Lue keskustelun säännöt.
Mä en JAKSA tuota kakaraa. En kertakaikkiaan jaksa.
02.12.2009 |
Miten voi olla, että joka päivä täytyy kiukutella niin mielettömän monesta asiasta. Hämärästi muistan, että ehkä vuosi sitten oli muutaman kuukauden sellainen kausi, että joka päivä ei tarvinnut tuon kanssa tapella. Mutta herra ekaluokkalainen on ollut kuin pieni raivopää kaiken muuan ajan siitä lähtien kun tempperamentti alkoi näkyä - siis ihan vauvasta. Aina aika ajoin jaksan vakavasti kanssaan keskustella ja todeta, että on aika rankkaa koko perheelle kun yksi on aina vastahankaan. Että hänelle itselleenkin elämä olisi mukavampaa jos yrittäisi suhtautua asioihin positiivisemmin. Mutta tuollaisen keskustelun tulos kestää parhaimmillaan loppupäivän.
Nyt on taas aivan pusertava tunne rinnassa, kun karjuin lapselle suoraa huutoa: sanoin aiemmin, että saa hetken pelata Wii Sportsia jos ensin menee hetkeksi ulos. Puolen tunnin kiukuttelun ja tavaroiden paiskomisen jälkeen menikin pieneksi hetkeksi, mutta tuli sitten sisään ja kiukutteli sitä, että on liian kylmä, ja ettei enää edes pysty pelaamaan Wiillä. Mielenosoituksellisesti jäi eteisestä kyykkykävelyä lyllertämään mukakylmissään olohuoneeseen , jossa odottaisi lämmin peitto jonka alle kääriytyä. Taas on äidin vika, kun hän on kylmissään (vaikka ei siis edes ole). Kohta pitäisi alkaa tappelemaan siitä, että kyllä, tänäänKIN syödään sitä ruokaa mitä äiti on laittanut, eikä jotain muuta. Ja sen jälkeen siitä, että muskariin kyllä pitää mennä, kun sinne on halunnut. Ja sen jälkeen voikin alkaa tappelemaan siitä, mitä syödään iltapalaksi, ja sitten siitä, että nukkumaankin täytyy mennä.
AAAAARGH mä en jaksa.
Kommentit (68)
Viesti mitä koulusta ja iltapäiväkerhosta tulee on, että lapsi käyttäytyy täysin esimerkillisesti ja on hyvin tarkka siitä, että toimii aina oikein. Kotonakin valittelee, että ei halua koulussa istua yhden kaverinsa vieressä kun tämä höpöttelee tunnilla. Joten enpä usko, että koulussa lapsi näyttäytyy mitenkään tyypillisenä tietsikkalapsena, päin vastoin. Kiukku tulee sitten vasta kotona (ja sitten sitä riittää...).
Ap
Minusta ap:n lapsi kuulostaa tyypilliseltä tietsikkalapselta. Olen ollut alakoulun opettajana monta vuotta ja mielestäni lasten tietokoneen käyttö kotona korreloi suoraan heidän käyttäytymiseensä luokkahuoneessa.
Ilman tietokonepelejä kasvaneet lapset ovat tunneilla huomattavasti oma-aloitteisempia ja itsenisempiä kuin valmiiseen ohjelmaviihteeseen tottuneet lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun näppikseltäni. Ymmärrän täysin (luulisin :) ) millaista teillä on kotona ja ymmärrän myös ottamanne linjan. Kukaan muu ei voi täysin ymmärtää tilannetta, jolla ei ole saman temperamentin omaavaa lasta, näin olen huomannut itse. Luota itseesi. Niin yritän minäkin monista viisaista kommenteista huolimatta. Aina voi tietenkin löytää uusiakin näkökulmia asiallisista kommenteista. t. nro 13 jolla ne 10v, 8.5v ja 4.5v pojat.
Mitenköhän sä jaksat kun lapsi on murrosiässä? Huvittavaa valitusta ihan turhasta.
Helpottaa kun tietää ettei ole ainut näiden asioiden kanssa painiva;). Tällä hetkellä oma työtilanteenikin on aika kuormittava, joten jaksaminen on senkin takia koetuksella. Ja koko joulukuuhan menee aina perinteisesti joulujännitystä kiukutellessa, sen jälkeen taas helpottaa... Kyllä tämä taas tästä:)
Joulukuussa iskee "joulupukkisyndrooma"! (Pitkin vuotta on sitten se sama joulupukkisyndrooma aina ennen synttäreitä, päättäjäisjuhlia, kaverisynttäreitä, kissanristiäisiä jne.) Lohduttavaa minullekin kuulla, että lapsemme ovat kaikesta huolimatta "normaaleja" ts. on muita samoilla ominaisuuksilla varustettuja lapsia. Hyvää joulunodotusta! (ps. olen huomannut, että joulupukkisyndrooma hiukan on alkanut helpottaa 10 v pojalla jo...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon täysin kirjoitteluusi. Meidän keskipoika (8.5v) on luonteeltaan joustavin, vaikka hänkin kovapäinen. Olemme vasta pari kuukautta sitten alkaneet yhdistämään hillittömät raivarit myös ruoka-aineisiin! Vuosi sitten kävi ilmi, että hän on siitepölyallerginen ja on ristiallergioita. Mielestäni on selvä korrelaatio raivokohtausten esiintymistiheyteen ja vahvuuteen allergioiden kanssa. Nyt olenkin ymmärtänyt kysyä heti koulun jälkeen mitä hän on syönyt ja yritän muistuttaa häntä siitä, että vaikka se omena "vain" kutittaa suuta ja huulia niin uskon, että se myös tekee muuten huonon ja kiukkusen olon. Toivoisin, että poika itsekin ymmärtäisi jättää ne huonon olon aiheuttavat ruoka-aineet pois. Kouluruokailuun on ilmoitettu allergiat, ongelmana on iltis ja pojan omat mielihalut jotka sitten voittavat järjen. Lisäksi uskon,ettemme vielä ole täysin perillä kaikista oireita aiheuttavista ruoka-aineista. Kiitos kirjoituksestasi, se tukee omia huomioitani!
Meillä samantapaisia huomioita! Poika tosin vasta viisi vuotias ja siitepölyallergiat todettu tänä vuonna. jo viime vuonna aloin yhdistämään mitä nituisempia /väsykiukkukohtauksia syötyihin ruokiin. siitepöly aikana tulee myös ihottumaa ym. ruoka-aineista joista ei muuna aikana tule. Aiemmin todettu myös heikentynyt sokerin sieto jolloin sokerit kohosivat ja laskivat nopeasti korkealta alas. Ruokavalioilla näkyy selvästi muutos poikaan. Toki poika uhmaa ja kiukuttelee edelleen mutta sellaiset älyttömät kiukkukohtaukset pienemmistäkin asioista ovat vähentyneet ja helpottuneet. toivottavasti saisimme näistäkin asioista lisää tieto tulevaisuudessa.
nim. ruualla on väli
Täytyy maistattaa tuota. Siinä näköjään soijalesitiini on korvattu auringonkukkalesitiinillä :) Tein jouluksi itse riisisuklaata kookosrasvaan mutta maku ei ollut itsestänikään kovin kummoinen...