Lue keskustelun säännöt.
Miksi etä-äitinä oloa arvostellaan?
02.12.2009 |
Alan olla aika kypsä tuohon lähipiirin ja lähes tuntemattomienkin arvosteluun siitä, että olen etä-äiti. Erossa lasten isälle jäänti oli paras ratkaisu ja kaikki sen ikäisiä, että keskustelimme heidän kanssaan kumman luona haluavat asua ja halusivat asua isällään. Näen lapsiani silti usein ja ärsyttää kun monet sanoo, että miten voin hylätä lapseni. Siis täh, eikös hylkääminen ole sitä, että en tapaisi lapsiani vai olenko täysin väärin käsittänyt? Olen siis kohta pari vuotta ollut etä-äiti.
On se jännä, miten aina valitetaan (täälläkin), ettei isät välitä lapsistaan eron jälkeen ja sitten kun lapset jääkin isälle niin se on sitten huono juttu.
Kommentit (111)
Tässäkin tapauksessa sinusta äidin pitäisi lapset kasvattaa?
nyt oli kyse siitä, miksi etä-äitiin suhtaudutaan negatiivisesti. Minkä lojaalisuuden? Mielestäni hyvä äiti kasvattaa lapsensa, eikä jätä niitä isälleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt oli kyse siitä, miksi etä-äitiin suhtaudutaan negatiivisesti. Minkä lojaalisuuden? Mielestäni hyvä äiti kasvattaa lapsensa, eikä jätä niitä isälleen...
OMAT lapsensa äidille, niinkö? Eikö sinun mielestäsi mies kykene olemaan vanhempi ja kasvattamaan lapsia? Mistä se ero äidin ja isän välillä tulee?
masennus-dg:tä, yritetään olla niin julmetun hyviä ja täydellisä, ja totuus on, että miehen kanssa tapellaan ja ollaan puhki, kun omaa aikaa ei ole ollenkaan. Sitten ´kun joku on tehnyt erilaisen ratkaisun niin kateellisena vittuillaan hänelle. Mutta Suomi on masentuneita ja kateellisia pullollaan.
niin eikö ole parempi, että esim. koulu, asuinympäristö, kaverit jne. pyritään pitämään samana eikä revitä lapsia pois kaikesta tutusta? Tekee niin tai näin niin aina lapset näkevät lapsiaan vähemmän kun ero tulee.
Lapsille on hyvä, jos eron myötä ei kaikki muutu, kuten asuinympäristö, kaverit, koulu jne.
kun äiti lähtee, niin silloin sellaisen äidin kannattaakin lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt OMAT lapsensa äidille, niinkö? Eikö sinun mielestäsi mies kykene olemaan vanhempi ja kasvattamaan lapsia? Mistä se ero äidin ja isän välillä tulee?
yleensä ns. normaali äiti hoitaa ja kasvattaa lapsiaan pienestä pitäen ja haluaa näin tehdäkin.
nyt OMAT lapsensa äidille, niinkö? Eikö sinun mielestäsi mies kykene olemaan vanhempi ja kasvattamaan lapsia? Mistä se ero äidin ja isän välillä tulee?
yleensä ns. normaali äiti hoitaa ja kasvattaa lapsiaan pienestä pitäen ja haluaa näin tehdäkin.että lapsilla on kaksi vanhempaa, ei yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilökohtaisesti tuntisin että olisin epäonnistunut äitinä rankasti jos lasten olisi parempi olla jonkun muun luona kuin minun.
Lasten isä on erinomainen isä ja varmaan hän ajattelee samalla tavalla... Onneksi ei olla erottu.
kuka olisi kateellinen etä-äidille ja mistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilökohtaisesti tuntisin että olisin epäonnistunut äitinä rankasti jos lasten olisi parempi olla jonkun muun luona kuin minun. Lasten isä on erinomainen isä ja varmaan hän ajattelee samalla tavalla... Onneksi ei olla erottu.
lisäksi he tietävät, että jos heidän mielensä muuttuu niin voivat halutessaan muuttaa luokseni, tämä on heille kerrottu. Tosin on sanottu myös, että muutto ei tapahdu hetkessä (minun löydettävä sillon isompi asunto), mutta pääsevät muuttamaan heti kun mahdollista.
Tiedän, että mieheni on hyvä isä ja oli myös hyvä aviomies, kunnes tapahtui asioita, joita ei voinut antaa anteeksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehiä ja isiä. "Normaali äiti haluaa kasvattaa lapsensa ja olla lastensa kanssa", eikö normaali isä sitten halua näitä asioita, ehkä vain av:n ulkopuolella sitten. Jos lapset saavat isänsä kanssa jäädä entiseen kotiinsa asumaan, olla kaikki sisarukset yhdessä, käydä vanhaa koulua, pitää vanhat kaverinsa, niin se on erotilanteessa paljon. Jtp lapsen maailma sortuu suurelta osin, niin miksi irrottaa heidät sosiaalisesta ympäristöstään vielä ja viedä esim johonkin kasarmiin pienituloisen äidin kanssa,harrastuksiin ei ole rahaa, kavereita ei enää ole, koulu muuttuu jne, jne.
Ja sitten ihmetellään, kun mies ei innostu pikku apulaisen roolista...
Avioerossa pitäisi kyetä arvioimaan objektiivisesti ja lasten parhaan kannalta sitä, mitän heidän hoidostaan päätetään. Harva tähän ketjuun kirjoittaneista kykenisi siihen.
Pitäisi miettiä mm. sitä, että kun lapsen elämä erossa mullistuu jo muutenkin, kannattaako sitä mullistaa ehdoin tahdoin lisää siten, että pakotetaan hänet lähtemään kotoaan, tutusta tarhasta/koulusta ja jättämään ystävät.
JOS erossa vaimo muuttaa kauemmas ja isä jää kotiin (muista syistä), niin minusta olisi aivan varteenotettava vaihtoehto se, että lapset ovat osan ajasta/enimmän osan ajasta isänsä luona.
Itse olen siinä tilanteessa, että jos joutuisimme miehen kanssa eroamaan, jouituisin jättämään lapset isälleen ihan siitä syystä, että teen vuorotyötä, jossa työ päässääntöisesti päättyy vasta iltayhdeksältä. Alallani ei ole juurikaan päivätöitä tarjolla, varsinkaan tässä taloudellisessa tilanteessa. Ja työttömänä en pystyisi elättämään lapsia ja itseäni täällä kotikaupungissamme Helsingissä, edessä olisi muutto maalle = outoon ympäristöön, mikä olisi lapsille lisätrauma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos nyt ero tulisi, niin lapset jäisivät minulle, enkä tosiaan muuttaisi vuokrakasarmiin.
Ja sitten ihmetellään, kun mies ei innostu pikku apulaisen roolista...
Avioerossa pitäisi kyetä arvioimaan objektiivisesti ja lasten parhaan kannalta sitä, mitän heidän hoidostaan päätetään. Harva tähän ketjuun kirjoittaneista kykenisi siihen.
Pitäisi miettiä mm. sitä, että kun lapsen elämä erossa mullistuu jo muutenkin, kannattaako sitä mullistaa ehdoin tahdoin lisää siten, että pakotetaan hänet lähtemään kotoaan, tutusta tarhasta/koulusta ja jättämään ystävät.
JOS erossa vaimo muuttaa kauemmas ja isä jää kotiin (muista syistä), niin minusta olisi aivan varteenotettava vaihtoehto se, että lapset ovat osan ajasta/enimmän osan ajasta isänsä luona.
Itse olen siinä tilanteessa, että jos joutuisimme miehen kanssa eroamaan, jouituisin jättämään lapset isälleen ihan siitä syystä, että teen vuorotyötä, jossa työ päässääntöisesti päättyy vasta iltayhdeksältä. Alallani ei ole juurikaan päivätöitä tarjolla, varsinkaan tässä taloudellisessa tilanteessa. Ja työttömänä en pystyisi elättämään lapsia ja itseäni täällä kotikaupungissamme Helsingissä, edessä olisi muutto maalle = outoon ympäristöön, mikä olisi lapsille lisätrauma.
epässäännöllistä ja edellyttää paljon matkustelua ja siällä taas on normi päivätyö. Mutta av-mammahan ei osaa asioita näin pitkälle miettiä, kaikki ajatus alkaa sanalla MINÄ...
matalapalkkaaloilla. Sinulla ehkä on hyvätuloinen työ, mutta kaikki eivät ole niin onnekkaita.
kadehtivat etä-äitiä, kun vain tietäisi, mitä pitäisi kadehtia? Ei sitten mahdu ajatusmaailmaan se, että joku rakastaisi lapsiaan, niin että haluaisi kasvattaa heidät ja tietäisi jopa tähän kykenevänsä...
matalapalkkaaloilla. Sinulla ehkä on hyvätuloinen työ, mutta kaikki eivät ole niin onnekkaita.
ja miten se tähän liittyy?
Ainakaan minulla ei ole kovin kummoinen palkka, ihan on keskitasoa. Ja sen vuoksi minulla ei olekaan varaa jättäytyä erossa (jos sellainen tulisi eteen, toivottavasti ei tule) työttömäksi.
-se vuorotyöläinen-
matalapalkkaaloilla. Sinulla ehkä on hyvätuloinen työ, mutta kaikki eivät ole niin onnekkaita.
vai ovatko niiden matalapalkka-alojen miehetkin huonosti tienaavia, ja jos ovat, niin millä edellytyksellä se mies niitä lapsia elättää?
Miehesi kuulostaa vaan aika hyvältä tyypiltä, kannattiko hänestä erota?