytöstavat on toisen huomioimista ja sydämen sivistystä, joka opitaan kotona ja muualla toisten kanssa elämällä. Jos jollakin kotona ei ole sanottu hyvää yötä, koska se on herraskaista, on selitys surkea. Se täytyy kyllä myöntää, että osittain kirjasivistys ja hyvät tavat kulkevat edelleen rinnakkain. Kun näet hampurilaispaikassa kiroilevan ja lippalakki päässä syövän isän, joka huutaa lapsilleen, et varmaan pidä häntä maisterina, vaan amiskundina, joka ei hääviä kotikasvatusta ole saanut. Onneksi mun maalta kotoisin olevat, alempaan keskiluokkaan kuuluvat, vanhemmat opetti mulle tapoja, ettei ole kaikkea tarvinnut aikuisena opetella.
ei olisi tullut kuuloonkaan että olisi menty johonkin hampurilaisravintolaan (tosin niitä ei silloin Suomessa ollut)... mutta ei menty mihinkään muuhunkaan ravintolaan. Ravintolat olivat herroja varten. Itse olin ravintolassa ensimmäisen kerran vasta täysi-ikäisenä. Kiroilua paheksuttiin myös kovasti, sillä kunnon kommari oli kuitenkin kunnon ihminen ja arvostettu omissa ympyröissään ja työpaikallaan. Tottakai mä saatan kärjistää, mutta näin jälkikäteen muisteltuna muistuu mieleen vain musta ja valkoinen. Ne harmaan sävyt ovat unohtuneet vuosien varrella.
ap
liikkeelle siitä yhdestä lusikasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiinnosta kyselen: Olitko koskaan pioneerileireillä ja jos olit, niin missä?
-16-
Ihan mielenkiinnosta kyselen: Olitko koskaan pioneerileireillä ja jos olit, niin missä? -16-
meillä kommarius oli kuitenkin siinä määrin tabu ettei siitä voinut julkisesti puhua. En itse asiassa tiedä mitä puoluettä isäni on äänestänyt, mutta näin jälkikäteen kaikista merkeistä olen päätellyt että kyllä se elämäntapa ja ajatukset hyvin punaisia olivat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne eivät liity niinkään vasemmisto-/ oikeistojakoon tai maalaisiin/ kaupunkilaisiin tms. Sivistyksellä ja koulutuksella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, se on tällä palstalla todettu jo moneen kertaan.
Olen ollut huomaavinani, että 90-luvun laman kovina aikoina kasvaneet suhtautuvat piittaamattomammin kanssaihmisiinsä kuin heitä vanhemmat ihmiset.
27
hyvissä tavoissa on niin ongelmallista? Ihminen on laumaeläin, kukaan ei elä tässä maailmassa yksin. Sanomalla kiitos, ole hyvä, anteeksi, mitä kuuluu, pitämällä ovea auki perässä tulevalle, olemalla haukottelematta suu ammollaan tai röyhtäilemättä päin toista yksinkertaisesti osoittaa tiedostavansa sen, että maailmassa on muitakin. Ja kyllä se vähentää stressiä kummasti esim jossain julkisessa tai virallisessa tilaisuudessa tai vaikka jouluruuhkassa jos osaa ottaa muita huomioon ja tulee itse otetuksi huomioon.
Minusta tämä ketju oli ennenkaikkea mielenkiintoinen matka omaan lapsuuteeni ja sen luokkayhteiskuntaan... ;-) Minustakin hyvät tavat ovat nykyään lähinnä sosiaalisen elämän helpotus, joskus tosin yllätän itseni joistain ajatuskuluista, jotka opin jo lapsena (olen se, jolla jotenkin alitajuisesti nousee karvat pystyyn kun anoppi ja appi toivottelevat huomenia ja öitä ;-)).
Jotka, mikäli oikein historian oppitunneilta muistan, kyllä katsottiin jossain vaiheessa duunariluokkaan kuuluvaksi. Mutta siis porukassa oli myös tätä valkokauluskommaria. Mutta hyvät käytöstavat oli koko porukalla.