Miksi etä-äitinä oloa arvostellaan?

kun he ovat minulla keskimäärin kolmena viikonloppuna kuukaudessa, välillä vain kahtena, mutta yleensä kolmena. Lisäksi ovat 1-2iltaa viikossa luonani, joskus jäävät yöksi. Ja jos asiaa tarkemmin ajattelee, niin meillä huoltajuus menee aika tasan. Lapset ovat kyllä isällään ajallisesti enemmän, mutta arkena lapset on koulussa ja isä töissä ja näkevät vain iltaisin. Eivät nämä arvostelijat ole sitten enää juuri mitään osanneet sanoa, osa jatkanut jankkausta, että lasten paikka on äidin luona.

Joku sanoi, että minun on elettävä päätökseni kanssa, tottakai elän ja tiedän tehneeni oikein ja sain tähän vahvistusta joku aika sitten. Esikoisemme (tyttö) joka vuoden päästä täysi-ikäinen niin tuossa jokin aika sitten alkoi puhua erostamme ja mm. kiitti, että emme jääneet ns. kulissiavioliittoon ja että otimme huomioon heidän mielipiteensä emmekä mullistaneet heidän elämäänsä kokonaan. Tuo sai minut liikuttumaan kyyneliin. Tyttö alkoi tästä puhua, koska ystävänsä vanhemmat elävät kulissiavioliitossa ja tytön ystävä on tytöllemme puhunut miten kauheaa se on ja että hänestä tuntuu, ettei hän enää jaksa sitä jne.

Taitaa kuitenkin olla niin, että monet ajattelevat todella vanhanaikaisesti ja että lapselle paras paikka olisi aina äidin luona. Erotessamme ja lasten jäädessä isälleen koin kyllä jonkin aikaa suurta syyllisyyttä (osasyy varmasti lähipiirin kommenttien), mutta viimeistään nuo tyttäreni sanat saivat minut uskomaan, että olemme tehneet oikein.

ap

Minusta ap ei missään viestissä ole ilmaisuut, ettei välittäisi lapsistaan. Eihän erotilanteesa ainoa merkitsevä kriteeri ole se, että kumpi välittää enemmän?

Monesti lapset saattavat valita sen isän jo siksikin, että isä jää asumaan perheen yhteiseen kotiin. Lapsille muutto merkitsisi paljon suurempaa muutosta kuin aikuiselle. Lapsella vaakakupissa pianaa varmasti kaverit, koulu jne.

Minusta vain ap on yksi merkki siitä, että myös erotilanteissa lähivanhemmuus alkaa kohdata tasa-arvoa. Minusta lähtökohtaisesti tulee ajatella, että molemmat vanhemmat välittävät yhtä paljon ja ovat yhtä hyviä/kykeneviä lähivanhemmaksi.

Minusta ap sinuun suhtautuminen johtuu vain ihmisten pinttyneistä ja vanhanaikaisista mielipiteistä/mielikuvista. se on todella ikävää. Minä ainakin kysyisin vastakysymyksen, että millä tavalla olen sinusta hylännyt lapseni? Katso mitä osaavat vastata.

Ja allakirjoittavalle: Jos teille tulisi ero, niin ei se ole pelkästään sinun mielen mukaan menemistä/päätösten tekemistä. Sinä voit joutua antamaan lapsesi isälle, jos isä niin haluaa (ja jos viimekädessä oikeus niin päättää). Vai miksi olet omasta mielestäsi etuoikeutetumpi saamaan lapset?

Sitä nyt vaan pidetään itsekkäänä

vaikka on varmaan lapsille parempi, olla välittävällä puoliskolla. Itse en koskaan jättäisi lapsiani isälleen, mutta jokainen taplatkoon tyylillään.

suurinta rakkautta on se, että osaa luopua. Eikä ap vielä edes ole luopunut kovin paljosta, kun kerran näkee lapsia noinkin paljon.



Isä voi tarjota aivan yhtä hyvän ja merkityksellisen ihmissuhteen lapsille kuin äiti. Ap on lastensa tavoitettavissa ja läheisyydessä, jos nämä tarvitsevat joitakin sukupuolisidonnaisia "vanhemmuuspalveluja", esimerkiksi tytöt murrosiässä.



Epäitsekäs äiti voi myös antaa lasten ja mahdollisen fiksun äitipuolen välien kehittyä lämpimiksi ja lasten kasvua tukeviksi. Täytyy vain kyetä luopumaan tunnepitoisesta ja itsekeskeisestä oman äitiyden ylikorostamisesta.



Merkityksiä luodaan ja uusinnetaan koko ajan toiminnassa, ne voivat muuttua, ja jonain päivänä etä-äitikään ei enää ehkä ole samanlainen kummajainen kuin näköjään nykyään. Johan isät pitävät rutiinisti vanhempainvapaitakin.



Ei sun lapset ap ole "jääneet isälleen". Sinä olet yhä tärkeä osa heidän elämäänsä ja se riittää. Sitähän äitiys on.



Mukavaa joulun odotusta kaikille.

niin mitä se muiden negatiivinen suhtautuminen sitten haittaa? Jos tunnet tehneesi oikein, niin ok, muut suhtautuvat miten suhtautuvat.

jostain asiasta sanottais sinulle lähes joka tapaamisella, miten olet tehnyt sen väärän valinnan. Aina keksitään joku aasinsilta, että päästään sanomaan miten minun olisi pitänyt riistää lapsilta tuttu asuinympäristö, koulu, kaverit jne. ja ottaa heidät mukaani kaiken lisäksi vielä vastoin lasten tahtoa. Minusta sekin on ok, että mielipide (oli sitten puolesta tai vastaan) kerrotaan kerran, mutta tuo samasta asiasta jauhaminen ärsyttää. Ja ainakin lähipiiri tietää, etten tule heidän pillinsä mukaan pomppimaan.

ap

niin mitä se muiden negatiivinen suhtautuminen sitten haittaa? Jos tunnet tehneesi oikein, niin ok, muut suhtautuvat miten suhtautuvat.

että millaisten miesten kanssa näillä palstalaisilla on lapsia? Olen saanut sen käsityksen kirjoituksista, että vain äiti osaa kasvattaa ja hoitaa lapset, isä ei. Vähän aiheen vierestä, mutta entä jos äiti kuolee? Pitäähän se nyt luottaa siihen että lapsilla on hyvä olla myös isänsä kanssa.



Mun mies on ainakin ihan loistava isä. Ero tilanne olisi kova paikka lapsille. Jos he haluaisivat asua isänsä kanssa pääsääntöisesti, mun olisi pakko siihen suostua. En voisi olla niin julma äiti, että estäisin heiltä sen. Vaikka se kirpaisisikin ja pahasti.



Etä-äitiys on ehkä vähän arka ja vaikea aihe. Aina näissä tapauksissa ajatellaan, että äidissä on pakko olla jotain vikaa, alkoholismia tms jos lapset jää erossa isälle.

vain siksi, että se sotii äiti-myyttiä vastaan.

Äiti-myytti on perseestä ja syvältä, mutta tälle palstan kirjoittajille äitiys on ainoa asia, jolla he voivat päteä. Ihan kuin äitiys tai synnyttäminen muuttaisi ihmistä mihinkään suuntaan. Vanhat ennakkoluulot pitävät edelleen paikkansa. Meillä molemmat vanhemmat ovat tasavertaisesti vastuussa lapsista. Mulla on sikäli onnellinen tilanne, että jos sattuisin kuolemaan (me kaikki kuolemme jossain vaiheessa) lapsilleni jäisi hyvä isä ja hyvä arki. Tottakai, he joutuisivat kamppailemaan asian kanssa, mutta perusturvallisuus olisi tallella.

jos heillä on läsnäoleva äiti? Äitimyytti on perseestä tarkoittaa että kaiken onnen ja autuus on se että äiti näkee lapsiaan joka toinen viikonloppu?

jos heillä on läsnäoleva äiti? Äitimyytti on perseestä tarkoittaa että kaiken onnen ja autuus on se että äiti näkee lapsiaan joka toinen viikonloppu?

Ap on läsnäoleva äiti. Kukaan ei kai ole sanonut että äitimyytti on perseestä. Avioerotilanne ie ole kenenkään onni ja autuus, mutta siinäkin voi vahinkoja minimoida, joskus ap:n perheen tavalla.

jos heillä on läsnäoleva äiti? Äitimyytti on perseestä tarkoittaa että kaiken onnen ja autuus on se että äiti näkee lapsiaan joka toinen viikonloppu?

Esim. ap:lla lapset on kertomansa mukaan kuukaudesta 3viikonloppua ja 1-2iltaa/yötä viikossa eli ap on ehdottomasti läsnäoleva vanhempi.

Olen itse jäänyt isäni luo asumaan vanhempiemme avioeron jälkeen, ja silti äiti on ollut aina minulle se läheisempi vanhempi. Omat vanhempani tekivät oikein, kun antoivat meidän valita, kenen luona halusimme asua. Tietenkään ihan pienten lasten harteille tällaista valintaa ei voi sysätä, mutta me olimme kuitenkin jo melkein murrosikäisiä kaikki. Siinä iässä kun elämässä on jo muutakin kuin perhe, on harrastuksia, ystäviä jne, jotka tekisivät muuttamisesta rankkaa. Kaikilla kun ei mene niinkään, että kotoa lähtenyt vanhempi jäisi asumaan vanhaan elinpiiriin.

niin saattaisin olla avioeron johdosta niin rikki etten olisi hyvä vaan masentunut äiti lapsilleni. Itkua ja parkua vaan.Siinä tapauksessa ei olisi hyvä jos lapset asuisivat luonani. Meidän tapauksessa tiedän että miestä/lasten isää ero ei hetkauttaisi puoleen eikä toiseen. Hänen luonaan lasten olisi ainakin aluksi varmasti parempi olla. Vaikka lapset siis HALUAISIVAT asua luonani, se ei välttämättä olisi heidän kannaltaan paras ratkaisu.

miten äiti on äidille susi. Luulis, että äidit pitäis toisten puolia, mutta ei. Kaikki, jotka ei tee niin kun minä tekee väärin, vaikka perustelut olis miten hyvät

tämä ketju on hyvin linjassa niiden ketjujen kanssa, joissa ihmetellään sitä, kun mies ei osallistu mihinkään kotityöhön tai kun mies osallistuu hyvin vähän lastenhoitoon. Palstailijoilla kun tuntuu tällaisia miehiä riittävän...



Ei kai tällainen mies pystyisikään huolehtimaan eron jälkeen lapsistaan. Ns. normaali mies kyllä pystyy. Luulenpa, että monet täällä peilaavat ap:n tilannetta omaan tilanteeseensa ja kauhistuvat siksi.

jostain asiasta sanottais sinulle lähes joka tapaamisella, miten olet tehnyt sen väärän valinnan. Aina keksitään joku aasinsilta, että päästään sanomaan miten minun olisi pitänyt riistää lapsilta tuttu asuinympäristö, koulu, kaverit jne. ja ottaa heidät mukaani kaiken lisäksi vielä vastoin lasten tahtoa. Minusta sekin on ok, että mielipide (oli sitten puolesta tai vastaan) kerrotaan kerran, mutta tuo samasta asiasta jauhaminen ärsyttää. Ja ainakin lähipiiri tietää, etten tule heidän pillinsä mukaan pomppimaan. ap

niin mitä se muiden negatiivinen suhtautuminen sitten haittaa? Jos tunnet tehneesi oikein, niin ok, muut suhtautuvat miten suhtautuvat.

miten äiti on äidille susi. Luulis, että äidit pitäis toisten puolia, mutta ei. Kaikki, jotka ei tee niin kun minä tekee väärin, vaikka perustelut olis miten hyvät

ei tarkoita sitä, että pitäisi kaikkien maailman äitien toimia hyväksyttävänä/oikeana. Ja ihan normaalia, että ihmiset suhtautuvat negatiivisesti naiseen, joka jättää lapsensa, se nyt vaan ei kuulosta normaalilta. Tietenkin on naisia, joiden olisi parempi olla lisääntymättä.

miten äiti on äidille susi. Luulis, että äidit pitäis toisten puolia, mutta ei. Kaikki, jotka ei tee niin kun minä tekee väärin, vaikka perustelut olis miten hyvät

ei tarkoita sitä, että pitäisi kaikkien maailman äitien toimia hyväksyttävänä/oikeana. Ja ihan normaalia, että ihmiset suhtautuvat negatiivisesti naiseen, joka jättää lapsensa, se nyt vaan ei kuulosta normaalilta. Tietenkin on naisia, joiden olisi parempi olla lisääntymättä.

On valtaosan vapaapäivistä lastensa kanssa ja arkenakin usein.

Kysehän on asumisen ja hoidon järkevästä järjestämisestä niin, että lapset kärsivät mahdollisimman vähän muutoksia.

Olet minusta aika oksettava, kun yhtään olosuhteita tuntematta olet valmis tuomitsemaan kaikki etä-äidit lastensa hylkääjiksi. Päätökseen voi olla niin tsiljoona HYVÄÄ syytä, joissa on nimenomaan mietitty lapsen etua. Varsinkin ap:n isot lapset ovat jo sen ikäisiä, että heille asuinPAIKKA ja KAVERIT ovat tosi tärkeitä, joten heidän toivettaan rakastava äiti kuuntelee.

mutta mulle ei kukaan ole tullut ainakaan suoraan sanomaan yhtään mitään. Meillä on lapset jaettu ja kaikki sujuu tosi hyvin. Asutaan lähekkäin, nähdään usein eikä meillä ole mitään elari eikä tapaamissopimuksiakaan.



Jep hylkääminen on kyllä ihan eri asia kuin olla etävanhempi. Se nyt vaan on niin, että Suomessa tämä asia on tabu.

Minun mielestäni on oksettavaa, tehdä liuta kersoja ja sitten leikkiä osa-aikaäitiä, mielipiteitähän nämä vain ovat;) Ja tosiaan on tapauksia, joissa lasten on paljon parempi isällään.

vaikka on varmaan lapsille parempi, olla välittävällä puoliskolla. Itse en koskaan jättäisi lapsiani isälleen, mutta jokainen taplatkoon tyylillään.

kyllä mä välitän ainakin lapsistani ihan yhtä paljon kuin isäkin. Mulla on katsos lapset tehty normaalin ja isyyteen kykenevän miehen kanssa.

yx etääiti

jos ero tulis kun he olisivat esim.murrosikäisiä tai siinä kynnyksellä,niin kyl mä uskoisin että haluaisivat isänsä luona asua...riippuu tietenkin isästä.Onhan isän kanssa pojilla enemmän yhteistä koska pojat on poikia,niin se vaan menee.Mut toivottavasta näin ei käy,ihanaahan se on asua kaikki saman katon alla jos vaan mahdollista!