Miksi etä-äitinä oloa arvostellaan?
Alan olla aika kypsä tuohon lähipiirin ja lähes tuntemattomienkin arvosteluun siitä, että olen etä-äiti. Erossa lasten isälle jäänti oli paras ratkaisu ja kaikki sen ikäisiä, että keskustelimme heidän kanssaan kumman luona haluavat asua ja halusivat asua isällään. Näen lapsiani silti usein ja ärsyttää kun monet sanoo, että miten voin hylätä lapseni. Siis täh, eikös hylkääminen ole sitä, että en tapaisi lapsiani vai olenko täysin väärin käsittänyt? Olen siis kohta pari vuotta ollut etä-äiti.
On se jännä, miten aina valitetaan (täälläkin), ettei isät välitä lapsistaan eron jälkeen ja sitten kun lapset jääkin isälle niin se on sitten huono juttu.
Kommentit (111)
vaikka on varmaan lapsille parempi, olla välittävällä puoliskolla. Itse en koskaan jättäisi lapsiani isälleen, mutta jokainen taplatkoon tyylillään.
ajattelemaan lapsesi parasta ja antanut heidän valita!
Minä luulen kuitenkin, että osa tuosta kummastelusta on sitä, että ihmiset ilmaisevat, etteivät ITSE ehkä kykenisi moiseen jaloon tekoon. Eli eivät itse haluaisi luopua, vaan itsekkäästi repisivät lapset tutusta ympäristöstään.
vaikka on varmaan lapsille parempi, olla välittävällä puoliskolla. Itse en koskaan jättäisi lapsiani isälleen, mutta jokainen taplatkoon tyylillään.
Vähän paksua tuo. Minusta hän nimenomaan välittää, kun on antanut lastensa valita ja ovat kypsästi osanneet miehensä kanssa harkita, mistä ratkaisusta on lapsille vähiten haittaa.
-5-
Lapsille on hyvä, jos eron myötä ei kaikki muutu, kuten asuinympäristö, kaverit, koulu jne.
äiti on lapsia enemmän hoitanut, pienestä pitäen, siksi sellaista äitiä, joka jättää lapset isälle pidetään huonona. Minun mielestäni lapset ansaitsevat sellaisen vanhemman, joka haluaa heidät aikuiseksi kasvattaa. Sinun pitää nyt vain elää sen asian kanssa, kun olet näin päättänyt, ap.
Eihän siinä ole mitään järkeä että äiti muka olisi se ainoa Oikea Vanhempi ja isä olisi sitten joku pikku apulainen. Me emme edes ole eronneet, mutta saimme osaksemme paheksuntaa jo siitäkin että mies jäi hoitovapaalle minun ollessani töissä, kun sekin oli minulta vastuuton päätös hylätä lapseni jonkun kelvottoman MIEHEN hoivaan...
Jos tuo toimii teillä niin mikäs siinä. Itse en haluaisi olla etä-äiti, mutta se on minun oma tunteeni eikä johdu yhtään siitä etten kokisi naisella olevan siihen täysi oikeus.
Toisille se oma napa ja osa-aikaäitiys sopii, mutta onko se epäitsekästä vai itsekästä, makuasia. 4
Lapsille on hyvä, jos eron myötä ei kaikki muutu, kuten asuinympäristö, kaverit, koulu jne.
kun äiti lähtee, niin silloin sellaisen äidin kannattaakin lähteä.
Minusta juuri se osoittaa, että välittää lapsistaan kun kuuntelee heitä ja antaa heidän asua isänsä luona eikä väkisin pakota asumaan luonaan.
Meillä oli käytännön syistä parempi, että lapset jäävät isälleen ja lisäksi lapset halusivat jäädä isälleen (nuorin oli sen ikäinen, ettei hän osannut sanoa, mutta jäi myös isälleen käytännön syistä). Itse alkuun mietin miten sitä osaa olla erossa, erityisesti pienimmästä, vaikka näkisinkin heitä usein. Hyvin on kuitenkin mennyt. Nyt on erosta jo 5v ja nyt kaksi lapsista haluaa muuttaa luokseni ja sitä nyt sitten järjestellään, että pääsevät asumaan luokseni.
Ja meidän tapauksessa lapset ei jäänyt isälleen siksi, etten minä olisi heistä välittänyt, ihme mustavalkoista ajattelua
vaikka on varmaan lapsille parempi, olla välittävällä puoliskolla. Itse en koskaan jättäisi lapsiani isälleen, mutta jokainen taplatkoon tyylillään.
Alan olla aika kypsä tuohon lähipiirin ja lähes tuntemattomienkin arvosteluun siitä, että olen etä-äiti. Erossa lasten isälle jäänti oli paras ratkaisu ja kaikki sen ikäisiä, että keskustelimme heidän kanssaan kumman luona haluavat asua ja halusivat asua isällään. Näen lapsiani silti usein ja ärsyttää kun monet sanoo, että miten voin hylätä lapseni. Siis täh, eikös hylkääminen ole sitä, että en tapaisi lapsiani vai olenko täysin väärin käsittänyt? Olen siis kohta pari vuotta ollut etä-äiti.
On se jännä, miten aina valitetaan (täälläkin), ettei isät välitä lapsistaan eron jälkeen ja sitten kun lapset jääkin isälle niin se on sitten huono juttu.
mollaamismeininkiä ja epätasa-arvoa! Äiti on aina huono äiti,teki mitä tahansa ja isä on hyvä isä vaikka työntäis kerran esiintymistarkoituksessa lastenvaunuja kadulla.
Hyvin teillä on asiat, ajattele niitä monia perheitä joissa "lasten vuoksi" ollaan ihan huonossa liitossa. Siinä täydellisyyskulissielämässä jota monet viettää,lapsen oikeuksia tasapainoiseen kasvuympäristöön poljetaan oikein todella.
Lapsesi saavat rehellisten ja huolehtivien ihmisten mallin kotoaan ja niinpä hekin uskaltavat aikuisena olla omia itsejään eikä heidän tarvitse toteuttaa ympäristön oletusarvoja eläessään omaa elämäänsä.
Mukavaa joulun aikaa sinulle!
Juu ja jos lapsen elämä ei ratkaisevasti muutu kun äiti lähtee, niin silloin sellaisen äidin kannattaakin lähteä.
Mikä sinä olet netitse tuomitsemaan ap:n eropäätöksen? Ei hän ole kertonut syytä eroon, joten älä viisastele.
suhtaudutaan negatiivisesti ja sai vastauksia, joista veti herneet nokkaansa,heh. Odotitko kenties vaan lässytyksiä tyyliin; olet uhrautuva ja epäitsekäs, kun heivasit lapset isälleen, niin että saat leikkiä äitiä, kun siltä tuntuu, valitan etteivät kaikki ajattele niin. Totta on se, että lapsille on ihan varmasti parempi olla sellaisen henkilön kanssa, joka haluaa olla vanhempi, oli se sitten isä tai äiti.
ja niin myös monen muun, siksi etä-äitejä pidetään sinä, minä pidetään.
malliin. Uusi kaksvitonen vaan alle ja muksunpukkaus käyntiin. Kyllä tästäkin näkee taas naisten/äitien lojaalisuuden toisiaan kohtaan, sitä ei todella ole. Hyvää Joulua ap:lle ja muille ajatteleville ihmisille!
Tämähän on äitien palsta, ihmisten, joille äitiys on keskimäärin tärkeää. Sellaisille ihmisille olisi pelottava ajatus, että he eivät saisi olla lastensa kanssa joka päivä. Avioero on jo sinänsä pelottava asia, mutta tuo lasten "menetys" vielä kammottavampaa. Sillä onhan se menetys, sillä on fakta, että eron jälkeen molemmat vanhemmat nyt vaan eivät yleensä voi olla lasten kanssa yhtä paljon kuin ennen eroa. Vaikka päädyttäisiin vuoroasumiseen, jossa vanhemmat ovat ajan suhteen tasaveroisia, molemmat joutuvat kuitenkin myös luovuttamaan osan lapsiajasta toiselle.
Lasteni isä on ollut jokaisen neljän lapsen kanssa kotona 1-2vuotta ja jäänyt kotiin kun nuorin ollut 1v. Lapsilla on siis läheinen suhde niin äitiinsä kuin isäänsäkin.
ap
äiti on lapsia enemmän hoitanut, pienestä pitäen, siksi sellaista äitiä, joka jättää lapset isälle pidetään huonona. Minun mielestäni lapset ansaitsevat sellaisen vanhemman, joka haluaa heidät aikuiseksi kasvattaa. Sinun pitää nyt vain elää sen asian kanssa, kun olet näin päättänyt, ap.
nyt oli kyse siitä, miksi etä-äitiin suhtaudutaan negatiivisesti. Minkä lojaalisuuden? Mielestäni hyvä äiti kasvattaa lapsensa, eikä jätä niitä isälleen...
Olen kirjoittanut aloituksen lisäksi viestin nro 3 ja nro 20 ja nyt tämän mikä lienee sitten tämän numeroksi tuleva. Mikä näistä viesteistä kertoi sinulle, että vedin herneen nenään, kerro minulle se?
ap
suhtaudutaan negatiivisesti ja sai vastauksia, joista veti herneet nokkaansa,heh. Odotitko kenties vaan lässytyksiä tyyliin; olet uhrautuva ja epäitsekäs, kun heivasit lapset isälleen, niin että saat leikkiä äitiä, kun siltä tuntuu, valitan etteivät kaikki ajattele niin. Totta on se, että lapsille on ihan varmasti parempi olla sellaisen henkilön kanssa, joka haluaa olla vanhempi, oli se sitten isä tai äiti.
ja synttäreinä ym. ostan lapsille lahjat tai sit exän kanssa ostetaan yhdessä, jos on joku kalliimpi lahja (sillon puhutaan sadoista euroista).
Tiedän kyllä, ettei kaikki etä-isät edes halua nähdä lapsiaan, mutta miksi ihmisillä on käsitys, että lapset kuuluu (iästä huolimatta) äidilleen ja heidän tulee asua äidin kanssa eron sattuessa. Miksei voida käsittää sitä, että isä on samanarvoinen vanhempi eikä se tee äidistä huonoa, jos lapset asuu isällä.
ap