Lue keskustelun säännöt.
Meillä kotona opetettiin että hienot pöytätavat ovat
08.12.2009 |
herrojen touhua ja hienopierujen rouvien juttuja. Meillä ei pokkuroitu yläluokkaa. Leivän päällä oli reilu kerros voita ja vihanneksena haukattiin lounaan kanssa sipulinkyljestä palanen.
Tämä oli minun lapsuuteni todellisuus. Nauraa sille voi ja vähätellä ja hymähdellä, mutta se ei muuta sitä vähemmän todeksi.
Kommentit (49)
Ja mitä haluaisit meidän muiden tähän sanovan tai tästä ajattelevan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos että jaoit tämän kanssamme.
Aattele, osaan nykyään jo sanoa "ole hyvä", vaikka lapsuudenkodissa sanat "ole hyvä" ja "kiitos" olivat turhaa hienostelua. Kun joku antoi jotain, kuului korkeintaan hiukan ynähtää tai murahtaa todetakseen että olen saanut tavaran käteeni ja voit irrottaa.
Ja mitä haluaisit meidän muiden tähän sanovan tai tästä ajattelevan?
rankasti luokkayhteiskunta ja uskon että se on yhä sitä.
ap
Minä tunnen edelleen aikuisena eläväni vahvasti kahden maailman välissä. Kotikotona käydessä pitää elää duunarinormien mukaan, muuten isältä saa osakseen vittuilua, jonka syytä ei aina heti ymmärrä. Esim. ei koskaan kannata sanoa hyvää yötä tai huomenta - ovat ihan turhaa hölynpölyä :D Mua naurattaa kun mies keskiluokkaisesta kodista olevana aina toivottaa isälleni hyvät yöt ja huomenet ja isä joutuu erittäin vastentahtoisesti niihin jotain murahtamaan, kun pitää kuitenkin vävystään todella paljon (enemmän kuin minusta).
miehen perhe tuommoinen ap:n kuvailema perhe. Ovat tosi vaivaatuneen oloisia kahvipöydässä jos joku hienompi juhla ja pasmat menee ihan sekaisin jos vaikka laittaa jonkun kermanekan pöytään, siinä sitten sitä osoittelevat ja naureskelevat. Appi kysyi kerran juhlissa, että saako mukin, kun se juhlava kahvikuppi on niin pieni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appi kysyi kerran juhlissa, että saako mukin, kun se juhlava kahvikuppi on niin pieni...
Entisen poikakaverin isä nuoli kahvipöydässä (kylässä) lautasen. Sillä hetkellä tajusin, että suhde pitää lopettaa ja pian, kun omena ei kauas puusta putoa.
Hyvän valinnan tein!
vaan normaaleista käytöstavoista, joita on kautta aikain kyllä opetettu köyhemmissäkin piireissä. Junttius taas ei katso yhteiskuntaluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voima on älyä tärkeämpää sillä voimakas peto voittaa älykkään pedon ja täten kruunautuu (tapettuaan älykkään) älykkäimmäksi.
Isä oli vanttera mies mutta yksinkertainen.
Esim. ei koskaan kannata sanoa hyvää yötä tai huomenta - ovat ihan turhaa hölynpölyä :D Mua naurattaa kun mies keskiluokkaisesta kodista olevana aina toivottaa isälleni hyvät yöt ja huomenet ja isä joutuu erittäin vastentahtoisesti niihin jotain murahtamaan, kun pitää kuitenkin vävystään todella paljon (enemmän kuin minusta).
Mä en ole koskaan tajunnut, miksi appi ja anoppi (jotka ovat niin poroporvarillisista suvuista jo useamman sadan vuoden ajalta kuin vain voi olla) ärsyttää mua niin suuresti, kun ne joka aamu sanoo painokkaasti "huomenta" ja joka ilta "hyvää yötä" (siinä on jopa vähän sellainen syyllistyksen maku, jos ei tajua vastata heti tai ollenkaan...). Mutta ne onkin vain mun sukuni köyhälistojuuret, jotka tässä(kin) tulee esille... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä ole kyse mistään luokkaeroista
vaan normaaleista käytöstavoista, joita on kautta aikain kyllä opetettu köyhemmissäkin piireissä. Junttius taas ei katso yhteiskuntaluokkaa.
Köyhyys ei tarkoita automaattisesti verenpunaista elämänkatsomusta, jossa halveksutaan rikkaampien ja hienompien elämäntyyliä ja tapoja.
Mutta verenpunaiseen elämänkatsomukseen käytöstapojen puutteineen tarvitaan kyllä jo aikamoista juntteutta ja hölmöyttä.
Ei tässä ole kyse mistään luokkaeroista
vaan normaaleista käytöstavoista, joita on kautta aikain kyllä opetettu köyhemmissäkin piireissä. Junttius taas ei katso yhteiskuntaluokkaa.Köyhyys ei tarkoita automaattisesti verenpunaista elämänkatsomusta, jossa halveksutaan rikkaampien ja hienompien elämäntyyliä ja tapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1800 -luvun puolella syntynyt isoäitini teki peukalovoileipiä (levitti voita leivälle peukalolla).
Ei ole paha, vaikka on elänyt erilaisissa "alakulttuureissa". päinvastoin. Sehän on rikkautta. Aina voi oppia uutta ja sopeutua kuhunkin uudenlaiseen porukkaan.
Ja aina teroitettiin hyvistä käytös- ja pöytätavoista. Joten en oikein ymmärrä, mitä tekemistä luokkaeroilla tai köyhyydellä on tapojen kanssa.
Mielestäni hyvät tavat pitää olla niin rikkailla kun köyhilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja aina teroitettiin hyvistä käytös- ja pöytätavoista. Joten en oikein ymmärrä, mitä tekemistä luokkaeroilla tai köyhyydellä on tapojen kanssa.
Mielestäni hyvät tavat pitää olla niin rikkailla kun köyhilläkin.
Olivatko itse "paremmista" perheistä vai duunarisuvuista? Siinä on nimittäin vissi ero, ja itse asiassa suurin osa mun tuntemista taistolaisista oli itseasiassa porvarissuvuista alkujaan... Se oli sen ajan tapa kapinoida. Tavat tulivat niillä monesti silti mukana, sellaisista on vaikea oppia pois.
Duunariperheistä molemmat. Äitini tosin ruotsinkielisestä.( Jos sillä on merkitystä.)
Minä olen kommari-duunariperheen kakara. Ei meillekään mitään käytöstapoja opetettu. Äidistä yritettiin katsoa sitä hillitympää hyvää esimerkkiä, mutta isä oli varsin iso ja äänekäs, juräsi, dominoi, elämisen malli meni hänen arvomaailmansa mukaan.
Opiskella ei kannata, töihin vaan. Herrat ja ne lukeneemmat - eivät ne mitään elämästä tiedä, oppikorjoistaan lukevat etää miten mikäkin pitää tehdä.
Jos jotain toivoi tai halusi, harrastaa, se ei ollut meille, se oli niille muille, varakkaimmille. meille oli ovet kiinni joka paikkaan vain siksi, että asuttiin vuokralla ja vanhemmat oli pienituloisia duunareita. Äiti oli kouluttamaton, isä ammattikoulun käynyt.
Ruoka syötiin lautasen ylle kumartuneena ja kauhoen, ryystäen, suu auki. Ruoka suussa puhuttiin ja pöydässä piereskeltiin. Kiroiltiin, kielen käyttö oli aika ronskia. Kukaan ei meillä pissalla käynyt tms hienostelua. Kusella ja paskalla asioitiin.
Televisio oli hienostelusana, se on telkkari! ilmoitti siskoni, joka kulki ja kulkee isän jalan jäljissä.
Samoin sanat peruna - se on pottu, jne tätärataa.
Vetisellä ja haarukalla meillä sentään syötiin.
On minulla ollut opettelemista ihan kaikessa, äiti parempine tapoineen ja ajatuksineen jäi varjoon isän kommari-juntti-aatteen jyrätessä.
Isän perhe täysin punainen jo kansalaissodan päiviltä asti.
töissäni toivotan aina hyvää huomenta tai hyvää yötä. Useimmiten hlien kanssa. (Lastensuojeluduuni)
Kiitos että jaoit tämän kanssamme.