Lue keskustelun säännöt.
Miksi etä-äitinä oloa arvostellaan?
02.12.2009 |
Alan olla aika kypsä tuohon lähipiirin ja lähes tuntemattomienkin arvosteluun siitä, että olen etä-äiti. Erossa lasten isälle jäänti oli paras ratkaisu ja kaikki sen ikäisiä, että keskustelimme heidän kanssaan kumman luona haluavat asua ja halusivat asua isällään. Näen lapsiani silti usein ja ärsyttää kun monet sanoo, että miten voin hylätä lapseni. Siis täh, eikös hylkääminen ole sitä, että en tapaisi lapsiani vai olenko täysin väärin käsittänyt? Olen siis kohta pari vuotta ollut etä-äiti.
On se jännä, miten aina valitetaan (täälläkin), ettei isät välitä lapsistaan eron jälkeen ja sitten kun lapset jääkin isälle niin se on sitten huono juttu.
Kommentit (111)
että on paljon suvaitsemattomia ja erilaisuutta hahmottamaan kykenemättömiä ihmisiä, joille luonnollinen refleksi on torjua asia, jota heidän aivokapasiteettinsa ei kykyne käsittelemään. Vt. rasismi, homofobia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lasteni olisi parempi elää mieheni kanssa, niin olisin kyllä epäonnistunut äitinä. Tietenkin sairastuminen on eri juttu, mutta tässä ei nyt ollut kyse siitä. Pyrkiikö tämä osa-aika-mammaporukka täällä muuttamaan yleistä mielipidettä, lapsensa hylkäävien puolelle? Ei onnistu, se, että joku omannavan tuijottelija ei kestä katsella lastaan, vaan hylkää hänet, ei koskaan tule yleisesti hyväksytyksi ja piste.
Eli itsestäänselvästi hyvä äiti "voittaa" lastenhoidossa ja lastensa suosiossa miehensä.
Kuitenkin on perheitä, joissa tilanne ihan oikeasti on tasapeli, eikä silloin kukaan ole epäonnistunut. Pikemminkin onnistunut, minun mielestäni.
Etä-äitiys on niin rankka ja paheksuttu valinta, että keneltäkään oman navan tuijottelijalta sen tekeminen ei onnistu, kuten on tässäkin ketjussa hyvin tullut ilmi.
Ap katselee lapsiaan useana päivänä viikossa, läsnä oltu aika vanhempien kesken vähintäänkin puolittuu. Niin kuin se tekee nykyaikaisesti toimivissa ydinperheissäkin. Jaksot vain asettuvat vähän eri tavalla.
jne. vain siksi, ettei lapsi jäisi isälleen. Tämäkö sit muka aiheuttaa vähemmän vauriota kun että jos lapselle tuttu säilytetään ja vain äiti muuttaa vähän kauemmas ja tapaa yhä lapsiaan. Onko se lapsen elämä mullistaa täysin kun vähemmälläkin pääsis?
että lasteni olisi parempi elää mieheni kanssa, niin olisin kyllä epäonnistunut äitinä. Tietenkin sairastuminen on eri juttu, mutta tässä ei nyt ollut kyse siitä. Pyrkiikö tämä osa-aika-mammaporukka täällä muuttamaan yleistä mielipidettä, lapsensa hylkäävien puolelle? Ei onnistu, se, että joku omannavan tuijottelija ei kestä katsella lastaan, vaan hylkää hänet, ei koskaan tule yleisesti hyväksytyksi ja piste.
Koetapa miettiä miten itse jaksaisit olla lasten kanssa (olivatpa minkä ikäisiä tahansa), mikäli sairastaisit esim.
* vakavaa masennusta
* skitsofreniaa
* laajalle levinnyttä syöpää
Mielialasairausta sairastavalle jokainen päivä voi olla raskas. Itsestään huolehtiminen, syöminen, ulkoilu, vaatetus...
Ja ota huomioon, että sairaus voi puhjeta vasta myöhemmälläkin iällä! Lasten syntymän jälkeen!
EN TODELLAKAAN VOI TAJUTA MIKÄ VOI OLLA NIIN TÄRKEÄ SYY EROON, ETTÄ VOIT ELÄÄ EROSSA 3-VUOTIAASTA PIENOKAISESTASI????
[/quote]
heillä on jokin ihmeellinen etuoikeus lapseen ja ilmeisesti eivät pysty erottelemaan toisistaan lapsen parasta ja omaa haluaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lasteni olisi parempi elää mieheni kanssa, niin olisin kyllä epäonnistunut äitinä. Tietenkin sairastuminen on eri juttu, mutta tässä ei nyt ollut kyse siitä. Pyrkiikö tämä osa-aika-mammaporukka täällä muuttamaan yleistä mielipidettä, lapsensa hylkäävien puolelle? Ei onnistu, se, että joku omannavan tuijottelija ei kestä katsella lastaan, vaan hylkää hänet, ei koskaan tule yleisesti hyväksytyksi ja piste.
Onko sulla niin paska mies vai miksi sen kanssa ei voisi lapset elää? Miksi olet tehnyt lapsia tuollaiselle miehelle?
Hylkää? Kuule hylkäämistä on se että ei pidä yhteyttä eikä ole kiinostunut. Tässä tapauksessa ap on kiinostunut ja lapset ovat hänellä tosi usein. Missään vaiheessa ap ei ole sanonut että ei kestä katsella lastaan, Vaan ainoastaan sinä kehität näitä juttuja päästäsi, hullu!
että lasteni olisi parempi elää mieheni kanssa, niin olisin kyllä epäonnistunut äitinä. Tietenkin sairastuminen on eri juttu, mutta tässä ei nyt ollut kyse siitä. Pyrkiikö tämä osa-aika-mammaporukka täällä muuttamaan yleistä mielipidettä, lapsensa hylkäävien puolelle? Ei onnistu, se, että joku omannavan tuijottelija ei kestä katsella lastaan, vaan hylkää hänet, ei koskaan tule yleisesti hyväksytyksi ja piste.
mutta me muut olemme harkinneet kenen miehen kanssa teemme lapsia.
En ikinä edes harkitsisi tekeväni lapsia miehen kanssa jos joutuisin miettimään että yhteisillä lapsillamme ei olisi hyvä elää isänsä kanssa.
Mutta elämä on valintoja täynnä, toiset valitsee lapsiaan ajatellen, toiset omaa etuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapset hänellä 3viikonloppua kk:ssa ja vielä viikolla 1-2iltaa? Sinulla taitaa nyt käsitteet mennä päin prinkkalaa! Hylkääminen on sitä, ettei näe lapsiaan eikä ole edes kiinnostunut heistä.
että lasteni olisi parempi elää mieheni kanssa, niin olisin kyllä epäonnistunut äitinä. Tietenkin sairastuminen on eri juttu, mutta tässä ei nyt ollut kyse siitä. Pyrkiikö tämä osa-aika-mammaporukka täällä muuttamaan yleistä mielipidettä, lapsensa hylkäävien puolelle? Ei onnistu, se, että joku omannavan tuijottelija ei kestä katsella lastaan, vaan hylkää hänet, ei koskaan tule yleisesti hyväksytyksi ja piste.
Jos on kaksi tasa-arvoista vanhempaa, niin miten sinusta on OK että toiselta otetaan kaikki pois, vaikka tämä haluaa osallistua TAI jos vanhempi haluaa antaa toiselle mahdollisuuden ottaa lapsen/lapset niin se on jotenkin ihmeteltävää?
Omat vanhemmat on eronneet, joten voin vastata kokemuksellani (en mutulla) -meillä lapset jaettiin niin isälle ja äidille.
Kyllä molempia vanhempia harmitti ettei ollut kaikkien luona.
Minä ihmettelen miksi ei ymmärretä että mieheenkin sattuu olla erossa lapsista. Muistan kuolemaani saakka sen illan kun isä tuli jo mentyäni nukkumaan sanomaan että hän muuttaa nyt kotoa.
Katselin ikkunasta miten isä meni autoon ja ajoi pois.
Jos olen yhtään isääni tullut ja häntä tunnen niin se repi häneen reijän.
Oma isä on ihana ihminen, en näe häntä huonompana kuin mitä äiti on. Ja onko elämä jotain kisaa?
Jos eroaisin miehestäni niin se olisi ikävä asia myös neljän lapsemme puolesta ajatellen.
Olen valinnut lapsille hyvän isän, silti joskus ero voi tulla. Tai jos kuolen niin lapsilla on hyvä isä.
En ole korvaamaton. Enkä miestäni "parempi".
Mutta en lähde aliarvostamaan kumppaniani sillä ettei hän voisi elää ilman lapsiamme!!!
En minäkään voisi. Siksi ero on ikävä asia.
Minä en voisi mennä lapsien ja isän väliin.
Ps. koira älähtää, kun kalikka kolahtaa: eli joku heittää koiraa! Tyhmä sanonta ymmärretään aina väärin! Sama kuin sanansaattaja tapetaan tai lyöty koira puree -eli älkää satuttako, ei tartte heittää ekana kiveä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[i mutta me muut olemme harkinneet kenen miehen kanssa teemme lapsia.
[/quote]
että oma negatiivinen asenteeni etä-äitiyteen johtuu siitä, etten äitinä kerrassaan kykene ymmärtämään naista, joka sellaiseen ratkaisuun pystyy.
Olen sekä äiti että lähiäitipuoli. Näillä lapsillani on huikean hyvä isä. Bonuslasten biologinen äiti sen sijaan osallistuu lasten elämään valitettavan vähän. Näen lasten ikävän jotakuinkin joka päivä. Siksi en voi ymmärtää enkä mitenkään voi hyväksyä äidin ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on eri syy miksi en asu kotona mutta tämä ei muuta sitä mielipidettä että tekisin lapsia mille tahansa puupäälle joka ei pysty heistä huolehtimaan ja lapsilla olisi isänsä kanssa "vähemmän parempi" elää.
Terv. nro 100
Ps. tämä oli sille joka totesi että ehkä siksi olette eronneet
millaisia muut etä-äidit ovat. Hölmöä vetää johtopäätöksiä yhden kokemuksen perusteella. Fakta on se, että on hyviä ja huonoja etä-äitejä sekä hyviä ja huonoja etäisiä, sama pätee lähiäiteihin ja lähi-isiin. Mikä tässä on niin vaikea käsittää? Muutama lähipiirin kokemus ei kerro kaikkea missään asiassa.
että oma negatiivinen asenteeni etä-äitiyteen johtuu siitä, etten äitinä kerrassaan kykene ymmärtämään naista, joka sellaiseen ratkaisuun pystyy.
Olen sekä äiti että lähiäitipuoli. Näillä lapsillani on huikean hyvä isä. Bonuslasten biologinen äiti sen sijaan osallistuu lasten elämään valitettavan vähän. Näen lasten ikävän jotakuinkin joka päivä. Siksi en voi ymmärtää enkä mitenkään voi hyväksyä äidin ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen suusta se totuus tulee...
Voin kuvitella miltä tuo tuntui, olen itsekin etä-äiti ja välillä myös miettinyt olenko tehnyt oikein.
Joku sanoi, että minun on elettävä päätökseni kanssa, tottakai elän ja tiedän tehneeni oikein ja sain tähän vahvistusta joku aika sitten. Esikoisemme (tyttö) joka vuoden päästä täysi-ikäinen niin tuossa jokin aika sitten alkoi puhua erostamme ja mm. kiitti, että emme jääneet ns. kulissiavioliittoon ja että otimme huomioon heidän mielipiteensä emmekä mullistaneet heidän elämäänsä kokonaan. Tuo sai minut liikuttumaan kyyneliin. Tyttö alkoi tästä puhua, koska ystävänsä vanhemmat elävät kulissiavioliitossa ja tytön ystävä on tytöllemme puhunut miten kauheaa se on ja että hänestä tuntuu, ettei hän enää jaksa sitä jne.
krooninen valehtelijamies voisi olla lapsille hyvä isä. Miten sellainen muka pystyy opettamaan lapsille rehellisyyttä ja luotettavuutta kun ei itsekään osaa?
Sama pätee äiteihin.
ja siksipä tietenkin ihemttelen, kuinka joku äiti voisi. Se on minun mielipiteeni ja jos siitä vetää herneen nenään niin taisi kalikka kalahtaa osuvasti. Minä olen hoitanut lapsia pienenä kotona ja vastannut huollosta ja palveluista myöhemminkin. Huolehtinut ekaluokkalaisen jumppakassiin pyyheliinan jne. Isä 'leikittää' ja 'auttaa minua', pyydettäessä... Rasittavaa joo, mutta näin lienee useimmissa perheissä. Jos ap on sama kuin muissakin vastaavissa ketjuissa... niin EN TODELLAKAAN VOI TAJUTA MIKÄ VOI OLLA NIIN TÄRKEÄ SYY EROON, ETTÄ VOIT ELÄÄ EROSSA 3-VUOTIAASTA PIENOKAISESTASI????
Esimerkiksi jatkuva pettäminen olisi sellainen. Ja silti mies voisi olla hyvä isä lapsilleen. Totaalinen tunteiden kuoleminen parisuhteessa niin, ettei edes pitkä yhteinen ponnistelu enää tilannetta korjaa - se voisi olla toinen. Sinä korostat koko ajan omia tarpeitasi, et lapsen. SINÄ haluat olla lapsen kanssa hinnalla millä hyvänsä... entä, jos tilanne on kotona niin vanhempien välillä tulehtunut, että lapsetkin jo kärsivät jatkuvasta riitelystä? Jos siinä tilanteessa päädytään eroon, on minusta vain hyvää äitiyttä siirtää omat tarpeet sivuun ja harkita lapsen etua.
mistä tiedät, että ap:n mies on esim. pettänyt? Ja tiedän perheen, jossa isällä oli ollut pitkään suhde toiseen naiseen, joka sitten aikanaan paljastui vaimolle. He erosivat ja lapset jäivät isälleen ihan käytännön syistä ja syrjähypystä huolimatta tämä isä on todella hyvä isä ja lapset kyllä tietävät mikä on oikein ja mikä väärin. Niihin syrjähyppyihinkin on niin monia syitä. Osa on ns. omassa elämässä "hukassa" ja siksi ajautuu suhteeseen, osa taas tavallaan tietoisesti pettää.
Ja eiköhän ap:n tapauksessa kerro jotain sekin, mitä tyttärensä oli hälle sanonut?
krooninen valehtelijamies voisi olla lapsille hyvä isä. Miten sellainen muka pystyy opettamaan lapsille rehellisyyttä ja luotettavuutta kun ei itsekään osaa?
Sama pätee äiteihin.
ja siksipä tietenkin ihemttelen, kuinka joku äiti voisi. Se on minun mielipiteeni ja jos siitä vetää herneen nenään niin taisi kalikka kalahtaa osuvasti. Minä olen hoitanut lapsia pienenä kotona ja vastannut huollosta ja palveluista myöhemminkin. Huolehtinut ekaluokkalaisen jumppakassiin pyyheliinan jne. Isä 'leikittää' ja 'auttaa minua', pyydettäessä... Rasittavaa joo, mutta näin lienee useimmissa perheissä. Jos ap on sama kuin muissakin vastaavissa ketjuissa... niin EN TODELLAKAAN VOI TAJUTA MIKÄ VOI OLLA NIIN TÄRKEÄ SYY EROON, ETTÄ VOIT ELÄÄ EROSSA 3-VUOTIAASTA PIENOKAISESTASI????
Esimerkiksi jatkuva pettäminen olisi sellainen. Ja silti mies voisi olla hyvä isä lapsilleen. Totaalinen tunteiden kuoleminen parisuhteessa niin, ettei edes pitkä yhteinen ponnistelu enää tilannetta korjaa - se voisi olla toinen. Sinä korostat koko ajan omia tarpeitasi, et lapsen. SINÄ haluat olla lapsen kanssa hinnalla millä hyvänsä... entä, jos tilanne on kotona niin vanhempien välillä tulehtunut, että lapsetkin jo kärsivät jatkuvasta riitelystä? Jos siinä tilanteessa päädytään eroon, on minusta vain hyvää äitiyttä siirtää omat tarpeet sivuun ja harkita lapsen etua.
ymmärtää, että ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa olla isä tai äiti. Ja että lapset eivät automaattisesti ole kiintyneempiä ja rakasta syvemmin sitä vanhempaa, joka on koko ajan läsnä ja huoltaa ja hoitaa.
Mun mielestä tässäkin ketjussa on muutamia todella palottavia äitejä, juuri näitä, jotka eivät voisi elää erossa lapsistaan jne. Samat tyypit, jotka "kuolisivat, jos oma lapsi kuolisi". Kuitenkin elämä on millaista on, erosta selvitään hengissä, jopa siitä lapsen kuolemasta on selvittävä, vaikka kuinka hienoa on itseään ylentää sanomalla tuollaisia asioita.
Me emme ole eroamassa, mutta jos eroaisimme, luultavasti lapset jäisivät isänsä kanssa asumaan. Ainakin jos itse haluaisivat. Koska mies olisi se, joka jäisi taloomme asumaan, minä muuttaisin pois omasta tahdostani. Jos lapset tahtoisivat tulla mukaan, toki saisivat. JOka tapauksessa kukaan ei lapsia hylkäisi, vaan elämä järjestettäisiin heille parhaalla mahdollisella tavalla.
Ap:lle tsemppiä elämässä ja hyvää jatkoa.
on ihannormaalia, että ihan yhtä usein isästä tulee lähivanhempi kuin äiditäkin. Ja näinhän sen pitäisikin olla tasa-arvon vallitessa, eikö?
Ei aikaakaan kun on ihan normaalia, että ihamiset suhtautuvat negatiivisesti tuolla tavalla ajattelevaan, joka pitää sellaista äitiä epänormaalina, joka on eron jälkeen jäänyt etävanhemmaksi.
Maailma muuttuu.
Vielä varmaan 20 vuotta sitten isä sai oikeuden kautta tapeltua lapsensa itselleen ja siihen piti olla todella hyvät syyt. Äidillä täytyi olla todellisia ongelmia ja siksi isä sai lapset itselleen.
Tämä on varmaan se, että miksi oletusarvoisesti ajatellaan, että se ei ole normaalia tai äidissä on ainakin jotakin vikaa, miksi ei saanut lapsia. Mutta minusta se on jo todellista jämähtyneisyyttä ja tynnyrissä kasvamista, jos vieläkin luulee asian olevan niin. Se ei ole edes nykyään enää normaalia ajatella niin.
Monikaan mamma ei täällä tule edes ajatelleeksi, että jos heille tulee ero, niin he eivät yksin voi sanella sitä, että kenelle lapset jää. Siinä on kyettävä kompromisseihin, kuten missä tahansa muussakin asiassa.
miten äiti on äidille susi. Luulis, että äidit pitäis toisten puolia, mutta ei. Kaikki, jotka ei tee niin kun minä tekee väärin, vaikka perustelut olis miten hyvät
ei tarkoita sitä, että pitäisi kaikkien maailman äitien toimia hyväksyttävänä/oikeana. Ja ihan normaalia, että ihmiset suhtautuvat negatiivisesti naiseen, joka jättää lapsensa, se nyt vaan ei kuulosta normaalilta. Tietenkin on naisia, joiden olisi parempi olla lisääntymättä.
Sinä et ole huono äiti tai lapsiasi hylännyt, päinvastoin näet heitä todella usein ja osaat asettaa lastesi edun omasi edelle. Lapset tulevat myöhemmin kiittämään sinua siitä.
sokerintonta ja rasvatonta ruokaa (kuitenkin kalanrasvoja) ja osaa ennakoida ja hallita aina kaiken ja kuolemakin pysyy siis kaukana kun av-mamma touhuaa kaulin kainalossa.