Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kannan kaunaa anopille, olenko pikkumainen?

Vierailija
07.01.2009 |

Sain viimekesänä keskenmenon. Olimme pitkään yrittäneet lasta (reilun vuoden) ja viimein tulin raskaaksi. Olimme innoissamme, ja kerroimme asiasta lähimmille, eli vanhemmillemme. Raskaus menikin sitten kesken viikolla 7, kahta viikkoa ennen häitämme. Olin aivan murtunut, ja itkin lohduttomasti koko päivän.



Mieheni oli jo aiemmin sopinut tekevänsä joitain asioita vanhemmillaan tuona päivänä, ja otti minut mukaan etten joutuisi olemaan yksin. Tulimme heille, ja miehen äiti näki itkuiset kasvoni ja sanoi "voi, tämä on tätä elämää. Eihän se vain ollut se, kun saunoit ja uit kylmässä vedessä?"



Tuntui aivan järjettömän pahalle. Sanoin, että jos sauna ja kylmä vesi tappaisivat sikiöitä, ei täällä suomessa asuisi ketään. Asia jäi kalvamaan ihan hulluna, vaikka se on kyllä laimennut ajan kanssa. Siltikin vielä harmittaa joka kerta kun asiaa ajattelen. Omalle äidille olisin ihan vain suuttunut suoraan, anopille ei voi.



appi ei taida olla parempi, kun häissä (siis kaksi viikkoa keskenmenon jälkeen) vihjaisi puheessaan odottavansa jälkikasvua. Siis mitä hemmettiä, sain sitten vastailla koko hääillan vieraiden kysymyksiin kasvusta vatsassani. Kammottavaa.

Kommentit (108)

Vierailija
1/108 |
07.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitä tuossa ekassa puheenvuorossa jo sanoin, että ei se harmita kovin suuresti, mutta mieleen tullessa kiukuttaa. En usko sen tulevan minun ja anopin väliin, ja jos se oikein kovasti harmittaisi, voisin siitä hänelle sanoakin.



Sitä tuossa alussa vain pohdin, että pitäisikö jättää vain olemaan. Ja ketjun aikana tulin tulokseen, että jätän kun jätän. Sanoin tuolla jossain välissä, että mielestäni harmistuin aiheesta, mutta etten harmistunut valtavasti, eikä se elämää kaada. Muut elämään tulevat asiat vievät sen varmasti mennessään, ja nytkin on suurempia asioita kuin tuo.



Tällä palstalla ollaan heti heittämässä väkeä hoitoon. Minusta on luonnollista joskus harmistua jostain toisen sanomisesta, vaikka ymmärtäisi miksi asia on sanottu. Minusta on myös luonnollista joskus painaa asia villasella, vaikka se vielä harmittaisikin. Joskus esimerkiksi suuttuu jollekulle aiheesta, ja vaikka toinen pyytäisi anteeksi, saattaa vihan tunne silti olla päälimäisenä. Siis vaikka olisi jo antanut anteeksi. Teko voi yhä loukata sen verran, ettei siitä heti ole valmis päästämään kokonaan irti. Ymmärrättekö?



En ole kahjo, en ole masentunut, en ole pitkävihainenkaan ihmisenä. Olen vähän surullinen ajoittain, ja ko. asia on minulle suuri ja tärkeä.



Olisi varmasti pitänyt lopettaa ketjuun kommentoiminen jo kauan sitten, mutta tahdoin puolustaa itseäni, enkä näe siinä mitään väärää.



ap.

Vierailija
2/108 |
07.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensinnäkin mietin että minun isotätini, joka on jo 83.v. voisi noin hyvinkin sanoa. Mutta jos oma anoppini joka on iältään 61.v. sanoisi noin, vastaisin vain tylysti, että missä korvessa hän on kasvanut? Ei kai nyt enää nykyajan anopit voi tosissaan noin ajatella, ovat kuitenkin sen verran nuorta porukkaa..

joten anna asian olla ihan omassa arvossaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/108 |
07.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli pakko vielä kirjoittaa tähän, että mikä ihmeen vittuiluntarve tällä ihmisellä on? En ole mielestäni missään välissä sanonut, mikään minun asia on toisen asian edellä. Jossain välissä yritin selittää, että ehkä minulla on syyni siihen, millä tavoin asiat koen. Että toiselle sama asia voi olla vaikeampi kuin toiselle, ja siihen vaikuttaa elämäntilanne ja persoona. Tavattoman ilkeämielisesti kirjoitettu viesti tämä.

En ole missään välissä kirjoittanut tänne ollakseni ilkeä kenellekään, enkä ymmärrä mistä tällaiset viestit oikein tulevat.

ap

Ei hitto oikeasti, sä varmaan olet sitäkin mieltä, että lapsen kuoleminen on ihan pientä SINUN lapsettomuuden tuskasi rinnalla. Kun SINä sinäsinä ja sinä ja sun lapsettomuutes. Lapsettomuuden tuska on aikamoinen länsimainen ylellisyys. Mutta sä varmaan TIEDÄT, että sun tuskas on niin paljon suurempaa ja jalompaa, että siinä on venäjän katulapsetkin hyvinä kakkosina.

Just tämä asenne on sellainen, mikä saa vihaamaan näitä palstalapsettomia. Livenä en ole moisia mulkkuja tavannut. Ihan oikeasti, miten sä KEHTAAT vähätellä sitä, että joltain on ihan oikea vauva meinannut kuolla onnettomuuden takia, ei mikään viikon 7 elinkelvoton solumöykky?'

Sietämättömän ylimielinen olet. Ei ihme, ettei lastakaan kuulu moiselle ääliölle.

Vierailija
4/108 |
07.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikä anopin mielipide ole koskaan ratkaissut minun elämässäni mitään, paitsi sen, etten ole hänen kanssaan missään tekemisissä. Tuli vaan tuo kyseinen tapaus mieleen tästä, miten joku sanoo jollekin jotain, ja he jotka eivät ole kuulemassa, tietävät parhaiten mistä puhuttiin ja mitä tarkoitettiin.

Ja kyllä osaan erottaa pahoittelevan ja suorastaan vittumaisen tavan sanoa asioita. Luulen, että kuka tahansa osaa - kokee ja tuntee elämän millä tavalla tahansa.

105

Miten sinä koet ja tunnet elämän...

En ymmärrä miksi te annatte toisten ihmisten sanomisien/mielipiteiden vaikuttaa elämäännee noinkin voimaakkaasti.

Miksi anopin mielipide on niin ratkaiseva.

Vierailija
5/108 |
07.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

toinen sanoin ehkä enempiä ajattelematta mutta ei myöskään varmaan tarkoituksella loukannut tunteitasi... ja ne tunteetkin tais olla pikkuisen tavallista herkemmällä. Anoppi tuskin enää muistaa mitään sanoneensa.



Aina ei vaan ne sanavalinnat satu ihan parhaalla mahdollisella tavalla....

Vierailija
6/108 |
07.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en välttämättä edes halua lapsia (en tiedä mitä teen tällä palstalla), mutta kyllä mäkin ymmärrän, miksi keskenmeno on surullinen asia, jos ei ole yhtään lasta. Ehkä jos niitä on 10 niin sitten yksi keskenmeno ei tunnu niin pahalta. Eikä mun mielestä ap ole mitenkään hullu ja itsekeskeinen, minusta osa kommentoijista on täysin irrationaalisella hyökkäyskannalla. Älkää sitten lukeko tätä ketjua, jos tuo nyt on niin kamala asia, että joku suree keskenmenoaan ja muistaa anoppinsa tökerön kommentin. Ikään kuin kukaan muu ei olisi koskaan jäänyt miettimään ihmisten sanomisia. Ja jos olette muka päässeet siihen henkiseen vaiheeseen, missä kaikki otetaan vastaan zenmäisellä arvokkuudella, niin ette todellakaan kuulosta siltä, vaan lähinnä joltain rakkikoirilta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/108 |
07.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta lapsettomuuttasi paisuttelet mielestäni aivan liikaa. Reilun vuoden yrittäminen ei ole vielä ollenkaan pitkä aika. Keskenmeno myös todistaa sen, että voit ylipäätään tulla raskaaksi eli mahdollisuudet ovat hyvät. Tiesitkö, että esim. lapsettomuuslääkärit pitävät keskenmenoa hyvänä enteenä, koska se todistaa raskautumisen mahdollisuuden. Paljon vaikempia ovat ne tapaukset, jotka eivät ole saaneet sitä ensimmäistäkään plussaa...



T: 3,5 vuotta raskautumista yrittänyt ja hoidoissa juokseva, jolla ei ole koskaan mahdollisuutta tulla luomusti raskaaksi

Vierailija
8/108 |
07.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ymmärrän hyvin sua AP. Ei kyse ole välttämättä yksittäisistä sanoista vaan ennen kaikkea tavasta millä ne sanotaan.



Oma anoppini tuli suoraan suosittelemaan minulle aborttia kun kuuli minun olevan raskaana. Tullessani raskaaksi olin siis tuntenut mieheni vain 2kk. Tätä keskustelua hän ei käynyt mieheni läsnäollessaan vaan minun kanssani kahvitellessa ensimmäisellä tapaamisellani. Olin tuolloin 24v varma ja olin päättänyt pitää lapsen ja antaa suhteen mieheeni kehittyä rauhassa. MYös mieheni oli vahvasti sitä mieltä, että abortti ei ole meille vaihtoehto.



Tuo "ihana" ensi kohtaaminen on kieltämättä jäänyt mieleen. Minusta anopin käytös oli todella tökeröä. En ikinä sanoisi kenellekään ihmiselle, joka kertoo olevansa raskaana ja kenet tapaan ensimmäistä kertaa (tuntematta tämän arvoja yms.) että kannattaa tehdä abortti. Lue: ei teidän suhde kuitenkaan kestä.



Nyt olen anoppini kanssa ok väleissä, mutta en koskaan voi unohtaa tuota ensi tapaamista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/108 |
07.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

appivanhemmat näkevät vauvamahasi ja jälkikasvusi. Sitä "neuvojen" määrää...

Lapsi tulee, kun ehtii. Ota sinä vain rennosti ja anna ajan kulua!

jos sauna ja järvi tosissaan tekee huonoa, tulipa nyt tuosta paha mieli.

Ihan lopulta perkeleellisen sama mitä kukaan sanoo, kun nyt vaan tulis raskaaksi ja saisin vielä sen lapsen elävänä maailmaan.

ap, huono päivä ilmeisesti.

Vierailija
10/108 |
07.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

yksi tutuntuttu reagoi hyvin samaan tapaan. "Ehkä ensi kerralla osaat sitten olla varovaisempi."



Siitä on vuosia, keskenmenon suru ja ahdistus (ja jonkinlainen irrationaalinen häpeäkin, mitä tunsin) haalistui raskauden myötä, ja terveitä lapsia olen saanut sen jälkeen.



Mutta edelleenkin sydäntä vihlaisi kirjoittaa nuo sanat tuohon.



Silti sinun kannattaisi jotenkin päästä yli siitä. Olisiko niin, että jotenkin nyt kohdistat sitä yleistä keskenmenon surua ja kipua nyt vain tuohon yhteen typerään juttuun, mitä anoppisi möläytti - kun jonnekin sen katkeruuden ja pettymyksen on suuntauduttava, ja koko maailmankaikkeudelle on vaikea heristää nyrkkejään.



Se ei silti vaikuta minusta kauhean hyvältä vaihtoehdolta, ja voi jäädä hiertämään välejänne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/108 |
07.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi hänen pitää rynniä askaroimaan vanhemmilleen? Miksei lohduta kotona vaimoa?

Vierailija
12/108 |
07.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

koska keskenmeno on suru ja silloin on niin vereslihalla että pieninkin kommentti loukkaa. Äitini kuoltua suru teki minusta myös hyvin herkän, kaikki sanomiset tuntuivat julmuuksilta.Toki anoppisi oli myös tosi tahditon ja tökerö!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/108 |
07.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

arkiaskareissa liikkeellä keskenmenopäivänä niin kyllähän siitä tulee muille automaattisesti käsitys, ettei juttu teitä hirveästi satuttanut!



Ihan alkuviikoilla lyhyen yrittämisen jälkeen vielä.

Vierailija
14/108 |
07.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän siis, että sinusta tuntuu pahalta, mutta toisen ihmisen heikkouksia ja pikkumaisuuksia ei kannata ottaa omaksi riesakseen.



Itse olen kokemuksestani sitä mieltä, että anoppi kuuluu perheeseeni ja olen sen vuoksi antanut tuon ja monet muut kömmähdykset hänelle anteeksi. Meistä tuskin tulee koskaan kovin läheisiä, mutta haluan pitää välit kunnossa koska hän on mieheni äiti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/108 |
07.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies hoiti yhden asian, jonka oli luvannut jo aiemmin. En sitä sen tarkemmin erittele. Minusta kyllä varmasti näki, ettei asia ollut minulle mitenkään kevyt.



Tiedän, ettei tässä vedetä mitään lapsettomuusenkkoja, mutta silloin oli yritystä takana reilu vuosi, ja nyt jotain puolitoista. Ei se ole maailman eniten, mutta silti sen verran, että asiaa on ehtinyt miettiä. Lisäksi kun tiedän, ettei asia tule olemaan mitenkään yksioikoisen helppo tulevaisuudessakaan. Ollaan nyt vähän viisaampia lääkärissäkäyntien takia.



Vaikka raskaus oli lyhyt, se oli todella toivottu, ja siksi olin todella murtunut kun se loppui.



ap

Vierailija
16/108 |
07.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta tuntui, että hän syytti minua tapahtuneesta.



ap

Vierailija
17/108 |
07.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

hirveän kamalan loukkaavaa ja raivon oikeuttavaa anoppi oikein sanoi?

"Voi, tämä on elämää ja sitten lause, jolla yritetään löytää syytä selittämättömään asiaan" kuullostaa minun korvissani lähinnä ymmärtämiseltä ja välittämiseltä, miksi olet asiasta suuttunut ja kaunainen? Miksi kommentti raivostuttaa sinua? Erilaisi uskomuksia ja teorioita keskenmenon syyhyn yrittää löytää jokainen, se on ihmisen luonne. Selittämättömyys ei vain sovi maailmankuvaamme.



Vai oletko vihainen sille keskenmenolle ja kun siitä ei voi syyttää mitään/ketään, niin jonkun pitää nyt vaan olla vihasi kohteena?

Vierailija
18/108 |
07.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan oikeesti syy ei ole anopissa, vaan sinun herkyydessäsi reagoida asioihin.



Naisen elämä ei ole helppoa, kun nainen voi huonosti syyttää se lähes aina huonoa vointiaan toisen naisen syyksi.



Kun se sano mulle nyt niin ja niin, voi voi kun on huono olo. Imet itseesi toisten käsityksiä ja lyöt niillä itseäsi loputtomiin. Ja kuka kärsii muu kuin sinä itse. Päästä irti ja elä omaa elämääsi.



Kyllä niitä sammakoita hyppii sinunkin suustasi vaikka et oleta niiden olevan sammakoita. Kysymys ei olekkaan silloin sinusta vaan viestin vastaanottajasta.

Vierailija
19/108 |
07.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta anopin kommentin tulkinta syyttämiseksi kertoo enemmän siitä, mitä itse tunnet kuin mitä anoppi tarkoitti.....

Vierailija
20/108 |
07.01.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos luette tuolta välistä mitä olen sanonut, huomaatte seuraavaa:

-En syytä anoppia muusta kuin ajattelemattomasta lausahduksesta, joka loukkasi.

-En vatvo asiaa jatkuvasti, mutta sen tullessa mieleen minua harmittaa.

-Ymmärrän, että varmasti olisi parempi jos se ei harmittaisi, mutta se harmittaa kunnes lakkaa harmittamasta.

-Minulla on ihan hyvä suhde anoppiini, josta pidän.

-En koe, että syyttäisin ketään, ja ymmärrän, että soisin valita olla harmistumatta.



ap.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi viisi kaksi