Olen monella aluella asuneena tehnyt sen havainnon, että mitä köyhempi asuinalue sen isompia koiria.

jolla ei oo mitään muuta, mutta iso koira löytyy.

Jotain ihme pätemisen tarvetta tai sitten ovat turvakseen hankkineet

et ole varmaan niihin päässyt kävelemään?

Urakoitsija vastaamassa kysymyksiin (taloyhtiön kokous siis), asukkaiden joukosta ainoa huonosti käyttäytyvä, vuokralla asuva alkaa tälle urakoitsijalle uhittelemaan että kuinkas heidän kylppäri remontoidaan KUN HÄNELLÄ ON KOLME VIHAISTA, ISOA KOIRAA...

kommentille pienistä rotukoirista. :D



Siis, jos ihan aletaan tällaista teoriaa purkamaan osiksi, olettaen, että se olisi totta, niin siihenhän voisi olla monta syytä. Yksi, että monirotuiset harvoin ovat todella pieniä, vaan pienehköstä isompaan. Yksirotuisista (usein sairaista) koirista maksetaan maltaita innoissaan, että saadaan se statussymboli sinne pikkumiljoonakämppään. Isompaan maalaistaloonhan mahtuu myös muutama isompikin koira, sekarotuinen tai esim. irlannin susikoira.



Kiinnostuneille vinkiksi, että koirien koot vaihtelevat luonnostaan (?) maittain. Eli, jos esim. etsit adoptoitavaa koiraa Virosta, Venäjältä tai pohjoismaista, ne ovat todennäköisesti suuria koiria. Jos taas etsit Espanjasta adoptoitavaa hauvaa, niin löydät paljon todennäköisemmin pienen ja köykäisen koirulin.



Niih.

Monirotuinen ei ole rotukoiraa terveempi. Huonoimmassa tapauksessa sillä on useamman "edustamansa" rodun ongelmat. Irlanninsusikoirat ovat Suomessa harvinaisia, ja maalaistalossa on useammin ajokoira tai pystis kuin joku irlanninsusikoira. Ja hulluinta mahdollista on rahdata ulkomailta koiria Suomeen. Mitä järkeä siinä on, kun kotimaassakin on ihan niitä kodittomia koiria jos sellaisen tahtoo, ja toisekseen ulkomaannpiskillä voi olla vaikka mitä alkueläimiä tai muita pöpöjä riesanaan.

kommentille pienistä rotukoirista. :D

Siis, jos ihan aletaan tällaista teoriaa purkamaan osiksi, olettaen, että se olisi totta, niin siihenhän voisi olla monta syytä. Yksi, että monirotuiset harvoin ovat todella pieniä, vaan pienehköstä isompaan. Yksirotuisista (usein sairaista) koirista maksetaan maltaita innoissaan, että saadaan se statussymboli sinne pikkumiljoonakämppään. Isompaan maalaistaloonhan mahtuu myös muutama isompikin koira, sekarotuinen tai esim. irlannin susikoira.

Kiinnostuneille vinkiksi, että koirien koot vaihtelevat luonnostaan (?) maittain. Eli, jos esim. etsit adoptoitavaa koiraa Virosta, Venäjältä tai pohjoismaista, ne ovat todennäköisesti suuria koiria. Jos taas etsit Espanjasta adoptoitavaa hauvaa, niin löydät paljon todennäköisemmin pienen ja köykäisen koirulin.

Niih.

Juu siis se kilohinta juttu oli ihan läppä. Ymmärrän, että pienet koirat ovat kalliita, koska

-niillä usein pienemmät pentueet

-isommat riskit synnytyksessä

jne.



Ja se on totta, että useat pikkukoirat luonnostaan haukkuu enemmän kuin isot koirat ja ne myös opetetaan tiedostamoaat haukkumaan. Esim. pienen koiran omistaja ottaa oman koiransa syliin aina kun tulee iso koira vastaan.



Myöskin se, että rikkaat ihmiset harvoin harrastavat mitään koiriensa kanssa vaan ne ovat seurana (voi toki johtua ura-johteisuudesta ja pitkistä työajoista tms.)



Pienet koirat eivät kanna sisälle niin paljon moskaa kuin isot. Eivät tee tuhojaan jos on tylsää. JNE JNE



Mutta on aika karua yleistää, että vain rikkailla olisi pieniä koiria. Ja tyhmillä, rumilla tai slummissa asuvilla isoja.



Mitä hintaan tulee, niin rotikat maksaa tätä nykyä n. 1000€ eli ei niitäkään ihan persaukiset osta. Mopsit maksaa ehkä keskimäärin 1400€.

Mulla on edelleenkin molemmat, en asu slummissa, en ole tyhmä, enkä persaukinen.

Viime kesän aikana kävin ainakin 8:ssa näyttelyssä koirani kanssa. Jokainen ilmoittautuminen maksaa 25-35€/kerta. Matkakuluihin ja päivän aikana ostettuihin juttuihin saa kulumaan rahaa 30€ ylöspäin, riippuen matkan pituudesta.

Niin, että jos AP haluaa vielä yleistää jotenkin niin tervetuloa käymään meillä, juodaan kahvit ja keskustellaan sun väitöskirjasta tai mitä olitkaan vääntämässä.

asuinaluiden suhteen, mutta sen olen kyllä huomannut että varakkailla aluille on vararoja vaativia harrastuksia, kuten vaikkapa metsästys. Mitä tästä seuraa? No ainakin se että metsästyskoiria on vaurailla aluille suhteellisen suuria määriä. Nyt siis puhun Helsingistä ja siellä olevista hyvistä aluiesta. Maaseudulla ja pikkukaupungeissa olettettavasti metsästys ei ole niin elitistinen harrastus kuin Helsingissä asuville.

Me asutaan varakkaalla alueella ja naapureissa ne rikkaiden pikku dogit räksyttää...ja on siellä isojakin ja räksyttää nekin...mikä sinua vaivaa,taidat olla sittenkin itse ns,köyhäin alueelta!

Mitä hintaan tulee, niin rotikat maksaa tätä nykyä n. 1000€ eli ei niitäkään ihan persaukiset osta. Mopsit maksaa ehkä keskimäärin 1400€.

Mulla on edelleenkin molemmat, en asu slummissa, en ole tyhmä, enkä persaukinen.

tuohon ap:n mainitsemaan porukkaan?

No tästä idioottimaisest yleistämisestä.

Kun päättelit että mitä tyhmempi ja köyhempi ihminen, sen isompi koira. Niin miten se tyhmyys liittyy mihinkään??



Ajattelinpa vain kun tälläkin hetkellä on esimerkiksi akateemisten keskuudessa paljonkin köyhiä työttömiä jotka asuvat kaupungin vuokrataloissa niin ovatko hekin mielestäsi tyhmiä? Suosittelisinkin keskittymään vain väittämään; "mitä köyhempi ihminen, sen isompi koira." Voisi olla oikeasti ihan mielenkiintoinen tutkimus, mutta sinun omat asenteet (köyhä=tyhmä) voisit tosiaan jättää tuosta tutkimuksesta pois..



Olen itse ja mieheni myös lähes kouluttamaton "tyhmä", duunareita ollaan ja myös suht varakkaita nykyään, ainakin kun verrataan moniin korkeasti koulutettuihin ystäviimme.



t:omassa talossa asuva hyvin toimeentuleva "tyhmä", omistan kääpiösnautserin

mutta tulipa mieleen. Vaikka koira on seropi, se ei tarkoita sitä, että se olisi räksyttävä, ruma tai iso.

Samaa mieltä olen myös sen kirjoittajan kanssa että kun noita sekarotuisia saa halvalla, niin siitä varmaan johtuu se että isompia koiria on vähän köyhemmillä. Pienet koirat maksaa maltaita. Oma koira maksoi v.2004, 1200 euroa, se on aika paljon se.

Ja usein miten kiertoon lähtee iso koira, koska kykenemätön omistaja huomaa, ettei pärjää sille. Tai sitten huomataan ettei se muuten vaan sovi elämäntilanteeseen.



Jos pikku koira käyttäytyy huonosti niin sitä ei ensimmäisenä laiteta kiertoon.



Sitä paitsi paperittomia koiria saa pilkkahinnalla...ehkä siitä tämä yleistys on alkanut.

dobermannien, rottweilerien , pitbullien yms. päällä on muita useammin maastokuvioisia vaatteita, niitejä tms. "koviskuteita".

Mun mopsilla on maastokuvioinen sadetakki ja rotikalla on musta-punainen, hurtan talvitakki.



Ootteko koskaan ajatellu et ne koviskuteet on ihan herjaa. Mä olisin ostanu mun rotikka mummolleni vaaleanpunaisen mokkatakin jos vaan olisi ollut kokoja. Ja ky

piti mainita, että kyllä se rotikka tarvitsi talvitakin, koska aluskarva ei vaan lämmittäny talvella tarpeeks.



By the way, mahtoiko mun kovis rotikka olla kovinkaan katu-uskottava kun sillä oli myös töppöset?

Isoja koiriakin on erityyppisiä ja sanoisin, että sosioekonomisesti ja kulttuuripääomallisesti huono-osaisilla näyttää olevan tietyntyyppisiä koiria suhteessa eniten. Siis sellaisia molossityyppisiä koiria esimerkiksi tai isoja pystykorvaseropeita tai jotain palveluskoirahybridejä. Yleensä vankkaleukaisia koiria.



Toki näitä koiria harrastavat myös ihan tolkun ihmisetkin. Mutta harvemmin nuo pahimmat karjut hankkivat itselleen esimerkiksi isoja vinttikoiria, settereitä tai vaikka noutajia, spanieleista ja kääpiökoirista puhumattakaan.



Tosin pikkukoiria voi kyllä olla köyhillä eläkeläisilläkin, mutta hehän eivät mitään "roskasakkia" olekaan, elleivät ole juoppoja. Pienituloisuuden ei pitäisi olla synti!

En mä tyhmänä kaikkia isojen koiren omistajia pidä. Mun äidillä on sakemanni ja lapsuudessa meillä oli isoja sekarotuisia koiria. Äitini ei ole tyhmä eikä köyhä. Myös parilla kaverilla on isoja koiria. Molemmilla sekaroituiset, se on kyllä tosi heidän kohdallaan että ovat pienituloisia ja etsivät tarkoituksella sekarotuista minkä saisi halvalla. Hienot koirat sai ja omistajat huolehtii koiristaan hyvin, eivät ole tyhmiä, ei koirat eikä omistajat.



Sitten oon huomannut sen että tosiaan näillä alkoholisoituneilla porukoilla on usein isoja koiria, ihan rotukoiriakin. Mua säälittää ne koirat, mutta toivottavasti niistä pidetään hyvää huolta. Kurja ja pelottava tilanne oli kerran kun isäntä makas jalkakäytävän reunalla sammuneena ja siinä vieressä istui rotikka. Mun oli pakko soittaa poliisit paikalle.



Pidän koirista, niin pieniestä kuin isoistakin. Meillä on pieni koira ja naapurista löytyy pieniä koira jonkun verran, ei yhtää isoa koiraa, mutta keskikokoisia on ehkä eniten, on spanielia ja terrieriä.



Itseäni vähän ärsyttää ehkä kun pienistä koirista puhutaan aina halveeraavaan sävyyn, tyyliin, "ne on rotankokoisia, nyrkillä tapettavia räksyttäjiä" Ei se multa yöunia vie, mutta joskus vaan vähän pistää ärsyttämään.

Sanoisin, että köyhillä ja keskituloisilla on enemmän koiria ja isoja koiria, rikkailla pieniä tai ei ollenkaan. Mutta yhtä hyvin/huonosti koulutettuja kaikilla.



Itse alun keskiluokkaisella alueella, jossa ihmisillä on "farmariauto ja kultainen noutaja".

sen siitä saa kun kirjoittaa liian nopeasti :)

dobermannien, rottweilerien , pitbullien yms. päällä on muita useammin maastokuvioisia vaatteita, niitejä tms. "koviskuteita".