Lue keskustelun säännöt.
Mä en JAKSA tuota kakaraa. En kertakaikkiaan jaksa.
02.12.2009 |
Miten voi olla, että joka päivä täytyy kiukutella niin mielettömän monesta asiasta. Hämärästi muistan, että ehkä vuosi sitten oli muutaman kuukauden sellainen kausi, että joka päivä ei tarvinnut tuon kanssa tapella. Mutta herra ekaluokkalainen on ollut kuin pieni raivopää kaiken muuan ajan siitä lähtien kun tempperamentti alkoi näkyä - siis ihan vauvasta. Aina aika ajoin jaksan vakavasti kanssaan keskustella ja todeta, että on aika rankkaa koko perheelle kun yksi on aina vastahankaan. Että hänelle itselleenkin elämä olisi mukavampaa jos yrittäisi suhtautua asioihin positiivisemmin. Mutta tuollaisen keskustelun tulos kestää parhaimmillaan loppupäivän.
Nyt on taas aivan pusertava tunne rinnassa, kun karjuin lapselle suoraa huutoa: sanoin aiemmin, että saa hetken pelata Wii Sportsia jos ensin menee hetkeksi ulos. Puolen tunnin kiukuttelun ja tavaroiden paiskomisen jälkeen menikin pieneksi hetkeksi, mutta tuli sitten sisään ja kiukutteli sitä, että on liian kylmä, ja ettei enää edes pysty pelaamaan Wiillä. Mielenosoituksellisesti jäi eteisestä kyykkykävelyä lyllertämään mukakylmissään olohuoneeseen , jossa odottaisi lämmin peitto jonka alle kääriytyä. Taas on äidin vika, kun hän on kylmissään (vaikka ei siis edes ole). Kohta pitäisi alkaa tappelemaan siitä, että kyllä, tänäänKIN syödään sitä ruokaa mitä äiti on laittanut, eikä jotain muuta. Ja sen jälkeen siitä, että muskariin kyllä pitää mennä, kun sinne on halunnut. Ja sen jälkeen voikin alkaa tappelemaan siitä, mitä syödään iltapalaksi, ja sitten siitä, että nukkumaankin täytyy mennä.
AAAAARGH mä en jaksa.
Kommentit (68)
Tässä tapauksessa kyse ei ole allergiasta vaan lapsen tempperamentista. Sitä ei valitettavasti paranneta välttämisruokavaliolla;). Eikä tässä nyt "parantamista" tarvitakaan, vaan meille vanhemmille pitkää pinnaa. 7-vuotias osaa kyllä jo kertoa, jos esim. mahaan koskee. Sen sijaan jos vaikka päivän aikana on riidellyt kaverin kanssa koulussa, ei tulekaan niin helposti kakaistua ulos.
Ok. Vielä tarkennuksena että jos lapsi syö joka päivä ruoka-ainetta joka ei hänelle sovi ei hän välttämättä edes tajua että kurkkua korventaa ja rintaa painaa ym. Tiedän aikuisen jolla maitoallergia + muita allergioita löytyi vasta aikuisena. Kuulemma mielellään diettaa noita sopimattomia aineita kun olo on niin paljon parempi.
Ja jos olo on jostakin syystä huono niin kyllä siinä tempperamenttikin korostuu.
Enkä todellakaan väitä että lapsellasi olisi allergiaa kunhan vaan heitin tämänkin mahdollisuuden esiin kun meidän elämää muutti tuo ruokavalio niin paljon ja ennenkaikkea lapsi on niin paljon iloisempi kun on hyvä olla. Mutta tempperamentti on toki pysynyt entisellään =).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vauvasta asti on vääntänyt kaikesta..hermot on välillä niiiiiin kireellä!Terrorisoi välillä koko perhettä mutta on toisaalta sosiaalisesti tosi lahjakas ja hänellä on paljon kavereita yms.. mutta kotona hommat ei vaan pelaa..
Lapset ovat persoonia jo vauvasta alkaen, mutta jos yksi neuvottelukeino ei toimi silloin koitettava rauhallisesti toista. Lapset harvoin ovat tyhmiä, jotta eivät ymmärtäisi perusteluja ja puhetta. Liika pelaaminen tekee kiukkuseksi ja koukuttaa, samoin einekset ja allergiat ei ole hyväksi.
Uskon täysin kirjoitteluusi. Meidän keskipoika (8.5v) on luonteeltaan joustavin, vaikka hänkin kovapäinen. Olemme vasta pari kuukautta sitten alkaneet yhdistämään hillittömät raivarit myös ruoka-aineisiin! Vuosi sitten kävi ilmi, että hän on siitepölyallerginen ja on ristiallergioita. Mielestäni on selvä korrelaatio raivokohtausten esiintymistiheyteen ja vahvuuteen allergioiden kanssa. Nyt olenkin ymmärtänyt kysyä heti koulun jälkeen mitä hän on syönyt ja yritän muistuttaa häntä siitä, että vaikka se omena "vain" kutittaa suuta ja huulia niin uskon, että se myös tekee muuten huonon ja kiukkusen olon. Toivoisin, että poika itsekin ymmärtäisi jättää ne huonon olon aiheuttavat ruoka-aineet pois. Kouluruokailuun on ilmoitettu allergiat, ongelmana on iltis ja pojan omat mielihalut jotka sitten voittavat järjen. Lisäksi uskon,ettemme vielä ole täysin perillä kaikista oireita aiheuttavista ruoka-aineista. Kiitos kirjoituksestasi, se tukee omia huomioitani!
Etenkin kun lapsi on "jo" ekaluokkalainen. Tuon ikäisen pitää tajuta, että esim. tavaroiden vaarallinen heittely on yksiselitteisesti kiellettyä (kuten vaikkapa lyöminen jne.) Näistä EI enää anneta mitään varoituksia, vaan rangaistus tulee välittömästi. Nythän lapsi tietää hyvin, että tavaroita SAA paiskoa ihan vapaasti, vasta kun varoitus on tullut, niin voi rauhoittua.
On tärkeää tajuta seuraava: kiukkua SAA näyttää ja purkaa sitä. Eli tätä ei lapsessa pidä tukahduttaa. Tunteiden, negatiivistenkin, näyttäminen on hyvä. Mutta niitä tunteitakin pitää osata, etenkin tuon ikäisen, jo jollain lailla hallitsemaan. Eihän lapsi voi koulussakaan ruveta paiskomaan tavaroita, jos jokin asia ei mene oman maun mukaan, niin miksi sitten kotona?
Ulosmenon ja pelaamisen suhteen ihan sama homma. EI missään nimessä ole asiaa vaikkapa pelaamiseen, jos ulkoilu tai muu normaali lapsen toiminta kiinnosta. Pelaaminen on vähän kuin karkinsyönti: ylimääräistä, kivaa extraa, jota saa sitten kun normaalijutut toimivat.
[/quote]
Minä ottaisin selvästi tiukemman linjan. Jos yksikin tavara lentää, jäähypenkki odottaa. Tai jos ulosmenokiukuttelua on puoli tuntia, peliaika on armottomasti jo mennyt. Meillä on 6,5-vuotiaan kanssa johdonmukaisen yksiselitteiset rajat ja vaikka lapsi tietää sen, hän kokeilee silti vähintäänkin viikoittain rajojaan. Enää ei sentään päivittäin, kuten aiemmin. Ja usein jostain uudesta asiasta pitää käydä kädenvääntö ennen kuin menee jakeluun. Esim. Legon joulukalenterin saa avata vasta sitten, kun on pukenut reippaasti aamulla vaatteet päälleen. Poika tietysti valitti tästäkin, mutta en antanut periksi. Jos hän saisi ensin avata joulukalenterin, vaatteiden pukeminen tämän jälkeen kestäisi iäisyyden ja emme ikinä ehtisi eskariin :). Mutta näiden sisukkaiden tapausten kanssa on vain itse oltava päivästä, viikosta, kuukaudesta ja VUODESTA toiseen jämäkkä ja johdonmukainen. Jaksamista siis sinnekin!
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim tyynyjen paiskominen ei ole vaarallista, kunhan ne kerää takaisin paikoilleen rauhoittumisen jälkeen. Ja huutaa saa, niin paljon kuin ääntä lähtee, se ei vahingoita ketään. Koulussa lapsi hillitsee itsensä ilmeisesti liikaakin ja tekee kaiken täydellisyyteen pyrkien, ja kotona sitten purkautuu.
Yleensä en erityisesti vaadi iltaisin ulkoilemaan, koska ulkoilee jo iltapäiväkerhossa. Eilen hain hänet sieltä aikaisemmin ja jäi se ulkoilu väliin, joten siksi tuosta ulos menosta tuli tappelu - poikettiin rutiineista. Tietokoneilla peliaika on hyvinkin rajoitettu, ainoastaan Wii sportsia ja fittiä saa pelata arkisinkin hetken, jos haluaa.
Meillä on ollut tiukka linja aina. Vuosikausia johdonmukaisesti holdingia ja sen jälkeen jäähypenkkiä, kun se alkoi onnistumaan. Välillä siihen vaan väsyy, niin kuin eilen.
Ap
On tärkeää tajuta seuraava: kiukkua SAA näyttää ja purkaa sitä. Eli tätä ei lapsessa pidä tukahduttaa. Tunteiden, negatiivistenkin, näyttäminen on hyvä. Mutta niitä tunteitakin pitää osata, etenkin tuon ikäisen, jo jollain lailla hallitsemaan. Eihän lapsi voi koulussakaan ruveta paiskomaan tavaroita, jos jokin asia ei mene oman maun mukaan, niin miksi sitten kotona?
Minä ottaisin selvästi tiukemman linjan. Jos yksikin tavara lentää, jäähypenkki odottaa. Tai jos ulosmenokiukuttelua on puoli tuntia, peliaika on armottomasti jo mennyt. Meillä on 6,5-vuotiaan kanssa johdonmukaisen yksiselitteiset rajat ja vaikka lapsi tietää sen, hän kokeilee silti vähintäänkin viikoittain rajojaan. Enää ei sentään päivittäin, kuten aiemmin. Ja usein jostain uudesta asiasta pitää käydä kädenvääntö ennen kuin menee jakeluun. Esim. Legon joulukalenterin saa avata vasta sitten, kun on pukenut reippaasti aamulla vaatteet päälleen. Poika tietysti valitti tästäkin, mutta en antanut periksi. Jos hän saisi ensin avata joulukalenterin, vaatteiden pukeminen tämän jälkeen kestäisi iäisyyden ja emme ikinä ehtisi eskariin :). Mutta näiden sisukkaiden tapausten kanssa on vain itse oltava päivästä, viikosta, kuukaudesta ja VUODESTA toiseen jämäkkä ja johdonmukainen. Jaksamista siis sinnekin!
Jos minua yhtään epäilyttäisi että voiko taustalla olla se että ruuat aiheuttaa jotain vaivaa / huonoa oloa niin käyttäisin päivän suunnitteluun ja sitten muutaman siihen että toteuttaisin kokeilun.
Eli valitsisin käyttöön noin 10 perusruoka-ainetta niin että kaikista ryhmistä on pari ruoka-ainetta ja ne ovat mahdollisimman harvoin allergioita aiheuttavia. Ja mahdollistaisivat monipuoliset ruuat. Mausteiksi vain sokeri ja suola. Ja sitten lapsi saisi vaikka kolmen päivän ajan vain näitä ruoka-aineita ja ei mitään muuta. Kirjaisin ylös käytöksen ja syömiset. Jos löytyisi merkittävää parannusta käytökseen liittyisin esim. yahoon allergialistalle ja etsisin sieltä saadun tiedon avulla hyvän allergioihin erikoistuneen lääkärin ja rupeaisin lääkärin avustuksella selvittämään allergioiden aiheuttajia (ainut varma tapa on välttää ja altistaa).
Jos tuo rankka dietti toisi vain hieman apua koettaisin ehkä uudestaan mutta eri ruoka-aineilla vähän myöhemmin.
Jos ei tulisi mitään apua tuosta kokeilusta niin olisin aika varma ettei ruoka-aine allergioista ole kyse. Toki "pahikset" saattaa vaikuttaa jopa 14 päivää ja vasta sitten dietin lopulliset hyödyt esiin mutta kyllä kait suurimmalla osalla hyödyt tulee esiin kolmessakin päivässä.
Tsemppiä.
t. numero 15 ja jotakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietokoneilla peliaika on hyvinkin rajoitettu, ainoastaan Wii sportsia ja fittiä saa pelata arkisinkin hetken, jos haluaa. Meillä on ollut tiukka linja aina.
Miksi lapsi sai pelata peliä, vaikka oli ensin puoli tuntia kiukutellut ulos menemisestä? En minä antaisi pelata.
Ja minusta kiukkua ei näytetä tavaroiden (edes tyynyjen) heittelemisellä. Sen kun huutaa, kunhan siinäkin pysyy joku järki (ei kiroilla tai nimitellä).
Ja anteeksi ap - mitä hyötyä on tietokoneajan rajoittamisesta jos lapsi saa kuitenkin pelata Wiitä arkisin - vaikka vain hetkenkin? Minä en anna temperamenttisen poikani pelata kuin ehkä kerran viikossa (jos sitäkään), koska pelaaminen nimenomaan ei ole tämän tyylisille lapsille hyväksi. Ylipäätään pelien pelaamista ja tv:n katselemista kannattaa todella radikaalisti rajoittaa, jos haluaa saada vilkkaan/kärsimättömän/temperamenttisen lapsen rauhoittumaan.
Vaatii pitkän loma-ajan. Kouluruokailuun kun ei voi ap kamalasti vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut alakoulun opettajana monta vuotta ja mielestäni lasten tietokoneen käyttö kotona korreloi suoraan heidän käyttäytymiseensä luokkahuoneessa.
Ilman tietokonepelejä kasvaneet lapset ovat tunneilla huomattavasti oma-aloitteisempia ja itsenisempiä kuin valmiiseen ohjelmaviihteeseen tottuneet lapset.
kyllä juuri noin tuntuu meilläkin olevan. Saattaa sietää vähän jotakin ruoka-ainetta, muttei toista lisäksi. Voimakas lepän ja koivun siitepölyallergia todettu meidänkin lapsella. Huojentavaa kuulla, että vihdoin alamme saada selitystä siihen, mikä ihme välillä mättää ja lujaa. Kun se raivo on aivan hillitsemätöntä eikä poika osaa itse ollenkaan selittää, miksi joskus joku pikku seikka keittää niin totaalisesti yli. Pitääkin nyt kiinnittää kunnolla huomiota tuohon ruoka-aine puoleen. Kiitos tuesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän linja on huomattavasti tiukempi kuin kellään muulla tuntemallamme lapsiperheellä. Toinen lapsistamme ei osaa kiukutella eikä myöskään pitää puoliaan, toinen sitten antaa tulla tämän toisenkin edestä. Näiden kahden ääripään huomioiminen on välillä aika rankkaa.
Wiin nyrkkeilyharjoitukset itse asiassa ovat ihan loistava keino purkaa kiukkua, kun kotiin nyt ei satu mahtumaan oikeaa nyrkkeilysäkkiä. Muiden kuin sports-pelien pelaaminen on hyvin rajattua ja myös ensimmäinen menetetty etu, jos jollain täytyy lähteä uhkailemaan.
Kiukun osoittaminen sinänsä ei vielä ole rangaistava teko, kunhan ei riko mitään eikä satuta toisia.
Ap
Tietokoneilla peliaika on hyvinkin rajoitettu, ainoastaan Wii sportsia ja fittiä saa pelata arkisinkin hetken, jos haluaa. Meillä on ollut tiukka linja aina.
Miksi lapsi sai pelata peliä, vaikka oli ensin puoli tuntia kiukutellut ulos menemisestä? En minä antaisi pelata.
Ja minusta kiukkua ei näytetä tavaroiden (edes tyynyjen) heittelemisellä. Sen kun huutaa, kunhan siinäkin pysyy joku järki (ei kiroilla tai nimitellä).
Ja anteeksi ap - mitä hyötyä on tietokoneajan rajoittamisesta jos lapsi saa kuitenkin pelata Wiitä arkisin - vaikka vain hetkenkin? Minä en anna temperamenttisen poikani pelata kuin ehkä kerran viikossa (jos sitäkään), koska pelaaminen nimenomaan ei ole tämän tyylisille lapsille hyväksi. Ylipäätään pelien pelaamista ja tv:n katselemista kannattaa todella radikaalisti rajoittaa, jos haluaa saada vilkkaan/kärsimättömän/temperamenttisen lapsen rauhoittumaan.
Ilman tietokonepelejä kasvaneet lapset ovat tunneilla huomattavasti oma-aloitteisempia ja itsenisempiä kuin valmiiseen ohjelmaviihteeseen tottuneet lapset.
niin voitko kertoa mitä pelejä nämä lapset ovat pelanneet? meillä pelataan joskus sadepäivisin golfia, keilausta tai wiin mäkihyppyä. Turruttaako nuo urheilupelit kanssa luovuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kiinnostavaa kuulla 6-7 vuotiaan uudesta "uhmaiästä". Jos jollain lisää tietoa niin laittakaa, tai sitten linkkejä.
Lapsellani menee upeasti koulussa, harrastuksissa, kavereilla ym. Kaikkialta tulee kehuja. Kotona tulee sitten kaikki negatiiviset tunteet ulos. Ilmeisesti lapsi tsemppaa muualla ja kotona sitten ei jaksa. Olenkin miettinyt mikä on oikea tapa osoittaa negatiivisia tunteita. Saako lapsi huutaa? Haukkua äitiä? Tavaroita en anna heittää, en edes tyynyjä. Haukkumistakin on väsyttävää kuunnella päivästä toiseen.
kuin kenenkään haukkuminen. Meillä saa heittää sohvatyynyt lattialle tai paukuttaa nyrkillä sänkyä jos hirveästi suututtaa. Ovien paiskominen on kiellettyä, koska seinät ei kestä (on testattu...), tavaroiden heittely on kiellettyä, koska siinäkin voi jotain mennä rikki, mutta ennen kaikkea toisen ihmisen vahingoittaminen fyysisesti tai henkisesti on kiellettyä. Toki riidan tuoksinassa voi tulla sanoneeksi esim. "sä et ymmärrä mitään", mutta minkäänlasita nimittelyä ei sallita. Siitä seuraa heti hyvin vakava puhuttelu ja jos lapsi vielä nimittelee, rangaistus.
Ja huom. etenkään vanhempia EI saa haukkua tai mukiloida. Lastenkeksinäisissä riidoissa se ei ole niin vakavaa, mutta auktoriteettiasemassa olevaa pitää suuttuneenakin kunnioittaa.
Kannattaa vaikka kokeilla joskus viikonloppuna tuota. Aloittaa heti perjantai iltana ja jatkaa maanantain kouluruokailuun asti. Ja miksei vaikka viikonajankin. Toki koulussa saattaa syödä sopimatonta mutta ainakin määrät olisivat pienempimä mitä että söisi kotonakin kaikkea mahdollista.
Jos lapsi syöö jatkuvasti sopimatonta viee hetken että toipuu toimivallakaan dietillä. Mutta jos saa selvää että kyseessä on ruoka-aineilla vaikutettavissa oleva ongelma on jo helpompi itsekkin suhtautua lapsen raivoamiseen ja lähteä hakemaan apua.
Tsemppiä.
Kolmen allergisen lapsen äiti
oletko perillä siitä mitä siinä keijussa on mitä lapsesi ei kestä? Onko rypsi kytköksissä koivuun tms vai onko kyseessä maitoproteiini vai jokin lisäaine? Tämä alkaa mennä mielenkiintoiseksi salapoliisityöksi, mutta olen valmis tekemään laajojakin kokeilua.
Nirsoilukin voi johtua vain siitä, että lapsi on allerginen joillekin ruoka-aineille, jolloin ne pistävät tai kirvelevät suussa. Samoin jokainen meistä on paljon kiukkuisempi silloin, jos olo on huono (ja syöminenkin on silloin epämiellyttävämpää).
Jos lapsi syö epäsopivia ruokia jatkuvasti, ei hän välttämättä osaa kertoa huonosta olosta, kun on tavallaan tottunut siihen eikä ole kunnon kokemusta siitä, miltä normaali olo tuntuu.
Kiva kuulla että teillä on tilanne parantunut ruokavaliolla. Miten lapsi on muuten suhtautunut ruokavalion rajoituksiin ? Huomaako lapsi itse olossaan tai käytöksessään muutosta ?
Meillä on nyt "löysäilty" vähän ruokavalion kanssa joulun aikaan ja huomaa heti että meidän kohta 6 vuotias esikoinen on ollut paljon tyytymättömämpi ja valitellutkin vähän väliä kurjaa oloa. Pari kunnon raivoamista tuli lisäksi selvästi suklaan syönnin jälkeen. Nyt lasta on ruvennut selvästi enemmän kiinnostamaan karkit ym. muiden syömät herkut. No toisaalta kun kaikilla perheessä on jotain ruokarajoituksia niin lapset senkin takia helpommin hyväksyvät etteivät saa kaikkea syödä.
Onko teillä löytynyt muuten selkeitä sopimattomia ruokia lisää ? Tuo lisäaineiden testaus on meillä ollut ainakin tosi hankalaa. Antoiko lääkäri teille vielä mitään vinkkiä miten sitä voisi tehdä ? Koetin tosiaan joskus tehdä taulukkoa eineksistä jotka näyttävät sopivan ja jotka eivät sovi ja sitten vertailin noita lisäaineita mutta en kyllä saanut kunnolla selvää kun muuttujia on niin paljon ja tosiaan sopivuus riippuu määristä jne. Jos sinulla on vinkkiä miten tuota voisi tehdä niin mielelläni kuulisin.
Tsemppiä ja palaillaan asiaan.
t. Kolmen allegisen äiti
Ikää jo 13v. Uhmaa, negatiivisuutta ja kiukuttelua on kestänyt n. 12 v. Vauvana jo oli aina kitisevä ja kaikki rauhoittelu oli vaikeaa. Joku totesikin, ettei kukaan voi edes ymmärtää millainen haastavan tempperamentin omaava lapsi voi olla, jos sellaista ei ole itsellä. Meillä on kaksi muutakin lasta, eikä heidän kanssaan ole koskaan jouduttu vastaaviin tilaiteisiin kuin tämän jästipään kanssa.
Edellä moni kehoitti pitämään tiukkaa kuria. Helposti ärsyyntyvälle lapselle sekään ei sovi, koska monesti vain pahentaa kiukkukohtauksia. Aiheesta on kirjoitettu kirjojakin. Tietysti selvät rajat pitää olla, mutta pitää tarkaan harkita ne asiat, joista ei jousteta yhtään ja ollaan muissa vähän suvaitsevaisempia. MOnesti nämä haastavat lapset saavat niin paljon negatiivista palautetta kaikkialta
Itsekin välillä juttelen siitä ,että hänen itsensäkin olisi paljon helpompi olla, kun ottaisi mukaan hieman positiivista ajattelua.
Sydäntä painaa välillä lapsen tulevaisuus: onko hän niitä työpaikan ikuisia valittajia, joille mikään ei ole kyllin hyvää ja joille kaikki muutokset ovat myrkkyä.
Muuta en voi kuin todeta, että tseppiä.
=D
Mua kyl kieltämättä nauratti tuo kyykyssä lyllertäminen. on nuo vekkuleita nuo lapsukaiset =DD jaksaa sitä lyllertää kyykyssä, muttei esim. nostaa paria lelua lattialta.
oman pojan käytöstä muistuttaa tuo myös. mut aika kivasti on parantunut käytös, kun vain muistetaan olla johdonmukaisia ja rangaista kiukkutilanteissa sopivalla tavalla. eikä itsekään saa kiukutella lapselle turhaan. oikeudenmukaisuus, johdonmukaisuus ja hellyys on 3 avainsanaa.