Meillä kotona opetettiin että hienot pöytätavat ovat

Nuohan ei ole mitään Ranskasta periytyviä pöytätapaetikettivirheitä mistä puhut, vaan lähinnä yrität luokkaeroja korostaa.

70-luvulla, ettei paremmasta väliä. Mutta opetettiin kyllä hyvät tavat. Samoin kyllä muutkin lapset(kaverit) osasivat, ja kaikki olivat samanlaisista perheistä.

perheestä. Meillä sanottiin aina huomenta ja hyvää yötä, en ymmärrä mitä muuta aamulla ensimmäioseksi ja illalla viimeiseksi voisi edes sanoa.

Minä tunnen edelleen aikuisena eläväni vahvasti kahden maailman välissä. Kotikotona käydessä pitää elää duunarinormien mukaan, muuten isältä saa osakseen vittuilua, jonka syytä ei aina heti ymmärrä. Esim. ei koskaan kannata sanoa hyvää yötä tai huomenta - ovat ihan turhaa hölynpölyä :D Mua naurattaa kun mies keskiluokkaisesta kodista olevana aina toivottaa isälleni hyvät yöt ja huomenet ja isä joutuu erittäin vastentahtoisesti niihin jotain murahtamaan, kun pitää kuitenkin vävystään todella paljon (enemmän kuin minusta).

Komennettiin vain nukkumaan ja valot sammutettiin. Mitkään iltasadut eivät tietenkään tulleet kuuloonkaan. Niitä luettiin vain niissä sivistyneissä fiineissä perheissä ja semmoinen oli vanhempien mielestä turhaa. Minä jo kouluikäinen kun olin kuullut jostain että muissa perheissä on tapana toivottaa hyvää yötä ja vaadin vanhemmiltani että meilläkin alettaisiin toivottaa hyvää yötä. Suostuivat sitten. Niihin aikoihin tosin pahin aatteen palo taisi olla jo hiipumassa Suomesta.

ap

hyvissä tavoissa on niin ongelmallista? Ihminen on laumaeläin, kukaan ei elä tässä maailmassa yksin. Sanomalla kiitos, ole hyvä, anteeksi, mitä kuuluu, pitämällä ovea auki perässä tulevalle, olemalla haukottelematta suu ammollaan tai röyhtäilemättä päin toista yksinkertaisesti osoittaa tiedostavansa sen, että maailmassa on muitakin. Ja kyllä se vähentää stressiä kummasti esim jossain julkisessa tai virallisessa tilaisuudessa tai vaikka jouluruuhkassa jos osaa ottaa muita huomioon ja tulee itse otetuksi huomioon.

Kyllä pöytätapoja on opetettu hyvinkin rutiköyhillä kolkilla. Kyse ei ole luokasta tai rahasta vaan sivistyksestä. Aivan metsäläiset ovat sitten asia erikseen, heilläkin oma valinta ja laiskuus, ettei mitään tapoja ole omaksuttu.

hyvissä tavoissa on niin ongelmallista? Ihminen on laumaeläin, kukaan ei elä tässä maailmassa yksin. Sanomalla kiitos, ole hyvä, anteeksi, mitä kuuluu, pitämällä ovea auki perässä tulevalle, olemalla haukottelematta suu ammollaan tai röyhtäilemättä päin toista yksinkertaisesti osoittaa tiedostavansa sen, että maailmassa on muitakin. Ja kyllä se vähentää stressiä kummasti esim jossain julkisessa tai virallisessa tilaisuudessa tai vaikka jouluruuhkassa jos osaa ottaa muita huomioon ja tulee itse otetuksi huomioon.

Minusta tämä ketju oli ennenkaikkea mielenkiintoinen matka omaan lapsuuteeni ja sen luokkayhteiskuntaan... ;-) Minustakin hyvät tavat ovat nykyään lähinnä sosiaalisen elämän helpotus, joskus tosin yllätän itseni joistain ajatuskuluista, jotka opin jo lapsena (olen se, jolla jotenkin alitajuisesti nousee karvat pystyyn kun anoppi ja appi toivottelevat huomenia ja öitä ;-)).

Lapsuudenperheessä ei todella ollut rahaa, mutta hyvät tavat on selkärangassa vieläkin. On helpottanut elämääni kummasti, ja aion jatkaa perinnettä omien lapsien kanssa.

katsoa Timo Koivusalon uusin elokuva ennen kuin teemme tästä mitään sotaa punaisten ja valkoisten välille. Suosittelen myös lukemaan Järvisen ja Kolben kirjan "luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa". On turha syyttää lasta vanhempien luokkataustasta. Jos duunariperheen lapsi ei osaa uida porvarisperheen kahvipöydässä kuin kala vedessä, niin ei lasta siitä pidä syyttää. En syyttäisi kyllä niitä vanhempiakaan, sillä hekin ovat omaksuneet arvonsa ja tapansa omilta vanhemmiltaan. Suomessa 1980-luvulla luokkaerot olivat varmaankin pienimmillään. Ennen sitä ne ovat aina olleet suuremmat ja suunta on siihen päin että ne ovat kasvamassa. Suhteellisesti Suomessa on kuitenkin pienet luokkaerot jos verrataan vaikkapa Britanniaan. Siellä ei tule kuuloonkaan että työväenluokkaan kuuluva nainen menisi naimisiin yläluokkaisen kanssa. Ainakin sitä kovasti paheksuttaisiin. Suomessa on toistaiseksi mahdollisuus suorittaa sosiaalinen nousu heikoistakin lähtökohdista.

ap

rautateillä töissä ja äiti oli siivooja, eli ihan työläisperhe, mutta kyllä opetettiin hyviä tapoja, ei kiroiltu, eikä läträtty viinan kanssa. Luettiin paljon kirjoja, oltiin tarkkoja mitä telkkarista katsottiin. Ei kuunneltu mitään humppaa, vaan klassista.

Ihme että ihmiset oikeesti luulee, että pitää olla joku akateeminen jos kuuntelee oopperaa tai laittaa kakaransa musiikkiopistoon. Kun ihan oikeasti myös työväenluokkaiset tekee niitä samoja juttuja. Ja jopa opettaa lapsilleen niitä käytöstapoja.

Äitini on vieläkin tosi tarkka tavoista ja seuraa mielellään kutsuilla, onko siellä joku joka töpeksii;)

Ei tässä ole kyse mistään luokkaeroista vaan normaaleista käytöstavoista, joita on kautta aikain kyllä opetettu köyhemmissäkin piireissä. Junttius taas ei katso yhteiskuntaluokkaa.

siitä arvomaailmasta, mikä 1970-luvulla duunari- (lue: kommari-) perheessä vallitsi. Silloin duunariperheessä oli erilainen käyttäytymiskoodisto. Kaikenlainen sivistys oli paheksuttavaa ja lapset opetettiin halveksimaan herroja ja hienostelua. Näin oli meillä ja varmasti monessa muussakin perheessä.

ap

mitään luokkayhteiskuntaa.Kyllä köyhäkin on kautta aikojen osannut sanoa kiitos, näkemiin, anteeksi ym ym.

rautateillä töissä ja äiti oli siivooja, eli ihan työläisperhe, mutta kyllä opetettiin hyviä tapoja, ei kiroiltu, eikä läträtty viinan kanssa. Luettiin paljon kirjoja, oltiin tarkkoja mitä telkkarista katsottiin. Ei kuunneltu mitään humppaa, vaan klassista. Ihme että ihmiset oikeesti luulee, että pitää olla joku akateeminen jos kuuntelee oopperaa tai laittaa kakaransa musiikkiopistoon. Kun ihan oikeasti myös työväenluokkaiset tekee niitä samoja juttuja. Ja jopa opettaa lapsilleen niitä käytöstapoja. Äitini on vieläkin tosi tarkka tavoista ja seuraa mielellään kutsuilla, onko siellä joku joka töpeksii;)

minunkaan kotonani ei käytetty alkoholia eikä kiroiltu, vaikka herroja ja hienoja tapoja paheksuttiinkin.

ap

mitään luokkayhteiskuntaa.Kyllä köyhäkin on kautta aikojen osannut sanoa kiitos, näkemiin, anteeksi ym ym.

siksi sinun on ehkä niin vaikea ymmärtää että tuollaiset sanat todellakin yhdistettiin siihen ylempään sosiaaliluokkaan, jota halveksuttiin. Rahan kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Perheellämme oli kohtuullisesti perittyä rahaa ja vanhemmat olivat erittäin säästäväisiä. Perheen arvomaailma vain oli erittäin punainen.

ap

Kaupunkisivistyneistöä oli perhetaustalla, köyhää mutta kouluttautunutta (luokkatietoista) porukkaa, ja kyllä meille kauniit käytöstavat opetettiin, ihan kunnioituksena kaikkia kanssaihmisiä kohtaan...

käytöstavat olivat ihan ykkösluokkaa. Että tuo käytöstapojen puute ei ole kyllä aatteen palolla selitettävissä.

Isoisäni kertoi, että kun hän oli lapsi, jokaisella oli oma puulusikkansa joka nuoltiin aterian jälkeen ja laitettiin naulaan roikkumaan. Sähköä ei tietenkään pirtissä vielä ollut. Silloin ei vielä mietitty että saako kahvikupissa olla lusikkaa. Kahviakaan kun ei ollut saatavilla. Tämä tapahtui 1900-luvulla. Olikohan tämä junttiutta vai oliko kyse luokkaeroista, hmmm?

jos ruoka on ollut hyvää. Yhteiskunnan ns. ylhäisö tietenkin pitää itseään dominoivana ja ajattelee että se saa päättää mitkä käyttäytymistavat ovat milloinkin hyväksyttäviä. Historian saatossa on ollut hyvin erilaisia tapoja. Kun matkustaa hiukan ympäri maailmaa, huomaa että länsimainen kahvipöytäkulttuuri ei päde kaikkialla.

Kaupunkisivistyneistöä oli perhetaustalla, köyhää mutta kouluttautunutta (luokkatietoista) porukkaa, ja kyllä meille kauniit käytöstavat opetettiin, ihan kunnioituksena kaikkia kanssaihmisiä kohtaan...

valkokaulusvasemmistoa oli myös 1970-luvulla, mutta eivät he ihan samoissa piireissä taitaneet duunareiden kanssa viihtyä, mikäli historian oppitunneilta oikein muistan.

Mä en kyllä tajua, miten duunarius ja vasemmistolaisuus selittää huonoja tapoja. Ymmärrän ns. herravihan ja siitä nousevan ajatusmaailman, jonka mukaan kaikkia etikettisääntöjä ja käytöksen kultaisia ohjeita ei pilkulleen noudateta, mutta ei kai kukaan kuvittele, että asiat vois selittää noin yksioikoisesti kuin ap esittää. Hyvät käytöstavat on toisen huomioimista ja sydämen sivistystä, joka opitaan kotona ja muualla toisten kanssa elämällä. Jos jollakin kotona ei ole sanottu hyvää yötä, koska se on herraskaista, on selitys surkea. Se täytyy kyllä myöntää, että osittain kirjasivistys ja hyvät tavat kulkevat edelleen rinnakkain. Kun näet hampurilaispaikassa kiroilevan ja lippalakki päässä syövän isän, joka huutaa lapsilleen, et varmaan pidä häntä maisterina, vaan amiskundina, joka ei hääviä kotikasvatusta ole saanut.



Onneksi mun maalta kotoisin olevat, alempaan keskiluokkaan kuuluvat, vanhemmat opetti mulle tapoja, ettei ole kaikkea tarvinnut aikuisena opetella.